Kokemusasiantuntija on kirosana ammattipiireissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun henkilö parantuu alkoholismista alkaa hän kokemusasiantuntijaksi.

Ja olettaa, että hänen subjektiiviset kokemuksensa ovat objektiivista tiedettä.

Masennuslääkkeistä vieroittumisen subjektiiviset kokemukset ainakin muuttuivat objektiiviseksi tieteeksi.

Loppui viimein lääkärien jankutus, ettei SSRI lääkkeistä tule mitään vieroitusoireita, kuvittelet vaan että sinua huimaa niin ettet pysy pystyssä.

Ainoa kokemusasiantuntija, johon olen törmännyt oikeassa elämässä oli skitsofreenikko eräässä mielenterveysalan mestassa, johon kävin tutustumassa yhdellä kurssilla. Vaikutti tosi siistiltä jutulta, et siellä on joku, johon asiakkaat voi samastua ja joka voi ymmärtää heitä kokemuksen kautta ja auttaa eteenpäin. Varmasti arvokasta annettavaa hällä asemassaan. En kyl väheksy yhtään. Lääkärit ja terapeutit sun muut on sit erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En luottaisi kokemusasiantuntijoihin. Heillä on kokemus vain omasta esim sairaudesta. Ei sitä voi yleistää kaikkien muiden kokemukseksi. Onhan tuollainen mukavaa tekemistä ajankuluksi varmaankin.

aha. Monet muut ovat tyytyväiisiä vertaistuesta!

Vertaistuki on hyvä asia, ei siinä mitään. Mutta tässä varmaan ajettiin takaa sellaista juttua, että jotkut kokemusasiantuntijat alkavat ylittää rajoja tyyliin sanomalla jollekin mt-ongelmaiselle, että "en minäkään tarvinnut lääkkeitä" tai jotakin vastaavaa paskaa. On näitä nähty. Korostan, että suurin osa kokemusasiantuntijoista tekee hyvää ja tärkeää työtä, mutta joskus läikkyy ylikin. En ole ihan varma miten muualla, mutta päihdepuolella saattaa se kokemusasiantuntijan oma persoonallisuuden problematiikka ottaa vähän liikaa sijaa ja aiheuttaa haasteita. Esimerkiksi voimakas uskonnollisuus on oma juttu, mutta sitä ei tarvitse tuputtaa kaikille. Jne. Mutta kuten todettu, pääasiassa ihan hyviä tyyppejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun henkilö parantuu alkoholismista alkaa hän kokemusasiantuntijaksi.

Ja olettaa, että hänen subjektiiviset kokemuksensa ovat objektiivista tiedettä.

Masennuslääkkeistä vieroittumisen subjektiiviset kokemukset ainakin muuttuivat objektiiviseksi tieteeksi.

Loppui viimein lääkärien jankutus, ettei SSRI lääkkeistä tule mitään vieroitusoireita, kuvittelet vaan että sinua huimaa niin ettet pysy pystyssä.

Ja mitä sanoo tällainen kokemusasiantuntija masentuneelle: "älä syö SSRI-lääkkeitä, ne on pahasta". Ja silti ne ovat pelastaneet tuhansien ja tuhansien ihmisten hengen. 

Sitä paitsi lopetusoireet ovat olleet tiedossa niin kauan kuin noita lääkkeitä on määrätty ja siksi lopettamisesta tulee keskustella aina lääkärin kanssa.

Riippuu minkä kokemusasiantuntija on. Myös ammattilainen on kokemusasiantuntija vaikkapa akateemisissa piireissä. Kokemusasiantuntijat ovat usein osaajien aatelia.

Kokemusasiantuntija erillisenä ammattinimikkeenä on tietysti erikseen. Silloinkin ovat oletettavasti valikoituneet muiden halukkaiden joukosta, eli kokemuksen kautta hankitulla osaamisella arvokkaiksi koettuja?

Kokemusasiantuntija ei ole mitenkään säädelty ammatti(nimike) vrt. psykologi, sosiaalityöntekijä, vaan on verrattavissa enemmänkin personal traineriin. Minä voisin laittaa itsekseni kokemusasiantuntija koulutuksen/kurssin pystyyn, ottaa pari tyyppiä mukaan, puhua pa s kaa viikon ja sitten antaa todistuksen jossa lukee: on valmistunut kokemusasiantuntijaksi. 

Tietysti on jo olemassa enemmän paikkoja joissa kokemusasiantuntijoita koulutetaan mt- ja päihdetyöhön, ja jotkut ovat huomattavasti toisia vakavastiotettavampia. Ongelma on se, että nimikettä ei ole säädelty.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusasiantuntijalla ei ole kuin oma henkilökohtainen kokemus asiasta. Lääketieteellinen osaaminen taas hoitohenkilökunnalla.

Sinällään tuo kokemusasiantuntija on vähän harhaanjohtava nimike, kun ei se kokemus yksinään kenestäkään minkään alan asiantuntijaa tee.

Nimikehän on juuri täysin kuvaava ja ei lainkaan harhaanjohtava. Eihän nimine olekaan alan asiantuntija vaan kokemusasiantuntija=asiantuntija kokemuksessa, oman kokemuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee vähän mieleen sairaanhoitajien huoli, että heidät sekoitettaisiin "alempiarvoisiin" lähäreihin. Sitten sitä omaa ammatti-identiteettiä hilataan mielellään ylöspäin lähemmäksi lääkäriä. Tätä ammatti-identiteettien rakentamista ja rakentumista on paljon tutkittukin - ei ole sattumaa, että firmassa harjoittelijallekin mielellään näytetään "kaapin paikka" heti kättelyssä. 

Porvoon sairaalaan jähmettyneet hierarkiat pakottavat varmaan tällaiseen käytökseen. Onko kyseessä muuten se sama sairaala, jossa hoitajat ovat ex-koulukiusaajia ja tatuoituja röökimuijia?

Sairaanhoitajat, lääkärit ja lähihoitajat tekevät kukin aivan eri töitä, eikä ammattinimikkeitä normaalin ihmisen näkökulmasta tarvitse mihinkään nokkimisjärjestykseen laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenneongelmaa on terveydenhoidossa monella asiakkaita kohtaan. Valitettavasti. 

En väitä, että jokainen kokemusasiantuntija tietäisi kaikkea kaikista tapauksista, mutta näiltä ammattipiireiltä unohtuu turhan usein että hekään eivät tiedä aivan kaikkea, eivätkä etenkään potilasta paremmin tunne hänen elämäänsä ja tiedä hänen asioitaan. Osalla tämä häiritsee vakavasti ammattitaitoa, osa taas kykenee yhdistämään sekä kirjoista opitun tietonsa, että asiakkaitten kokemukset toimivaksi kokonaisuudeksi. 

Aika hiton raskasta kuunnella miten lääkärit ja hoitajat kertoo mitä sivuoireita en vaan ole voinut saada, kun niitä ei papereissa lue. Tai miten ongelmani johtuvat asioista joita en tunnista. Onneksi nyt viimeinkin edes joku kunteli ja saatiin diagnoosia ja lääkitystä eteenpäin 15 vuoden ammattiegoilun jälkeen. Diagnoosi tosiaan oli aivan hutelikossa, enkä ole edes ainoa tapaus jolle tiedän käyneen näin.

Myös terveydenhuollon asiakkailla on valitettavan paljon tätä asenneongelmaa ammattihenkilöitä kohtaan. Vastaanotolle tullaan asenteella: "kukaan lääkäri ei ole tähän mennessä tietänyt mikä minua vaivaa, itse tiedän kyllä, mutta minua ei uskota. Haluaisin nyt kuitenkin sairaslomaa tai mieluummin itse asiassa suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Ja sitten nämä ja nämä reseptit kiitoooos".

Ja tämä esimerkki on ihan todellisuutta. Niin paljon näitä Googlen korkeakoulun käyneitä on asiakaskunnassa, että voi veljet.

Juu, on käynyt kyllä selväksi että asiakkaassa on aina vika. Myös silloin kun on ollut kyse aivan kiistattomasta hoitovirheestä. Hassua, että 15 vuoden jälkeen saatiin se diagnoosi viimein kohdalleen ja vointi paranemaan, kun viimein suostuttiin kuuntelemaan, vaikka potilas olikin ikävästi asennevammainen kun kyseenalaisti ammattilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun henkilö parantuu alkoholismista alkaa hän kokemusasiantuntijaksi.

Ja olettaa, että hänen subjektiiviset kokemuksensa ovat objektiivista tiedettä.

Masennuslääkkeistä vieroittumisen subjektiiviset kokemukset ainakin muuttuivat objektiiviseksi tieteeksi.

Loppui viimein lääkärien jankutus, ettei SSRI lääkkeistä tule mitään vieroitusoireita, kuvittelet vaan että sinua huimaa niin ettet pysy pystyssä.

Ja mitä sanoo tällainen kokemusasiantuntija masentuneelle: "älä syö SSRI-lääkkeitä, ne on pahasta". Ja silti ne ovat pelastaneet tuhansien ja tuhansien ihmisten hengen. 

Sitä paitsi lopetusoireet ovat olleet tiedossa niin kauan kuin noita lääkkeitä on määrätty ja siksi lopettamisesta tulee keskustella aina lääkärin kanssa.

Ei niitä ole kyllä asiakkaille juurikaan suostuttu kertomaan ja jos ja kun niitä oireita on tullut, niin ne eivät ole vierotusoireita ja loppuvat ihan muutamassa päivässä varmasti, eivätkä mitenkään voi olla niin rajuja mitä asiakas oikeasti kokee.. Ihan vaan tämmöisenä kokemusasiantuntijana tässä kerron miten on ollut läkäreitä jotka ei suostu myöntämään niitä lopetusoireita ollenkaaan. Vaikka eihän tälaista ole koskaan tapahtunut erehtymättömille lääketieteen ammattilaisille, eihän? Jumalasta seuraavia joka iikka. 

Toivon että jokainen terveysalan ammattilainen saa juuri ja täsmälleen samanlaista hoitoa, mitä itse on antanut.

Riippuu niin paljon mistä roikkuu... Ystäväni on kokemusasiantuntija omasta harvinaisesta sairaudestaan, ja auttaa tällä perheitä joihin syntyy samalla tavalla vammainen lapsi. Käy puhumassa "lääkäripäivillä" ja toimii monenmoisessa käyttäen hyväksi kokemustaan vammansa kanssa elämisestä.

Aivan mahtavaa ihan kaikkien mielestä, myös hoitajien ja muun sairaanhoidon.

Sitten on humehilla päänsä sotkenut ja muka mt-sairaudesta parantunut herra joka halusi kokemusasiantuntijaksi vain siksi ettei pitänyt siitä että osastolla jossa hän oli, oli tietyt säännöt. Ainoa sairaus tuossa tyypissä on persoonallisuushäiriö, eikä hän ole saanut kuin sotkettua oikeasti sairaiden ihmisten elämiä mm. lääkekielteisyydellä, ja hän on lietsonut myös paranoidikoiden vainoharhoja ja pelkotiloja väittämällä mm. että hoitajat haluavat sairaalle pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenneongelmaa on terveydenhoidossa monella asiakkaita kohtaan. Valitettavasti. 

En väitä, että jokainen kokemusasiantuntija tietäisi kaikkea kaikista tapauksista, mutta näiltä ammattipiireiltä unohtuu turhan usein että hekään eivät tiedä aivan kaikkea, eivätkä etenkään potilasta paremmin tunne hänen elämäänsä ja tiedä hänen asioitaan. Osalla tämä häiritsee vakavasti ammattitaitoa, osa taas kykenee yhdistämään sekä kirjoista opitun tietonsa, että asiakkaitten kokemukset toimivaksi kokonaisuudeksi. 

Aika hiton raskasta kuunnella miten lääkärit ja hoitajat kertoo mitä sivuoireita en vaan ole voinut saada, kun niitä ei papereissa lue. Tai miten ongelmani johtuvat asioista joita en tunnista. Onneksi nyt viimeinkin edes joku kunteli ja saatiin diagnoosia ja lääkitystä eteenpäin 15 vuoden ammattiegoilun jälkeen. Diagnoosi tosiaan oli aivan hutelikossa, enkä ole edes ainoa tapaus jolle tiedän käyneen näin.

Myös terveydenhuollon asiakkailla on valitettavan paljon tätä asenneongelmaa ammattihenkilöitä kohtaan. Vastaanotolle tullaan asenteella: "kukaan lääkäri ei ole tähän mennessä tietänyt mikä minua vaivaa, itse tiedän kyllä, mutta minua ei uskota. Haluaisin nyt kuitenkin sairaslomaa tai mieluummin itse asiassa suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Ja sitten nämä ja nämä reseptit kiitoooos".

Ja tämä esimerkki on ihan todellisuutta. Niin paljon näitä Googlen korkeakoulun käyneitä on asiakaskunnassa, että voi veljet.

Kirotun asennevammaiset potilaat, jotka eivät suostu paranemaan vaikka miten sanon ettei mitään sairautta ole! Nauttivat vaan vuodesta toiseen toimintakyvyttömyydestään, eivätkä ymmärrä vaikka miten heille kerron että minä se tässä olen se, jolla on ihan oikeasti vaikeaa ja jota pitäisi ymmärtää. Minulla on tieto, eikä kukaan arvosta. 

Totuushan on että koulutettu ammattilainen luulee olevansa ainoa osaaja. Kokemusasiantuntijuutta ei osata hyödyntää ja ottaa sitä oikeasti hyötykäyttöön. Se asiakaskokemus on se mikä luo kuvan kaikesta. Palvelua ei voi kehittää vain amattilaiset kirjojen avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon mistä roikkuu... Ystäväni on kokemusasiantuntija omasta harvinaisesta sairaudestaan, ja auttaa tällä perheitä joihin syntyy samalla tavalla vammainen lapsi. Käy puhumassa "lääkäripäivillä" ja toimii monenmoisessa käyttäen hyväksi kokemustaan vammansa kanssa elämisestä.

Aivan mahtavaa ihan kaikkien mielestä, myös hoitajien ja muun sairaanhoidon.

Sitten on humehilla päänsä sotkenut ja muka mt-sairaudesta parantunut herra joka halusi kokemusasiantuntijaksi vain siksi ettei pitänyt siitä että osastolla jossa hän oli, oli tietyt säännöt. Ainoa sairaus tuossa tyypissä on persoonallisuushäiriö, eikä hän ole saanut kuin sotkettua oikeasti sairaiden ihmisten elämiä mm. lääkekielteisyydellä, ja hän on lietsonut myös paranoidikoiden vainoharhoja ja pelkotiloja väittämällä mm. että hoitajat haluavat sairaalle pahaa. 

Tämä varmaan häiritseekin monia kokemusasiantuntijoiden käytössä. Ikinä ei voi olla varma siitä, onko asiantuntija pätevä, osaava ja tuoko uutta näkökulmaa omalle "osaamisalalleen". Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuus on huippujuttu, josta hyötyvät sekä kohderyhmä, alan muut ammattilaiset että asiantuntija itse. Pahimmillaan se tarjoaa persoonallisuudeltaan häiriintyneille kanavan levittää omaa agendaansa tai päästä käyttämään haavoittuvassa tilanteessa olevia ihmisiä hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon mistä roikkuu... Ystäväni on kokemusasiantuntija omasta harvinaisesta sairaudestaan, ja auttaa tällä perheitä joihin syntyy samalla tavalla vammainen lapsi. Käy puhumassa "lääkäripäivillä" ja toimii monenmoisessa käyttäen hyväksi kokemustaan vammansa kanssa elämisestä.

Aivan mahtavaa ihan kaikkien mielestä, myös hoitajien ja muun sairaanhoidon.

Sitten on humehilla päänsä sotkenut ja muka mt-sairaudesta parantunut herra joka halusi kokemusasiantuntijaksi vain siksi ettei pitänyt siitä että osastolla jossa hän oli, oli tietyt säännöt. Ainoa sairaus tuossa tyypissä on persoonallisuushäiriö, eikä hän ole saanut kuin sotkettua oikeasti sairaiden ihmisten elämiä mm. lääkekielteisyydellä, ja hän on lietsonut myös paranoidikoiden vainoharhoja ja pelkotiloja väittämällä mm. että hoitajat haluavat sairaalle pahaa. 

Eiköhän taustat tutkita ennen kuin kokemusasiantutijaksi (palkalliseksi) pääsee? Aika erikoiselta kuulostaa nyt kuvauksesi jossa jälkimmäinen on "sotkenut humehilla päänsä" ja "parantunut muka mt-sairaudesta", mutta sitten on kuitenkin ollut sairaalassa ja yhtäkkiä ainoa ongelma on "persoonallisuushäiriö". Tietysti jos se ainoa ongelma todella on persoonallisuushäiriö jota on lääkitty vaikkapa skitsofreniana, niin on ymmärrettävää että  hänelle on lääke- ja lääkärivastaisuus kehittynyt. Tai kehitetty. 

Ammattilaisten kannattaisi pysähtyä toviksi seuraavan kerran kun on se "vaikea" potilas ja miettiä että ihmisellä kuitenkin on yleensä taustalla jokin syy asenteilleen ja ehkäpä siellä taustalla on ihan oikea hoidollinen trauma, jota kannattaisi lähteä purkamaan, eikä vaan syytellä? Joskus ne teidän kollegat kun aivan oikeasti tekee isojakin virheitä. Esim. itse en olisi tässä enää kirjoittamassa jos en olisi ollut se "hankala" potilas kun lääkäri koetti lähettää minua kotiin todella kipeänä ja mitatut tulehdusarvotkin oli reilusti yli 300 ja kyllä tämäkin lääkäri teki hyvin selväksi miten vittumainen ja ikävä asiakas olen ja vaadin turhia. Verenmyrkytykseksihän se paljastui sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusasiantuntijalla ei ole kuin oma henkilökohtainen kokemus asiasta. Lääketieteellinen osaaminen taas hoitohenkilökunnalla.

Sinällään tuo kokemusasiantuntija on vähän harhaanjohtava nimike, kun ei se kokemus yksinään kenestäkään minkään alan asiantuntijaa tee.

Tässä ketjussa jotkut ovat yrittäneet väittää, ettei se ole ammattinimike ollenkaan, mikä on yhtä älytöntä kuin väittää, että Jussi ei ole etunimi. 

Millä perusteella väität, että kokemus ei tee "kenestäkään MINKÄÄN alan asiantuntijaa"? Maailmassa on vaikka kuinka paljon itseoppineita oman alansa huippuja.

Kuuluu samaan settiin kuin "työelämäprofessori".

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon mistä roikkuu... Ystäväni on kokemusasiantuntija omasta harvinaisesta sairaudestaan, ja auttaa tällä perheitä joihin syntyy samalla tavalla vammainen lapsi. Käy puhumassa "lääkäripäivillä" ja toimii monenmoisessa käyttäen hyväksi kokemustaan vammansa kanssa elämisestä.

Aivan mahtavaa ihan kaikkien mielestä, myös hoitajien ja muun sairaanhoidon.

Sitten on humehilla päänsä sotkenut ja muka mt-sairaudesta parantunut herra joka halusi kokemusasiantuntijaksi vain siksi ettei pitänyt siitä että osastolla jossa hän oli, oli tietyt säännöt. Ainoa sairaus tuossa tyypissä on persoonallisuushäiriö, eikä hän ole saanut kuin sotkettua oikeasti sairaiden ihmisten elämiä mm. lääkekielteisyydellä, ja hän on lietsonut myös paranoidikoiden vainoharhoja ja pelkotiloja väittämällä mm. että hoitajat haluavat sairaalle pahaa. 

Nämä on täysiä mulkkuja ja näitä on paljon. Onneksi en työskentele enää psykiatrisella, en varmaan hallitsisi itseäni näiden luonnevikaisia paimentaessa.

Ystäväni, 10 vuoden lääke- ja päihdekierteestä raitistunut nuori nainen, on kokemusasiantuntija. Pahan lapsuuden jälkeen hänellä mielenterveys hajosi teininä. Kymmenen vuotta meni sekoillessa, muttanyt hän voi olla auttamassa muita, ja sillä lailla saa jotain merkitystä noille kokemuksilleen, se ei olekaan hukattua aikaa.

Minusta on hyvä, että mielenterveyden häiriöistä ja riippuvaisuuksista puhuvat myös ihmiset, jotka ovat niitä kokeneet, ei vain ihmiset, jotka ovat lukeneet niistä kirjoista. Omat elämänkokemukset lääkäreillä saattavat olla aika kapea-alaiset kun on keskitytty opiskeluun ja uran rakentamiseen. Kokemuksellinen kuilu asiakkaisiin voi olla iso jossain päihdehoidossa. Esim. psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksesta tietävät paljon juuri kokemusasiantuntijat, koska ne ovat päänsisäisiä asioita.