Avautuminen tulevasta lääkärin puhelinajasta
Minulla on paha nivelrikko ja joka paikkaa särkee todella paljon. Olen itkuakin tämän takia vääntänyt, kun mikään ei auta ja mitenkään ei pysty nukkumaan, kun kaikki asennot sattuvat.
Nyt on kuvia otettu ja lääkäri niistä ensi viikolla soittaa. Nyt päästään tähän ongelmaan. Mikä ihme siinä on, että lääkäri, kun kysyy miten paljon pystyn kävelemään, vastaan että miten paljon tahansa, kun oikein yritän. Tosiasiassa joudun joskus konttaamaan ja joudun ottamaan tukea joka paikasta. Kun lääkäri kysyy miten paljon sattuu. Vastaan, että voisihan se kovempaakin sattua. No, ei voisi. Kun pitäisi jotain lääkettä saada, en uskalla mitään ehdottaa, kun mietin, että tulevana narkkarina kuitenkin pitää. Elämä on suoraan sanottuna yhtä helvettiä ja ensi viikolla tämä pitäisi puhelimessa saada sanotuksi.
Olenko yksin tällainen onneton pökkelö vai onko täällä muita? Miten saan sanottua, että olen täysin paskana, enkä mikään sinnikäs sissi, joka selviää? En selviä, olen täysin totaalisen loppu.
Pitäisi ottaa invalupakin puheeksi, mutta en varmasti saa sanotuksi. Pitää vielä vammaisten parkkipaikan viejänä, vaikka en pysty kävelemään montaa metriä ja taatusti sen luvan tarpeessa.
Pakko jonnekin avautua...
Kommentit (23)
Voisit ehkä jopa sanoa siinä vaiheessa kun lääkäri kysyy että mikä on vaivana/tilanne tms, että "tein itselleni muistilapun kun jännitti niin kovasti että unohdan sanoa jotain, jos mä luen sen"?
Kirjoita kaikki asiat mitkä sinua huolettaa paperille! Minä kävin tammikuussa terkkarin lääkärillä , mulla oli kandiaika ja etukäteen kysyin omakannassa "saako kandi kirjoittaa C-todistuksen , määrätä reseptejä" nyt vähän nolottaa koska kandin takana istui tunnin ajan "oikea" lääkäri , no otin muistilistan pöydälle ja eikun menoks. Kaikki asiani sain hoidetuksi ja vastaanottoaika kesti tunnin. Kiitän ja kumarran!
Tsemppiä ap. Jouduin juuri itse käymään alapään kipujen takia gynellä valittamassa kun tilanne ei ihmettelemällä parane, mutta kyllä oli vaikeaa vaikka olen yleisesti ottaen todella puoleni pitävä ihminen. Pelotti ihan hirveästi myöntää että oma kroppa ei vaan ole kunnossa ja tarvitsen jotain apua - pelkäsin luullakseni sitä että lääkäri onkin joku k-pää joka vähättelee sanomisiani kun itse olen latonut kaikki henkilökohtaiset asiat pöytään. Itkuksihan se avautuminen siellä vastaanotolla meni, eikä lääkäri nyt ollut mikään asiakaspalvelun ja empatian ihme mutta kuitenkin ihan ok, tarjosi nenäliinaa, otti testejä ja määräsi lääkityksen kokeiluun :D Kannattaa olla muistilappu, mullakin oli ja totesin heti kärkeen että mulla on nyt tämmönen mukana, kun muuten jää kuitenkin jotain kertomatta.