Lue keskustelun säännöt.
Mihin kaikkeen 30v nainen on liian vanha?
03.02.2021 |
Tämä ketju joko pahentaa tai helpottaa ikäkriisiäni... 30v tulee ihan pian täyteen ja huomaan ajattelevani, että on kauheasti asioita, joita en voi enää tehdä. En vaikka voi käyttää tietynlaisia vaatteita tai leikata tietynlaisia hiuksia, en voi harrastaa joitain lajeja, varsinkaan aloittaa uusia, opiskelemaan olen liian vanha ja etenkin opiskelijabileisiin, asumismuotokin pitäisi olla jotain muuta kuin vuokrakämppä avopuolison kanssa... Pitäisi olla jokin asiallinen aikuinen, jolla on elämänhallinta 100% kunnossa. Huoh. Kaipaan ihan hirveästi teini-ikää ja pelkäänkin, että kriiseillessäni rupean nolosti tekemään kaikkia teinijuttuja!
Kommentit (99)
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti kenenkään mielestä ei olisi liian vanha vaikka värjäämään vaaleanpunaisia hiuksia ja osallistumaan fuksiaisiin? :D Tai ehkä tällaiset eivät vain tulleet mieleen.
Ap
Luulen, että olet oikeasti teini, joka kyselee hölmöjä, mutta vastaan kuitenkin: Ei. 30-vuotias ei ole liian vanha vaaleanpunaisiin hiuksiin tai fuksiaisiin.
Ei ole mitään kolmikymppisen (eikä minkään muunkaan ikäisen) standardia missään muualla kuin korkeintaan jonkun omissa asenteissa. Jonkun asenteen tai jonkin nuorisoalakulttuurin etuoikeus taas ei ole määrittää sitä, miten kukakin elää elämäänsä missäkin vaiheessa.
Jos oletetaan yksilön elävän vaikkapa 85-vuotiaaksi, hän on 30 vuotiaana elänyt elämästään vasta n. 35 %! Jos sinulla olisi 65 % kakusta syömättä, toteaisitko, että johan se koko kakku on syöty, mädäntykööt kaappiin.
30-vuotiaalla on edessään lähes kaikki mahdollisuudet elämästä puhumattakaan. Ja jokainen saa myös elää sen elämänsä juuri niinkuin haluaa, jos se ei vahingoita muita. Tähän sisältyvät muun muassa hiusmallit, opiskelut, pätkätyöt, vuokralla asuminen, sinkkuus, lapsettomuus, lapsellisuus, biletys, uudet harrastukset, kaikki lajit, vaatetus, you name it! Ruumiinrakenne tai muut ominaisuudet voivat olla esteenä edellisille, mutta ei kyllä koskaan pelkkä ikä. Näin on.
T. 57-vuotias mummo, joka aikoo aloittaa heti jonkin uuden harrastuksen, kun korona hellittää
Tunnen niin tuskasi! Olen 30v ja koen olevani ihan teini vielä. Ei ole ammattia, ei ajokorttia, koko aikuisuus tuntuu etäiseltä. Bilehammas kolottaa.
Kotona kuitenkin olen, välillä töissä, koko elämä on täysin tyhjää ja tylsää. Kukana muu kolmekymppinen ei halu elää kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti kenenkään mielestä ei olisi liian vanha vaikka värjäämään vaaleanpunaisia hiuksia ja osallistumaan fuksiaisiin? :D Tai ehkä tällaiset eivät vain tulleet mieleen.
Ap
Huoh... Olen nelikymppinen ja just olen ajatellut värjätä hiukseni ruusukullan värisiksi. Sun elämästäsi tulee todella tylsää kun asetat tollaisia kuvitteellisia rajoituksia mitä tietyn ikäinen ihminen voi ja ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Miksi ei voisi mitään suurta saavuttaa??
riippuu tietenkin mikä kellekin on suurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattiballerinaksi tullakseen pitää aloittaa viimeistään 5 vuotiaana. Eli 6 vuotias on jo liian vanha :)
Mä olen 50 v, enkä koe että olisi mitään rajoitusta. Hiukset on ihan sellaiset kun itse haluan. No fuksiryyppäjäisiin en enää menisi, kun olen ne jo kokenut, ja baarit on teineille muutenkin, nähty jo.
Vierailija kirjoitti:
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Siis millä perusteella? Jos 30-vuotiaana on vielä 40 vuotta työelämää, millä perusteella uraa ei voi enää tehdä? Tai millä perusteella ei voi tehdä tiedettä tai taidetta? Esim. lääkikseen monet pyrkivät niin kauan, että voivat ovien auetessa olla jo lähellä 30-vuotiaita. Yliopistossa sitä tiedettä tehdään.
Itse olen 33 ja valmistun pian uudelle alalle yliopistosta. Vakityöpaikka on jo odottamassa ja suhteita uudelle alalle luotu. Lapset ovat jo koululaisia, joten vauvakaan ei tule urani tielle. Mitä ihmettä se "peruselämä" on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Se mitä sinä pidät mahdottomana, saattaa ihan hyvin olla mahdollista muille. Ihminen pystyy vain siihen mihin uskoo pystyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Todellinen aivopieru
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen niin tuskasi! Olen 30v ja koen olevani ihan teini vielä. Ei ole ammattia, ei ajokorttia, koko aikuisuus tuntuu etäiseltä. Bilehammas kolottaa.
Kotona kuitenkin olen, välillä töissä, koko elämä on täysin tyhjää ja tylsää. Kukana muu kolmekymppinen ei halu elää kuin minä.
Itse olet itsesi sinne tylsään kopperoon lajitellut. Jos ei olisi koronaa tänäkin kesänä 2-3 festarit ulkomailla tulisi kierrettyä.
T. Sinua vanhempi
Minä olen tottunut olemaan tekemisissä itseäni vanhempien ihmisten kanssa. Vanhempani saivat minut vanhana ja veljeni on minua 16- vuotta vanhempi ja siskoni 19- vuotta vanhempi. Minulla on itseäni aika paljon vanhempia ystäviä lähes kaikki. Paras kaverini on 42. Minulla on myös yli 50 vuotiaita ystäviä. Siksi varmaan tunnen itseni niin nuoreksi, kun tänä vuonna täytän 30 :D En pidä edes 60- vuotiasta vanhana, varmaan siksi koska omat vanhempani ovat niin vanhoja ja jos he olisivat 60-65 pitäisin heitä nuorena :D
Mutta mieheni on minua nuorempi :D
Mutta sanonpa silti, että ala-aste ikäisenä ja teininä häpesin sitä että vanhempani ovat niin vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattiballerinaksi tullakseen pitää aloittaa viimeistään 5 vuotiaana. Eli 6 vuotias on jo liian vanha :)
Mä olen 50 v, enkä koe että olisi mitään rajoitusta. Hiukset on ihan sellaiset kun itse haluan. No fuksiryyppäjäisiin en enää menisi, kun olen ne jo kokenut, ja baarit on teineille muutenkin, nähty jo.
Joo totta, itse aloitin baletin 3-vuotiaana, no se oli sellainen satubaletti systeemi. Tosin lopetin baletin sitten kuitenkin 16-vuotiaana.
Jaa, itse täytin juuri 42 ja aloitin yliopistossa viime syksynä. Tarkoitus on vielä lapsi tekaista tässä (juu, olen mies), aloitan myös uuden harrastuksen kunhan pandemia hellittää ja tarkoitus hommata oma koti myöhemmin kun tällä hetkellä sitä ei ole, vaan vuokralla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Siis millä perusteella? Jos 30-vuotiaana on vielä 40 vuotta työelämää, millä perusteella uraa ei voi enää tehdä? Tai millä perusteella ei voi tehdä tiedettä tai taidetta? Esim. lääkikseen monet pyrkivät niin kauan, että voivat ovien auetessa olla jo lähellä 30-vuotiaita. Yliopistossa sitä tiedettä tehdään.
Itse olen 33 ja valmistun pian uudelle alalle yliopistosta. Vakityöpaikka on jo odottamassa ja suhteita uudelle alalle luotu. Lapset ovat jo koululaisia, joten vauvakaan ei tule urani tielle. Mitä ihmettä se "peruselämä" on?
Itseään ja taitojaan olisi pitänyt kehittää lapsesta asti. Jos ei ole kolmekymppisenä vielä edes aloittanut, niin turha kuvitella että enää pääsee vaikka näyttelijäksi, tai maalaa tauluja joista kukaan muu välittäisi, tai kirjoittaa kirjaa jolla voittaisi palkintoja, tai lähtisi kiertämään maailmaa kuuluisana rock-tähtenä. Suorittaviin töihin toki voi päästä, lääkäriksikin, mutta tuskinpa kehittää enää mitään uutta alallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Siis millä perusteella? Jos 30-vuotiaana on vielä 40 vuotta työelämää, millä perusteella uraa ei voi enää tehdä? Tai millä perusteella ei voi tehdä tiedettä tai taidetta? Esim. lääkikseen monet pyrkivät niin kauan, että voivat ovien auetessa olla jo lähellä 30-vuotiaita. Yliopistossa sitä tiedettä tehdään.
Itse olen 33 ja valmistun pian uudelle alalle yliopistosta. Vakityöpaikka on jo odottamassa ja suhteita uudelle alalle luotu. Lapset ovat jo koululaisia, joten vauvakaan ei tule urani tielle. Mitä ihmettä se "peruselämä" on?
Itseään ja taitojaan olisi pitänyt kehittää lapsesta asti. Jos ei ole kolmekymppisenä vielä edes aloittanut, niin turha kuvitella että enää pääsee vaikka näyttelijäksi, tai maalaa tauluja joista kukaan muu välittäisi, tai kirjoittaa kirjaa jolla voittaisi palkintoja, tai lähtisi kiertämään maailmaa kuuluisana rock-tähtenä. Suorittaviin töihin toki voi päästä, lääkäriksikin, mutta tuskinpa kehittää enää mitään uutta alallaan.
No en nyt ihan täysin tätä allekirjoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään suurta on turha kuvitella enää saavuttavansa. Uraa/taidetta/tiedettä olisi pitänyt lähteä tekemään vähintään se 10 vuotta sitten. Mutta ihan perus elämää vielä mahdollista elää.
Siis millä perusteella? Jos 30-vuotiaana on vielä 40 vuotta työelämää, millä perusteella uraa ei voi enää tehdä? Tai millä perusteella ei voi tehdä tiedettä tai taidetta? Esim. lääkikseen monet pyrkivät niin kauan, että voivat ovien auetessa olla jo lähellä 30-vuotiaita. Yliopistossa sitä tiedettä tehdään.
Itse olen 33 ja valmistun pian uudelle alalle yliopistosta. Vakityöpaikka on jo odottamassa ja suhteita uudelle alalle luotu. Lapset ovat jo koululaisia, joten vauvakaan ei tule urani tielle. Mitä ihmettä se "peruselämä" on?
Itseään ja taitojaan olisi pitänyt kehittää lapsesta asti. Jos ei ole kolmekymppisenä vielä edes aloittanut, niin turha kuvitella että enää pääsee vaikka näyttelijäksi, tai maalaa tauluja joista kukaan muu välittäisi, tai kirjoittaa kirjaa jolla voittaisi palkintoja, tai lähtisi kiertämään maailmaa kuuluisana rock-tähtenä. Suorittaviin töihin toki voi päästä, lääkäriksikin, mutta tuskinpa kehittää enää mitään uutta alallaan.
https://actinginlondon.co.uk/actors-that-became-famous-later-in-their-l…
Harmi etten tiennyt ettei 30v voi pukeutua niinkuin haluaa tai pitää sellaisia hiuksia kun tykkää :( olen kuitenkin tehnyt niin.. voi ei..
T. 31v
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse täytin juuri 42 ja aloitin yliopistossa viime syksynä. Tarkoitus on vielä lapsi tekaista tässä (juu, olen mies), aloitan myös uuden harrastuksen kunhan pandemia hellittää ja tarkoitus hommata oma koti myöhemmin kun tällä hetkellä sitä ei ole, vaan vuokralla mennään.
Niin, olet mies. Kuinka yllättävää, ettet osannut edes otsikkoa lukea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattiballerinaksi tullakseen pitää aloittaa viimeistään 5 vuotiaana. Eli 6 vuotias on jo liian vanha :)
Mä olen 50 v, enkä koe että olisi mitään rajoitusta. Hiukset on ihan sellaiset kun itse haluan. No fuksiryyppäjäisiin en enää menisi, kun olen ne jo kokenut, ja baarit on teineille muutenkin, nähty jo.
Joo totta, itse aloitin baletin 3-vuotiaana, no se oli sellainen satubaletti systeemi. Tosin lopetin baletin sitten kuitenkin 16-vuotiaana.
No mä olen ihan eri mieltä. Itse olen tanssinut pienestä lähtien, mutta oikeastaan vasta siinä alakouluikäisenä alkoi ne tunnit olemaan sen verran vakavampia että siellä oppi juuri mitään. Sanoisin että erittäin motivoitunut ja lahjakas henkilö voisi päätyä ammattilaiseksi vaikka alottaisikin "vasta" 10 vuotiaana. Eikä ole edes välttämätöntä että olisi juuri baletista sitä kokemusta aiemmin: kaikki samanlaiseen liikkuvuuteen tähtäävä tanssiurheilu toimii kokemuspohjana. Yllättävän moni kilpaluistelija tai telinevoimistelija päätyy tanssijaksi: tanssista taas on helppo siirtyä vaikkapa kamppailulajeihin.
Toki sitten miestanssijoista on niin kova pula, että näille ei ole ihan samoja kokemusvaatimuksia, lahjoja toki pitää olla.
Tässä se olennainen tulikin. Ap:n aloituksesta paistaa epävarmuus, joka ei ole ihan ikätasoista.