Miksi nuoret eivät hanki HETI asuntoa?

Mistä sitä heti valmistuttaan tietää, mihin haluaa asettua lopullisesti asumaan.

Toki niitäkin on, jotka tietää ja joilla on kumppani ja elämän suuntaviivat jo aivan valmiina.

Ja työpaikat molemmilla.

Mutta nykyisin yhä useampi on sinkku, korkeastikoulutettu, joka haluaa katsella uramahdollisuuksiaan laajasti.

Ei ole mitään kiirettä ostaa omaa asuntoa, ennenkuin tietää, missä haluaa todella työskennellä ja elää,

Vuokra-asunto on huoleton ratkaisu, siitä pääsee nopeasti, helppo muuttaa nopeasti seudulta toiselle, eikä ole sidottu mihinkään taloyhtiön pakollisiin juttuihin, remontteihin yms.

Suomessa on liian korostunut omistusasuminen.  Tuntuu aivan siltä joskus, että vuokralla asujia pidetään joinakin B-luokan kansalaisina.  Luullaan, että he ovat rahattomia, eivätkä ole osanneet hoitaa talouttaan kunnolla, kun ei kerran ole omaa asuntoakaan.

Kuitenkin heillä voi olla sijoituksia, säästöjä ja ennenkaikkea rahaa käytössä aina enemmän kuin suurta asuntolainaa maksavilla ihmisillä.

Ei se nykyisin enää näin mene.   Joskus näin oli, menneinä aikoina, kun vakinaisia työpaikkoja korkeakoulutettujen oli helppo ja nopea saada.

Mutta ajat ovat muuttuneet, myös yhteiskunta ja elämän kirjo yleensä.

Omistusasunto on riippakivi pidemmän päälle.

Sitoutuu Suomeen ja johonkin tiettyyn paikkakuntaan.

Vuokralla on täysin vapaa muuttamaan minne tahansa maapalolla.

Ei paljon kiinnosta ostaa, kun suomalainen yhteiskunta ja samalla koko eurooppa romahtaa vuoteen 2050 mennessä.

No kun mä muutin kotoa, niin mulla oli HETI rahaa 70 euroa. Sillä ei oikein saanut asuntoa. Ja sitten kävin töissä ja elätin itseni opintojen ohella, ei jäänyt säästöjä. Miten jollain voi olla tuollainen oletus, että kaikilla on kotoa muuttaessa joku pesämuna, tai että pankkiin voi kävellä tuosta vain ilman säästöjä ja vakaita tuloja hakemaan asuntolainaa?

Itse sain ekan vakituisen työpaikan 42-vuotiaana, sitä ennen jatkuvaa määräaikaa ja silppua. Yksinhuoltajana ei pysty säästämään asuntoon vaadittavaa omarahoitusosuutta. Siksi ei ole omaa vieläkään ja tuskin koskaan tuleekaan.

Siksi koska tämä kansa on yksinkertaisesti niin köyhää suhteessa maamme hintatasoon. Verotus viimeistään varmistaa, ettei normaalit keskituloiset ainakaan hanki lapsilleen edes sitä käsirahaa ensiasuntoon.

Miettikääpä, miksi puolet kansasta äänestää vihervasemmistoa, joka kannattaa veronkorotuksia ja yleisten kustannusten nousua solidaarisiin tai esim. ilmastosyihin vedoten? Kun toivo omasta paremmasta tulevaisuudesta on jo mennyt niin samapa noita on äänestää.

Onpahan tulevaisuudessa vielä vaikeampaa hankkia ensiasunto.

Tässä sulle ap realiteettia: Iso osa ihmisistä ei osta asuntoa HETI eikä KOSKAAN, kun ei ole siihen mitään mahdollisuuksia, vaikka kuinka raataisi niska limassa.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007779113.html?fbclid=IwAR1Aig0SMUTE…

punta. kirjoitti:

jaa,mistähän ne sen alkurahoituksen piaraisee ja takaajat?

EI koululaisilla ole säästää rahaa ja jos on ei niillä kaks euroisilla aspia saa,sekin kai alkaa kun täyttää 17-18 mitä se nyt on

No esim. mainostenjakoa on. Aloittaa kun ikä riittää, niin 18-vuotiaana on 12 000 € kasassa. Siihen sitten päälle kesätyöt helposti 20 000 € 18-vuotiaana. Sitten tuon vielä sijoittanut, niin lähempänä 30 000 €.

Taidanpa ryhtyä uudestaan 15-vuotiaaksi, kun ei silloin ollut asunnon ostaminen joskus 5-10v eli ikuisuuden kuluttua ensimmäisenä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

No kun mä muutin kotoa, niin mulla oli HETI rahaa 70 euroa. Sillä ei oikein saanut asuntoa. Ja sitten kävin töissä ja elätin itseni opintojen ohella, ei jäänyt säästöjä. Miten jollain voi olla tuollainen oletus, että kaikilla on kotoa muuttaessa joku pesämuna, tai että pankkiin voi kävellä tuosta vain ilman säästöjä ja vakaita tuloja hakemaan asuntolainaa?

Luojan kiitos tunsin henkilökohtaisesti erään pankinjohtajan. Soitin 19v, että voisin ostaa asunnon tietyltä alueelta tiettyyn hintatasoon. Hän totesi, että jos isäni tietää tästä ja on samaa mieltä niin asia on kunnossa. Tästä pari kuukautta eteenpäin ja omistin ekan kaksioni.

Nykyään se on vuokralla ja pari muutakin asuntoa olen ostanut sijoitukseen oman ja puolisoni taloni lisäksi. Hän sai minusta pitkäaikaisen sijoittaja-asiakkaan. Ikää nyt 31.

Jos meille tulee omia lapsia niin ehdottomasti säästämme vähintään käsirahat ensiasuntoihin heidän säästötileilleen ja pidämme huolen, että viimeistään teini-ikäisenä hekin oppivat toimimaan ihmisten kanssa, joilla on jotain merkitystä.

Ei ole yksinkertaisesti varaa. Olen säästänyt opiskeluiden jälkeen töissä käydessäni jo pari vuotta ja ei ole vieläkään varaa omistusasunnon lainaankaan. ASP-tilille säästän kokoajan ja olen jo 25-vuotias. En edes elä mitenkään tuhlailevasti ja samalla sijoitan osakerahastoihin kovaa tahtia, mutta tuntuu, että säästöjä ei vain kerry kovin nopeasti. Tällä menolla saatan elää ehkä puoli vuotta oikein halvalla vuokralla, jos jäisin täysin työttömäksi ja tulot loppuisivat ja olen sentään säästänyt enemmän ja vähemmän 6 vuotta. Milleniaalina oleminen on kyllä perseestä jos suoraan sanotaan. Vaaditaan ja vaaditaan ja syytetään ja kaikki on kallista ja kokoaikatyöstä jää käteen lähinnä vitutus. Ostaisin oman asunnon vaikka heti, jos siihen olisi mahdollisuus, mutta kun ei. Turha tutkintokin löytyy, jolla pääsisin 4 euroa huonommalla tuntiliksalla töihin, kuin missä olen kouluttamattomana.

Eivät kaikki ole kultalusikka peppureiässä syntyneitä ap.

Tulen kohta täyteen tätä ah niin ihanaa elämää!

Jokainen nuori mies ja nainen tällä grankullassa saa oman keskusta asunnon lahjaksi papaltaan ennenkun menevät hankkeniin.

Meinaatko sinä ap todellakin ettei muualla ole tällaista tapaa?

Ensimmäinen asunto ostettiin miehen kanssa, kun olimme 24- ja 25-vuotiaita, vaikka molemmilla oli määräaikaiset työt. Pankki oli sitä mieltä, että olemme työllistävillä aloilla, joten ei tarvittu vakituisia töitä. Tästä aikaa pari vuotta.

Opiskeluaikana 18-24-vuotiaina kävimme viikonloppuisin ja loma-aikoina töissä (siivoamassa ja kaupassa) ja saimme säästettyä rahaa ensin asumisoikeusasuntoon, jossa asuttiin pari vuotta. Asumiskulut pienentyivät ja säästäminen oli taas helpompaa.

Valmistumisen jälkeen työskenneltiin puoli vuotta ja saatiin säästettyä lisää, joten asunnon osto onnistui.

Kummallakaan ei ollut ennen opiskelua säästöjä, eikä vanhemmat ole auttaneet taloudellisesti.

Jos oltaisiin eletty yksin, niin ei oltaisi voitu säästää niin paljon, kuin kahdestaan oli mahdollista.

Itse pidän omistusasuntoa menoeränä, joka on pois sijoituksista. Vaikka asuntoni omistankin.

Vierailija kirjoitti:

:D :D Hauska. Eniten siksi että aapeen kaltaisia muusinuijia on oikeasti olemassa.

Vippaa aloittaja 20 k niin ostan asunnon. Muuten joudun odottelemaan vielä vuosia.

N28, opiskelija

Mitäköhän sinäkin olet elämässäsi nysvännyt, että olet vielä tuossa tilanteessa tuossa iässä? Sitä ikuista päämäärätöntä haahuilua ja räkäkännibilettämistäkö?

Vastuuntuntoinen naisihminen olisi tuohon ikään mennessä valmistunut opinnoistaan jo vuosia sitten ja ollut jo vuosikausia työelämässä, hankkinut aviomiehen ja 2-3 lasta!

Mutta joo, tämä nykypäivän pitkittynyt nuori aikuisuus, jämähdetään teini-ikään ainakin kolmekymppisiksi asti, vielä jopa sen iän taaksekin...

Ei ollut kotoa poismuuttaessa säästöjä tai vanhempia lainaa takaamassa. Nyt on useampi tutkinto opiskeltuna, muutama ulkomaanjakso takana, lyhyitä työttömyyspätkiä sekä määräaikaisia sopimuksia. ASP-tilillä lojuu 20 ke, mutta mistä sitä saisi lainaa, kun ei tiedä työtilannettaan kuin joitain kuukausia eteenpäin? Nyt neljääkymmentä lähestyvänä sitä ei myöskään halua muuttaa arvostetusta helsinkiläislähiöstä pikkuyksiöön Vantaan perukoille tai Keski-Uudellemaalle, kun muuhun ei pk-seudun neliöhinnoilla ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Käsirahaa ei tarvita yhtään, jos on muita vakuuksia kuten vaikkapa vanhempien asunto. Tätä ei mielestäni painoteta tarpeeksi. Ensiasunnon ostajalta ei mene edes varainsiirtoveroa tai vanhan asunnon myyntipalkkioita.

Mulla ei olis pokkaa tuollaiseen. Jos tapahtuu jotain etten saa lainaa hoidettua, vanhemmat joutuvat luopumaan rakkaasta kodistaan. En antaisi tämmöistä koskaan anteeksi itselleni. Ja ei muuten nykyään pelkkä vanhempien talo/mökki riitä, pitää olla väh. 5% omaa rahaa kun ottaa tavallisen asuntolainan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsirahaa ei tarvita yhtään, jos on muita vakuuksia kuten vaikkapa vanhempien asunto. Tätä ei mielestäni painoteta tarpeeksi. Ensiasunnon ostajalta ei mene edes varainsiirtoveroa tai vanhan asunnon myyntipalkkioita.

Mulla ei olis pokkaa tuollaiseen. Jos tapahtuu jotain etten saa lainaa hoidettua, vanhemmat joutuvat luopumaan rakkaasta kodistaan. En antaisi tämmöistä koskaan anteeksi itselleni. Ja ei muuten nykyään pelkkä vanhempien talo/mökki riitä, pitää olla väh. 5% omaa rahaa kun ottaa tavallisen asuntolainan. 

Ja ASP:ssa on pakko olla se väh. 10% omarahoitusosuus, ihan sama vaikka olisi suvun hulppea perintötila vakuutena. 

En voi ostaa asuntoa, koska en ole koskaan käynyt vakituisissa töissä enkä aio käydä. Vuoden jaksaa painaa ja sitten taas ansiosidonnaiselle.

Vierailija kirjoitti:

pankkiin voi kävellä tuosta vain ilman säästöjä ja vakaita tuloja hakemaan asuntolainaa?

Ne on nämä hyväosaiset jotka ovat menetelleet juuri näin, ja saaneet sen asuntolainan. Heitä kovasti hämmästyttää, mikseivät kaikki toimi samoin, järkevästi, kuten he.