Asioita, jotka tuntuvat kiusallisilta, vaikka eivät ole

Tanssiminen, kun ei omaa minkäänlaista rytmitajua! Vaikka pitäisikin ajatella niin ettei yökerhon lattia ole mikään tanssikilpailu ja siksi pitäisi näyttää tunteensa liikehdinnän kautta juuri siten kuin itse haluaa, silti se on koko lailla kiusallista. Mieluummin kökötän paikallani kuin antaudun virran vietäväksi.

se on joillekin todellakiusallista kun on paljastettu että häiriköi mieskohdetta, oli kohde notkea tahi ei!

parempaa kampaajaa aina kehuu, ei sellaista joka norkoilee kilpailijan liikkeen edessä kun miesasiakas vaihtanut parempaan.

Viemärinavaajan ja/tai vessaharjan ostaminen. Vessaharjaa on varsinkin kiusallista kanniskella, kun ei se edes mahdu kunnolla ostoskassiin. Pyörii vain mielessä, että muut ajattelee mun vessanpöntön olevan ihan kakkainen.

Julkisesti haukotteleminen, esimerkiksi bussissa. Vielä kun tulee sellainen haukotus, joka venyttää leukaperät äärimmilleen ja tuntuu, että leuatkin menevät jo sijoiltaan! Myös tämän jälkeen silmiin nouseva nesteen määrä on kiusallista, jos valuu valtoimenaan.

Kun täytyy pyytää lääkkeitään apteekissa. Vaikka kyseessä olisi vain migreenilääke. Meidän apteekissa on nyt vielä koronan takia ollut sellainen linja, että itse ei saa ottaa mitään, kaikki pitää perusvoiteesta alkaen pyytää tiskiltä. Ihan hirveää.

Alapään vaivat ja komea mieslääkäri. Työtäänhän se lääkäri vain tekee, mutta siinä kun makaa nuoren, hyvin ruskettuneen ja komean mieslääkärin sormet "siellä" ja alkaa ajattelemaan sitä tilannetta, niin huh huh. Vielä kiusallisempaa kun huoneessa ei ole muita ja tutkimuksen jälkeen vielä pitää jutella sen lääkärin kanssa oikein antamuksella omasta alapäästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankissa asiointi. Pankin työntekijät kipsuttavat käytävillä huulipunissaan, viimeisen päälle silitetyissä jakuissaan ja korkokengissään tai kauluspaidoissaan ja eau de cologneissaan ja tunnen itseni nuhjuiseksi arkivaatteissani, joihin näkyy ilmestyeen tsiljoona kissankarvaa ja tahraa ja nukkapalleroa kotoa lähdön jälkeen. Vielä kotona omat vaatteet vaikuttivat ihan hyviltä...

Optikkoliikkeet on toinen. Useinhan niillä on siisti valkoinen takki päällä, mutta aina reilusti meikkiä ja muuten sellainen "tässä ollaan vähän parempia ihmisiä" -asenne. Naisoptikoilla siis ja mitä lie ovatkaan ne kassan takana istujat, silmälääkärit on yleensä ihan normaaleja. Ja miespuoliset optikot.

Sitten ne valot on aina vielä äärettömän kirkkaat, paljastaen jokaisen koirankarvan ja peilejä on tietysti joka puolella.

Minä olen ulkoilmaihminen ja ammatiltani puutarhuri(teen siis likaista työtä enkä ihmisten parissa), joten tulee aina kauhea reality check mennä optikolle ja tajuta että ai niin, useimmat nelikymppiset naiset omistaa muitakin vaatteita kuin vaellushousuja ja Devoldin kalsaripaitoja.

Paras oli kun kerran olin ollut viikon Lapissa ja kotimatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi hotelliin. Se on tunnettu messuhotelli ja siellä oli joku isompi iltatilaisuus. Siellä oli naiset kampaajan jäljiltä ja iltapuvuissa, siis ihan oikeissa pitkissä iltapuvuissa! Minä paarustan sinne reisitaskuhousuissa, vaelluskengissä, rinkka kassina ja narun päässä jämpti... Istahdin vielä koiran viereen lattialle odottamaan että mies kirjaa meidät sisään ja siinä vaiheessa niitä iltapukuja alkoi parveilla... Kujertelivat kyllä kaikki koiralle iloisesti, mutta silti minua nolotti.

Suurin piirtein siinä vaiheessa tajusin, ettei minusta tule koskaan hienoa naista.

Sinun täytyy ymmärtää, että sinä olet hieno nainen jo nyt. Ei ne vaatteet kenestäkään hienoa tee, vaan luonne.

Työpaikkalääkäri laittoi päivystykseen nopeasti tippuneen hemoglobiinin takia ja siellä sitten vastassa jumalaisen komea nuori mieslääkäri. Ja mitäköhän ne ensimmäiseksi tekee kun anemia kyseessä.. > sormet tuhkaluukkuun. Juu, ei enää toiste, kiitos vain, vaikka hempat menis miinukselle

Vierailija kirjoitti:

Esim. kampaajan tai hierojan kehuminen. Tekisi mieli kertoa, että sain tosi hyvää palvelua, mutta se tuntuu kiusalliselta. Miten se pitäisi ilmaista? "Sä olet tosi hyvä kampaaja"? Ja sitten kumpikin on kiusaantunut.

Kiitä hänen tekemäänsä työtä tyyliin ”onpas tää leikkaus tosi onnistunut” tai ”valitsit hyvän värisävyn mulle, tää on kiva”. Kyllä se kampaaja siitä ymmärtää kiitokset.

Nuorena vaivaannutti ihan kaikki, yksi pahimmista painajaisista oli mennä mihin tahansa paikkaan josta ei etukäteen tiedä kuinka toimitaan, esim uusi ravintola tai työpaikka. Subwayhin halusin mennä vuosia mutta en uskaltanut, onneksi lopulta nykyinen mies sitten sinne vei :D nyt nelikymppisenä ei vaivaannuta edes sellaiset asiat joiden ehkä pitäisi, paitsi yksi: englannin puhuminen puhelimessa. Osaan hyvin englantia ja kasvokkain puhuminen ei tunnu missään, mutta puhelimessa alan yhtäkkiä puhua rallienglantia enkä tajua mitään mitä toinen sanoo. Pahimmillaan olen esittänyt puhelun katkeavan ja laittanut viestin perään :D

Ai karseus että oli kiusallista, kun pojalla oli vanhojen tanssit ja siinä lopussa oli yksi tanssi äidin kanssa. En osaa tanssia ja odotin vain että loppuu.

On kiusallista se, kun olet vieraisilla ja isäntäväki alkaa riitelemään.

Olen myös kerran ollessani yökylässä kuunnellut kun isäntäväki sekstaili viereisessä huoneessa. Aamulla naispuolinen kysyi kuulinko mitään. Vastasin tietenkin, että en kun nukuin sikeästi.

Kuntosalilla aina hävettää. jostain syystä lenkkeillessä ei.

Vierailija kirjoitti:

On kiusallista se, kun olet vieraisilla ja isäntäväki alkaa riitelemään.

Olen myös kerran ollessani yökylässä kuunnellut kun isäntäväki sekstaili viereisessä huoneessa. Aamulla naispuolinen kysyi kuulinko mitään. Vastasin tietenkin, että en kun nukuin sikeästi.

Tämä on oikeasti kiusallista eikä vain tunnu siltä

Vierailija kirjoitti:

Lahjan avaaminen, kun sen antaja tuijottaa vieressä odottamassa reaktiota. Aidosti mieluisankin lahjan kohdalla kiitokset ja kehut lahjan antajalle kuulostaa mun suusta väkinäisiltä ja kiusallisilta, onko jollain sama ongelma?

Ihan sama ongelma! Tuntuu aina että vain esitän ilahtunutta vaikka oikeasti arvostan kaikkia mahdollisia lahjuksia.

Kirjastossa tms hiljaisemmassa paikassa kävellessä toinen (tai molempi talvi-)kengän pohja naurahtaa/kirskahtaa joka askeleella. Sitten koitat siinä kanta-astua tai nousta päkiöillesi ettei ääntä kuuluisi ja kävelet kummallisesti onnahdellen.

Sama kesäkengillä, toinen kengänkorko päästää kops äänen joka askeleella. En tiedä onko toinen jalkani lyhyempi vai kävelytekniikka väärä, mutta tosi kiusallista taas koittaa onnahdella ja kävellä tehokkaasti mutta äänettömästi samaan aikaan. Ja tässä tuntuu pahemmalta että se että kolina on "epäsymmetrinen", KOP, —, KOP, —, KOP.

Kun nousee järvestä laiturille tai uima-altaasta pois, ja märistä jalanjäljistä näkyy, että on lättäjalat. Kävelen aina varpaillani, kun jalat ovat märät.

Vierailija kirjoitti:

Minua alkaa aina hävettää se, kun menen hissillä alas mukanani haiseva biojätepussi tms. pahanhajuinen roskapussi, ja joku naapuri tulee samaan hissiin. Pelkään että naapuri ajattelee minun haisevan pahalle, vaikka kyllähän jokainen tajuaa että se on se roskapussi. Hävettää myös altistaa naapuri sille hajulle. Pitäisi varmaan suosiolla käyttää vaan portaita.

Biojäte tai kissanhiekkaroskis. Naapurini varmaan luulevat, että haisen kissankuselta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko tämä täällä jo, mutta se kun autoilija antaa sun mennä suojatiellä ja menet siitä auton ohi. Joskus tulee heilautettua kättä kiitokseksi. Mutta äärimmäisen noloa anyway, siinä oikein auton valokeilassa ja sisältä kyylätään miten kavelet ohi. Katse tiukasti eteenpäin ja toivoo että oma askel olis ripeä ja tilanne nopsaan ohi. Tämän voi välttää joskus etenemällä tarpeeksi hitaasti suojatietä kohti jolloin kuski huomaa että kerkeää ennen.

Mä kävelen joskus ohi suojatiestä jos siihen on tulossa auto, ja sit sen muutaman askeleen takaisin kun auto on mennyt, että se ei vaan pysähdy x) tai pysähdyn jo monta metriä ennen suojatietä paikalleni.