Onko nykään enää kellään ihanteena, että lapsesta (erityisesti tytöstä) kasvatetaan hyvin kiltti?
En kysy tätä siksi, että sen edes pitäisikään olla mikään tavoite, mutta ei siitä ole kovin kauaa, kun itse olin lapsi, niin kyllä se oli meillä tärkeää että oli "kiltti tyttö" ja piti olla nätisti ja hillitysti ja aina osata käyttäytyä hyvin. Ja tuli välillä ihan remmiäkin siitä, jos oli käyttäynyt huonosti. Ja huonosti ei tarkoittanut mitään koiran kiduttamista vaan että oli vaikka kiukutellut kaupassa tai kyläreissulla.
Kommentit (33)
Mitä sitten, jos ap olisi tehnyt jotain oikeasti tyhmää? Mietin vaan tuota rangaistusasteikkoa. Jos pienestä kiukuttelusta otettiin jo se järein rangaistus käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Itse jos joskus saan lapsen (vaikeaa kilttimiehenä), kasvatan sellaiseksi ettei ole mikään kynnysmatto. Käytöstavat toki pitää olla muttei mikään ylikiltti tossukka kuten itsestä kasvatettiin.
Ja sä et sitten nyt aikuisena voi tehdä enää asialle yhtään mitään itse? Muuta kuin ulista täällä?
Minusta kasvatettiin kiltti muiden miellyttäjä ja omat tarpeet sivuun laittava. Yritän KAIKKENI, etten kasvata omaa tyttöäni samanlailla. Mutta silti alitajuisesti tämä tarve kasvattaa lapsestani kiltti yrittää puskea pintaan vähän väliä. Jos lapseni kaveri pyytää häntä leikkimään, mutta lapseni ei halua koska on väsynyt tai haluaa olla yksin / vanhempien kanssa, tekee mieli sanoa, että mene mene nyt, ettei kaverille tule paha mieli. Itse menin aina lapsena leikkimään kun pyydettiin (vanhemmat painosti). Mutta olen oppinut hillitsemään itseni ja sanon lapselleni, että jos et halua leikkimään, sano, että haluat tänään mieluummin olla kotona. Pitää omiakin tarpeita ajatella, vaikka toinen pahoittaisi mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, jos ap olisi tehnyt jotain oikeasti tyhmää? Mietin vaan tuota rangaistusasteikkoa. Jos pienestä kiukuttelusta otettiin jo se järein rangaistus käyttöön.
Sama olisi vaan perseillä ihan kunnolla
Olen syntynyt -66 ja vanhempani 40-luvun alussa.
En saanut koskaan selkääni, kuten ei myöskään 70-luvulla syntynyt pikkuveljenikään.
Meistä tuli fiksuja ja asiallisia aikuisia.
Ehkä tytön alistaminen ei ole enää niin tietoinen tavoite. Joskus tyttöjä kuitenkin kohdellaan vielä tänäkin päivänä siten, että alistaminen (tottelee; on hallittavissa) tuottaa hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -66 ja vanhempani 40-luvun alussa.
En saanut koskaan selkääni, kuten ei myöskään 70-luvulla syntynyt pikkuveljenikään.
Meistä tuli fiksuja ja asiallisia aikuisia.
50-luvulla oli vissiin muodissa alistaa henkisesti. En tiedä, milloin siihen tuli muutos, tai onko tullut. Milloin voimaan astui laki, jonka mukaan lasta ei saa fyysisesti pahoinpidellä?
ei Suomessa tietääkseni paljon rajoiteta lapsia sukupuoleen perustuen. Vaikka joku yrittääkin estää poikaa olemasta poika, sen täytyy olla harvinaista. En ole huomannut, että joku yrittäisi alistaa sukupuolen perusteella. Joissakin maissa/heimoissa näin kyllä on, esim. pyritään lihottamaan taaperot ja pakkosyötetään, jotta olisi mahdollisimman pulska ja tulevan aviomiehen makuun.
Kiltit lapset eivät vaadi mitään,kiltit lapset eivät saa mitään, sanoi Otto von Bismarck, joka eli 1800-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni silloin on vanhempana onnistunut, kun lapsesta tulee moraalinen, hyväkäytöksinen ja empaattinen eli "kiltti" tai ehkä oikeammin hyvä ihminen. Tämä hyvien ihmisten joukko kuitenkin joutuu sitten kodin ulkopuolella ongelmaisten, itsekkäiden ja häiriintyneiden vanhempien tuotosten joukkoon. Näille ihmisille ainoa arvo on oma etu ja itsekkyys, valehtelu on toinen luonto, rajojen venyttäminen ja manipulointi arkipäivää ja kotona alistettuina he ovat oppineet nauttimaan pienestä sadismista päästyään vihdoin itse sen toteuttajan valta-asemaan.
Silti mikään ei korvaa onnellista lapsuutta. Muistan millainen shokki oli "mennä maailmaan" ja ymmärtää, että suurimpaan osaan ihmisistä ei voi luottaa, kuten omiin vanhempiinsa saattoi luottaa. He varastavat, valehtelevat, pettävät, satuttavat jne. Silti en vaihtaisi mihinkään sitä turvallista ja rakkaudellista perusluottamusta, jonka "kiltit" vanhemmat ovat antaneet. Kaikki hyvä itää siitä. Vaikka maailmassa on pahaa, voi tavallaan yhä olla sydämessään hyvässä paikassa. Mikään maailman valtarakenteissa eteneminen, mitkään viekkaudella saadut voitot, mikään itselle alistettu armeija ei korvaa saatua rakkautta.
'
Ja sitten sä jonain päivänä tajuat, että sun vanhemmatkin on vain ihmisiä ja heissäkin on nurjat puolensa. Olet vain halunnut säilyttää lapsellisen uskosi siihen, että vanhempasi ovat 100% hyviä ihmisiä. Ja kun tämä selviää sulle, ehkä vasta vanhempiesi kuoltua, sulta on viety elämänkatsomuksen pohja.
Varmaan jokaisen miehen ja kapitalistin mielestä, koska ne tykkää hyväksikäyttää just kilttejä tyttöjä ja naisia monin tavoin.
Pikkulapsille käytetään sanoja kiltti tai tuhma. Alle kouluikäisille kuuluu aikuisen totteleminen liikaa kyseenalaistamatta. Kouluikäisille ja siitä ylöspäin, kun sanavarasto ja käsityskyky kasvavat, voi laajentaa maailmankuvaa ikätason mukaisesti. Diplomaattinen, ystävällinen, reilu, oikeudenmukainen, empaattinen jne. Aikuinen, joka edelleen mieltää itsensä joko kiltiksi tai tuhmaksi, antaa itsestään vaikutelman lapsellisuudesta ja mustavalkoisesta ajattelusta.