Luetellaan klassikkokirjoja, joita jokaisen sivistyneen ihmisen tulisi lukea

Suomessa selviytymisen historiaa.

Länsimaisesta klassikkokirjallisuudesta kehottaisin lukemaan seuraavat kirjat, jotka ovat olleet itselleni ja varmasti monelle muullekin suuria lukuelämyksiä.

Länsimaisen kirjallisuuden suurimmat klassikot ovat luultavasti Raamattu, Ilias, Odysseia ja Jumalainen näytelmä.

Venäläisistä klassikoista kannattaisi lukea Dostojevskin Karamazovin veljekset, Maksim Gorkin Äiti, Tsehovin novellit kokonaisuudessaan, Ivan Turgenevin Isät ja pojat sekä Nikolai Gogolin Kuolleet sielut.

Ranskalaisista klassikoista lukemisen arvoisia ovat etenkin Stendhalin Punainen ja musta, Victor Hugon Kurjat sekä Anatole Francen Pingviinien saari.

Erinomaisia saksalaisen kielialueen klassikoita ovat Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta, Thomas Mannin Taikavuori ja Franz Kafkan Oikeusjuttu.

Anglosaksisen kielialueen klassikoista suositeltavia ovat John Steinbeckin Vihan hedelmät, William Faulknerin Liekehtivä elokuu, George Orwellin Vuonna 1984, Kurt Vonnegutin Mestarien aamiainen ja Teurastamo 5.

Pohjoismaisen kirjallisuuden suuri klassikko on Knut Hamsun, jolta kannattaa lukea ainakin Nälkä.

Jos juutalaisuus kiinnostaa, kannattaa lukea jiddishiksi kirjoittaneen kirjallisuuden nobelistin Isaac Bashevis Singerin tuotantoa, Moskatin suku on mielestäni hänen paras kirjansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi lukea kirjoja, jotka eivät kiinnosta? Ei kukaan katso leffojakaan jotka ei kiinnosta. Jos jokin on klassikkoteos ja kriitikoiden ylistämä, ei se välttämättä silti kerro vielä mitään. Onhan yhteiskunnassa muitakin asioita joita arvostetaan syystä x, mutta ei ne silti miellytä kaikkia tai sovi kaikille. Sitten muka on joku sivistymätön moukka, kun Anne Frankin romaani ei vaikka vain kiinnosta? Tässä on se iso ongelma, kun pelkkä sivistyneisyys sekoitetaan älykkyyteen ja viisauteen. Ensimmäinen voi ilmetä täysin ilman jälkimmäisiä.

Klassikoksi sanotaan teoksia, joita lukijat rakastavat tai jotka ovat olleet omana aikanaan jollakin tavoin käänteentekeviä.

Kriitikot eivät määrittele, mikä teos on klassikko.

Kriitikot todellakin vaikuttavat siihen, mitä teoksia klassikkojen kaanoniin päätyy ja mistä genreistä. Suomalainen kirjallisuuskulttuuri on melkeinpä "realismin raiskaama", ja esimerkiksi fantasiaelementit tiputtavat meillä teoksen vähemmän arvostettujen kastiin melkein automaattisesti. Esimerkiksi kun Sofi Oksanen Norma-romaanissaan viljeli maagisen realismin elementtejä, vastaanotto oli välittömästi aiempaa nuivempi.

Klassikoksi sanotaan harvemmin teosta, joka on ilmestynyt muutama vuosi sitten. Klassikkoasemaan nousu tapahtuu vuosien ja vuosikymmenten aikana niille teoksille, jotka vuodesta toiseen puhuttelevat lukijaa.

Sofi Oksanen on hyvä kirjailija mutta eivät hänen teoksensa ole vielä - ja ehkeivät milloinkaan - klassikkoja.

Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia

Tämä on mielenkiintoinen avaus. Aloitin monta vuotta sitten projektin lukea kaikkien Nobel-kirjailijoiden pääteokset. Nobeliahan ei siis myönnetä tietylle teokselle vaan kirjailijalle. Silloin naiivisti kuvittelin, että tämähän on helppo nakki :) Mitähän niitä on myönnetty, ehkä sata vuotta, noin 50 kirjaa vuodessa ja homma on hanskassa. Ei se ihan niin mennytkään. Pakko oli sitten perehtyä historiaan enemmänkin ja muutenkin poiketa sivupoluille. Homma on nyt viiskymppisenä ehkä puolessa välissä mutta punainen lanka mun projektissa pitää silti.

Uljas uusi maailma

Fahrenheit 451

Eläinten vallankumous

Joku noista tai vaikka kaikki

ootteko muuten lukenu sen Viktor Huugon "Pelkkää kurjuutta"? (Mikko Alatalo)

Yrjö Kallisen elämä ja totuus - Matti Salminen

Kafkan Muodonmuutoksia, jos tunnet itsesi oudoksi kummajaiseksi.

Juice Leskisen omaelämäkerran osa 1 (ei ehtinyt kirjoittaa osaa 2 kun kuoli jo), jos luulet eläväsi epäterveellisesti.

Mauri Kunnaksen tuotanto, Asterix ja Obelix -sarjakuvat, jos elämä on mennyt liian tiukkapipoiseksi.

Juhlakalu Aku.

Italo Calvino, Halkaistu varakreivi, Jos talviyönä matkamies

Albert Camus, Sivullinen

Jonathan Swift, Gulliverin retket

Vierailija kirjoitti:

Italo Calvino, Halkaistu varakreivi, Jos talviyönä matkamies

Albert Camus, Sivullinen

Jonathan Swift, Gulliverin retket

Italo Calvinolta myös Marcovaldo ja Paroni puussa.

Papillon,  Shogun ja Kaikkien rakkaitteni puolesta näistä voidaan kiistellä eri syistä mutta on minun ehdotuksia listalle.

Mark Helprin: Talvinen tarina

Peter Ackroydin Chatterton ja Hawksmoor

Karl Marx: Pääoma.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän veljestä

Ääni tälle. Jokaisen miehen tulisi lukea kerran vuodessa.

Muuten John Williamsin Octavianus, JRR Tolkienin Taru Sormusten herrasta ja Umberto Econ Foucaultin heiluri

Jane Austenin kaikki teokset

Charlotte Bronten teokset

Emily Bronten Humiseva harju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän veljestä

Ääni tälle. Jokaisen miehen tulisi lukea kerran vuodessa.

Muuten John Williamsin Octavianus, JRR Tolkienin Taru Sormusten herrasta ja Umberto Econ Foucaultin heiluri

Suosittelen Seitsemää veljestä myös naisille kerran vuodessa luettavaksi.

Margaret Atwoodin teokset, etenkin Orjattaresi ja MaddAddam-trilogia.