Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistus on suuri, oksensin taas kun näin tilini tänään.
02.02.2021 |
Jäin 1,5 sitten työttömäksi toimiston asiakaspalvelutehtävästä joka oli määräaikainen. Minulla ei ole korkeakoulutusta, minulla on todella paljon kokemusta kaupanalan tehtävistä.
En enää koskaan onnistunut työllistymään, seinä tuli vastaan. Olen peloissaan ja hukassa.
Raha tulee tukina niin järkyttävän vähän että se on joka päivä yhtä kolikon laskemista. Sos.tuki ei ole mahdollista saada, mutta se ei tarkoita sitä että olisi mukamas rahaa käytettävissä.
Jo ennen tätä oli palkka alle 2000, mut kuitenkin olin töissä. Mulla on niin pahaa olla, tuntuu että mitä enemmän yritän parantaa asian sen enemmän vajoan juoksuhiekkaan.
Ei ole velkoja eikä lainoja, ikä mulla 29v. Kulut myös nousevat, rahat eivät riitä vaikka olen taloudellisesti taitava.
Tämä köyhyys uuvuttaa ihan kamalasti. Työkkäristä en saa apua, kukaan ei ymmärrä tätä mun ahdistusta.
Pitääkö nyt mun tuhota terveyteni työttömyyden takia?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka kauan sitten, 1,5 vuotta vai kuukautta?
Viikkoa.
Kun työtä, on (yleensä) rahaa. Kun ei ole työtä, on enemmän vapaa-aikaa.
Maailmassa on pilvin pimein henkisesti ja fyysisestikin palkitsevia asioita, joiden harrastaminen vaatii vain minimaalista rahallista panostusta (liikunta, luontoelämykset, arjen estetisointi, lukeminen/itseopiskelu, elokuvien katselu, musiikin kuuntelu, ihmisten kohtaaminen ja auttaminen, erotiikka/autoerotiikka, meditointi, joutilaisuudesta nauttiminen jne.)
Yritä siirtää huomio siitä, mitä rahattomuus sinulta estää siihen, mitä mahdollisuuksia lisääntynyt vapaa-aika elämääsi tuo. Väitän, että (visaisimpia mt-ongelmia lukuun ottamatta) tällainen lähestymistapa vähentää ahdistusta asteittain.
Katso nyt alkuun työvoimakoulutustarjonta. Niistä saa 9€ verottoman kulukorvauksen tukien päälle. Osassa on työpaikkakin valmiina ammatillisen koulutuksen päätteeksi.
kirjoitti:
Katso nyt alkuun työvoimakoulutustarjonta. Niistä saa 9€ verottoman kulukorvauksen tukien päälle. Osassa on työpaikkakin valmiina ammatillisen koulutuksen päätteeksi.
Kulukorvaus ei monesti riitä kattamaan todellisia matkustamis ja ruoka kuluja
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän kyllä sinua. Itse olen työtön sinua vähän nuorempi ja elämä ei ole mennyt kovinkaan hyvin tähän mennessä jos sitä mietin. Työkokemusta hyvin vähän ja saan ehkä vasta nyt ensimmäisen ammatin lukion jälkeen loppuvuodesta jos selviän kaikesta kunnolla. Siinä mielessä usko elämään on aika huteralla pohjalla välillä ja jos joku minut ottaa töihin niin se on jo saavutus tietyssä mielessä. Nämä korona-ajat tietysti vaikuttavat muutenkin, kun jonossa on jopa satoja minua paljon paremmassa asemassa olevia ( jotka tietysti ansaitsevatkin mennä ohitseni työnhaussa). Työkkäri on oma lukunsa ja varmaan minäkin viedä jouduin kaikkiin sen tuomiin juttuihin mukaan jos tilanne pysyy samana. Minulla nuoruus meni kiusaamisen kanssa ja sen jälkeen syrjäydyin aika pahasti. Ihmisten kanssa vieläkin vaikeaa ja itsetunto huono. Työttömyys on ikävä asia ja mietin, etten itsekään pärjää tässä elämässä ja asiat eivät menneet niin kuin olisin toivonut. Silti työelämäkin pelottaa tietyssä mielessä ja mietin miten kestän siellä hyvin.