Onko täällä muita laihduttajia, jotka tekevät hienoja suunnitelmia, mutta eivät sitten käytännössä pysty niitä noudattamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Haluaisin, yritin, ja tein hienon, ja mielestäni yksinkertaisen suunnitelman jota noudattaa, mutta ei oikeasti onnistunut edes 4h välein syöminen. Olen aina väärässä paikassa, väärien ruokien kanssa, tai ruuatta kokonaan silloin kun olisi tämä 4h mennyt edellisestä syöntikerrasta. Esim vaikka ihan vapaapäivä. Syön aamulla klo 9 ennalta määrittelemäni aamupalan. Sen jälkeen olen lähdössä ulkoilemaan n.klo 10. Ulkoilemaan lähtö venyykin lähes tunnilla, jolloin syömisestä on jo 2h. Arvelen että olen 2h päästä takaisin, mutta tapaankin ulkoilulla  kevarin jota en ole nähnyt pitkään aikaan, ja hän on vain käymässä tässä kaupungissa, ja kohta puoliin lähdössä jo junalla, joten menemme hänen kansaan kahville ulkoilun jälkeen. Noh, yhtäkkiä huomaankin että olen jo myöhässä melkein tunnin syömisestäni. Kahvipaikassa on jotain pitkoa vain tarjolla. Jos otan pitkoa syön huonosti, jos en ota, ruokaväli venyy.

Elämän pitäisi olla niin että klo se ja se joku tuo sen tarvittavan sapuskan naaman eteen.

Ja joo, tämä ei koske laihduttelua, sillä en tarvitse laihtumista sinänsä, vaan yritän syödä säännöllisemmin ihan tervyshyötyjen vuoksi. En kykene oikein missään muussakaan asiassa pysymään suunnitelmissani. Joko teen hommat paljon tehokkaammin ja nopeammin, tai sitten vene vuotaa jsotain kohtaa.

Nyt tuli kyllä sellaista kuraa, ettei mitään rajaa. Et voi laihduttaa, koska tapaat jatkuvasti jotain kavereita, jotka ei edes asu samassa kaupungissa :D. Monessa kahvilassa on muuten lounasta tarjolla (usein vieläpä keittolounasta...). Kyllä sitä itseään voi näköjään huijata ihan loputtomasti.

Jep :,D ja nämä ”ei ole varaa mennä salille en voi laihtua SE SIITÄ.” Vaikka sali nyt on aika huono vaihtoehto jos vain laihtua haluaa.

Ainoa suunnitelmani on, että jääkaapissa on paljon ruokaa, jotta en näe nälkää. En koskaan suunnittele liikunnan aloittamista samaan aikaan kuin aloitan laihiksen, koska se on keholle liian rankkaa; liikunta tulee mukaan vähitellen, kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se loppui, kun päätin että en välitä vaikka lipeän. Aloitan aina uudestaan. Nousen aina ylös, vaikka menisin alas. Ainut päätös minkä tein, oli se että käännän kelkan heti (ei mitään viikon taukoa, korkeintaan se päivä-pari) enkä keskity epäonnistumiseen vaan siihen mitä on edessä, seuraava muutoksen päivä. 

Just näin! Tuosta voisi ottaa itselleen voimalauseen. Mutta oletteko te muut saaneet vertaistukea jostain?

Vierailija kirjoitti:

Jep! Olen laihdutellut jo viimeiset 5 vuotta, 31-vuotiaasta asti.

(sain painon nousee +34kg ikävuosina 28-31v.)

Syyskuussa kokeilin housuja, jee nappi menee kiinni! Armotonta lenkkeilyä 4kk. Eilen kokeilin niitä housuja innoissaan, ei lähelläkään että menisi kiinni :/ Tuli itku.

Nyt mietin, että mitä väliä enää näin iäkkäänä, että miltä näyttää.

100kg.

Mä harrastan kestävyysjuoksua (maratoneja) ja olen huomannut, ettei tällainen tavallinen kuntojuoksija laihdu juoksemalla. Ehkä jos olisi ammattiurheilija, niin olisi eri juttu, mutta ei ne 3-4 lenkkiä viikossa paljonkaan kulutusta nosta. Kunto nousee toki kohisten ja olo on siinä mielessä hyvä. Ainoa tapa pudottaa sitä painoa, on katsoa mitä suustaan laittaa sisään. Niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea olla karkkilakossa. Jos onnistun pari viikkoa, ratkean ja lipsun lakostani seuraavat päivät. Ja näin vuoden alussa tulee uusia karkkimakuja ja kesän alussa jäätelöitä, että tunne "pakko maistaa toi" ja lakkoni ratkeaa. Yritän liikkua mutta yh:na vaikeampaa varsinkin talvella. Lapsi aina otettava mukaan ja joko matka on todella hidas tai kärrään rattaissa jolloin lapsi ei saa liikuntaa. Meillä ei ole varaa salimaksuihin (ja lapsiparkkeihin) joten minkäs teet. 

Jos sun tekee noin paljon mieli karkkia, niin sun ruokavalio ei ole kunnossa. Ongelma ei ole karkki, vaan se että sun palkitsemisjärjestelmä ei toimi enää normaalisti eli että hyvä täyttävä ruoka vie mieliteot. Syöt todennäköisesti liian vähän aamu-päivä akselilla ja illalla sitten tekee mieli karkkia yms.

Ala syömään aamupainotteisesti (munakas, hedelmä aamuun teen/kahvin/jne kanssa) ja kunnon lounas, äläkä säästele herkuttelukaloreita iltaan. Syöt kunnolla läpi päivän ja syöt pienen jälkkärin iltapalan jälkeen (pieni pala vaniljajäätelöä ja omatekemä vähäsokerinen hillo) jotta saat sen henkisen halun herkutella tyydytetyksi.

Ja lisään, että olen itse kärsinyt samasta ja tämä neuvo kuulostaa siltä että "syöt vaan ruokaa ni ei tee mieli karkkia". Tämä ei ole suoranaisesti totta: kun on karkkiriippuvainen, niin ei siitä heti pääse eroon yhden päivän syömisillä, vaan pointti on juuri tuossa palkitsemisjärjestelmässä joka janoaa sitä karkkia. Alat antamaan sille ruokaa karkin sijaan, niin alat päästä siitä irti pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se loppui, kun päätin että en välitä vaikka lipeän. Aloitan aina uudestaan. Nousen aina ylös, vaikka menisin alas. Ainut päätös minkä tein, oli se että käännän kelkan heti (ei mitään viikon taukoa, korkeintaan se päivä-pari) enkä keskity epäonnistumiseen vaan siihen mitä on edessä, seuraava muutoksen päivä.

Sillä tavalla ei tule sellaista itsensä soimaamisen ja "hanskat tiskiin 100%" kierrettä. Ja vaikka lipsuu, niin muutos on edelleen käynnissä. Se on paljon, paljon isompi asia kuin miinukset vaa'assa. Koska niitä on oikeasti helppo saada. 

Tällä tavalla laihduin vuodessa 9 kg. Nyt älähdätte: VAIN! No, en ollut laihtunut viimeisen 10v aikana yhtä paljon pysyvästi. Kyllä, 15kg, 20 kg - mutta ne tuli takaisin. Jopa alle vuodessa. 6kk.

Nyt laihdun suurinpiirtein kilon 1,5 kk. Suhteeni ruokaan on normalisoitunut. En soimaa itseäni, ja olen saavuttanut enemmän kuin koskaan. Jos menee puihin, niin mitä sitten? Luovuttaminen tarkoittaa että lähdetään taas ylöspäin. Kun menee puihin, niin pysytään paikoillaan. Sekin on itseasiassa saavutus suhteessa lihomiseen. 

Itse asiassa ainoa mikä todella lihottaa, on ajatus siitä ettei laihduta. Että ajattelee elämänsä katkonaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla se loppui, kun päätin että en välitä vaikka lipeän. Aloitan aina uudestaan. Nousen aina ylös, vaikka menisin alas. Ainut päätös minkä tein, oli se että käännän kelkan heti (ei mitään viikon taukoa, korkeintaan se päivä-pari) enkä keskity epäonnistumiseen vaan siihen mitä on edessä, seuraava muutoksen päivä. 

Just näin! Tuosta voisi ottaa itselleen voimalauseen. Mutta oletteko te muut saaneet vertaistukea jostain?

Itse en (tuon kirjoittaja). Kai sitä vaan rämpi itsensä kanssa niin pitkään, että olisi pitänyt olla sokea, jos ei olisi tajunnut ettei omat toimintamallit toimi tai ole terveitä. Minulle on ollut eniten avuksi se, että syön hyvän aamupalan lipeämisen jälkeen. Jotain mistä tykkään, täyttää ja on terveellistä. Sitten pääsen taas uralle ja tulee hyvä olo jatkaa. Itseään ei kannata jäädä moittimaan. Vaakaa käytän 2krt kk, välttelen menkka-aikoja kun silloin kerään pari kiloa nestettä ja sille ei vaan mitään voi, enkä halua siitä mitään tuntea.

Laihdutus tuskin onnistuu kunnolla ilman perusteellista henkistä alkutyötä. Siispä kannattaisi ensin kehittää itsekuria muuten, tutustukaa vaikka stoalaisuuteen tai muihin filosofisiin ajatuksiin. 

Ne herkkulakot ja suunnitelmat on uhan turhia. Jos lähtökohta on laihdutus on jo koko toiminnan perusta pielessä. Elämäntapamuutos on sitä että muuttaa omaa ruokasuhdettaan, ajatteluaan ja käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea olla karkkilakossa. Jos onnistun pari viikkoa, ratkean ja lipsun lakostani seuraavat päivät. Ja näin vuoden alussa tulee uusia karkkimakuja ja kesän alussa jäätelöitä, että tunne "pakko maistaa toi" ja lakkoni ratkeaa. Yritän liikkua mutta yh:na vaikeampaa varsinkin talvella. Lapsi aina otettava mukaan ja joko matka on todella hidas tai kärrään rattaissa jolloin lapsi ei saa liikuntaa. Meillä ei ole varaa salimaksuihin (ja lapsiparkkeihin) joten minkäs teet. 

Jos sun tekee noin paljon mieli karkkia, niin sun ruokavalio ei ole kunnossa. Ongelma ei ole karkki, vaan se että sun palkitsemisjärjestelmä ei toimi enää normaalisti eli että hyvä täyttävä ruoka vie mieliteot. Syöt todennäköisesti liian vähän aamu-päivä akselilla ja illalla sitten tekee mieli karkkia yms.

Ala syömään aamupainotteisesti (munakas, hedelmä aamuun teen/kahvin/jne kanssa) ja kunnon lounas, äläkä säästele herkuttelukaloreita iltaan. Syöt kunnolla läpi päivän ja syöt pienen jälkkärin iltapalan jälkeen (pieni pala vaniljajäätelöä ja omatekemä vähäsokerinen hillo) jotta saat sen henkisen halun herkutella tyydytetyksi.

Höpö höpö. Aamupalani on reilu ja lounas isompi kuin päivällinen. Syön terveellisesti ja monipuolisesti mutta karkinhimoni ei johdu syömättömyydestä. 

Mä olin tuollainen yli 10 vuotta, ikävuodet 30-40, ja painoni nousi sinän aikana yli 20 kg huolimatta lähes jatkuvasta laihdutuskuureilla ja elämäntapamuutoksilla oloista. Herkkulakkoja, kalorinlaskentaa, ketokarppausta, virallisterveellistä, paleota, Cambridge kuuri, South Beach Diet, lääkäriltä hankittu laihdutuslääke - aina laihduin, aina kuurin aikana kasaantui herkku-, alkoholi- ja ahmimishimot, ja sitten kun repesi, repesi kunnolla ja lihoin ennätysvauhtia takaisin ja vähän yli.

Lopulta 40 v päätin luovuttaa. En enää jaksanut pitää mitään uusia ruokavalioita edes viikkoa. Ei jaksa, kun tietää että menneisyys huomioon ottaen on erittäin todennäköistä että lihoo takaisin. Päätin, että olkoon, olen sitten läski, ei kai sillä enää väliä. Terveyssyistä kuitenkin halusin parantaa tiettyjä tapoja elämässäni, vaikka en laiihtuisikaan yhtään silloisesta 120 kg painosta. Otin siis yhden tavoitteen kerrallaan, ja alkaen helpoimmasta. Yhtä tavoitetta piti tehdä kuukausi ennen seuraavan ottamista. Ne mun tavoitteet oli tällaisia:

- Nuku vähintään 7 tuntia yössä (olin nukkunut vain 4-5 tuntia arkisin ennen)

- Istumatyön tai TV:n katselun aikana nouse seisomaan silloin tällöin

- Käy ulkona kävelemässä joka päivä edes vähän (korttelin ympärikin riittää)

- Opi sanomaan töissä ei uusille töille, jos kädet on täynnä ennestään ja lisätyöt vaatisivat ilmaisia ylitöitä vapaa-ajalla (olin ennen ryynännyt tuollaisia karkin ja energiajuoman voimalla iltaisin)

- Syö lounas viimeistään klo 14

- Syö aamiaisella aina myös proteiinia ja marjoja/hedelmiä

 - Syö kolme kertaa päivässä + tarvittaeessa 1-2 välipalaa

- Lautasmalli lounaalle ja päivälliselle eli puolet kasviksia, 1/4 proteiiniruokaa, 1/4 hiilariruokaa

- Lisää päivän askelia 1000 kpl / 2 vkoa, kunnes 7000 askelta per päivä (aluss aoli alle 1000)

- Opettele uusia terveellisen, kasvispitoisen ruoan reseptejä

Näillä vähitellen painoni laski 80 kiloon, siis useiden vuosien aikana. Joo, olen edelleen ylipainoinen BMI:n mukaan, mutta 80 kg on kuitenkin paljon parempi kuin 120 kg, ja tiedän että jos alkaisin pyrkiä normaalipainoon, se vaatisi sellaista tiukkuutta jota en jaksa ja painaisin pian taas yli 100 kg.

Olin ennen. Nyt olen lopettanut hienojen suunnitelmien tekemisen ja laihdutuksen, ja aloittanut parempien elämäntapojen opiskelun. Aion edetä yksi uusi asia kerrallaan.

Mitään mokia tai epäonnistumisia ei ole, sillä kyllä välillä kuuluukin syödä enemmän, ja toisinaan sitten taas vähemmän (useinmiten toki vähemmän).

Aloitin kalorien laskemisella. Tein laskentataulukon johon syötän kaikkien syömieni ruokien ja välipalojen yms. kalorimäärät, ja taulukko laskee paljonko jäi vajausta peruskulutuksesta. Näen myös paljonko vajausta tulee viikossa. Koen tämän äärimmäisen motivoivaksi, koska sitten voin ajatella "Joo, toki tuo jättikorvapuusti näyttää hyvältä, mutta haluanko todella pilata jo saavuttamani vajauksen? Jospa tämän kerran jätän pullan väliin, ja sitten seuraavalla kerralla otan 'oikein luvan kanssa'?".

Minulla toimii tuollainen viivyttelytaktiikka; esim. kaupassa käydessä sovin itseni kanssa että vien ensin ruokaostokset kotiin ja palaan sitten hakemaan alennussuklaat. Kotona olen jo unohtanut että jotain suklaata oli alennuksessa enkä enää palaa kauppaan.

Psykologiaa tämä omalla kohdallani on, eikä niinkään biologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Olen laihdutellut jo viimeiset 5 vuotta, 31-vuotiaasta asti.

(sain painon nousee +34kg ikävuosina 28-31v.)

Syyskuussa kokeilin housuja, jee nappi menee kiinni! Armotonta lenkkeilyä 4kk. Eilen kokeilin niitä housuja innoissaan, ei lähelläkään että menisi kiinni :/ Tuli itku.

Nyt mietin, että mitä väliä enää näin iäkkäänä, että miltä näyttää.

100kg.

Sairaalloisen ylipainoinen aloittaa "armottaman lenkkeilyn" ja ihmettelee, ettei toiminut?? Ensinnäkin paino pudotetaan syömällä ei liikkumalla. Ja lopeta nyt hyvänen aika se lenkkeily, kun sulla on vielä jotain polvista jäljillä. Tuolla massalla liikunnan täytyy olla rauhallista ja pitkäkestoista. Vaikka sauvakävelyä, uintia tai pyöräilyä. Juoksemaan voit mennä sitten kun 20 kiloa on pudonnut, mutta ensimmäiseksi siivoat sun ruokavalion.

Olen yrittänyt 5 vuotta. Ei se muutu näköjään, aina repsahdan. Tämähän se oli ketjun pointti.

Ja lenkit oli kävelylenkkejä, voi je esus mitä katseita saisi kun tällainen ihrakasa tuolla juoksisi :"D

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tuollainen yli 10 vuotta, ikävuodet 30-40, ja painoni nousi sinän aikana yli 20 kg huolimatta lähes jatkuvasta laihdutuskuureilla ja elämäntapamuutoksilla oloista. Herkkulakkoja, kalorinlaskentaa, ketokarppausta, virallisterveellistä, paleota, Cambridge kuuri, South Beach Diet, lääkäriltä hankittu laihdutuslääke - aina laihduin, aina kuurin aikana kasaantui herkku-, alkoholi- ja ahmimishimot, ja sitten kun repesi, repesi kunnolla ja lihoin ennätysvauhtia takaisin ja vähän yli.

Lopulta 40 v päätin luovuttaa. En enää jaksanut pitää mitään uusia ruokavalioita edes viikkoa. Ei jaksa, kun tietää että menneisyys huomioon ottaen on erittäin todennäköistä että lihoo takaisin. Päätin, että olkoon, olen sitten läski, ei kai sillä enää väliä. Terveyssyistä kuitenkin halusin parantaa tiettyjä tapoja elämässäni, vaikka en laiihtuisikaan yhtään silloisesta 120 kg painosta. Otin siis yhden tavoitteen kerrallaan, ja alkaen helpoimmasta. Yhtä tavoitetta piti tehdä kuukausi ennen seuraavan ottamista. Ne mun tavoitteet oli tällaisia:

- Nuku vähintään 7 tuntia yössä (olin nukkunut vain 4-5 tuntia arkisin ennen)

- Istumatyön tai TV:n katselun aikana nouse seisomaan silloin tällöin

- Käy ulkona kävelemässä joka päivä edes vähän (korttelin ympärikin riittää)

- Opi sanomaan töissä ei uusille töille, jos kädet on täynnä ennestään ja lisätyöt vaatisivat ilmaisia ylitöitä vapaa-ajalla (olin ennen ryynännyt tuollaisia karkin ja energiajuoman voimalla iltaisin)

- Syö lounas viimeistään klo 14

- Syö aamiaisella aina myös proteiinia ja marjoja/hedelmiä

 - Syö kolme kertaa päivässä + tarvittaeessa 1-2 välipalaa

- Lautasmalli lounaalle ja päivälliselle eli puolet kasviksia, 1/4 proteiiniruokaa, 1/4 hiilariruokaa

- Lisää päivän askelia 1000 kpl / 2 vkoa, kunnes 7000 askelta per päivä (aluss aoli alle 1000)

- Opettele uusia terveellisen, kasvispitoisen ruoan reseptejä

Näillä vähitellen painoni laski 80 kiloon, siis useiden vuosien aikana. Joo, olen edelleen ylipainoinen BMI:n mukaan, mutta 80 kg on kuitenkin paljon parempi kuin 120 kg, ja tiedän että jos alkaisin pyrkiä normaalipainoon, se vaatisi sellaista tiukkuutta jota en jaksa ja painaisin pian taas yli 100 kg.

No ei sillä ole väliä, jos yli 40v on ylipainoinen.

Mullaki enää 4 vuotta siihen, päätin nyt luovuttaa kokonaan tän painon suhteen. Turhaa stressiä ja lopputulos on vaan lihomista.

-se 100kg -

Teillä on väärä ruokavalio, siksi. T. -20kg vuodessa

Mun ongelma on se, että ihan kaikessa muussakin sovellan tilanteen mukaan enkä juurikaan suunnittele, enkä varsinkaan tilanteen ollessa päällä mieti muuta kuin sitä hetkeä. Niinpä mun laihdutukset kaatuu päivittäin. En ole suunnitellut syöväni huonosti, joten terveellisesti syömisen suunnittelu on ihan yhtä tyhjän kanssa. Syöminen on mulle vähän sellaista, että sen tekee ajattelematta automaattisesti silloin kun on nälkä tai vastaan tulee jotain syötävää.

Voin laatia vaikka miten hienoja ja täydellisiä ja terveellisiä kauppalistoja, mutta mikään ei takaa niiden ostosten päätyvän koskaan lautaselle tai vatsaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Haluaisin, yritin, ja tein hienon, ja mielestäni yksinkertaisen suunnitelman jota noudattaa, mutta ei oikeasti onnistunut edes 4h välein syöminen. Olen aina väärässä paikassa, väärien ruokien kanssa, tai ruuatta kokonaan silloin kun olisi tämä 4h mennyt edellisestä syöntikerrasta. Esim vaikka ihan vapaapäivä. Syön aamulla klo 9 ennalta määrittelemäni aamupalan. Sen jälkeen olen lähdössä ulkoilemaan n.klo 10. Ulkoilemaan lähtö venyykin lähes tunnilla, jolloin syömisestä on jo 2h. Arvelen että olen 2h päästä takaisin, mutta tapaankin ulkoilulla  kevarin jota en ole nähnyt pitkään aikaan, ja hän on vain käymässä tässä kaupungissa, ja kohta puoliin lähdössä jo junalla, joten menemme hänen kansaan kahville ulkoilun jälkeen. Noh, yhtäkkiä huomaankin että olen jo myöhässä melkein tunnin syömisestäni. Kahvipaikassa on jotain pitkoa vain tarjolla. Jos otan pitkoa syön huonosti, jos en ota, ruokaväli venyy.

Elämän pitäisi olla niin että klo se ja se joku tuo sen tarvittavan sapuskan naaman eteen.

Ja joo, tämä ei koske laihduttelua, sillä en tarvitse laihtumista sinänsä, vaan yritän syödä säännöllisemmin ihan tervyshyötyjen vuoksi. En kykene oikein missään muussakaan asiassa pysymään suunnitelmissani. Joko teen hommat paljon tehokkaammin ja nopeammin, tai sitten vene vuotaa jsotain kohtaa.

Kyllä niissä kahviloissa myydään aina jotain täytettyä leipääkin.

Ei myydä. Ja minä tuossa tilanteessa vain edelleen venyttäisin sitä syömisväliä kun ei olisi sopivaa syötävää(koska en pidä pullasta), enkä suinkaan ottaisi pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Haluaisin, yritin, ja tein hienon, ja mielestäni yksinkertaisen suunnitelman jota noudattaa, mutta ei oikeasti onnistunut edes 4h välein syöminen. Olen aina väärässä paikassa, väärien ruokien kanssa, tai ruuatta kokonaan silloin kun olisi tämä 4h mennyt edellisestä syöntikerrasta. Esim vaikka ihan vapaapäivä. Syön aamulla klo 9 ennalta määrittelemäni aamupalan. Sen jälkeen olen lähdössä ulkoilemaan n.klo 10. Ulkoilemaan lähtö venyykin lähes tunnilla, jolloin syömisestä on jo 2h. Arvelen että olen 2h päästä takaisin, mutta tapaankin ulkoilulla  kevarin jota en ole nähnyt pitkään aikaan, ja hän on vain käymässä tässä kaupungissa, ja kohta puoliin lähdössä jo junalla, joten menemme hänen kansaan kahville ulkoilun jälkeen. Noh, yhtäkkiä huomaankin että olen jo myöhässä melkein tunnin syömisestäni. Kahvipaikassa on jotain pitkoa vain tarjolla. Jos otan pitkoa syön huonosti, jos en ota, ruokaväli venyy.

Elämän pitäisi olla niin että klo se ja se joku tuo sen tarvittavan sapuskan naaman eteen.

Ja joo, tämä ei koske laihduttelua, sillä en tarvitse laihtumista sinänsä, vaan yritän syödä säännöllisemmin ihan tervyshyötyjen vuoksi. En kykene oikein missään muussakaan asiassa pysymään suunnitelmissani. Joko teen hommat paljon tehokkaammin ja nopeammin, tai sitten vene vuotaa jsotain kohtaa.

Nyt tuli kyllä sellaista kuraa, ettei mitään rajaa. Et voi laihduttaa, koska tapaat jatkuvasti jotain kavereita, jotka ei edes asu samassa kaupungissa :D. Monessa kahvilassa on muuten lounasta tarjolla (usein vieläpä keittolounasta...). Kyllä sitä itseään voi näköjään huijata ihan loputtomasti.

Jos olisit lukenut viestini, olisit huomannut ettetn laihtumistarkoituksessa yritä syödä säännöllisesti. Ilmeisesti myös ymmärrys valskaa, kun ei ole mitään käsitystä siitä mitä esimerkki tarkoittaa, vaan kuvitellaan että tänne pystyy kirjoittamaan romaanin kaikista mahdollisista tapauksista joissa ITSE ei osaa ottaa huomioon että klo se ja se pitää olla syömässä tiettyä ruokaa tietyssä paikasa, vaan kokee sin rajoittavan elämää ja spontaaniutta liikaa.

On viimeksi tänään. Söin ok lounasta, mutta sen jälkeen tuli outo ja tyhjä olo, kaapissa oli pari keksiä ja suklaata pieni levy, kaikki meni... Olen tunnesyöjä.

Nyt väsyttää, ei olis kannattanut.

Pitäisi harjoitella itsekuria. Toisinaan keho vain jotenkin huutaa sitä makeaa,kun on jotenkin vähän väsynyt tai tympeä olo. Kuvittelee että se suklaapala jeesaa, mutta meneekin koko levy. Sitten inhottaa ja aamulla kauhea väsymys seuraa näistä mäsäilyistä.

Joku kirjoitti, että on helppo pitää kiinni suunnitelmista kun on päässy vauhtiin.

Mulla kans sama tilanne, se terveellisesti syömisen aloittaminen on ihan järkyttävän vaikeata itselle, siis se ensimmäinen päivä. Sitä kärsii kun vierotusoireita. Henkisesti tosi rankkoja päiviä ne. Mutta toisaalta eipä se mässäilyruokavaliokaan hyvää olo tuo.

Sitten kun on muutamia päiviä ollut sopivalla ruoalla niin hämmästyy, et kuinka sitä on voinu mässäillä noin älyttömiä määriä...

Huomenna pakko alottaa ja pysyä siinä, en jaksa enää tätä väsymystä ja huonoa oloa syömisten takia. Yp joku 10kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea olla karkkilakossa. Jos onnistun pari viikkoa, ratkean ja lipsun lakostani seuraavat päivät. Ja näin vuoden alussa tulee uusia karkkimakuja ja kesän alussa jäätelöitä, että tunne "pakko maistaa toi" ja lakkoni ratkeaa. Yritän liikkua mutta yh:na vaikeampaa varsinkin talvella. Lapsi aina otettava mukaan ja joko matka on todella hidas tai kärrään rattaissa jolloin lapsi ei saa liikuntaa. Meillä ei ole varaa salimaksuihin (ja lapsiparkkeihin) joten minkäs teet. 

Jos sun tekee noin paljon mieli karkkia, niin sun ruokavalio ei ole kunnossa. Ongelma ei ole karkki, vaan se että sun palkitsemisjärjestelmä ei toimi enää normaalisti eli että hyvä täyttävä ruoka vie mieliteot. Syöt todennäköisesti liian vähän aamu-päivä akselilla ja illalla sitten tekee mieli karkkia yms.

Ala syömään aamupainotteisesti (munakas, hedelmä aamuun teen/kahvin/jne kanssa) ja kunnon lounas, äläkä säästele herkuttelukaloreita iltaan. Syöt kunnolla läpi päivän ja syöt pienen jälkkärin iltapalan jälkeen (pieni pala vaniljajäätelöä ja omatekemä vähäsokerinen hillo) jotta saat sen henkisen halun herkutella tyydytetyksi.

Höpö höpö. Aamupalani on reilu ja lounas isompi kuin päivällinen. Syön terveellisesti ja monipuolisesti mutta karkinhimoni ei johdu syömättömyydestä. 

Eihän se aterian suuruus merkitse, vaan sisältö. Joten höpö vaan itsellesi. Karkinhimon saa pois oikein koostetulla ruualla.