Onko täällä muita laihduttajia, jotka tekevät hienoja suunnitelmia, mutta eivät sitten käytännössä pysty niitä noudattamaan?

Ah miten tuttua. Helppoa on suunnitella ja visioida, mutta käytännössä sitten persiilleen menee lahjakkaasti.

Jep! Olen laihdutellut jo viimeiset 5 vuotta, 31-vuotiaasta asti.

(sain painon nousee +34kg ikävuosina 28-31v.)

Syyskuussa kokeilin housuja, jee nappi menee kiinni! Armotonta lenkkeilyä 4kk. Eilen kokeilin niitä housuja innoissaan, ei lähelläkään että menisi kiinni :/ Tuli itku.

Nyt mietin, että mitä väliä enää näin iäkkäänä, että miltä näyttää.

100kg.

Sen takia ei pidä tehdä kokonaisvaltaista elämäntaparemonttia yhdessä hujauksessa, vaan pikkuhiljaa muuttaa niitä elämäntapoja paremmiksi. Liian suuret tavoitteet heti alussa yleensä romuttavat koko jutun, koska kokee epäonnistuneensa ja siksi innostus juttua kohtaan lakkaa kokonaan.

Suurin osa laihduttajista on tällaisia. Siksi koko laihdutuskulttuuri onkin tuomittu epäonnistumaan. Muutamat saavat laihduttua huimiakin määriä, mutta heistäkin osa lihoo takaisin. Sitä vaan ihmettelen, että kun suurin osa ihmisistä on nykyään ylipainoisia ja iso osa vaarallisen lihavia, että miksi yhteiskunta ei silti tee toimia, jotka tukisivat painonpudotusta (esim. verotus, matalan kynnyksen julkisen puolen ohjatut ryhmät, mielenterveyspalvelut). Joku lihavuuden hoidon lääkäri kirjoitti mm. sokerituotteiden verotuksesta vastikään hesarin mielipidepalstalla hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia ei pidä tehdä kokonaisvaltaista elämäntaparemonttia yhdessä hujauksessa, vaan pikkuhiljaa muuttaa niitä elämäntapoja paremmiksi. Liian suuret tavoitteet heti alussa yleensä romuttavat koko jutun, koska kokee epäonnistuneensa ja siksi innostus juttua kohtaan lakkaa kokonaan.

Päinvastoin: paras on kova ja nopea aloitus. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin se, että tajuaa laihtuneensa kuukaudessa tyyliin 7- 10 kiloa. Takaan, että sen jälkeen motivaatio pysyy parempana kuin aiemmin. Se vain edellyttää itsekuria sen ensimmäisen kuukauden ajan. Sen jälkeen kun homma sujuu omalla painollaan, koska laihduttaja käsittää että hän todellakin voi vaikuttaa painoonsa, eikä se ole mistään muusta kuin omasta päästä kiinni.

Itsekin olin aikanaan näillä "armollisilla" dieeteillä, joiden ansiosta paino tippui puolessa vuodessa 2 kiloa. Eihän siinä ollut kuin kyse liiasta syömisestä. Puolet ruoasta pois ja puolet enemmän liikuntaa, niin johan läskikin lähti (-25 kiloa). Motivaatio parani heti kun vaaka alkoi näyttää pienempiä lukemia. Itsekusetus loppui, tajusi että se on raaka työ ja itsekuri mikä tässä pelissä määrää. 

Se mikä tässä on vaikeinta, on se hetki kun paino on tavoitteessa ja pitäisi siinä myös pitää. Laihduttaminen on lopulta aika helppoa, mutta normalisointi ei.

Mä pystyn pitämään kiinni suunnitelmasta niin pitkään kun pystyn, mutta jos lipeän siitä mihinkään, tuntuu uudelleen aloittaminen ihan mahdottomalta. Esim olin vuoden alusta herkkulakossa, eikä ollut mitään ongelmaa. En syönyt kuukauteen mitään herkkuja, suolaisia tai makeita. Sitten osallistuin juhliin, jossa söin palan kakkua ja nyt on muutaman päivän tehnyt jatkuvasti mieli vain syödä herkkuja ja olen syönytkin. Mun päässä yksi lipsahdus muuttuu katastrofiksi, jonka jälkeen millään ei ole enää mitään merkitystä. Vaikka hyvin tiedän järjellä paremmin...

Juu olen, mutta siksi liityin nyt Keventäjiin ja käytän sitä äppiä ruokavalion suunnitteluun. Ehkä siksi aina repsahtaa iltapäivästä/illasta, kun esim. lounaalla pitäisi äpin mukaan syödä käsittämättömän paljon. Vaikea edes keksiä mitä voin syödä niin paljon lounaaksi, no täytyy vaan yrittää.

Miksi ette sitten noudata niitä? Ettekö halua laihtua?

Minun on vaikea olla karkkilakossa. Jos onnistun pari viikkoa, ratkean ja lipsun lakostani seuraavat päivät. Ja näin vuoden alussa tulee uusia karkkimakuja ja kesän alussa jäätelöitä, että tunne "pakko maistaa toi" ja lakkoni ratkeaa. Yritän liikkua mutta yh:na vaikeampaa varsinkin talvella. Lapsi aina otettava mukaan ja joko matka on todella hidas tai kärrään rattaissa jolloin lapsi ei saa liikuntaa. Meillä ei ole varaa salimaksuihin (ja lapsiparkkeihin) joten minkäs teet. 

Jos lipeän lakostani, tuntuu että ratkeamispäivä pitää käyttää käyttää kunnolla hyödyksi ja yhden suklaapatukan sijaan vedän karkkia sitten ihan reilusti.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea olla karkkilakossa. Jos onnistun pari viikkoa, ratkean ja lipsun lakostani seuraavat päivät. Ja näin vuoden alussa tulee uusia karkkimakuja ja kesän alussa jäätelöitä, että tunne "pakko maistaa toi" ja lakkoni ratkeaa. Yritän liikkua mutta yh:na vaikeampaa varsinkin talvella. Lapsi aina otettava mukaan ja joko matka on todella hidas tai kärrään rattaissa jolloin lapsi ei saa liikuntaa. Meillä ei ole varaa salimaksuihin (ja lapsiparkkeihin) joten minkäs teet. 

Kotiin kahvakuula / vastuskuminauha ja jumppaat kotona lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jep! Olen laihdutellut jo viimeiset 5 vuotta, 31-vuotiaasta asti.

(sain painon nousee +34kg ikävuosina 28-31v.)

Syyskuussa kokeilin housuja, jee nappi menee kiinni! Armotonta lenkkeilyä 4kk. Eilen kokeilin niitä housuja innoissaan, ei lähelläkään että menisi kiinni :/ Tuli itku.

Nyt mietin, että mitä väliä enää näin iäkkäänä, että miltä näyttää.

100kg.

Sairaalloisen ylipainoinen aloittaa "armottaman lenkkeilyn" ja ihmettelee, ettei toiminut?? Ensinnäkin paino pudotetaan syömällä ei liikkumalla. Ja lopeta nyt hyvänen aika se lenkkeily, kun sulla on vielä jotain polvista jäljillä. Tuolla massalla liikunnan täytyy olla rauhallista ja pitkäkestoista. Vaikka sauvakävelyä, uintia tai pyöräilyä. Juoksemaan voit mennä sitten kun 20 kiloa on pudonnut, mutta ensimmäiseksi siivoat sun ruokavalion.

Kyllä. Haluaisin, yritin, ja tein hienon, ja mielestäni yksinkertaisen suunnitelman jota noudattaa, mutta ei oikeasti onnistunut edes 4h välein syöminen. Olen aina väärässä paikassa, väärien ruokien kanssa, tai ruuatta kokonaan silloin kun olisi tämä 4h mennyt edellisestä syöntikerrasta. Esim vaikka ihan vapaapäivä. Syön aamulla klo 9 ennalta määrittelemäni aamupalan. Sen jälkeen olen lähdössä ulkoilemaan n.klo 10. Ulkoilemaan lähtö venyykin lähes tunnilla, jolloin syömisestä on jo 2h. Arvelen että olen 2h päästä takaisin, mutta tapaankin ulkoilulla  kevarin jota en ole nähnyt pitkään aikaan, ja hän on vain käymässä tässä kaupungissa, ja kohta puoliin lähdössä jo junalla, joten menemme hänen kansaan kahville ulkoilun jälkeen. Noh, yhtäkkiä huomaankin että olen jo myöhässä melkein tunnin syömisestäni. Kahvipaikassa on jotain pitkoa vain tarjolla. Jos otan pitkoa syön huonosti, jos en ota, ruokaväli venyy.

Elämän pitäisi olla niin että klo se ja se joku tuo sen tarvittavan sapuskan naaman eteen.

Ja joo, tämä ei koske laihduttelua, sillä en tarvitse laihtumista sinänsä, vaan yritän syödä säännöllisemmin ihan tervyshyötyjen vuoksi. En kykene oikein missään muussakaan asiassa pysymään suunnitelmissani. Joko teen hommat paljon tehokkaammin ja nopeammin, tai sitten vene vuotaa jsotain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Haluaisin, yritin, ja tein hienon, ja mielestäni yksinkertaisen suunnitelman jota noudattaa, mutta ei oikeasti onnistunut edes 4h välein syöminen. Olen aina väärässä paikassa, väärien ruokien kanssa, tai ruuatta kokonaan silloin kun olisi tämä 4h mennyt edellisestä syöntikerrasta. Esim vaikka ihan vapaapäivä. Syön aamulla klo 9 ennalta määrittelemäni aamupalan. Sen jälkeen olen lähdössä ulkoilemaan n.klo 10. Ulkoilemaan lähtö venyykin lähes tunnilla, jolloin syömisestä on jo 2h. Arvelen että olen 2h päästä takaisin, mutta tapaankin ulkoilulla  kevarin jota en ole nähnyt pitkään aikaan, ja hän on vain käymässä tässä kaupungissa, ja kohta puoliin lähdössä jo junalla, joten menemme hänen kansaan kahville ulkoilun jälkeen. Noh, yhtäkkiä huomaankin että olen jo myöhässä melkein tunnin syömisestäni. Kahvipaikassa on jotain pitkoa vain tarjolla. Jos otan pitkoa syön huonosti, jos en ota, ruokaväli venyy.

Elämän pitäisi olla niin että klo se ja se joku tuo sen tarvittavan sapuskan naaman eteen.

Ja joo, tämä ei koske laihduttelua, sillä en tarvitse laihtumista sinänsä, vaan yritän syödä säännöllisemmin ihan tervyshyötyjen vuoksi. En kykene oikein missään muussakaan asiassa pysymään suunnitelmissani. Joko teen hommat paljon tehokkaammin ja nopeammin, tai sitten vene vuotaa jsotain kohtaa.

Kyllä niissä kahviloissa myydään aina jotain täytettyä leipääkin.

Mä kokeilen nyt pätkäpaastoa, aloitan ensin ihan niin helposta kuin että ainakin 12h pitää olla ilman ruokaa (illasta aamuun). Ja kun alkaa sujua niin katson, mihin mittaan tuota voisi pidentää, 16:8 kai on se ohjeen mukainen.

Mutta mistä voisi saada maksutonta vertaistukea? Joku ikuinen ketju täällä on tosi hankala enkä toisaalta halua Facebookin ryhmiin, kun olen Facebookissa omalla nimellä.

Mulla se loppui, kun päätin että en välitä vaikka lipeän. Aloitan aina uudestaan. Nousen aina ylös, vaikka menisin alas. Ainut päätös minkä tein, oli se että käännän kelkan heti (ei mitään viikon taukoa, korkeintaan se päivä-pari) enkä keskity epäonnistumiseen vaan siihen mitä on edessä, seuraava muutoksen päivä.

Sillä tavalla ei tule sellaista itsensä soimaamisen ja "hanskat tiskiin 100%" kierrettä. Ja vaikka lipsuu, niin muutos on edelleen käynnissä. Se on paljon, paljon isompi asia kuin miinukset vaa'assa. Koska niitä on oikeasti helppo saada. 

Tällä tavalla laihduin vuodessa 9 kg. Nyt älähdätte: VAIN! No, en ollut laihtunut viimeisen 10v aikana yhtä paljon pysyvästi. Kyllä, 15kg, 20 kg - mutta ne tuli takaisin. Jopa alle vuodessa. 6kk.

Nyt laihdun suurinpiirtein kilon 1,5 kk. Suhteeni ruokaan on normalisoitunut. En soimaa itseäni, ja olen saavuttanut enemmän kuin koskaan. Jos menee puihin, niin mitä sitten? Luovuttaminen tarkoittaa että lähdetään taas ylöspäin. Kun menee puihin, niin pysytään paikoillaan. Sekin on itseasiassa saavutus suhteessa lihomiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Olen laihdutellut jo viimeiset 5 vuotta, 31-vuotiaasta asti.

(sain painon nousee +34kg ikävuosina 28-31v.)

Syyskuussa kokeilin housuja, jee nappi menee kiinni! Armotonta lenkkeilyä 4kk. Eilen kokeilin niitä housuja innoissaan, ei lähelläkään että menisi kiinni :/ Tuli itku.

Nyt mietin, että mitä väliä enää näin iäkkäänä, että miltä näyttää.

100kg.

Sairaalloisen ylipainoinen aloittaa "armottaman lenkkeilyn" ja ihmettelee, ettei toiminut?? Ensinnäkin paino pudotetaan syömällä ei liikkumalla. Ja lopeta nyt hyvänen aika se lenkkeily, kun sulla on vielä jotain polvista jäljillä. Tuolla massalla liikunnan täytyy olla rauhallista ja pitkäkestoista. Vaikka sauvakävelyä, uintia tai pyöräilyä. Juoksemaan voit mennä sitten kun 20 kiloa on pudonnut, mutta ensimmäiseksi siivoat sun ruokavalion.

Tämä johtuu vain siitä että henkilö ajattelee ettei halua ruuistaan luopua, ja yrittää korvata  sen sitten liikkumisella. Tottahan on että jatukvassa liikkeessä oleva, ja esim. raskasta ruumiillista työtä tekevä saa syödä uskomattoman paljon, mutta tuolloin ihminen liikkuu jatkuvasti sen 8h/pvä. Sohvailijan puolen tunnin juoksulenkki, vaikka olisikin päivittäistä, ei mitenkään riitä polttamaan 6000 liikakaloria vuorokaudessa. Silti ruokahimoinen "yrittää", koska ruuasta luopuminen on niin vaikeaa. Eihän se onnistu, mutta on ainakin sitten "yrittänyt". 

Ei täällä juuri muita olekaan 😆😆😆

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Haluaisin, yritin, ja tein hienon, ja mielestäni yksinkertaisen suunnitelman jota noudattaa, mutta ei oikeasti onnistunut edes 4h välein syöminen. Olen aina väärässä paikassa, väärien ruokien kanssa, tai ruuatta kokonaan silloin kun olisi tämä 4h mennyt edellisestä syöntikerrasta. Esim vaikka ihan vapaapäivä. Syön aamulla klo 9 ennalta määrittelemäni aamupalan. Sen jälkeen olen lähdössä ulkoilemaan n.klo 10. Ulkoilemaan lähtö venyykin lähes tunnilla, jolloin syömisestä on jo 2h. Arvelen että olen 2h päästä takaisin, mutta tapaankin ulkoilulla  kevarin jota en ole nähnyt pitkään aikaan, ja hän on vain käymässä tässä kaupungissa, ja kohta puoliin lähdössä jo junalla, joten menemme hänen kansaan kahville ulkoilun jälkeen. Noh, yhtäkkiä huomaankin että olen jo myöhässä melkein tunnin syömisestäni. Kahvipaikassa on jotain pitkoa vain tarjolla. Jos otan pitkoa syön huonosti, jos en ota, ruokaväli venyy.

Elämän pitäisi olla niin että klo se ja se joku tuo sen tarvittavan sapuskan naaman eteen.

Ja joo, tämä ei koske laihduttelua, sillä en tarvitse laihtumista sinänsä, vaan yritän syödä säännöllisemmin ihan tervyshyötyjen vuoksi. En kykene oikein missään muussakaan asiassa pysymään suunnitelmissani. Joko teen hommat paljon tehokkaammin ja nopeammin, tai sitten vene vuotaa jsotain kohtaa.

Nyt tuli kyllä sellaista kuraa, ettei mitään rajaa. Et voi laihduttaa, koska tapaat jatkuvasti jotain kavereita, jotka ei edes asu samassa kaupungissa :D. Monessa kahvilassa on muuten lounasta tarjolla (usein vieläpä keittolounasta...). Kyllä sitä itseään voi näköjään huijata ihan loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea olla karkkilakossa. Jos onnistun pari viikkoa, ratkean ja lipsun lakostani seuraavat päivät. Ja näin vuoden alussa tulee uusia karkkimakuja ja kesän alussa jäätelöitä, että tunne "pakko maistaa toi" ja lakkoni ratkeaa. Yritän liikkua mutta yh:na vaikeampaa varsinkin talvella. Lapsi aina otettava mukaan ja joko matka on todella hidas tai kärrään rattaissa jolloin lapsi ei saa liikuntaa. Meillä ei ole varaa salimaksuihin (ja lapsiparkkeihin) joten minkäs teet. 

Jos sun tekee noin paljon mieli karkkia, niin sun ruokavalio ei ole kunnossa. Ongelma ei ole karkki, vaan se että sun palkitsemisjärjestelmä ei toimi enää normaalisti eli että hyvä täyttävä ruoka vie mieliteot. Syöt todennäköisesti liian vähän aamu-päivä akselilla ja illalla sitten tekee mieli karkkia yms.

Ala syömään aamupainotteisesti (munakas, hedelmä aamuun teen/kahvin/jne kanssa) ja kunnon lounas, äläkä säästele herkuttelukaloreita iltaan. Syöt kunnolla läpi päivän ja syöt pienen jälkkärin iltapalan jälkeen (pieni pala vaniljajäätelöä ja omatekemä vähäsokerinen hillo) jotta saat sen henkisen halun herkutella tyydytetyksi.