En jaksa kavereiden murheita
Miten toimia, kun omassakin elämässä on murheita ja kestämistä ja kavereiden valittamat murheet tuntuu pieniltä eikä jaksa niitä kuunnella, kun miettii vaan, että kumpa omatkin murheet olisi sellaisia.. Kavereiden valituksen aiheet ovat sellaisia, että itse vaan haaveilee sellaisesta.. Lapsimurheita, työmurheita, remonttistressia jne. Toki kaikilla on omat murheensa eikä ikinä voi tietää kelle mikäkin on murhetta ja millainen elämä on, mutta vaikea sitten reagoida noihin valituksiin, kun itse tyyliin olisi onnellinen, jos olisi edes tuollaista mistä he valittavat.. Kuulostan varmaan kauhealta kaverilta , mutta tällaista tulee mietittyä. Itsellä siis kestämistä, kun on lapsuuden traumoja, yksinäisyyttä, työttömyyttä, masennusta jne.
Tottakai on oikeus puhua, en vaan tiedä miten reagoida niihin vuodatuksiin, kun ei nyt kuulostaa niin pahalta. Toki tiedän, että kaikilla omat murheet ja ehkä olet oikeassa, että koska omiakin murheita on niin murhekynnys ylittyy jo siinä eikä oikein jaksaisi kuunnella. Mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllähän kavereiden luulisi olevan minuakin kohtaan sen verran ymmärtäväisiä, että eivät joka pienestä asiasta valita, kun tajuaisivat, että itse olen aika syvissä vesissä ollut. Ap