Lue keskustelun säännöt.
BMI 42 ja laihduttaminen
31.01.2021 |
Niin.
Olen sairaalloisen lihava, ja vikaa kehosta löytyy muualtakin kuin korvien välistä. Liikkuminen on siis työlästä muutoinkin kuin painon vuoksi, mutta paino pahentaa kaikkea potenssiin miljoona. Minkä lisäksi tiedän että vaikka veriarvot ovat vielä ihan reilusti rajoissa tällä menolla on vastassa elitasosairaudet sokeritaudista korkeaan verenpaineeseen.
Tietääkseni minulla ei ole mitään traumaa joka tämän syömiskäyttäytymisen takana on. Minulle on vilauteltu mahdollisuutta lihavuusleikkaukseen, mutta en omasta mielestäni sovellu siihen, varsinkaan ellen ensin opi syömään oikein.
Onko minulla mahdollisuuksia siihen? Voiko tässä painossa vielä vain "ottaa itseään niskasta kiinni" ja pääasiassa syömistä hallitsemalla laihtumaan 30-50 kg? Jos laihtuisin 30 kg olisin yhä merkittävän ylipainon puolella mutta se olisi kuitenkin... No, 30 kg vähemmän. Jos saisin pois 35 kg olisin vaikean puolella, karvan verran alle merkittävän rajan.
Kannustuksena itselle ostin älykellon ja vaa'an... Ja olen päättänyt kokonaisvaltaisesti pitää huolta itsestäni.
Ajattelin että yksinkertaisesti söisin siten, kuten terveellisesti elävä ihminen tavoitepainossani söisi. En tiedä. Neuvoja? Kannustusta? Jotain? Tähän aloitukseen sain inspiksen siitä "hengenvaarallisesti lihava" -ketjusta, en halua joutua siihen pisteeseen kuin ohjelman ihmiset.
Kommentit (44)
Itselläni auttoi napostelun lopettaminen. Syön neljä kertaa päivässä. Väliaikoina vain vettä. Aiemmin tuli syötyä ohimennen huomaamatta kaikenlaista pientä pitkin päivää. Kun syö harvemmin, niin joutuu kiinnittämään huomiota siihen, mitä syö, jotta pärjää seuraavaan ateriaan saakka. Näin napostelun lopettaminen korjasi myös ruokavaliota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipälautasta käyttämällä ei saa päivän minimikasviannosta kasaan.
- Minulle olisi iso saavutus syödä päivässä neljä kertaa puolikas leipälautanen vihanneksia. Voihan sen puoli kiloa vaikka pilkkoa salaatiksi ja jakaa sitten aterioille, jos tuntuu ettei täyty.
Ei muuta kuin tsemppiä aloitukseen! Itsellä oli painoindeksi vielä syyskuussa 42.7, ja nyt olen saanut sen tippumaan 38.2:teen.
Ostin itselleni aktiivisuusrannekkeen ja kahvakuulan sekä aloin pitämään ruokapäiväkirjaa. Olen pyrkinyt muuttamaan ruokailutottumuksiani tavalla, jota voin noudattaa loppuelämäni, eli siis dieetillä en ole. Painoa täytyy pudottaa paljon, ja olen henkisesti helpottanut projektia etenemällä pieni välietappi kerrallaan. Alkuun eka etappini oli päästä alle neljänkymmenen painoindeksiin. Sen saavuttamisen jälkeen siirsin tavoitteeni että vielä pudotan viisi kiloa. Tällä hetkellä tavoite on että ennen kesää painoindeksi olisi alle 35, siihen on vielä yhdeksän kilon pudotus.
Tätä samaa olen yrittänyt muutamaankin otteeseen, mutta lopulta epäonnistuen. Tällä kertaa tuntuu siltä, että jokin aivoissa on klikannut paikoilleen. Jostain itsestään vaan pitää kaivaa se motivaatio ja pitää sitä yllä. Ainakin itsellä tämä lähti niinkin tyhmästä asiasta kuin ihastumisesta. Enää se ei ole motivaationa vaan koko ajan tulee uutta potkua. Ensimmäisen viiden kilon jälkeen vaatteet istuivat paremmin ja polvet eivät enää kipeytyneet kun kyykyssä putsasi kissan vessoja. Toisen viiden kilon jälkeen mahduin takkiin mikä ei ollut mennyt kiinni neljään vuoteen ja liikkuminen oli mukavampaa. Koko ajan tulee uutta ihanaa eteen ja se auttaa jaksamaan eteenpäin. Tulet huomaamaan kun et anna itsesi lannistua hetken repsahduksista ja ajoittaisista takapakeista. Elämäntapamuutos on ihana juttu mikä rullaa lopulta positiivisesti kasvavana lumipallona eteenpäin.
Olen itse sortunut kaikenlaisiin kaupallisiin kuureihin ja ohjelmiin. Rahanhukkaa.
Itse esimerkiksi olen syönyt tosi isoja annoksia usein, yli tuhat kaloria. Syönyt pieniä välipaloja usein, käynyt jääkaapilla yöllä. Vapaapäivänä on ollut herkuttelua ja alkoholia ja välillä iltaisin tulee syötyä kaapit tyhjiksi. Sitten epätoivoisena aloitetaan joku kaupallinen ohjelma jonka rajoituksia jaksaa viikon noudattaa. Kun syö järkevästi niin varmasti laihtuu ilman mitään sen kummempia ohjelmia tai ruokavalioita
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Olen tosiaan miettinyt salille menemistä, koska huono selkö ja polvi kaipaisivat parempaa tukea lihaksilta. Kynnys on vain korkea, pelkään tulevani naurunalaiseksi.
Salille meneminen onkin pitkän tähtäimen suunnitelmana välttämätöntä, vaikka se voisi jonkun mielestä aluksi näyttää huvittavalta. Pari kuukautta kun olet treenannut, niin ketään ei enää naurata.
Jos olet nuorehko nainen, niin eräs toimiva mutta sopimaton keino on etsiä käsiinsä sellainen salinörtti, joka ei syystä tai toisesta saa naisseuraa. Lupaat, että se saa laittaa sua edestä ja takaa, jos se saa treenattua sut hyvännäköiseksi. Salinörtti vahtii sen jälkeen sun elintapoja ja treenaamista väsymättä haukan lailla, ja muutaman vuoden kuluttua oot ihan kondiksessa. Tämä siis jos ei oma kurinalaisuus riitä, kuten asian laita ilmeisesti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntaa älä lisää, mutta vähennä syömistä. Liikunta kiihdyttää ruokahalua ja silloin tasapainottaminen syömisen ja kuluttamisen välillä on todella vaikeaa.
Miten kannattaa kannustaa BMI38-tyttöystävää laihduttamaan? Kehopositiivisuus on saanut lihavat naiset unohtamaan, että lihavuus on myös terveysriski, ja tuskin kukaan mies toivoo naiselleen ennenaikaista kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät vain mielessä, että ruokailu on se tärkein asia. Kuntoilu vasta kakkonen. Helpompaa on laihduttaa valitsemalla mitä suuhun pistää. Kuntoilu on toki hyvä lisä jo ihan muutenkin.
mies52v
Siinä vaiheessa kun puhutaan näin suuresta ylipainosta, kaikki vippaskonstit ja tiukat dieetit kannattaa jättää väliin. Ne toimii paremmin kun haluaa pudottaa siellä normaalipainon ylärajoilla. Ihan omalla kokemuksella sanon. Oma painoindeksi mennyt 43->37. Matkaa on vielä paljon.
Ensinnäkin alkuun: tee joka päivä vähintään yksi hyvä päätös. Jätä herkku syömättä. Kävele pieni matka auton sijaan. Tee kevyempi ruoka. Ulkoile telkun katsomisen sijaan.
Keskity ensin ruokavalioon. Älä vedä heti liian tiukalle. Poista vähän hiilareita (alkuun vaikka herkut + pikaruoka) mutta pakko ei ole heti vetää minimiin. Lisää kasviksia. Vaihda kermajuusto kalkkunaleikkeleeseen. Jätä alkoholi kokonaan. Mieti millaista ruokaa haluat syödä. Jos haluat ehdottomasti syödä aamuisin leipää, ja inhoat kaurapuuroa, niin syö leipää. Suunnittele se vain niin, että se on mahdollisimman terveellinen ja ravitseva.
Oikeasti todella ylipainoisella ihmisellä muutoksen alkuun pääseminen ei vaadi kovinkaan paljon. Annoskoon tarkastelulla, kasvisten lisäämisellä, hiilareita vähentämällä ja herkut/pikaruuan poistamalla ollaan jo hyvässä vauhdissa. Ruokavalio kaipaa viilaamista myöhemmin.
Itse suosin reippaita kävelylenkkejä. Kuulokkeet päähän ja musat soimaan. Tunti reipasta kävelyä tekee ihmeitä. Niin että vähän hengästyy.
Ja lisäksi pidän kotijumpasta mieluummin kuin salilla käymisestä. Mulla on kotona parit käsipainot, kahvakuula, jumppakuminauhoja, jumppamatto, hyppynaru ja kuntopyörä. Valitsen jumppia joissa ei kovasti hypitä, tekee pahaa omille polvilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti onnistut, sen verran fiksuja ajtuksia sinulla on!
Voin kannustukseksesi kertoa, että olen vielä pahemin raajarikko kuin sinä, ja silti olen onnistunut jo hyvin, kokolailla ilman liikuntaa. Minun liikuntani on siis lähinnä käsien ja jalkojen heiluttelua, juuri muuhun en pysty.
Vuosi sitten painoindeksini oli yli 40 (40,8), eli olin sairaalloisen ylipainoinen. Nyt, vuoden jälkeen, painoindeksini on lievän ylipainon puolella eli 27,7. Vielä viitisen kiloa ja olen jo normaalipainoinen. Ajatukseni on vielä jatkaa suurin piirtein normaalin painoindeksin puolen välin paikkeille.
Minä olen onnistunut ruokapäiväkirjan avulla. Punnitsen ja laitan kaiken ylös tunnontarkasti ja pidän huolen siitä, että joka päivälle tulee 500 kalorin vaje. Mitään ruoka-ainetta en pidä "kiellettynä" vaan syön "mitä tahansa" kunhan kalorivaje pysyy. Tosin tämä jo itsestään johtaa melko järkevään syömiseen. Tavallaan johtotähtenäni on ollut saman tapinen ajatus kuin sinulla, eli mietin miten minun pituiseni ja ikäiseni nainen söisi pysyen ihannepainossaan. Noin karkeasti ajatellen.
Tuhannesti tsemppiä sinulle painonpudotukseen!
Vierailija kirjoitti:
Varmasti onnistut, sen verran fiksuja ajtuksia sinulla on!
Voin kannustukseksesi kertoa, että olen vielä pahemin raajarikko kuin sinä, ja silti olen onnistunut jo hyvin, kokolailla ilman liikuntaa. Minun liikuntani on siis lähinnä käsien ja jalkojen heiluttelua, juuri muuhun en pysty.
Vuosi sitten painoindeksini oli yli 40 (40,8), eli olin sairaalloisen ylipainoinen. Nyt, vuoden jälkeen, painoindeksini on lievän ylipainon puolella eli 27,7. Vielä viitisen kiloa ja olen jo normaalipainoinen. Ajatukseni on vielä jatkaa suurin piirtein normaalin painoindeksin puolen välin paikkeille.
Minä olen onnistunut ruokapäiväkirjan avulla. Punnitsen ja laitan kaiken ylös tunnontarkasti ja pidän huolen siitä, että joka päivälle tulee 500 kalorin vaje. Mitään ruoka-ainetta en pidä "kiellettynä" vaan syön "mitä tahansa" kunhan kalorivaje pysyy. Tosin tämä jo itsestään johtaa melko järkevään syömiseen. Tavallaan johtotähtenäni on ollut saman tapinen ajatus kuin sinulla, eli mietin miten minun pituiseni ja ikäiseni nainen söisi pysyen ihannepainossaan. Noin karkeasti ajatellen.
Tuhannesti tsemppiä sinulle painonpudotukseen!
Oisko heittää jotain ruokaehdotuksia, joita voisin tehdä lihavalle tyttöystävälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä stressaa sitä liikuntaa liikaa, 90-95% laihdutuksesta lähtee siitä, mitä suuhusi pistät.
Mä en ole mikään pussikeitto-fani, mutta sillä voisit saada hyvän alkupudotuksen, jolloin olo on keveämpi (ja sitä myöden iloisempi ja jaksavampi) .
Kevätkin on tulossa! Kun pinnistelet tässä vaikka kuukauden, niin on jo paljon valoisampaa ja elämä parempaa :)
Kiitos vastauksesta. Tuo kuulostaa ihan kannustavalta idealta. Onkin kokemusta nopeasta painonpudotuksesta nutrileteillä. Se vain johti syömishäiriökäyttäytymiseen ja lopulta tähän painoon. Tämä on vähän ongelmallinen juttu, minulla on viha-rakkaussuhde pussikeittopudotukseen. Koen että minun ei kannata tuon menneisyyden vuoksi riskeerata että vähäkalorinen dieetti triggeröi vielä epäterveemmän syömiskäyttäytymisen.
Ap
Älä hyvä ihminen tuolla taustalla lähde yhtään mihinkään pussikeittokikkailuihin tai muihin hyvin niukkaenergisiin dieetteihin! Ei kerta kaikkiaan kannata!
Osaatko sanoa mistä kilosi ovat kertyneet? Ahmimisesta? Liian isoista annoskoista? Liian energiatiheästä ravinnosta?
Jo sen selvittäminen auttaisi jonkin verran eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä stressaa sitä liikuntaa liikaa, 90-95% laihdutuksesta lähtee siitä, mitä suuhusi pistät.
Mä en ole mikään pussikeitto-fani, mutta sillä voisit saada hyvän alkupudotuksen, jolloin olo on keveämpi (ja sitä myöden iloisempi ja jaksavampi) .
Kevätkin on tulossa! Kun pinnistelet tässä vaikka kuukauden, niin on jo paljon valoisampaa ja elämä parempaa :)
Kiitos vastauksesta. Tuo kuulostaa ihan kannustavalta idealta. Onkin kokemusta nopeasta painonpudotuksesta nutrileteillä. Se vain johti syömishäiriökäyttäytymiseen ja lopulta tähän painoon. Tämä on vähän ongelmallinen juttu, minulla on viha-rakkaussuhde pussikeittopudotukseen. Koen että minun ei kannata tuon menneisyyden vuoksi riskeerata että vähäkalorinen dieetti triggeröi vielä epäterveemmän syömiskäyttäytymisen.
Ap
Älä hyvä ihminen tuolla taustalla lähde yhtään mihinkään pussikeittokikkailuihin tai muihin hyvin niukkaenergisiin dieetteihin! Ei kerta kaikkiaan kannata!
Osaatko sanoa mistä kilosi ovat kertyneet? Ahmimisesta? Liian isoista annoskoista? Liian energiatiheästä ravinnosta?
Jo sen selvittäminen auttaisi jonkin verran eteenpäin.
Onko olemassa hienovaraista keinoa tiedustella, mistä tyttöystävän kilot ovat tulleet? Juurikin tuota, että onko ahmimista, liian isoja annoksia, vai vain päivittäinen suklaalevy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kannattaa kannustaa BMI38-tyttöystävää laihduttamaan? Kehopositiivisuus on saanut lihavat naiset unohtamaan, että lihavuus on myös terveysriski, ja tuskin kukaan mies toivoo naiselleen ennenaikaista kuolemaa.
Kuule se sunkin tyttöystäväsi on lihonut noihin mittoihin kauan ennen kehopositiivisuutta. Ymmärrätkö ollenkaan miksi?
Minäpä kerron: se jo lapsensa/nuorena istutettu tyytymättömyys omaan kehoon on ajanut lukemattomat naiset dieettikierteeseen, eli jojolaihduttamaan, ja sen myötä paino on noussut kerta kerran jälkeen korkeammalle. Kenties kehittänyt siinä ohessa muutaman pakkomielteen syömiseen, ehkä ihan syömishäiriönkin.
Jos sun tyttiksesi ei olisi koskaan edes yrittänyt laihduttaa, se ei olisi tossa jamassa.
Ja ei, sinä et välttämättä lainkaan tiedä mitä tyttöystäväsi on tuon asian suhteen kokenut, ne asiat kun tuppaa olemaan liian hävettäviä.
Mä en ymmärrä tuota kykenemättömyyttä liikkumiseen. Mun BMi on 43, olenyhyt, ja mulla on ihan hyvä kunto. Päivittäin kävelen kymmenkunta kilometriä, käyn tanssissa, hiihtämässä, luistelemassa jne.
Ikääkin on 40+
Tai siis: ettekö ole vain liikkuneet ollenkaan? Oletteko lihoneet nopeasti ja liikuntakyky mennyt? Ja nyt en tarkoita ihmisiä, joilla on selkeästi joku vamma, vaan näitä, jotka eivät painon takia pysty liikkumaan.
Turhaa yrität, ei onnistu kuitenkaan. Kokemusta on.
BMI 38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti onnistut, sen verran fiksuja ajtuksia sinulla on!
Voin kannustukseksesi kertoa, että olen vielä pahemin raajarikko kuin sinä, ja silti olen onnistunut jo hyvin, kokolailla ilman liikuntaa. Minun liikuntani on siis lähinnä käsien ja jalkojen heiluttelua, juuri muuhun en pysty.
Vuosi sitten painoindeksini oli yli 40 (40,8), eli olin sairaalloisen ylipainoinen. Nyt, vuoden jälkeen, painoindeksini on lievän ylipainon puolella eli 27,7. Vielä viitisen kiloa ja olen jo normaalipainoinen. Ajatukseni on vielä jatkaa suurin piirtein normaalin painoindeksin puolen välin paikkeille.
Minä olen onnistunut ruokapäiväkirjan avulla. Punnitsen ja laitan kaiken ylös tunnontarkasti ja pidän huolen siitä, että joka päivälle tulee 500 kalorin vaje. Mitään ruoka-ainetta en pidä "kiellettynä" vaan syön "mitä tahansa" kunhan kalorivaje pysyy. Tosin tämä jo itsestään johtaa melko järkevään syömiseen. Tavallaan johtotähtenäni on ollut saman tapinen ajatus kuin sinulla, eli mietin miten minun pituiseni ja ikäiseni nainen söisi pysyen ihannepainossaan. Noin karkeasti ajatellen.
Tuhannesti tsemppiä sinulle painonpudotukseen!
Oisko heittää jotain ruokaehdotuksia, joita voisin tehdä lihavalle tyttöystävälle?
No kun ei ole. Kaikki lähtee itsestä ja aivan omasta halusta. Siihen ei yhtään auta poikaystävän tuputtaminen. -Sama
Liikunta ei ole avain laihtumiseen, mutta kaikki ulkoilu ja lihasten liikuttaminen tekee pelkästään hyvää. Marketista saa apuvälineitä, joilla voi treenata kotona. Esim. nilkkoihin laitettavat painot jalassa voi treenata etureisiä istumalla työtuolilla tai jopa tavallisella ruokapöydän tuolilla ja samat painot toimivat vastuksena takareisitreenissä, käsipainojen avulla treenaa koko yläkropan ja lisäksi ne lisäävät vastusta askel- ja jalkakyykyissä. Vatsa- ja selkälihasliikkeet on helppo tehkä olkkarin matolla. Muutamalla kympillä saa välineet, joilla voi treenata lopun elämän, sen sijaan että maksaa sen summan kuukaudessa kuntosalitreeniin. Toki salilla tekee monipuolisemmin ja voi saada apua uusiin liikkeisiin muilta kuntoilijoilta ja ohjaajilta. Mutta kotona pääsee tosi hyvin alkuun, kun ottaa asiakseen tehdä treenin vaikka kaksi-kolme kertaa viikossa esim. reippaan kävelylenkin päätteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota kykenemättömyyttä liikkumiseen. Mun BMi on 43, olenyhyt, ja mulla on ihan hyvä kunto. Päivittäin kävelen kymmenkunta kilometriä, käyn tanssissa, hiihtämässä, luistelemassa jne.
Ikääkin on 40+
Tai siis: ettekö ole vain liikkuneet ollenkaan? Oletteko lihoneet nopeasti ja liikuntakyky mennyt? Ja nyt en tarkoita ihmisiä, joilla on selkeästi joku vamma, vaan näitä, jotka eivät painon takia pysty liikkumaan.
Itse en ymmärrä himo läskejä naisia, jotka valehtelevat netissä kävelevänsä päivittäin 10 kilometriä.
M/40
Ihmiset suosittelevat salia. Mulla on painoindeksi 39,6. En yksinkertaisesti jaksa. Alaselkä väsyy jo kävellessä ja olen muutenkin liian lihava ja ennenkaikkea huonokuntoinen mihinkään. Olo on nykyisellään liian raskas. Silloin kun olin 20kg nykyistä hoikempi niin kävin vielä salilla. Max 30 kiloa ylipainoa vielä menee jotenkuten liikkuessa. Nyt tuntuu että ei enää voi. Pakko laihtua ensin ihan oman olon takia.