Lue keskustelun säännöt.
Vanhat ihmiset "tyrkyttää" vanhoja tavaroitaan
31.01.2021 |
Oletteko törmännyt asiaan? Mun mummo on sellainen, että antaisi vanhoja huonekalujaan, mattoja, verhoja, astioita ym. mulle, kun ollaan muuttamassa toiseen asuntoon mieheni kanssa. Mä oon asunut omillani yli 10 vuotta, mutta edelleen sama juttu, että kaikenlaista hän olisi antamassa. Kiva, että mummo välittää, mutta kun itse haluaisin sisustaa omalla tavallani, niin hän toteaa, että hänen tavarat eivät kelpaa. Esimerkkinä oli se, että mainitsin että uuteen kotiin hankimme uuden pöydän, niin mummo oli lahjoittamassa mökiltään keittiön pöytää. Kaikenlisäksi epäilen, että mökillänsä on hometta, mutta ei mummo sitä myönnä. Siksi myös sieltä tulevat tavarat haisevat jotenkin erikoiselta.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Mun äidiltä löytyis vanhoja laadukkaita lakanoita, mutta ne on liian pieniä. Käytän vain tuplaleveitä lakanoita. Toiseksi niihin on pinttynyt tunkkainen haju kun on ollut pitkään kaapissa.
Haju lähtee kuumassa pesemällä ja lakanoita voi ommella yhteen tai jatkaa toisella kankaalla tai pitsillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai olenko törmännyt asiaan? No töttöröö! Todellakin olen ja on niiiiiin ärsyttävää.
Sinc
Meiltä ei edes kysytty, anoppi vaan toi meille milloin mitäkin. Ja itkien lähti pois monta kertaa, kun ei saanutkaan sisustaa meidän kotia oman makunsa mukaan.
Kun oltiin miehen kanssa päätetty pistää sohva uusiksi ja käytiin "salaa ja ilman lupaa" ostamassa uusi sohva, niin siitä sai kuulla vuoden. Ainakin. Kun hänellä olisi ihan hyvä ollut turhan panttina. Joo, joku riemunkirjava kukkakauhistus jostain 1970-luvulta. Anoppi perinyt sen jostain, ja ko sohva ollut kylmässä varastossa ainakin 15 vuotta. Mutta kun mikään ei kelpaa... 🤔
Ja sitten vielä astiat. Anoppi ei ole turhan tarkka, ja hänellä on kippoja ja kuppeja, joista suurimmasta osasta pala pois. Oli vissiin siivonnut kaappeja, ja toi laatikollisen romua meille. Olen paha ihminen, kun en niitä risoja ja parittomina kuppeja ja lautasia kelpuuttanut. Ovat kuulemma arvokkaitakin! Kyllä se vanha Arabian kahvikuppi, josta on kulunut kuvio pois astianpesukoneessa, on mittaamattoman arvokas!
Vierailija kirjoitti:
Mistä mulle saisi tuollaisia mummoja?! Ihan itse olen joutunut kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista metsästämään vanhoja puisia huonekeluja, oksennuksen värisiä kukkaverhoja, kunnon räsymattoja ja vanhaa suomalaista lasia. Olisi ihanaa päästä myyräilemään mummojen kaappeihin. Omani ovat jo kuolleet aikaa sitten ja tavarat hävitetty. :(
Adoptoi mun anoppi mummoksi! Toivottavasti sua ei haittaa, että kaikki tavarat on enemmän tai vähemmän rikki?
Kaikki puhuu täällä nyt sillä tavalla nii kuin kaikilla mummoilla olisi jotain design-huonekaluja ja tekstiilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietysti ikävää, jos joku pahoittaa mielensä asiasta, tarjoamisesta tai kieltäytymisestä.
Itse olen viime vuosien aikana useasti kysäissyt neljältä aikuiselta lapseltani, onko tälle tai tuolle tavaralle käyttöä ja tiedättekö jonkun joka tarvitsisi tällaisen - sohvan, lipaston, maton, astian, kotitalousvälineen. Realiteettimme on, että kuusihenkinen perhe on supistunut pariskunnaksi. Vähempi tavara riittää. Luovuimme ok-talosta ja muutimme pienempään asuntoon, ja siinä ennen sen talon myyntiä varsinkin hävitin paljon tavaraa kun tiesin että kaikki ei tule edes mahtumaan tulevaan asuntoon... ja silti tavaraa säilyi vielä liikaa muuttoonkin.
Olen huomannut, että varsinkin kaksi lapsistani (1. ja 3.) ärtyy kovasti näistä kysymyksistä, kaksi (2. ja 4.) on suhtautunut rauhallisemmin, ja yksi jopa on niin innostunut kierrätyksestä, että jakaa kyselyä myös kavereilleen. En pahastu kieltäytymisestä, ja ollaan juteltu näiden kahden kanssa kyllä, että ei se kysyminen sitä tarkoita, että niitä tavaroita tarvitsisi ottaa. Ne ovat tavaroita, joita emme enää voi emmekä tahdo pitää meidän kodissamme, ja ovat menossa pois. Ja joo, osaan myydä tavaraa netissä ja kuljettaa tavaraa Ekotorille ja Konttiin, ja näin on tehtykin.
Se on kiva, jos pystyt puhua lastesi kanssa, että ei ole pakko ottaa. Itse kun taas sanon, että ei nyt ole tilaa tietylle tavaralle, niin kyllä niille aletaan keksiä paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa koska välittää ja tavaran kierrättäminen on hänelle tärkeää.
Mummoni on nyt yli 80-vuotiaana alkanut paljon pohtia omaa käyttäytymistään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Yksi mistä hän puhuu on pula-ajat ja sen vaikutus millainen hänestä kasvoi.
Ap voisi omien vanhustensa kanssa keskustella siitä, ehkä löytyy vastaus käytökseen.
Oma mummini odottaa kuolemaa. Jos sanon että tarvitsen jotain hän kaivaa sellaisen esille, yleisempää että haluaa antaa jotain mitä en tarvitse.
Hän ajattelee että parempi antaa pois kun ei hän niitä tavaroita kauaa käyttäisi.
Ikävä puoli on että tätä ajatusta hän on pyörittänyt päässään lähes kymmenen vuotta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittävän ajoissa kun kerrot mielipiteesi toisten käytössä olleista tavaroista niin että viesti tulee ymmärretyksi. Vanhoille ihmisille pitää puhua hitaasti, kuuluvasti selkokielellä ja joskus joutuu toistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on maku- ja valistuskysymys. Joku haluaa sitä pintatrendikästä skandibohosisustusta joka vain näyttää hyvältä, toinen harjaantuneempi on kiinnostunut laadusta ja historiasta.
Kyse on aikuisen ihmisen oikeudesta päättää itse, miten asuntonsa sisustaa. Siis riippumatta sukulaistensa tai anonyymipalstan itsensä jalustallenostajien mielipiteistä tai tuputuksesta. Siitä on ihan turha alkaa vääntämään mitään muuta. Kyllä mullekin laadukas kelpaa, jos se miellyttää omaa silmää. En ottaisi vastaan omasta mielestä rumia huonekaluja vaikka kuinka olisi täyspuisia, kestäviä ja hyvin tehtyjä. Ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä.
En ole AP, mutta kun ostettiin asunto, anoppi yritti väen vängällä tunkea mukaan huonekaluostoksille saadakseen ensinnäkin maksaa, ja toisekseen vaikuttaa siihen mitä ja millaisia kalusteita meille tulee. Näen että kyse on aivan samasta asiasta kuin ap:lla, ennemmin maksan itse sellaisesta jota haluan kuin otan vastaan joltain muulta jotain, josta en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni on pula-ajan kasvatti ja sen ymmärtää, että se aika sodan arvilla höystettynä oli kamalaa. Tosin hän elää sitä aikaa jotenkin vieläkin, eikä heitä juuri paljoa mitään roskiin. Ollaan keskusteltu paljonkin asiasta ja hän on erittäin hyväsydäminen auttamaan toisia, mutta samalla hän ei tule oikein ymmärtäneeksi sitä, että kaikkea tavaraa ei voi hyödyntää, esim. jos ne ovat vuositolkulla seisoneet jossain vanhassa varastossa ilman, että ne olisi suojattu kunnolla. Olen joskus nähnyt tuholaisia hänen tarjoamissaan tavaroissa, mutta hän ei ole moksiskaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on maku- ja valistuskysymys. Joku haluaa sitä pintatrendikästä skandibohosisustusta joka vain näyttää hyvältä, toinen harjaantuneempi on kiinnostunut laadusta ja historiasta.
Joo mutku aina ne mummojen vanhat kalusteet ei ole mitään täyspuista antiikkia 1800-luvulta, vaan pyökinvärisiä sotka-melamiini-lastulevykalusteita 1990-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tätä samaa tekee äitini ja anoppini.
70-vuotias äitini haluasi edelleen olla päättämässä kaikesta - millainen uusi sohva on, millaiset matot olen ostanut, tyrkyttää meille kaikkea omasta mielestään hyödyllistä (viimeksi tuli taistelu siitä, että en tarvitse hopeisia salaatinottimia). Kaikki menee hyvin, kunhan teen niinkuin äitini sanoo. Lasten synttäreillä äiti yrittää varastaa show’n, kieltäytyy syömästä pitopalvelun ruokia ja tuo pöytää omansa (en ole pyytänyt). Ei oikein enää 35-vuotiaana jaksaisi tälläistä ”holhousta”. Sanottu on, ensin nätisti ja sitten vähemmän nätisti. Vastaus on huutoa ja marttyyrikuolema.
Anoppini taas kiertää kirppiksillä ja ostaa sieltä paljon. Tähän oli pakko pistää stoppi, kun toi sieltä meille kolmet lasten ulkohaalarit, joissa kaikissa oli jotain korjattavaa (rikkinäinen vetoketju, reikiä vaatteissa yms). Sanoi, että näistä saa ihan hyvät, kun vaan korjaa. Sanoin, että en ala korjata, ostan ehjiä vaatteita.
Ylipäätään tuntuu, että osan vanhemmista on jotenkin todella vaikeaa päästää aikuisista lapsistaan irti. Meillä tämä tavaran tuputtaminen on vaan yksi muoto siitä, että äitini haluaa kontrolloida elämääni kaikin mahdollisin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti pahoitti mielensä kun opiskelemaan lähteneelle tyttärelleni ostettiin kaikki uutena Ikeasta. Mummolla olis ollut antaa paripuolia kippoja ja kuppeja, verhoja, lakanoita ja mattoja. Kaikki suoraan 70-80 luvulta...
Syystäkin. Sillä kaiken Ikean hinnalla olisi saanut yhden laadukkaan huonekalun. Vanhat lakanat voivat olla superlaatuisia, samoin muutkin tekstiilit. Itselläni on käytössä 70-l. aluslakanat, laatu napakkaa verrattuna nykytekstiileihin.
No hyi. Mieti nyt kuinka monet mällit niihinkin lakanoihin on imeytynyt.
Googleta pyykinpesukone.
Vierailija kirjoitti:
On tietysti ikävää, jos joku pahoittaa mielensä asiasta, tarjoamisesta tai kieltäytymisestä.
Itse olen viime vuosien aikana useasti kysäissyt neljältä aikuiselta lapseltani, onko tälle tai tuolle tavaralle käyttöä ja tiedättekö jonkun joka tarvitsisi tällaisen - sohvan, lipaston, maton, astian, kotitalousvälineen. Realiteettimme on, että kuusihenkinen perhe on supistunut pariskunnaksi. Vähempi tavara riittää. Luovuimme ok-talosta ja muutimme pienempään asuntoon, ja siinä ennen sen talon myyntiä varsinkin hävitin paljon tavaraa kun tiesin että kaikki ei tule edes mahtumaan tulevaan asuntoon... ja silti tavaraa säilyi vielä liikaa muuttoonkin.
Olen huomannut, että varsinkin kaksi lapsistani (1. ja 3.) ärtyy kovasti näistä kysymyksistä, kaksi (2. ja 4.) on suhtautunut rauhallisemmin, ja yksi jopa on niin innostunut kierrätyksestä, että jakaa kyselyä myös kavereilleen. En pahastu kieltäytymisestä, ja ollaan juteltu näiden kahden kanssa kyllä, että ei se kysyminen sitä tarkoita, että niitä tavaroita tarvitsisi ottaa. Ne ovat tavaroita, joita emme enää voi emmekä tahdo pitää meidän kodissamme, ja ovat menossa pois. Ja joo, osaan myydä tavaraa netissä ja kuljettaa tavaraa Ekotorille ja Konttiin, ja näin on tehtykin.
Olen tuollainen ärtyjä, ja syynä on se, että olen useamman lerran esittänyt vanhalle sukulaiselleni pyynnön, ettei minulle tarjoaisi tavaraa. En jaksa ottaa toistuvasti kantaa toisen ihmisen materiaan ja huusholliin enkä miettiä mitään esineitä.
Olen tyytyväinen omaan kotiini ja jos jotain haluan, hankin sen oma-aloitteisesti.
Mun anoppi( 50+) toi tavaroitaan meille. Saattoi piipahtaa kylässä, vaan tuomassa tämän kukan teille. Eikä asiasta ollut aikaisemmin ollut mitään puhetta. "mä toin teille tämmöisen..."
On tuonut massiivisia näyttäviä palmuja. Sanonut joka kerta, että jep saa jäädä, mutta mä en ole mikään viherpeukalo.
Se toi myös käyttämättömän akvaarionsa meille. "tässä olisi TEILLE akvaario, jos teillä olisi sille käyttöä... jos ei niin anna eteenpäin." Kellariin meni. Meni vuosi pari, kun sitten innostuttiinkin miehen kanssa. Perustettiin akvaario ja vähän hurahdettiin siihen.
Jonkin ajan päästä sitten anoppi vieraisillaan taas kävi ja puhui, että hän vois ottaa sen akvaarion mukaansa. HÄH?! No, etpä saa. Se on nyt käytössä. Mutta kun se on HÄNEN. Jankkasi tuota jonkin aikaa. Levitti huhua suvuissa, että me ollaan röyhkeästi vaan omittu hänen tavaroitaan..
Siinä vaiheessa meillä meni hermot ja käytiin ostamassa järeempi tankki ja palautettiin se anopin akvaario ja myös kukat ja kukkaruukut, mitä on ikinä kantanut meille. Mies vielä suuttuneena puuskahti, että me ei olla mikään varasto, tai sitten alkaa maksaa varastoinnista vuokraa.
Sen jälkeen anoppi oli taas hirveen mielinkielin ja iloinen oma itsensä. Ei sillä oikein meille enää pääsyä ollut. Mutta ne tavarat mitkä se toi meille pyytämättä on nyt veljellään. Tiedä sitten on kyse varastoinnista vaiko antoiko ne sille.
itse ottaisin vanhuksilta kaiken tavaran vastaan. kun en itsekään ole aikaisemmin edes tunnistanut äitini lasiesineitä jne. niillä kun on rahallista arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi( 50+) toi tavaroitaan meille. Saattoi piipahtaa kylässä, vaan tuomassa tämän kukan teille. Eikä asiasta ollut aikaisemmin ollut mitään puhetta. "mä toin teille tämmöisen..."
On tuonut massiivisia näyttäviä palmuja. Sanonut joka kerta, että jep saa jäädä, mutta mä en ole mikään viherpeukalo.
Se toi myös käyttämättömän akvaarionsa meille. "tässä olisi TEILLE akvaario, jos teillä olisi sille käyttöä... jos ei niin anna eteenpäin." Kellariin meni. Meni vuosi pari, kun sitten innostuttiinkin miehen kanssa. Perustettiin akvaario ja vähän hurahdettiin siihen.
Jonkin ajan päästä sitten anoppi vieraisillaan taas kävi ja puhui, että hän vois ottaa sen akvaarion mukaansa. HÄH?! No, etpä saa. Se on nyt käytössä. Mutta kun se on HÄNEN. Jankkasi tuota jonkin aikaa. Levitti huhua suvuissa, että me ollaan röyhkeästi vaan omittu hänen tavaroitaan..
Siinä vaiheessa meillä meni hermot ja käytiin ostamassa järeempi tankki ja palautettiin se anopin akvaario ja myös kukat ja kukkaruukut, mitä on ikinä kantanut meille. Mies vielä suuttuneena puuskahti, että me ei olla mikään varasto, tai sitten alkaa maksaa varastoinnista vuokraa.
Sen jälkeen anoppi oli taas hirveen mielinkielin ja iloinen oma itsensä. Ei sillä oikein meille enää pääsyä ollut. Mutta ne tavarat mitkä se toi meille pyytämättä on nyt veljellään. Tiedä sitten on kyse varastoinnista vaiko antoiko ne sille.
Kuulostaa epävakaalta.
Mun äidiltä löytyis vanhoja laadukkaita lakanoita, mutta ne on liian pieniä. Käytän vain tuplaleveitä lakanoita. Toiseksi niihin on pinttynyt tunkkainen haju kun on ollut pitkään kaapissa.