Miksi teitä kiusattiin?

Koko ala-asteen ajan kiusattiin.

Osasin lukea sujuvasti, kun menin kouluun, se ei ollut ihan tavallista 70- luvun maaseudun pienessä kyläkoulussa.

Luin intohimoisesti keksinnöistä ja tekniikasta ja muka tein itsekin keksintöjä.

Höpötin kiinnostuksen kohteistani kaikille älyämättä, että yleensä muita ei kiinnosta.

Yläasteen sain olla rauhassa, mutta olin yksinäinen.

Ammattikoulun erikoistumisjaksolla jouduin koko luokan pilkan kohteeksi uudestaan.

Olinhan em. taustalla muotoutunut aika omituiseksi höpöttäjäksi.

Tuo viimeisin kiusaamisjakso oli henkisesti raskas, elämänvaiheessa, jossa maailman pitäisi avautua, sain kokea, että olemassaoloni on eitoivottua.

Ajoittain joudun yhä perustelemaan itselleni olemassaoloni oikeutusta.

Miten te jaksatte?

Minua kiusattiin likaisista ja vanhoista vaatteista. Big deal, useimpia kiusattiin jostakin jossakin vaiheessa.

Ei näitä kannata muistella, pilaatte vaan itsestänne kauniin sunnuntaipäivän.

Kuka jakelee täällä joka kommentille alapeukun?

Olen puoliksi ulkomaalainen. Tätä kiusaamista harrasti myös suomalaiset sukulaiset (serkut). Kuvittele että äitisi vie sinua uudestaan ja uudestaan kylään tuollaisille ihmisille missä sua itketetään joka kerta.

Päiväkodista peruskoulun loppuun. Minulla oli sellainen kaikille näkyvä juttu, josta se lähti, ja sitten se levisi kaikkeen muuhunkin.

Siitä jutusta olen jo päässyt eroon, mutta edelleen olen kiusattavaksi sopiva persoona, ja tulen syrjityksi työelämässä.

Yläasteella siksi, että harrastin ratsastusta. Olin myös todella pienikokoinen ja "lauta".

Siinähän oli jo monta "syytä" kiusaamiselle.

Ala-asteella ja yläasteen alkupuolella. Läskiys oli syy. Laihdutin sitten ja ongelma poistui. Toki kehonkuva ei ihan normaali ole mielessäni vieläkään, vaikka olen jo 25 vuotta ollut normaalipainoinen.

Vanhemman ammatin vuoksi. Yläasteella ja lukiossa. Pahin kiusaaja löysi uran armeijan kapiaisena, kertonee hänestä jotain...

Vierailija kirjoitti:

Kysymykseen "miksi kiusattiin?" voi vain kiusaaja vastata. Oikea kysymys on kai "mistä kiusattiin?"

Tai "minkä tekosyyn varjolla kiusattiin"?

Varmaa, ku olin ja oon edellee ujo, arka, hiljane, kömpelö ja outo. :/ Ala- ja yläkoulus ja vähä lukios. Ammattikoulus sain olla rauhassa. Ala- ja yläkoulus kaks poikaa ja lukios yks tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Olin mulk ku joka kerjäsi sitä verta nenästä. Katsoin muita nenän vartta pitkin, arvostelin ja puhuin muista pahaa, eikä kukaan halunnut olla kanssani tekemisissä.

Niin, siis olit kiusaaja, et kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

AP:n kysymys on aseteltu ihan omituisesti.

Syyllistää uhria, ikään kuin syy löytyisi hänestä.

Ap taitaa olla kiusaaja. Minulle ei ainakaan koskaan selvinnyt mitään syytä miksi minua kiusattiin. Kiusaajatkaan ei osanneet sitä sanoa, kun heiltä sitä kysyttiin.

Minun kiusaajani lopettivat kiusaamiseni kun aloin väkivaltaiseksi heitä kohtaan kouluajan ulkopuolella, kun lopulta loppui kiltin tytön pinna.

Uskonnollisuus, ylipaino, vanhemman mielenterveysongelmat ja rahallinen niukkuus. Kuuluminen sellaiseen sukuun, joka ei ollut paikkakunnalla ns. sosiaalista kermaa. Aikuiset osasi myös kiusata.

Yläasteella olin syrjitty ja jos joku joutui olemaan lähelläni tai istumaan viereen, niin yritti pitää ison välin. Paritanssit liikunnantunnilla olivat kamalia, kun pojat eivöt voineet ottaa edes kädestä vaan sanoivat "hyi!" Riparilla mentiin jotain hippaleikkiä ja hippa olisi saanut minut kiinni, mutta huusi että "hyi, tuohon mä en ainakaan koske!"

Olin vähän outo ja näytin tyhmältä: hiljainen, en ollut kiinnostunut ryyppäämisestä ja rellestämisestä, ei ollut muotikuteita eikä meikkiä. Jostain syystä mulla oli ihan kaamea tukka, sellainen melkein-mulletti. :D Elettiin kuitenkin 2000-lukua. Varmasti haisin toisinaan myös hieltä, koska olin niin ahdistunut, että stressihikoilin kuin pieni possu.

En ollut mikään aktiivisen kiusaamisen kohde, tuskin muut edes tiesivät miltä minusta tuntui. Kukaan ei vaan halunnut olla kaverini, olin aika nobody. Eipä minulla ollut kovin hyviä sosiaalisia taitojakaan, en olisi osannut olla hauska tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan viime aikoina julkisuudessa ollutta: °Kiusatun tulee antaa kiusaajilleen anteeksi." Miksei kukaan sanol: "Kiusaajan tulee pyytää kiusatulta anteeksi."? Minä en ikinä anna anteeksi pyytämättä, enkä usko kuulevani kiusaajistani enää koskaan.

Tuo "pitää antaa anteeksi" kuulostaa ihan lessujen lahkotoiminnalta, siltä "jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi". Kaikki, myös rikokset, on kuitattu sillä, että sanoo "sori siitä" todella tarkoittamatta anteeksipyyntöä.

Minulla oli liian paksut jalat.

Lopulta olin yli 170 cm pitkä ja paino kävi 32 kg, mutta olin silti.

paksujalka siis

- 36

Olin kiltti ja perhepäivähoidossa. Hoitopaikan tytär kiusasi ja jatkoi vielä koulussa etenkin kotimatkoilla. Koulussa jonkun aikaa oltuani lopetin hoitopaikassa käynnin iltapäivisin. Kateuttakin taisi olla, jos olin saanut jonkun lelun, jonka halusi. Myöhemmin entinen kiusaaja seurasi äitiään markettiin töihin.

Harvakseltaan elämäni ensimmäisten parin vuosikymmenen aikana, muutamat koulussa ja pari tuntematonta kaupungilla liikkuessani. Sairaudesta johtuvan kasvojen epämuodostuneisuuden takia.

Koska kuspäitä löytyy aina.