Miksi teitä kiusattiin?

Vierailija kirjoitti:

Koko peruskouluajank, muutettiin eri paikkakunnalle kun menin yläasteelle, ja kaikki alkoi siellä alusta. Olin ainoana lapsena kasvanut, enimmäkseen aikuisten parissa elänyt, mukana ehkä lieviä as-piirteitä, joten en ymmärtänyt ikäisteni pelisääntöjä ja koodeja enkä osannut puolustaa itseäni, suutuin aluksi tosissani ihan kevyestä läpänheitosta jollaisesta se ensin alkoi. Olin myös sellainen pikkuvanha nörtti ja kiinnostunut "tyhmistä" jutuista, huono liikunnassa, isokokoinen ikäisekseni (eli "läski" vaikka ihan normaalipainoinen olinkin), eikä mua kiinnostanut ulkonäkö, joten vaatteet ja koulureppu oli varmaan 10-vuotiaaksi asti äidin valitsemia tai vanhemmilta serkuilta perittyjä. Ala-asteella olin ainoana tyttönä veistossa ja olin siinä hyvä, mikä ärsytti poikia suunnattomasti.

Mua kiusasi ihan kaikki, pojat fyysisesti ja huutelemalla, tytöt naureskeli porukassa kun kävelin ohi, ala-asteella muutama saattoi olla vapaa-ajalla muka kaveria, mutta seuraavana päivänä koulussa taas naureskelivat ja juorusivat muille mitä kaikkea tyhmää olin sanonut. Opettajat näkivät ja kuulivat kyllä koko ajan mitä tapahtui, kiusaaminen tapahtui täysin avoimesti niin tunnilla, välitunnilla kuin koulumatkallakin, mutta ei siihen koskaan puututtu. Kai ne ajatteli että olen itse aiheuttanut sen kun olin sellainen kuin olin, ja olin jopa itse samaa mieltä kiusaajien kanssa, ne vain sanoivat sen ääneen minkä mä jo tiesin. Ala-asteella meillä myös vaihtui opettaja jatkuvasti, ja pitkin vuotta meillä oli opetusharjoittelijoita, joten luokassa ei ollut oikein selkeää auktoriteettia eikä kukaan oikein tiennyt kenen vastuulla luokka milloinkin oli.

Ihan aluksi yritin puolustautua vetämällä kiusaajia turpaan kun en osannut iskeä verbaalisesti takaisin, mutta mua kiellettiin siitä ja käskettiin vain olla välittämättä, joten lakkasin reagoimasta. Ei se kiusaamista lopettanut mutta kasvatti mulle sellaisen muurin etten edelleenkään reagoi vaikka mun päähän tippuisi meteori. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen etten koskaan muuttunut tai pakottanut itseäni tietynlaiseksi miellyttääkseni kiusaajiani, vaan olin loppuun asti oma outo itseni.

Hyvä sinä, ettet luovuttanut tai muuttunut heidän kaltaisekseen ali-ihmiseksi.

Pysy aina omana itsenäsi, vaikka olisit kuinka "outo", ole uskollinen itsellesi! 😘

No kun se oli niin lihava, niin mua ärsytti se. 

Minua kiusasi alle kouluikäisenä ja alakouluikäisenä naapurin tyttö, koska hän oli ilkeä.

En tiedä miksi. Minua kiusattiin "rumuudesta", "hiljaisuudesta" ja "ärsyttävyydestä", näin kiusaajien sanoin. Ala-asteelta (en muista milloin alkoi mutta varhaisimmat koulumuistot liittyvät kiusaamiseen) ylä-asteen loppuun. Kuka kiusasi? Tytöt ja pojat, yksin ja ryhmissä, useimmiten olivat eri luokilta eli emme tunteneet toisiamme.

Itse pikkukunnassa nuorena asuneena voin sanoa ala-asteajan noin 30 oppilaan kyläkoulussa olleen aivan kiusaamisvapaata, mutta yläasteella ystävystyin vuotta vanhemman tytön kanssa, jonka koko sisarusparvea kiusattiin häikäilemättömästi koko peruskouluajan. Heillä syynä, että olivat oikeasti köyhistä oloista... Minua kiusattiin sitten hieman tämän ystävyyden takia, mutta vähät siitä. Ystäväni muutti heti yläasteen jälkeen muualle, enkä itsekään kauaa viipynyt tuossa kunnassa.

Lapsuudenkotini on hieman kaupungin ulkopuolella oleva maatila jossa muutakin yritystoimintaa. Siirtyessäni yläasteelle keskustaan alkoi kiusaaminen. Pääkiusaajina toimivat "hyvien perheiden" tyttöporukat, joiden vanhemmat olivat lääkäreitä, yliopistoporukkaa ym. Pääsyy oli että meillä oli hevosia ja muita eläimiä ja olin "maalta". Eli parhaat asiat lapsuudesta. Jälkeenpäin ajateltuna kyse oli suurelta osin kateudesta. Kiusaaminen kesti yläasteen ajan.

Kateudesta kai. Olin hyvännäköinen, muut tytöt halusivat mulle h u o r a n maineen.

Siksi kiusattiin kun kiusaaja halusi vahvistaa valta-asemaansa ja itsetuntoaan.

Kasvoin hitaasti ja vain vähän päälle 170 cm pitkäksi. Peruskoulua kävin kuudessa eri koulussa kun jouduimme muuttamaan jatkuvasti. Lukiossakin vielä jotain kettuilua, mutta olin jo oppinut pistämään sanallisesti takaisin aj puhumaan moiset pussiin. Uusi, lyhyehkö pieni oppilas.... tarvitaanko muuta?

Nyt jo viiden kympin ylittäneenä ukkona teen työtä jossa olenkin huomannut kaiken tuon kestämisen muuttuneen vahvuudeksi, hallitsen hommaa jota muut voivat pitää haastavana....

Siksi kiusattiin, koska se oli kiusaajien mielestä äärettömän hauskaa. 

Amiksessa eräät kiusasivat minua, mutta en tiedä syytä. Olisikohan epämiellyttävä olemus minussa, tai sen takia kun olen mukava (en ajatellut toisista pahalla).

Peruskoulussa kiusattiin, koska olin hyvä koulussa ja uskovaisesta perheestä. Mulla oli ihan erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin muilla, en meikannut tai pukeutunut muodikkaasti enkä seurannut samoja tv-sarjoja tai kuunnellut samanlaista musiikkia kuin muut. En siis yksinkertaisesti sopinut joukkoon ja olin vielä siinä mielessä helppo kohde, että musta sai helposti reaktion irti.

Vieroksuttiin, en tiedä miksi. Tuntui tosi pahalta, mutta yritin vaan olla sitä näyttämättä. Ikävät muistot.

Kiusattiin, koska tulen kristillisestä perheestä. Yläasteen käytävillä huudeltiin kaikilla halventavilla, kristinuskoon viittaavilla nimillä, koska kristittyjä saa pilkata niin paljon kuin jaksaa ja sehän on vain hauskaa. Ja jos kristitty siitä pahastuu niin hän on vain tosikko. Välillä myös lyötiin, mutta se taas on ihan normaalia yläasteella. Kuitenkin kristityt ovat tehneet historiansa aikana niin paljon pahaa ja tekevät edelleen, että tämä minun "kärsimykseni" kristinuskon vuoksi on todella pientä siihen verrattuna eikä sitä tarvitse edes ottaa todesta. Jep jep.

Olin haiseva, lihava. Kaikki juoksivat karkuun kun tulin ja pitivät nenäänsä. Yök oli sana jota minulle puhuttiin luokilla 3-9. Se jälkeenkin lukiossa ensimmäisen vuoden.

Koska kakkasin housuun ala-asteella. Melkein joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Itse pikkukunnassa nuorena asuneena voin sanoa ala-asteajan noin 30 oppilaan kyläkoulussa olleen aivan kiusaamisvapaata, mutta yläasteella ystävystyin vuotta vanhemman tytön kanssa, jonka koko sisarusparvea kiusattiin häikäilemättömästi koko peruskouluajan. Heillä syynä, että olivat oikeasti köyhistä oloista... Minua kiusattiin sitten hieman tämän ystävyyden takia, mutta vähät siitä. Ystäväni muutti heti yläasteen jälkeen muualle, enkä itsekään kauaa viipynyt tuossa kunnassa.

Itselläni koko ala-asteen kestänyt kiusaamiskokemus on nimenomaan tuollaisesta "turvallisesta" pikkukoulusta.

Vuosikymmeniä myöhemmin asiat menivät ko. koululla vielä hullummikso, kun alueen valtasi eräs uskonnollinennporukka ja ystäväni lapset joutuivat kiusatuiksi ko. Koulussa tämän uskovaisjengin toimesta 2000-luvulla.

Kun ko. koulu oli lakkautusuhan alla, koulun puolustuspuheissa raikuivat "turvallinen kyläkoulu, jossa ei ketään kiusata"- korulauseet.

No, nyt se muinaismuisto on historiaa.

Ala-asteikäisenä, ei koulussa mutta pihoilla kun kirmattiin ja leikittiin kaikki tienoon muksut.

Niin ja minua kiusattiin viirusilmieni takia, näytin kiinalaiselta. Tollot vetivät silmänsä viiruiksi käsillään ja huutelivat "PING, PING!"

Ei se varmaan kauan jatkunut, mutta oli se ahdistavaa. Silti jatkoin pihaleikkejä muitten kanssa, ja taisin olla aika pelätty hahmo poikien mielestä, koska olin sellanen joukkojen johtaja useasti, eräänlainen alfa meidän talon tyttöjen sakissa.

Mieltä lämmitti kun yksi eri talojen tyttö jota oikeasti vähän pelkäsin, sellainen aika ilkeän luonteinen jotenkin, tuli minun viereen kun joku pojista siinä minua taas haukkui silmiään venyttäen, tyttö sanoi "Mun mielestä sulla on tosi kauniit silmät!". Kyllä tuli hyvä olo, ja tais sille haukkujallakin mennä luu kurkkuun, oiskohan se jopa loppunut silloin siihen minun silmistä vinoilu.

Kaikenlisäksi se on niin kummallinen syy kiusata, koska useilla suomalaisilla on tämmöiset viirusilmät. En ole mitenkään ainoa lajissani.

👀