HS Perhetausta ja yhteiskuntaluokka vaikuttaa koko ajan enemmän lasten ja nuorten koulutuksessa.

No, me ainakin valittiin asuinalue niin, ettei täällä ole mitään vaaraa, että samaan kouluun joutuu tietynlaista ainesta. Pakkohan niin on tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä jutuissa lähes aina syyllistetään se vanhempi, joka kannustaa lastaan opiskelemaan valitsemalla koulun, jossa opiskelumahdollisuudet on pyritty turvaamaan. Turhan moni helsinkiläiskoulu on suunniteltu oleskeluun, eräänlaiseksi päivähoitopaikaksi, jossa viihtyminen on tärkeintä ja oppiminen täysi sivuseikka. Halutaan kokemuksellista oppimista tilanteessa, jossa luku- ja kirjoitustaitoa ei ole, vaikka ensimmäiset seksikokemukset on jo hankittu siellä koulun vessassa, kokemus tietty sekin.

Perhetausta vaikuttaa ja hyvä niin. Se on osoitus siitä, että sukupolvelta toiselle jatkunut opiskelukokemus siirretään seuraavalle sukupolvelle itsestäänselvyytenä ja oikeutena, ei pakollisena velvollisuutena. Nyt kun vielä saataisiin kouluja, joissa oppiminen laitetaan etusijalle, niin monen lapsen elämä paranisi.

Itse en syyllistä mutta sen sijaan ärsyttää, jos tuollainen koulushoppaaja toisaalla väittää että m-onikulttuurisuus on rikkaus. Jos se on rikkaus, niin laita lapsesi Meri-Rastilan kouluun.

Mulle on sama minkä värinen lapsi lapseni luokalla on, kunhan tulee akateemisesta perheestä. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että kouluttamaton on kouluttamaton kaikissa väreissä.

mä koen hyvänä, että lapsi näkee lapsia erilaisista taustoista, oppii kunnioittamaan kaikkia ja tarkastelemaan maailmaa laajemmasta perspektiivistä. Hän kyllä huomaa itsekin ne erot, joihin esimerkiksi perhetausta vaikuttaa. En katso kenen kanssa lapsi leikkii koulussa, se olisi moukkamaista. Meille ovat kaikki tervetulleita, mutta mihinkään ostareille en päästä lastani luuhaamaan. Ei siihen jää edes aikaa, koska koulu ja harrastukset vievät paljon aikaa.

Juu, sinänsä ihan hyvä että kaltaistesi lapset pääsevät kokemaan m-o-n-i-kulttuurin koko rikkaan kirjon. Eipä jää heille mitään harhoja siitä mitä se oikeasti on. Suurimmat r-a-s-i-s-t-i-t jotka tunnen ovat juurikin todella m-o-n-i-kulttuurisen ympäristön kasvatteja. Tarpeeksi kun otat pataan tietyltä sakilta niin kovapäisempikin oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä jutuissa lähes aina syyllistetään se vanhempi, joka kannustaa lastaan opiskelemaan valitsemalla koulun, jossa opiskelumahdollisuudet on pyritty turvaamaan. Turhan moni helsinkiläiskoulu on suunniteltu oleskeluun, eräänlaiseksi päivähoitopaikaksi, jossa viihtyminen on tärkeintä ja oppiminen täysi sivuseikka. Halutaan kokemuksellista oppimista tilanteessa, jossa luku- ja kirjoitustaitoa ei ole, vaikka ensimmäiset seksikokemukset on jo hankittu siellä koulun vessassa, kokemus tietty sekin.

Perhetausta vaikuttaa ja hyvä niin. Se on osoitus siitä, että sukupolvelta toiselle jatkunut opiskelukokemus siirretään seuraavalle sukupolvelle itsestäänselvyytenä ja oikeutena, ei pakollisena velvollisuutena. Nyt kun vielä saataisiin kouluja, joissa oppiminen laitetaan etusijalle, niin monen lapsen elämä paranisi.

Itse en syyllistä mutta sen sijaan ärsyttää, jos tuollainen koulushoppaaja toisaalla väittää että m-onikulttuurisuus on rikkaus. Jos se on rikkaus, niin laita lapsesi Meri-Rastilan kouluun.

Mulle on sama minkä värinen lapsi lapseni luokalla on, kunhan tulee akateemisesta perheestä. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että kouluttamaton on kouluttamaton kaikissa väreissä.

mä koen hyvänä, että lapsi näkee lapsia erilaisista taustoista, oppii kunnioittamaan kaikkia ja tarkastelemaan maailmaa laajemmasta perspektiivistä. Hän kyllä huomaa itsekin ne erot, joihin esimerkiksi perhetausta vaikuttaa. En katso kenen kanssa lapsi leikkii koulussa, se olisi moukkamaista. Meille ovat kaikki tervetulleita, mutta mihinkään ostareille en päästä lastani luuhaamaan. Ei siihen jää edes aikaa, koska koulu ja harrastukset vievät paljon aikaa.

Juu, sinänsä ihan hyvä että kaltaistesi lapset pääsevät kokemaan m-o-n-i-kulttuurin koko rikkaan kirjon. Eipä jää heille mitään harhoja siitä mitä se oikeasti on. Suurimmat r-a-s-i-s-t-i-t jotka tunnen ovat juurikin todella m-o-n-i-kulttuurisen ympäristön kasvatteja. Tarpeeksi kun otat pataan tietyltä sakilta niin kovapäisempikin oppii.

Täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin lapsena pientaloalueen ala-astetta. Yläasteelle mentiin isompaan kouluun, johon tuli läheisen vuokrataloalueen lapset meidän lisäksemme. Oli kyllä melkoinen kulttuurishokki kun paikat oli yhtäkkiä täynnä, adhd-nuoria, imppaavia ja päihteileviä mopopoikia ja ties mitä. Jotkut joivat jopa keskellä koulupäivää. Moni oli selkeästi tuen tarpeessa mutta 90-luvulla ei paljon tällaisia mietitty. Huh, elämäni pisimmät kolme vuotta. Laskin ysin lopussa päiviä koulun loppuun ja pääsin onneksi paikalliseen huippulukioon ”pakoon”

Koitko monimuotoisuuden rikkautena? Opitko arvostamaan erilaisia ihmisiä kuten juuri näitä päihteleviä mopopoikia ja kesken koulupäivää ryyppääviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono oppilasaineksen luokassa saa myös unohtaa esimerkiksi ryhmätyöt ja kaikki vähänkään itsenäistä ja kunnianhimoista panosta vaativat työt.

Aines! Eiköseräs kokoomusnuori kirjoittanut joskus huonosta ”aineksesta”. En kyllä ihmettele lainkaan koskelan tapausta ja huono-osaisten kiusaamista, jos vanhemmat ovat mitä ovat. Ihmisiä ja vieläpä LAPSIA tämä. taustan perusteella arvottavia hirviöitä. Te kasvatatte niitä kiusaajia.

Oih, ja sinä nyt näet syrjintää ja epäkohtia kaikkialla, myös siellä, missä niitä ei ole. Vedä välillä henkeä hei, jookosta?

Kannustan yhä hankkimaan käytöstapoja. Toivottavasti lapsesi käyttäytyvät paremmin

Ongelma koulussa on kyllä yleensä sen huonon oppilasaineksen käytös... Kolahtiko kun noin pillastuit?

Sinä se jaksat jatkaa. Miksi pillastuisin? Arvostan koulutusta, sivistystä ja lasten aktiivista harrastamista. Kuten totesin, sivistykseen kuuluvat käytöstavat.

Hyvät käytöstavat eivät tarkoita sitä, että valehtelee tai vääristelee.

En ole kirjoittanut mitään muuta kuin tosiasioita. Se että revit siitä noin pelihoususi kielii ainoastaan siitä, että tunnistat noissa sivistymättömien kotien lapsissa itsesi ja omat lapsesi.

Oletko aika sokea käytöksellesi. Käytät ilmaisuja ”repiä pelihousunsa” tai ”vedä henkeä, jookosta” (ei-akateemista ja vastapuolta vähättelevää). Voit kertoa mielipiteesi myös pohdiskellen ja ihmisiä leimaamatta. Sitä on sivistys. Samoin kohtelias puhe.

Kiitos, anteeksi, olen hieman eri mieltä, ole hyvä jne. Noista on hyvä aloittaa

Kun argumentit loppuvat alkaa keskustelutyylistä nillittäminen. Ei sinulla ole mitään oikeaa ja relevanttia vastausta esitettyihin asioihin, mitäs nyt märiset siitä että jonkun sävy oli ikävä kun hän kertoi kiistattomia tosiasioita. Kyllä tuollaiset itsesi kaltaiset epätotuuksia suojelevat pöyristelijät ja tapakasvattajapirkot olette paljon haitallisempia keskustelulle ja ajatustenvaihdolle kuin joku joka sanoo asiat suoraan ja tylysti. Toinen puolustaa raakaa totuutta, toinen kulissia ja miellyttävää valhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa akateemisesti koulutettuja samoin kuin omat vanhempamme ja heidän vanhempansa. Missään sukupolvessa ei ole mitään kielikylpyjä harjoitettu. Päiväkotiin ja eskariin on menty lähimpään vapaaseen. Samoin aina lähikouluun normilinjalle. Ilmeisesti olemme tässä mielessä poikkeuksellisia. Lapsemme ovat hyviä koulussa ja heillä on kavereita. Onnellisen oloisia.

Sama juttu ja pk-seudulla asutaan.

Lapset kympin oppilaita ja luokkansa parhaita, mutta tulevat toimeen ihan kaikkien kanssa. En todellakaan haluaisi edes, että opiskelisivat jossain homogeenisessä ryhmässä, jossa kaikki oppilaat olisivat etuoikeutettuja, korkeasti koulutettujen ja varakkaiden lapsia. Sillä tavalla ei ainakaan avarakatseiseksi kasva.

Päinvastoin. Juuri tuosta ympäristöstä ne naiveimmat s-u-v a-i-t s-e-v a-i-s e-t maailmanhalaajat tulevat. Ei ole niin paljon niitä reaalimaailmankokemuksia että propaganda uppoaa paljon paremmin ja istuu tiukemmassa. Aidossa m-o-n-i-kulttuurissa kasvaneet kantikset ovat raadollisen realistisia.

Minun lapseni aloitti viime syksynä painotusopetuksessa. Lapset ovat juuri niitä tarkkaan valikoituja parempien perheiden lapsia. Oma kokemukseni on, että painotusopetuksen luokka on todella levoton. Monella lapsista on niin sanottu hyvä huono itsetunto, eli pienestä saakka on annettu ymmärtää että oma arvo tulee suorittamisesta koulussa ja harrastuksissa. Palautteen vastaanotto on vaikeaa monelle.

Lapsen aiempi luokka oli ei ollut läheskään näin valikoitu, eivätkä kaikki olleet kantiksia. Työrauha oli silti parempi, koska opettaja oli loistava, kokenut ja jämäkkä.

Tässä keskustelussa ihmeen vähän on puhuttu siitä, mikä on hyvän opettajan merkitys. Väittäisin että vähintään yhtä suuri kuin oppilasaineksenkin. Kiitos, Suomen opettajat.

(alapeukkuja odotellen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa akateemisesti koulutettuja samoin kuin omat vanhempamme ja heidän vanhempansa. Missään sukupolvessa ei ole mitään kielikylpyjä harjoitettu. Päiväkotiin ja eskariin on menty lähimpään vapaaseen. Samoin aina lähikouluun normilinjalle. Ilmeisesti olemme tässä mielessä poikkeuksellisia. Lapsemme ovat hyviä koulussa ja heillä on kavereita. Onnellisen oloisia.

Sama juttu ja pk-seudulla asutaan.

Lapset kympin oppilaita ja luokkansa parhaita, mutta tulevat toimeen ihan kaikkien kanssa. En todellakaan haluaisi edes, että opiskelisivat jossain homogeenisessä ryhmässä, jossa kaikki oppilaat olisivat etuoikeutettuja, korkeasti koulutettujen ja varakkaiden lapsia. Sillä tavalla ei ainakaan avarakatseiseksi kasva.

Päinvastoin. Juuri tuosta ympäristöstä ne naiveimmat s-u-v a-i-t s-e-v a-i-s e-t maailmanhalaajat tulevat. Ei ole niin paljon niitä reaalimaailmankokemuksia että propaganda uppoaa paljon paremmin ja istuu tiukemmassa. Aidossa m-o-n-i-kulttuurissa kasvaneet kantikset ovat raadollisen realistisia.

Voihan joukkoon muutama maailmanhalaajakin mahtua, mutta suurin osa on vaan sellaisia, jotka eivät lainkaan tunne etuoikeuksiaan, eivät myönnä olevansa hyväosaisia tai käsitä mikä merkitys sillä hyväosaisuudella on ollut heidän elämässään. He mielellään ottavat kaiken kunnian itselleen saavutuksistaan ja ajattelevat muista, että ottaisi nyt vaan itseään niskasta kiinni, jokainen on oman onnensa seppä, kyllä sieltä köyhyydestä/huono-osaisuudesta pääsee kun vaan viitsii vähän yrittää :) Näin käy kun kasvaa hyväosaisten kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei auta nykyään, vaikka köyhä kouluttautuisikin korkeasti, työpaikan saa vain suhteilla.

Tässä ilmeisesti ei tarkoiteta näitä nykyään mediankin halveksimia duunaritöitä, joissa useimmiten merkitsee pätevyys ja ammattitaito. Noilla töillä kyllä elättää itsensä varsin hyvin, mutta monelle ne ovat kauhistus, sillä niissä usein joutuu käyttämään omia voimiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta nykyään, vaikka köyhä kouluttautuisikin korkeasti, työpaikan saa vain suhteilla.

TYöpaikan saa koulutuksella.

Ja pitää myös olla hyvä tyyppi. Persoona ratkaisee rekryssä yllättävän paljon.

Moni työnantaja arvostaa myös ammattitaitoa.

Vielä tuosta, että sosiaalisesti monikulttuurissa piireissä esiintyy rasismia... Rasismin kasvualusta on huonon kasvuympäristön ja huono-osaisuuden aikaansaama itseen kohdistuva inho, joka siirretään ulkoiseen kohteeseen. Sen vuoksi on luonnollista, että köyhissä oloissa esiintyy enemmän rasismia.

Mutta eivät keskiluokaiset ihmisetkään ole vapaita rasistisesta toiminnasta. He kanavoidat usein vain sietämättömän itseinhonsa erilaisiin kohteisiin, esim. alhaisiin persuihin tai sosiaalisesti huonosti pärjääviin ihmisiin. White flight on juuri tulosta tästä. Keskiluokkaiset ihmiset eivät välttämättä kohtaa arjessaan monikulttuuristen ympäristöjen haasteita, joten esim. ulkomaalaisiin kohdistuva rasismi voi olla vähäisempää tai sitten epäsuoraa, jossa pyritään välttämään kohtaamasta koko ongelma esim. muuttamalla asuinpaikkaa, koulua ym.

Me olemme tehneet lapsen syntymästä asti valintoja, jotka antavat pohjaa hyvälle tulevaisuudelle. Ilmoitimme lapsen yksityiseen arvostettuun kielipäiväkotiin jo vauvana, koulun lähestyessä muutimme hyvälle rauhalliselle alueelle, jossa on hyvä koulu, lapselle on tarjottu harrastuksia, joiden harrastuskulttuuri on arvojemme mukainen(onneksi lapsi on innostunut näistä itsekin).

Tämä kuitenkin jostain syystä on aiheuttanut arvostelua joissakin tuttavissa. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia tehdä valintoja, jotka antavat pohjaa lapsen tulevaisuudelle. Olin itse monta vuotta töissä huonompien alueiden päiväkodeissa ennen lapseni syntymää. Se meno oli sellaista, etten olisi voinut koskaan alistaa omaa lastani sellaiselle. Lapset hakkasivat toisiaan, satuttivat itseään, kiroilivat, kertoivat tarinoita K-18 leffoista, joita olivat katsoneet ja puhuivat seksistä. Siis päiväkoti-ikäiset! Näiden kokemusten takia pidän oman lapseni enemmän kuin mielellään keskiluokkaisessa kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin tässä asiassa potuttaa, että julkisessa keskustelussa narratiivin pahiksia ovat ne rakastavat ja lastensa parasta ajattelevat vanhemmat, jotka järjestelevät lapsensa hyvään kouluun. Ilmeisesti kaikkien pitäisi vaan olla tasa-arvoisen surkeita ja kaikilla yhtä huonot mahdollisuudet oppia ja opiskella.

Ehkei se koulushoppailu ole tuo paheksunnan aihe, vaan ennakkoluuloisuus ja ylenkatse, josta se johtuu. Jos koulushoppailu on tehty jo ennen lasten koulutaivalta, eihän asianomaisilla ole edes kosketuspintaa lähiökouluihin. Sitten kehdataan mollata.

*vieno hymy* Niin no, minä kävin lähiökouluja koko peruskouluni ajan. Minulla on siis omakohtainen kosketus lähiökouluihin ihan omassa persnahassani 9 vuoden ajalta. Alakoulussa sain olla jatkuvasti häirikköpoikien tukiopettajana ja hillitsijänä (eli vierustoverina), yläkoulussa pääsin/jouduin todistamaan eri ætnisten ryhmien jäsentenvälisiä, ja sain pari kertaa itsekin köniini. Tapahtui Espoon Leppävaarassa 2000-luvun alkupuolella tämä.

Ja mikä tästä onkaan lopputuloksena? No tietysti omien lasteni kieli- ja musiikkiosaamisen ja -harrastuneisuuden tukeminen ja vaatiminen sellaisilla rahasummilla, että he eivät joudu samanlaiselle koulupolulle kuin minä. Kun sitä kosketuspintaa nimittäin on, ihan koko kaistan leveydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa akateemisesti koulutettuja samoin kuin omat vanhempamme ja heidän vanhempansa. Missään sukupolvessa ei ole mitään kielikylpyjä harjoitettu. Päiväkotiin ja eskariin on menty lähimpään vapaaseen. Samoin aina lähikouluun normilinjalle. Ilmeisesti olemme tässä mielessä poikkeuksellisia. Lapsemme ovat hyviä koulussa ja heillä on kavereita. Onnellisen oloisia.

Sama juttu ja pk-seudulla asutaan.

Lapset kympin oppilaita ja luokkansa parhaita, mutta tulevat toimeen ihan kaikkien kanssa. En todellakaan haluaisi edes, että opiskelisivat jossain homogeenisessä ryhmässä, jossa kaikki oppilaat olisivat etuoikeutettuja, korkeasti koulutettujen ja varakkaiden lapsia. Sillä tavalla ei ainakaan avarakatseiseksi kasva.

Ettekö te siis osaa opettaa lapsillenne avarakatseisuutta, ilman että koulu sitä opettaa?

Jäävätkö nämä etuoikeutetut, korkeasti koulutettujen ja varakkaiden lapset siis mielestäsi katkeran osattomiksi jostakin? Mistä?

Entä mikä tarkalleen ottaen on mielestäsi heterogeenisen (oletan) ryhmän etu homogeeniseen verrattuna?

Entä paljastatko vielä, missä koulussa tai edes millä alueella lapsesi käyvät koulua? Olisi kiva vertailla kokemuksia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä. White flight on käynnissä myös Suomessa, mutta vain keskiluokalla on varaa pelastautua.

Ruotsissa on yksityistetty kouluja enemmän kuin missään muualla maailmassa. Useampi kuin joka neljäs Ruotsin lukiolaisista käy yksityiskoulua. Peruskoululaisista noin yksi viidestä.

Yhdysvalloista tutut aidatut ja vartioidut asuinalueet eivät enää ole Pohjoismaissakaan fiktiota. Ruotsissa rakennetaan yhä enemmän asuinalueita, jotka ympäröidään muurein.

Turun Sanomat kirjoitti Länsi-Ruotsissa Kungsbackan kunnassa, Onsalan taajamassa sijaitsevasta Poppel Parkista, jonka kaikki talot on myyty. Vartioidulle asuinalueelle pääsee kauko-ohjattavasta portista.

Kun ulkopuoliset on suljettu pois, muurin sisällä tavoitellaan yhteisöllisyyttä

Tämä on noin tyypillistä ruotsalaisuutta. Teeskennellään vain, että mitään ongelmia ei ole, ja samalla vieläpä kehdataan nokka pystyssä saarnata omaa paremmuutta ja ylemmyydentuntoa muille, keille tahansa ei-ruotsalaisille yleensä ja suomalaisille erikseen.

On nähtävissä ihan jo heidän valitsemassaan koronastrategiassa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ilmaista olla kiinnostunut lapsensa asioista ja koulunkäynnistä, läksyistä. Kirjastokortti ei maksa mitään. Maailmassa on paljon ihmeteltävää kun vain viitsii sitä katsoa ja kuunnella lastaan, mennä välillä yhdessä vaikka lähimetsään.

Kalliimpaa se pleikan ja kännykän kanssa kasvattaminen on.

Kaikki tietää tämän, mutta kerrotko vielä, miten se lapsi on syyllinen siihen, kun vanhempaa kiinnostaakin ihan muut asiat?

Opetus kuuluu koululle, ei vanhemmille. Silloin kun näin ei enää ole, on yhteiskuntana päätetty heikoimpien saavan pärjätä omillaan.

Emme voi estää sitä, että (suurin?) osa lapsista saa koulunkäyntiin ja muuhunkin elämäänsä tukea kotona. Näin tulee olemaan aina ja kaikissa järjestelmissä. Usein nämä samat lapset ovat saaneet syntymälahjana perittyä älykkyyttä. Heillä on etulyöntiasema suhteessa niihin, joiden vanhemmat eivät välitä ja jotka ovat perineet vähemmän älykkyyttä ja muita suotuisia ominaisuuksia.

Se, mitä voidaan parantaa on koululaitos. Shoppailu vähenee, jos lähikoulussakin saa laadukasta opetusta. Tämä vaatinee tarkkailu- ja apukoululuokkien palauttamista ja lisäksi erilaisista diipadaapa-projekteista ja teemaviikoista luopumista.

Sepä se. Koko peruskoulun olisi yhtäältä palattava perusasioiden äärelle (esim. käsinkirjoituksen opettaminen ja sen vaatiminen) ja toisaalta uskallettava eriyttää rajusti. Nykyisellä tasapäistämisellä ja kaikkien oppilaiden samaan luokkaan tunkemisella saadaan aikaan vain se, että kyvykkäimmät oppilaat turhautuvat, häiriköt häiriköivät kuten ennenkin mutteivät saa tarvitsemaansa tukea (omat pienryhmät ym.), kiltit keskitason oppilaat sulautuvat tapettiin ja noin muutenkin oppimistulokset laskevat, mikä on ollut jo nähtävissä monena vuonna peräkkäin.

Ihmeellinen näkemys, että ongelmien keskellä kasvaminen tekee ihmisestä hyväksyvän ja ymmärtävän. Kun oikeasti se menee usein miten päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kuopuksen luokalla oli kolme häiriköivää poikaa. Se aiheutti sen, että ihan jo avoimissa ovissa ei kukaan muu saanut mitään huomiota tai edes kysyttyä mitään. Käytännössä kaikki vanhemmat seurasi siellä sitä sirkusta, sama jokaisessa todistustenjaossa jne.

Kuopus onneksi on rautainen keskittyjä, joten hän vain sitten teki omaa suoritusta. Mutta se mikä ärsytti ja mihin puutuin oli se, että luokassa aina rauhalliset fiksut oppilaat pantiin apuopettajina kaitsemaan näitä hörhöjä. Oman etenemisen kustannuksella.

Tämä kuulostaa niin tutulta. Minua jo alakoulussa witutti suunnattomasti se, että jouduin aina tällaisten poikien vieruskaveriksi, varisnkin kun tekivät aina selviksi miten rumana ja ällönä minua pitivät. Oman lapsen koulunkäyntiä ja vierustoveriratkaisuja aion vahtia kuin haukka. Alkaen koulun valinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Asumme hyvin keskiluokkaisella alueella, josta mennään yläkouluun isoon kouluun, jolle tullaan kaikenlaisilta alueilta. Yhä useampi lastemme koulukavereiden vanhempi on alkanut puhua, että lapselle haetaan paikkaa toisesta yläkoulusta. 

Omat tyttäreni ovat painotetun musiikin opetuksessa, ja kieltämättä olen alkanut tuntea helpotusta, että he eivät mene tämän alueen yläkouluun sitten kuitenkaan. 

Yäkoulu määräytyy asuinpaikan mukaan.. Vain erikoisluokalla voi käydä toisen alueen koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kuopuksen luokalla oli kolme häiriköivää poikaa. Se aiheutti sen, että ihan jo avoimissa ovissa ei kukaan muu saanut mitään huomiota tai edes kysyttyä mitään. Käytännössä kaikki vanhemmat seurasi siellä sitä sirkusta, sama jokaisessa todistustenjaossa jne.

Kuopus onneksi on rautainen keskittyjä, joten hän vain sitten teki omaa suoritusta. Mutta se mikä ärsytti ja mihin puutuin oli se, että luokassa aina rauhalliset fiksut oppilaat pantiin apuopettajina kaitsemaan näitä hörhöjä. Oman etenemisen kustannuksella.

Tämä kuulostaa niin tutulta. Minua jo alakoulussa witutti suunnattomasti se, että jouduin aina tällaisten poikien vieruskaveriksi, varisnkin kun tekivät aina selviksi miten rumana ja ällönä minua pitivät. Oman lapsen koulunkäyntiä ja vierustoveriratkaisuja aion vahtia kuin haukka. Alkaen koulun valinnasta.

Vanhempi ei määrää lapsen istumapaikkaa. Siitä päättåä vain koulu.

Voithan ottaa lapsesi kotikouluun ja opettaa itse niin saa istua missä haluaa.