Lue keskustelun säännöt.
HS Perhetausta ja yhteiskuntaluokka vaikuttaa koko ajan enemmän lasten ja nuorten koulutuksessa.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Minun ohjeeni nuoremmille sisaruksilleni on ollut että vähempikin opiskelu ja opintolaina olisi ihan hyvä idea vaikka olen sukumme ensimmäinen maisteri. Opiskelin suht työllistävää alaa mutta työllistyminen on ollut niin minulla, miehelläni kuin opiskelukavereilla takkuista. Pätkää, silppua ja ei oota ja tulot ovat olleet koko ajan sellaiset ettei töitä ollessakaan jää opintolainan lyhennyksen jälkeen ei jää merkittävästi enemmän kuin täysin työttömänä koska töitä on niin vähän. Pankkia ei kiinnosta neuvotella pienituloisten kanssa vaan lyhennys on jopa 200 euron tienoilla piste. Minkäänlaista perintöä sisarukseni ja minä emme tule koskaan saamaan vanhemmiltamme ja mitään taloudellista apua on turha odottaa. Mikään ei takaa että korkeampi koulutus auttaisi työllistymisessä jollei ole kyse muutamasta harvasta alasta ja opiskelu on entistä lainapainotteisempaa. Minulla ja miehelläni jää varmaan lapset tekemättä jos ei pian löydy kunnolla töitä toiselle tai molemmille. Tukien varaan voisi isolla ehkällä tehdä lapsen mutta ei kun tuista menee yli 300 euroa opintolainojen lyhentämiseen. Jos pankkia ei ole tähän asti kiinnostanut erän pienentäminen työttömänäkään ollessamme miksi kiinnostaisi jatkossakaan. Ainut toivo on työn löytyminen, mieluiten työkkärin tukemana opiskelu tai sitten opintotuen ja uuden opintolainan (jeejee lisää vaan) avulla toisen asteen tutkinto.
Opintolainan laina-aika max 30 v ja siinä on valtiontakaus, joten pyytämällä pankistasi saat kkerääsi pienennyksen, kunhan laina-aika ei ylitä 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kasvanut porvarillisessa ympäristössä. Pojissa oli muutama levoton tapaus ja yksi häirikkö. Eräs vauraampi jääkiekkoilijatapaus oli koulukiusaaja. Mikä puuttui ympäriltä, oli puute ja köyhyys. Ei meistä päätynyt kuin neljä helsinkiin yliopistoon, kymmenkunta maakuntien yliopistoihin. Moni on työväenluokkaa ja muurama alkoholistikin on joukossa. Yksi kuollut päihteisiin. Ehkä kuitenkin vanhempien tuki oli tärkeämpää alakoulussa kuin itse koulu. Puhun tässä nyt nimenomaan alakoulusta. Yläkouluja oli kuutisen, joista vain yksi ns. tasokas. Sinne meistä porvareista ei mennyt kukaan, koska emme asuneet koulun alueella. Tuskinpa tuokaan olisi suurta muutosta saanut aikaan. N.40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhuoneen kirjamäärästä voi kuulemma suoraan ennustaa tulevaisuuden.
Höpö höpö. Meillä on tuhansia kirjoja lasten nuorten ja aikuisten kirjoja. Kuvakirjoja, tietokirjoja ,romaaneja. Isä ja minä harrastamme lukemista. Lapsille on luettu ääneen n. 10 vuotiaaksi, eikä yksikään näistä pirulaisista lue vapaaehtoisesti mitään. Kenelle saa valittaa ja kuka korvaa?
Meillä toisen kanssa samoin ja johtuu pääosin laaja-alaisesta oppimisvaikeudesta, ettei halua mitään koulua, jossa pitää lukea, lisäksi on muita diagnooseja rajaamassa pois ison osan ammatteja, joista olisi kiinnostunut. Jos olisin antanut periksi kaikessa siinä, mitä on pakko tehdä, niin poika olisi jo potkittu koulusta ulos eikä hänestä koskaan tulisi mitään. Pidän kuitenkin tärkeänä käydä edes jonkun toisen asteen koulutuksen, jotta on edes joku edellytys hakea edes jonkin alan töitä tulevaisuudessa. Ehkä iän myötä tulee kiinnostusta opiskella lisää, koko elämä aikaa oppia uutta ja kiinnostua uusista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ohjeeni nuoremmille sisaruksilleni on ollut että vähempikin opiskelu ja opintolaina olisi ihan hyvä idea vaikka olen sukumme ensimmäinen maisteri. Opiskelin suht työllistävää alaa mutta työllistyminen on ollut niin minulla, miehelläni kuin opiskelukavereilla takkuista. Pätkää, silppua ja ei oota ja tulot ovat olleet koko ajan sellaiset ettei töitä ollessakaan jää opintolainan lyhennyksen jälkeen ei jää merkittävästi enemmän kuin täysin työttömänä koska töitä on niin vähän. Pankkia ei kiinnosta neuvotella pienituloisten kanssa vaan lyhennys on jopa 200 euron tienoilla piste. Minkäänlaista perintöä sisarukseni ja minä emme tule koskaan saamaan vanhemmiltamme ja mitään taloudellista apua on turha odottaa. Mikään ei takaa että korkeampi koulutus auttaisi työllistymisessä jollei ole kyse muutamasta harvasta alasta ja opiskelu on entistä lainapainotteisempaa. Minulla ja miehelläni jää varmaan lapset tekemättä jos ei pian löydy kunnolla töitä toiselle tai molemmille. Tukien varaan voisi isolla ehkällä tehdä lapsen mutta ei kun tuista menee yli 300 euroa opintolainojen lyhentämiseen. Jos pankkia ei ole tähän asti kiinnostanut erän pienentäminen työttömänäkään ollessamme miksi kiinnostaisi jatkossakaan. Ainut toivo on työn löytyminen, mieluiten työkkärin tukemana opiskelu tai sitten opintotuen ja uuden opintolainan (jeejee lisää vaan) avulla toisen asteen tutkinto.
Opintolainan laina-aika max 30 v ja siinä on valtiontakaus, joten pyytämällä pankistasi saat kkerääsi pienennyksen, kunhan laina-aika ei ylitä 30 vuotta.
Tervetuloa yrittämään. Ei ole onnistunut.
Olen tänään selannut muutamaa Vauvan ketjua ja päättänyt, etten astu jalallanikaan tänne. Eivät hyvinvoivat ihmiset jaoettele ihmisiä, lapsia, koulutusta, kouluja ja asuinalueita hyviin ja huonoihin ja kerro päälle,miten loistavassa asemassa ovat itse. Pimeää! Pelottavaa, että alakoululaisetkin tietävät tämän surullisenkuuluisan foorumin ja lukevat, miten aikuiset heitä arvottavat noilla perusteilla. Koittahaa etsiä jotain iloa elämäänne. Nyt levitätte vain pahaa oloa ympäristöönne. Kamala foorumi! Kamalia ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhuoneen kirjamäärästä voi kuulemma suoraan ennustaa tulevaisuuden.
Höpö höpö. Meillä on tuhansia kirjoja lasten nuorten ja aikuisten kirjoja. Kuvakirjoja, tietokirjoja ,romaaneja. Isä ja minä harrastamme lukemista. Lapsille on luettu ääneen n. 10 vuotiaaksi, eikä yksikään näistä pirulaisista lue vapaaehtoisesti mitään. Kenelle saa valittaa ja kuka korvaa?
Kirjojen määrä ja se, että niitä on luettu lapsille, ei välttämättä näykään heti lapsena/teininä intona lukea itse, mutta sillä on luotu pohjaa, josta on etua näille lapsille oppimisessa. Sanavarasto on heillä tutkitusti laajempi, ja mitä laajempi se on, sitä paremmin voi ymmärtää ja ilmaista asioita kielellisesti. Ollessaan monipuolisessa kielellisessä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, ihmisen ajattelu kehittyy ja oppiminen tehostuu. Lapsistamme toinen tykkää lukea ja toinen ei, vaikka molemmille on luettu paljon. Molemmat ovat kuitenkin taitavia sanallistamaan tunteitaan ja siten myös tuntemaan empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Oppiminen haastavissa olosuhteissa (etäkoulu) myös mahdollistui, sillä he osaavat kertoa sanallisesti, mitä eivät ymmärrä. Lukemisen hyötyjä voisi luetella loputtomasti. Valitettavasti sen puutteita kohtaan työssäni myös ihan liikaa, tosin koen myös iloa silloin, jos perhe ottaa vastaan ohjausta lukemisen lisäämisestä ja voin nähdä edistymistä lapsen kehityksessä ja lapsi/vanhempi-vuorovaikutuksessa ❤️.
Minä kävin lapsena pientaloalueen ala-astetta. Yläasteelle mentiin isompaan kouluun, johon tuli läheisen vuokrataloalueen lapset meidän lisäksemme. Oli kyllä melkoinen kulttuurishokki kun paikat oli yhtäkkiä täynnä, adhd-nuoria, imppaavia ja päihteileviä mopopoikia ja ties mitä. Jotkut joivat jopa keskellä koulupäivää. Moni oli selkeästi tuen tarpeessa mutta 90-luvulla ei paljon tällaisia mietitty. Huh, elämäni pisimmät kolme vuotta. Laskin ysin lopussa päiviä koulun loppuun ja pääsin onneksi paikalliseen huippulukioon ”pakoon”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tämän tasapuolisen koulutuspoliitiikan seuraava askel.
Eli ensin oli kouluttamaton kansa ja köyhä. Moni lahjakas kävi vain kansakoulun, koska yksinkertaisesti kouluja ei ollut tai rahaa niiden käymiseen.
Sitten avautui koulutusmahdollisuudet ja esim. 60-luvulla syntyneille on ollut koulutuspolku auki taivasta myöten kotitaustasta huolimatta. Opintotukikin tuli jo 70-luvulla. Lisäksi lukioita oli jokaisella paikkakunnalla ja yliopistoja pikkukaupungeissakin.
Nyt parikymppiset on juuri näiden 60-70 -luvulla syntyneiden lapsia. Jo niiden vanhemmat on saaneet opiskella pääosin lahjojensa mukaan, joten eikö se ole selvä, että lahjakkaiden vanhempien lapset on myös lahjakkaita. Vastaavasti ne vanhemmat, jotka on jääneet matalasti koulutetuiksi, ovat keskimäärin vähemmän lahjakkaita noissa opiskeluhommissa (voivat olla lahjakkaita jossain muussa) ja näin ollen lapset samaa sarjaa.
Pohjimmiltaan kyse alkaa tällä hetkellä olla siis perimästä.
60-70-luvulla vaikutti vielä ympäristö ja asenteet. Ei olut korkeakouluhehkutusta vielä, että se on ainoa oikea tapa elää. Nyt heidän lastensa mahdollisuudet ovat jo heikentyneet, vaikka välinpitämättömät asenteet olisi karisseet. Ihan vielä ei voi kaikkea laittaa perimän syyksi, ehkä sinnikkyyden jota koulutettuun perheeseen syntynyt lapsi ei edes tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Mihinköhän hesari tällä uutisella taas tähtää, miten se nyt muka aina vaan enemmän vaikuttaa, millä lailla enemmän kuin ennen? Sitä paitsi nykyään kuitenkin lapsilla on enemmän monia muita mahdollisuuksia edetä urallaan, kuin mitä ennen vanhaan.
Otsikko oli jo niin pieleen, etten viittinyt lukea itse juttua Sen puoleen muutenkaan viitsi lukea hesaria. Niin poliittisesti värittynyt lehti, niin aina on joku taka-ajatus.
Olisiko se tässä "tutkimuksessa" ollut se, että on todellakin tarvetta oppivelvollisuusiän nostamiselle, mikä on hallituksen tavoite?
Ihan mielenkiinnosta, mistä koulusta olet valmistunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on tämän tasapuolisen koulutuspoliitiikan seuraava askel.
Eli ensin oli kouluttamaton kansa ja köyhä. Moni lahjakas kävi vain kansakoulun, koska yksinkertaisesti kouluja ei ollut tai rahaa niiden käymiseen.
Sitten avautui koulutusmahdollisuudet ja esim. 60-luvulla syntyneille on ollut koulutuspolku auki taivasta myöten kotitaustasta huolimatta. Opintotukikin tuli jo 70-luvulla. Lisäksi lukioita oli jokaisella paikkakunnalla ja yliopistoja pikkukaupungeissakin.
Nyt parikymppiset on juuri näiden 60-70 -luvulla syntyneiden lapsia. Jo niiden vanhemmat on saaneet opiskella pääosin lahjojensa mukaan, joten eikö se ole selvä, että lahjakkaiden vanhempien lapset on myös lahjakkaita. Vastaavasti ne vanhemmat, jotka on jääneet matalasti koulutetuiksi, ovat keskimäärin vähemmän lahjakkaita noissa opiskeluhommissa (voivat olla lahjakkaita jossain muussa) ja näin ollen lapset samaa sarjaa.
Pohjimmiltaan kyse alkaa tällä hetkellä olla siis perimästä.
Tuleeko lapsesta kyllin älykäs yliopistoon jos vanhemmista toinen on amis ja toinen akateeminen? Riittääkö akateemisen korkeamman älykkyyden sisältämä perimä paikkaamaan vähemmän älyn lahjoja sisältävän amis vanhemman heikkolaatuisemman perimän?
Mitä pahaa on erilaisissa koulutuspoluissa? Ei kaikilla voi olla korkeakoulututkintoa, yhteiskunta jäätyisi täysin!
Raivostuttavaa tämä alemmin koulutettujen sääli ja väheksyntä, jälleen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ohjeeni nuoremmille sisaruksilleni on ollut että vähempikin opiskelu ja opintolaina olisi ihan hyvä idea vaikka olen sukumme ensimmäinen maisteri. Opiskelin suht työllistävää alaa mutta työllistyminen on ollut niin minulla, miehelläni kuin opiskelukavereilla takkuista. Pätkää, silppua ja ei oota ja tulot ovat olleet koko ajan sellaiset ettei töitä ollessakaan jää opintolainan lyhennyksen jälkeen ei jää merkittävästi enemmän kuin täysin työttömänä koska töitä on niin vähän. Pankkia ei kiinnosta neuvotella pienituloisten kanssa vaan lyhennys on jopa 200 euron tienoilla piste. Minkäänlaista perintöä sisarukseni ja minä emme tule koskaan saamaan vanhemmiltamme ja mitään taloudellista apua on turha odottaa. Mikään ei takaa että korkeampi koulutus auttaisi työllistymisessä jollei ole kyse muutamasta harvasta alasta ja opiskelu on entistä lainapainotteisempaa. Minulla ja miehelläni jää varmaan lapset tekemättä jos ei pian löydy kunnolla töitä toiselle tai molemmille. Tukien varaan voisi isolla ehkällä tehdä lapsen mutta ei kun tuista menee yli 300 euroa opintolainojen lyhentämiseen. Jos pankkia ei ole tähän asti kiinnostanut erän pienentäminen työttömänäkään ollessamme miksi kiinnostaisi jatkossakaan. Ainut toivo on työn löytyminen, mieluiten työkkärin tukemana opiskelu tai sitten opintotuen ja uuden opintolainan (jeejee lisää vaan) avulla toisen asteen tutkinto.
Opintolainan laina-aika max 30 v ja siinä on valtiontakaus, joten pyytämällä pankistasi saat kkerääsi pienennyksen, kunhan laina-aika ei ylitä 30 vuotta.
Tervetuloa yrittämään. Ei ole onnistunut.
Huijaat, koska pankilla ei ole asiassa mitään riskiä, eikä mitään syytä olla myöntämättä maksuerän pienennystä laina-ajan puitteissa.
On tää ollut jo pitkään nähtävissä. Me muutettiin ensimmäisen lapsen synnyttyä hyvälle, keskivertoa varakkaammalle lapsiperheiden asuinalueelle juuri ajatellen koulun ja harrastustarjonnan tasoa. Ollaan saatu alusta asti kritiikkiä kun lapsilla jo pienistä pitäen laadukkaita ikätasoisia monipuolisia harrastuksia. Sama huomattiin myös tuttavaperheissä. Tunnen myös perheitä, jotka ovat muuttaneet Helsinkiin, kun lapsi on päässyt sinne ns.eliittikouluun.
Ilman lapsia oltaisiin tehty eri valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme miehen kanssa akateemisia ja molemmat lapset menevät lähikouluun, jossa on sekä omakotialueen lapsia että vuokrakerrostalojen lapsia. Mukavia lapsia kaikki ja luokkahenki on hyvä. Itsekin kävin 80-90-luvulla koulun lähikoulussa, jossa oli monenlaisia lapsia ja kokemus oli hyvä.
Eli ilmeisesti lapsesi ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Voi tulla kouluarki karuna yllätyksenä. Tilanne on muuttunut huonompaan viimeisen 10 vuoden aikana mm. inkluusion takia. Yhtäkkiä lapsesi luokalla onkin 2 ”tarkkislaista”, 1 apukoulutyyppi ja 5 S2 oppilasta sekä perinteiset villikot. Opettajan aika menee näiden kanssa ja sun lapsi saa pärjätä omillaan.
Lapseni on lähikoulussa, jossa on sekoitus vauraan asuinalueen akateemisten jälkeläisiä, duunaripientaloalueen lapsia ja maahanmuuttajavaltaisen vuokrakaupunginosan lapsia. Pahin häirikkö ja kiusaaja poikani luokalla on monennen polven akateemisen perheen tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Li Andersson ja hallitus ovat panostaneet koulutukseen. Ikävä kyllä osa vanhemmista ei vain kykene, viitsi tai vältä tukea lapsiaan kotioloissa. Välillä tuntuu siltä kuin jotkut lisääntyisivät ilman ajatustakaan siitä, että silloin alkaa pitäisi alkaa elämänmittainen "projekti".
Panostaneet koulutukseen? Tarkoittanet "päättäneet tuhlata rahaa, aikaa ja muita resursseja ideologiavetoiseen unelmahöttöön jonka seurauksena kaikki opetus kärsii, kouluja tullaan sulkemaan, standardit putoavat eikä varsinaiset ongelmat helpota vähääkään."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhuoneen kirjamäärästä voi kuulemma suoraan ennustaa tulevaisuuden.
Höpö höpö. Meillä on tuhansia kirjoja lasten nuorten ja aikuisten kirjoja. Kuvakirjoja, tietokirjoja ,romaaneja. Isä ja minä harrastamme lukemista. Lapsille on luettu ääneen n. 10 vuotiaaksi, eikä yksikään näistä pirulaisista lue vapaaehtoisesti mitään. Kenelle saa valittaa ja kuka korvaa?
Eivät ehkä nyt lue itse, mutta eikö totta, että heillä on ainakin hyvä sanavarasto?
Minä olen työtön amis ja mieheni perinnöllä elävä... ihminen. Lapsen isä on insinööri.
Kirjoja meillä on paljon ja lapsi lukee A-kielenä saksaa, koska hallitsee jo englannin. Eiköhän se menestys elämässä ja koulutuksessa ole monen asian summa, mutta uskon lapsellani olevan hyvät mahdollisuudet, vaikka minä olen luuseri. Lasta tuen ja kannustan, eikä rahasta ole pulaa, kiitos lapsen isän sekä nykyisen mieheni.
Esim. vantaalla ja itä-helsingissä on paljon kouluja joihin en lastani haluaisi. Anteeksi nyt vaan.