Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni minulla on suunnitelma
30.01.2021 |
https://www.huonoaiti.fi/vaimo-tiedatko-miehesi-salaisesta-suunnitelmas…
Miksi olen munaton, enkä eroa...olen itsekäs. En halua menettää yhteisasumista lapseni kanssa, haluan olla läsnä ja vaikuttaa miten lasta elätetään, kasvatetaan, jne.
Vuosi asuntolaina on maksettu, kolme vuotta lapsi on täysi-ikäinen. Voin lopettaa työnteon ja ottaa eron vaimostani. Hänellä on ollut hyvä turva elää tätä yhteistä arkea. Itse olen säästänyt ja sijoittanut ja 90% talosta on minun. Vaimoni säästöistä en tiedä, mutta eväät niihin olen ainakin antanut.
Talo ja muu omaisuus menee myyntiin ja muutan keskelle ei mitään. Minun aikani tulee. Nyt itsekkästi otan sen ajan lapseni kanssa.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Elatusmaksuistahan tuossa selkeesti on kyse!
Sanoihan jo aloituksessa, että haluan vaikuttaa siihen miten lasta elätetään. Tässäkin on se syy miksi parisuhteemme tavallaan jatkuisi vaikka eroaisimme. En halua vaimoa siihen asemaan, että hän joutuisi miettimään miten pärjää taloudellisesti lapsen kanssa. Mutta pystyisikö hän siihen, että ne kulut jaettaisiin tasan eron jälkeen esim harrastuksen jatkuminen, mopot, yms? Maksaisi siihen päälle asumisen, oman autonsa, jne.
Ap
Miksi kulut jaettaisiin tasan? En tunne yhtään tämän hetken eroperhettä, mutta lapsiudessani ystävän isä osti mopon yksin, koska halusi ostaa. Äiti taas maksoi harrastuksia yksin, koska halusi lapsen harrastavan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä näen lapsien vanhempien parisuhteella olevan arvoa senkin jälkeen kun lapset muuttavat pois. Yhteiset lapset saavat ehkä myöhemmin puolisoita ja lapsia, ja sen kokemuksen jakaminen yhdessä on arvokasta sekä niille aikuisille lapsille että isovanhemmille. Kukaan uusi kumppani ei pysty jakamaan sitä tunnetta että henkilö joka on ainakaan kasvatettu yhdessä, kasvattaa nyt omia lapsiaan. Itse ainakin arvostan sitä että oma lapsuudenkoti on myös omien lasten mummola (tai no, talo vaihtunut, mutta kumminkin).
En tietenkään tarkoita että huonossa suhteessa pitäisi pysyä, mutta vastustan ajatusta että lasten aikuistumisen jälkeen ei olisi enää mitään mikä pitää yhdessä.
Siitä historiasta voi rakentaa jotain upeaa, kunhan jaksaa nähdä vaivaa, tutustua toisiinsa uudestaan puolisoina sen intensiivisen vanhemmuusajan jälkeen. Elämään voi palata lämmin rakkaus ja erotiikka, jos sille antaa mahdollisuuden. Kyllä minä ainakin vähintään terapiaan sitoutuisin ja kunnolla yrittäisin, sen sijaan että lähtee lasten kanssa samalla oven avauksella, juuri kun olisi mahdollisuus ja aikaa uudelleenrakentaa parisuhdetta. Siinä voi menettää paljonkin, monia onnellisia vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
En halua lastani asemaan, jossa hänen tulisi päättää kummalle hän on lojaali. Ja mitä, jos hän valitsee minut? Vien äidiltä lapsen?
ApSinähän et pysty yksin vaikuttamaan siihen miten lapsesi tai vaimosi tulee suhtautumaan ja menevätkö asiat hyvin vai huonosti. Lapsi ei ole aikuinen kahdeksantoistavuotiaana ja kolmekymppisetkin voivat reagoida vanhempiensa eroon.
P.S. Häiritsee tuo otsikon pilkkuvirhe, otsikko ei ole nyt järjellinen.
Ps. Otsikossa ei ole pilkkua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni mies sanoo, että jatkoin huonoa suhdetta lapsen takia. Vitsi mitä lapasia!
Meidän naisten on niin helppo huudella, kun meidän ei tarvitse pelätä sen yhteisen arjen menettämistä. Isyys saadaan äidin armosta.
Noin iso lapsi voinee itsekin vaikuttaa asumiseensa ja tapaamisiin.
Erikoinen ajatuskuvio, että pitää erota juuri samalla sekunnilla kun lapsi täyttää 18v. Moni nuori asuu muualla jo aiemmin tai asumisasiat saa järjestettyä lapsen eduksi myös kun on alle 18v, ettei ravaa vanhempien väliä. Kumpikin näkee lasta, jos lapsi vaan tykkää isästä tai äidistä. Ja myöhemminkin näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Elatusmaksuistahan tuossa selkeesti on kyse!
Sanoihan jo aloituksessa, että haluan vaikuttaa siihen miten lasta elätetään. Tässäkin on se syy miksi parisuhteemme tavallaan jatkuisi vaikka eroaisimme. En halua vaimoa siihen asemaan, että hän joutuisi miettimään miten pärjää taloudellisesti lapsen kanssa. Mutta pystyisikö hän siihen, että ne kulut jaettaisiin tasan eron jälkeen esim harrastuksen jatkuminen, mopot, yms? Maksaisi siihen päälle asumisen, oman autonsa, jne.
ApMiksi kulut jaettaisiin tasan? En tunne yhtään tämän hetken eroperhettä, mutta lapsiudessani ystävän isä osti mopon yksin, koska halusi ostaa. Äiti taas maksoi harrastuksia yksin, koska halusi lapsen harrastavan niitä.
Harrastus on meidän yhteinen juttu ollut aina, kuten on myös nuo mopot, yms. Jos lapsella olisi kaksi kotia, eikö niissä pitäisi olla suht sama elintaso? Äiti ei pysty tätä yksin lapselle takaamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ihan hyvä parisuhde malli on vaikka se ei olekaan suuria elkeitä pusuineen ja haleineen. Puhutaan paljon, kunnioitetaan ja vietetään sitä aikaa yhdessä.
ApSalailu ja selän takana toimiminen ei ole kunnioitusta. Olet vain petollinen ihminen joka haluaa minimoida omat riskinsä.
Suoraan sanottuna mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen ajatuskuvio, että pitää erota juuri samalla sekunnilla kun lapsi täyttää 18v. Moni nuori asuu muualla jo aiemmin tai asumisasiat saa järjestettyä lapsen eduksi myös kun on alle 18v, ettei ravaa vanhempien väliä. Kumpikin näkee lasta, jos lapsi vaan tykkää isästä tai äidistä. Ja myöhemminkin näkee.
Niin näkee, mutta jomman kumman kohdalla se arjen jakaminen jää vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
En halua lastani asemaan, jossa hänen tulisi päättää kummalle hän on lojaali. Ja mitä, jos hän valitsee minut? Vien äidiltä lapsen?
ApKertomasi perusteella lapsi ei valitse sinua. Harva 15v ikäinen haluaa elää yksin keskellä ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä näen lapsien vanhempien parisuhteella olevan arvoa senkin jälkeen kun lapset muuttavat pois. Yhteiset lapset saavat ehkä myöhemmin puolisoita ja lapsia, ja sen kokemuksen jakaminen yhdessä on arvokasta sekä niille aikuisille lapsille että isovanhemmille. Kukaan uusi kumppani ei pysty jakamaan sitä tunnetta että henkilö joka on ainakaan kasvatettu yhdessä, kasvattaa nyt omia lapsiaan. Itse ainakin arvostan sitä että oma lapsuudenkoti on myös omien lasten mummola (tai no, talo vaihtunut, mutta kumminkin).
En tietenkään tarkoita että huonossa suhteessa pitäisi pysyä, mutta vastustan ajatusta että lasten aikuistumisen jälkeen ei olisi enää mitään mikä pitää yhdessä.
Siitä historiasta voi rakentaa jotain upeaa, kunhan jaksaa nähdä vaivaa, tutustua toisiinsa uudestaan puolisoina sen intensiivisen vanhemmuusajan jälkeen. Elämään voi palata lämmin rakkaus ja erotiikka, jos sille antaa mahdollisuuden. Kyllä minä ainakin vähintään terapiaan sitoutuisin ja kunnolla yrittäisin, sen sijaan että lähtee lasten kanssa samalla oven avauksella, juuri kun olisi mahdollisuus ja aikaa uudelleenrakentaa parisuhdetta. Siinä voi menettää paljonkin, monia onnellisia vuosia.
Ihanasti kirjoitettu ja näin ajattelen minäkin.
Huomaa ketkä tätä lukevat. Naisten suunnitelmat saa yläpeukkuja, miehiltä samat ala- . Epäreilua?
Nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Elatusmaksuistahan tuossa selkeesti on kyse!
Sanoihan jo aloituksessa, että haluan vaikuttaa siihen miten lasta elätetään. Tässäkin on se syy miksi parisuhteemme tavallaan jatkuisi vaikka eroaisimme. En halua vaimoa siihen asemaan, että hän joutuisi miettimään miten pärjää taloudellisesti lapsen kanssa. Mutta pystyisikö hän siihen, että ne kulut jaettaisiin tasan eron jälkeen esim harrastuksen jatkuminen, mopot, yms? Maksaisi siihen päälle asumisen, oman autonsa, jne.
ApMiksi kulut jaettaisiin tasan? En tunne yhtään tämän hetken eroperhettä, mutta lapsiudessani ystävän isä osti mopon yksin, koska halusi ostaa. Äiti taas maksoi harrastuksia yksin, koska halusi lapsen harrastavan niitä.
Harrastus on meidän yhteinen juttu ollut aina, kuten on myös nuo mopot, yms. Jos lapsella olisi kaksi kotia, eikö niissä pitäisi olla suht sama elintaso? Äiti ei pysty tätä yksin lapselle takaamaan.
Ap
No juuri siksi sinä tasasit sitä elintasoeroa maksamalla lapselle elatusta! Ja mistä tiedät, vaikka vaimollasi olisi pari sijoituskämppää tai iso osakesalkku, niistä vai ei ole kerrottu sinulle. Tuttu mies suri sitä, miten lasten alintaso laskee, kun muuttavat äidin kanssa eron jälkeen muualle. Yllätys oli iso, kun vaimo osti uudesta kerrostalosta 4h+k melkein lasten koulun vierestä läheltä kavereita ja isä jäi pieneen omakotitaloon kaupungin laidalle.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Hänhän sanoi menevänsä keskelle ei- mitään ja olevansa niin vähän muiden ihmisten kanssa tekemisissä kuin mahdollista.
Miten siihen sopii lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
En halua lastani asemaan, jossa hänen tulisi päättää kummalle hän on lojaali. Ja mitä, jos hän valitsee minut? Vien äidiltä lapsen?
ApOlet sosiopaatti. Siksi kuvittelet, että kun lapsesi tajuaa eron jälkeen laskelmoidun suunnitelmasi mm. siitä, että olet vain rahan takia ollut saman katon alla isänä ja elänyt hänen äitinsä kanssa kulissia. Ja koko juttu siksi että kun hänen 18 vuotissynttäreitään vietetään sinä häivyt koska hänestä ei tarvitse maksaa. Luuletko tosiaan että hän valitsisi sinut? Varmaa on kummalle hän tulee olemaan lojaali se et ole sinä.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ketkä tätä lukevat. Naisten suunnitelmat saa yläpeukkuja, miehiltä samat ala- . Epäreilua?
Nainen.
Aloittaja on sanonut lähtevänsä, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Ilmeisesti hän ei ole kertonut vaimolleen tästä mitään eikä heidän parisuhteessa ole mitään isoja vaikeuksia. Naiset taas ovat kertoneet, että he ovat puhuneet miehilleen mikä suhteessa heidän mielestään on vialla ja ovat ehdottaneet pariterapiaa. Erikoista, että sinusta kyseessä on samalla tavalla hoidetut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
En halua lastani asemaan, jossa hänen tulisi päättää kummalle hän on lojaali. Ja mitä, jos hän valitsee minut? Vien äidiltä lapsen?
ApOlet sosiopaatti. Siksi kuvittelet, että kun lapsesi tajuaa eron jälkeen laskelmoidun suunnitelmasi mm. siitä, että olet vain rahan takia ollut saman katon alla isänä ja elänyt hänen äitinsä kanssa kulissia. Ja koko juttu siksi että kun hänen 18 vuotissynttäreitään vietetään sinä häivyt koska hänestä ei tarvitse maksaa. Luuletko tosiaan että hän valitsisi sinut? Varmaa on kummalle hän tulee olemaan lojaali se et ole sinä.
Luuletko, että jätän lapseni tyhjän päälle? Hän tulee saamaa aika monen vuoden elatusmaksut kerralla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida olla kovin onnistunutta sinun elämäsi jos et kykene avoimeen keskusteluun ihmisten kanssa. Miksi olet niin pahantahtoinen että jopa haluat yllättää vaimosi jättämällä hänet mahdollisesti ihan tyhjän päälle? Ja elät vielä vuosia tuossa katkeruudessa. Onnea valitsemallesi tielle..
Ap vaimo ei jäisi tyhjän päälle, jos mies lähtisi nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuota salailua ymmärrä, mutta muuten jokaisella on mahdollisuus rakentaa oma elämänsä sellaiseksi, että pärjää yksinkin. Lasten kanssa kotiin jääminen on valinta. Se, mille alalle kouluttautuu, on valinta. Sekin on valinta, millaisen ihmisen kanssa pariutuu ja miten asioista sopii; ansaitseeko toinen enemmän ja toinen kantaa isomman vastuun kodista ja lapsista; onko yhteiset vai erilliset rahat; miten ja kenen nimiin yhteinen omaisuus hankitaan jne.
En oikeasti tunne kovinkaan paljon myötätuntoa niitä pienituloisia naisia kohtaan, jotka ovat rakentaneet elämänsä puolison tulojen varaan. Tottakai kyseessä on ollut yhteinen sopimus, mutta silti toivoisin, että tytöt ja nuoret naiset tähtäisivät omaan eikä miehen siivellä vaurastumiseen.
N58
Miehetkin voisivat vähemmän itsekkäästi miettiä omaa ammatinvalintaansa. Jos perheessä on pieniä lapsia, niin mies ei voi päättää mennä työpaikkaan, jossa on pitkiä työpäiviä tai pitkiä poissaoloja kotoa. Kun mies on läsnä joka ikinen päivä tekemässä oman osansa lasten ja perheen hyväksi, niin naisella on yhtäläinen mahdollisuus tehdä täyttä työpäivää. On epäreilua, jos mes valitsee ison palkan ja jättää naisen elämään käytännössä yksinhuoltajan elämää. Reissutöiden vuoro on sitten, kun lapset alkavat olla isoja teinejä.
Nimenomaan. Nainen voisi sanoa perheenperustamisen ehdoksi, että lasten hoito jakautuu tasan. Mutta ennen kaikkea nainen voisi olla itse se, joka valitsee ison palkan. Ei miestä, jolla on iso palkka.
Vaikka mies lupaisi mitä tahansa, niin ei ole mitään takeita peruuko mies puheensa lapsen syntymän jälkeen. Jos mies ei haluakaan jäädä kotiin vanhempainvapaalle, ei miestä voi pakottaa, mutta lastakaan ei saa tuossa vaiheessa minnekään hoitoon. Turha väittää, että hoitajan voi palkata kotiin, ei miehet suostu maksamaan sellaisesta.
Jos suhde perustuu noin huonoon luottamukseen, niin miksi edes tehdä siihen lapsia? Kun yritän kuvitella tilannetta, että olisin puolison kanssa selkeästi sopinut esimerkiksi, että minä olen kotona ensimmäiset 9 kk ja hän seuraavat 9 kk (sen jälkeen lapsi laitetaan perhepäivähoitoon), niin jos mies todellakin ilmoittaisi oman hoitovuoronsa lähestyessä, että hän ei pidäkään osaansa sopimuksesta, niin olisihan se sen suuruusluokan petos, että kasvattaisin lapsen sen jälkeen mieluummin yh:na kuin hänen kanssaan.
Let's face it: monille naisille sopii se, että he pitävät hoitovapaat. Heille sopii se, että miehellä on isommat tulot. Heille sopii se, että miehen tulojen varassa heidän omakin elintasonsa paranee. Heille sopii se, että he saavat olla kotona.
Ja hyvä niin, olen ehdottomasti valinnanvapauden kannalla. Mutta siinä kohtaa, kun ero tulee, miesten on turha valittaa, etteivät saa lähihuoltajuutta ja naisten on turha valittaa elintason laskua.
Mitä olen omaa tuttavapiiriä seurannut, niin miehille tuntuu olevan ok, että lapsi laitetaan päivähoitoon heti vanhempainvapaan päättymisen jälkeen. Äidit ovat enemmän sitä mieltä, että vauvaikäisen olisi hyvä olla kotona siihen asti, että lapsi osaa kävellä ja puhua.
Aika monessa perheessä kulut laitetaan tasan, joten miehen isommat tulot jäävät miehen itsensä hyväksi. Naiset maksavat silti isomman osan menoista, sillä miehet syövät enemmän ja päivähoitomaksu on isompi miehen tulojen vuoksi. Sen lisäksi en ole vielä tavannut perhettä, jossa mies tekisi isomman osan kotitöistä. Sellaisia on, mutta hyvin harvassa.
Valintoja, valintoja.
Ja nainen voisi myös valita itseään pienituloisemman miehen.
N58
Tulotaso ei ole mikään pysyvä koko työelämän ajan. Tuloton voi päästä isotuloiseksi ja isotuloinen pienituloiseksi. Jos seurustelun aloittaa teinivuosina, niin siinä vaiheessa ei voi sanoa kuinka paljon palkkaa saa aikuisena. Jos seurustelun aloittaa opiskeluvuosina, niin sekään ei takaa palkan suuruutta tulevina vuosina, kun ihan mitä tahansa voi sattua.
Mahtaako sinulla olla mitään kokemusta parisuhteesta vai oletko ollut niin tavoiteltu pakkaus, että olet voinut valita tulevan puolison isosta miesjoukosta? Kuinka monelle naiselle tulee tilanne, jossa hänellä on kaksi yhtä kiinnostavaa miestä, joiden ainoa ero on palkan suuruudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Hänhän sanoi menevänsä keskelle ei- mitään ja olevansa niin vähän muiden ihmisten kanssa tekemisissä kuin mahdollista.
Miten siihen sopii lapsi?
Lapsi on pienestä pitäen ollut kanssani näillä eräretkilläni. Tykkää pärrätä mönkijällä, kelkalla, kalastaa, metsästää, jne...
Ap
Sanoihan jo aloituksessa, että haluan vaikuttaa siihen miten lasta elätetään. Tässäkin on se syy miksi parisuhteemme tavallaan jatkuisi vaikka eroaisimme. En halua vaimoa siihen asemaan, että hän joutuisi miettimään miten pärjää taloudellisesti lapsen kanssa. Mutta pystyisikö hän siihen, että ne kulut jaettaisiin tasan eron jälkeen esim harrastuksen jatkuminen, mopot, yms? Maksaisi siihen päälle asumisen, oman autonsa, jne.
Ap