Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni minulla on suunnitelma
30.01.2021 |
https://www.huonoaiti.fi/vaimo-tiedatko-miehesi-salaisesta-suunnitelmas…
Miksi olen munaton, enkä eroa...olen itsekäs. En halua menettää yhteisasumista lapseni kanssa, haluan olla läsnä ja vaikuttaa miten lasta elätetään, kasvatetaan, jne.
Vuosi asuntolaina on maksettu, kolme vuotta lapsi on täysi-ikäinen. Voin lopettaa työnteon ja ottaa eron vaimostani. Hänellä on ollut hyvä turva elää tätä yhteistä arkea. Itse olen säästänyt ja sijoittanut ja 90% talosta on minun. Vaimoni säästöistä en tiedä, mutta eväät niihin olen ainakin antanut.
Talo ja muu omaisuus menee myyntiin ja muutan keskelle ei mitään. Minun aikani tulee. Nyt itsekkästi otan sen ajan lapseni kanssa.
Kommentit (132)
Ap, mieti nyt vielä lapsiasi. Minä kasvoin tällaisessa perheessä, ja vaikkeivät vanhemmat riidelleet, niin kotona oli aina jotenkin epämääräisen kireä ilmapiiri. Tämän seurauksena mm. yritin itsemurhaa (josta vanhemmat eivät vieläkään tiedä) ja kävin ahdistuneisuuden ja masennuksen takia vuosia terapiassa. Omasta elämästä oli tosi vaikeaa saada muutenkin kiinni, ja olen kunnolla aikuistunut vasta kolmekymppisenä.
Vanhemmat myös korvasivat läsnäolon puutetta rahalla, joten jouduin opettelemaan todella pitkään, että pääsin eroon holtittomasta rahankäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että vaimollasi on samanlaiset suunnitelmat et vai tiedä niistä mitään.
Vaimokin voi ajatella salaa kuin ap.
Avioliitot pitäisi olla määräaikaisia esim. 25 vuotta.
Jatkoa voi hakea jos siltä tuntuu.
Kuin passi mutta pitemmälle ajalle tietenkin.
Monesti puoliso voi olla laskelmoiva ja miettiä tarkkaan asioita toisen tietämättä.
Eroaminen on pitkä prosessi varsinkin jos on ollut pitkä seurusteluvaihe.
Oltu yhdessä ihan nuoresta. Paljon yhteistä historiaa. Tiedän.
Erotessa voi olla yllätys että ihmiset ympärillä "eroavat" myös, elävät siis todella voimakkaasti eroavan pariskunnan eroa.
Isovanhemmat, ystävät, muut sukulaiset heiltä voi tulla ja tuleekin kovaa vastustusta, käännytystyötä.
Eivät halua luopua.
Siinä pitää todella väistellä ja luovia.
Jokainen tekee omat ratkaisut elämässään. Suomessa yh (miehen tai naisen) asema on hyvä verrattuna moneen toiseen valtioon.
Rakkaus yhdistää jos sitä ei ole ei ole mitään.
Voit olla todellisen lähteen äärellä, katsella mutta et ymmärrä näkemääsi ja päästät sen käsistäsi.
Ap puolustukseksi voi sanoa että hän ajattelee laajasti asioita kaikkien kannalta huomioiden mm. lapset .
Vierailija kirjoitti:
En tuota salailua ymmärrä, mutta muuten jokaisella on mahdollisuus rakentaa oma elämänsä sellaiseksi, että pärjää yksinkin. Lasten kanssa kotiin jääminen on valinta. Se, mille alalle kouluttautuu, on valinta. Sekin on valinta, millaisen ihmisen kanssa pariutuu ja miten asioista sopii; ansaitseeko toinen enemmän ja toinen kantaa isomman vastuun kodista ja lapsista; onko yhteiset vai erilliset rahat; miten ja kenen nimiin yhteinen omaisuus hankitaan jne.
En oikeasti tunne kovinkaan paljon myötätuntoa niitä pienituloisia naisia kohtaan, jotka ovat rakentaneet elämänsä puolison tulojen varaan. Tottakai kyseessä on ollut yhteinen sopimus, mutta silti toivoisin, että tytöt ja nuoret naiset tähtäisivät omaan eikä miehen siivellä vaurastumiseen.
N58
Miehetkin voisivat vähemmän itsekkäästi miettiä omaa ammatinvalintaansa. Jos perheessä on pieniä lapsia, niin mies ei voi päättää mennä työpaikkaan, jossa on pitkiä työpäiviä tai pitkiä poissaoloja kotoa. Kun mies on läsnä joka ikinen päivä tekemässä oman osansa lasten ja perheen hyväksi, niin naisella on yhtäläinen mahdollisuus tehdä täyttä työpäivää. On epäreilua, jos mes valitsee ison palkan ja jättää naisen elämään käytännössä yksinhuoltajan elämää. Reissutöiden vuoro on sitten, kun lapset alkavat olla isoja teinejä.
Toisaalta ymmärrän, miksi miehet eivät uskalla erota lasten ollessa alaikäisiä. Liian moni äiti käyttää lapsia koston välikappaleena eron jälkeen.
Isät ihan oikeutetusti pelkäävät että heidän suhteensa lapsiin katkeaa, jos uskaltaa erota vaimosta.
Toisaalta onneton avioliitto voi olla lapsille ikävä asia, näkevät miten vanhemmat ovat onnettomia ja riitelevät. Tai näkevät miten kumpikin vanhempi pettää toista tahoillaan.
Tuttavaperheessä riitaisat vanhemmat odottivat lasten poismuuttoa ja sitten tuli riitaisa ero. Aikuiset lapset olivat erittäin pettyneitä kuullessaan, että vanhemmat olivat kärsineet ja levittäneet tätä kärsimystä vuosikausia lapsilleenkin "lasten takia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni mies sanoo, että jatkoin huonoa suhdetta lapsen takia. Vitsi mitä lapasia!
Tässä kun on seurannut veljen huoltajuusriitaa niin ei voi sanoa sinulle, kuin haista...
Lapsellinen vastaus mutta sopii hyvin kun veljesikin exineen ovat lapsellisia. Monet osaa erota ilman että alkavat tapella lapsista. Kerro veljellesi että ne lapset on ihmisiä, ei esineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme käyneet yhdessä läpi aika monta myrskyä enkä näe mitään syytä siihen että vaihtaisin vaimoni kun lapset lähtevät kotoa.
Varsinkaan en koe kaipuuta seuraavan sukupolven edustajia kohtaan. Heillä on niin erilainen maailmankatsomus, kuten nuorella ihmisellä kuuluukin olla, etten edes pysty kuvittelemaan eläväni jonkun tasaveroisena kumppanina.
Niinpä en ole kehittänyt salaisia suunnitelmia vaikka siitä saakin raflaavan otsikon blogiin.
Olenko puhunut vaihtavani vaimoni johonkin? :D Olen tässä vuosien varrella oppinut yksin olemisenkin taidon, enkä koe tarvitsevani naista tullakseni toimeen tai että parisuhde olisi se tulevaisuuden tavoite.
Ap
Vaihto se on vaihto yksineloonkin.
Lapsille on parempi saada malli hyvästä erosta kuin huonosta avioliitosta. Itse en ole uskaltanut naimisiin lainkaan vanhempieni suhdetta ja suhteettomuutta seurattuani ja jäin lopulta lapsettomaksi.
Miksi vaimosi innostuisi mistään uudesta, koska et sinäkään imnostu hänen seurastaan? Te olette nyt hyllyllä odottamassa tulevaa elämäänne ja lapset asitivat ja imevät itseensä paljon enemmän kuin tajuattekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin moni mies sanoo, että jatkoin huonoa suhdetta lapsen takia. Vitsi mitä lapasia!
Lapasia jotka suojaavat suhdetta lapsiinsa? Moni ilkeä ja kostonhimoinen äiti on varastanut lapset isältä.
Palstallakin moni eroava äiti pitää itsestäänselvänä, että lapset ovat hänen omaisuuttaan, ja hän on lähihuoltaja. Oksettavaa!!!!
Ihan jokainen mies voi miettiä, osaako hän sanoa, kuka on lapsen paras kaveri, mikä on lapsen lempisatu, mikä on lapsen unilelu, mikä on lapsen lempiruoka ja mikä inhokki, ketä lapsi huutaa apuun, kun on hätä, mistä näkee, että lapsella on jotain mielen päällä ja muuta vastaavaa.
Kerran täällä yksi mies selitti, että mies haluaa olla lapsen kanssa siinä vaiheessa, kun lapsen puheesta alkaa saada selvää. Miten tuollaiselle miehelle voisi antaa lapsen huoltajuuden, kun hän ei ole ollut lapsen kanssa yhtään? Jos olisi, mies ymmärtäisi lapsen puhetta. Jos äiti tietää, mitä lapsi haluaa sanoessaan "kui kui" tai "uppi" ja isä ei, niin kumpihan on ollut enemmän lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Eri asia tosin on, haluaako olla tuollaisen isän kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on suunnitelma. Se ei ole salainen, kerron siitä uudelleen ja uudelleen miehelleni.
Hän on lähdössä. Olen jo pakannut tavaroitakin ja olen kysynyt mitkä huonekalut hän haluaa.
Aivan hyvin olisin tämän salassakin voinut hoitaa kun ei tuo tunnu ymmärtävän tilannetta.
Annat lapsille mallin kylmästä ja kulissi-ilmapiiristä. Lapset vaistoaa ja oireilee. 15-vuotias voi olla kotona herranterttu koska ei uskalla kapinoida, muualla sitten oirehtii turvattomuutta. Aikuisenakin heillä voi olla ahdistusta salailevan ja piiloaggressiviisen kodin ilmapiirin vuoksi. Sen mallin te annatte vaikka käännät hyveellisyyden kaapuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän, miksi miehet eivät uskalla erota lasten ollessa alaikäisiä. Liian moni äiti käyttää lapsia koston välikappaleena eron jälkeen.
Isät ihan oikeutetusti pelkäävät että heidän suhteensa lapsiin katkeaa, jos uskaltaa erota vaimosta.
Toisaalta onneton avioliitto voi olla lapsille ikävä asia, näkevät miten vanhemmat ovat onnettomia ja riitelevät. Tai näkevät miten kumpikin vanhempi pettää toista tahoillaan.
Ehkä sen eron voi hoitaa muutenkin kuin huutamalla lähtiessä oven raosta "hyvästi"? Jos mies voi liitossa huonosti, mitä hän on tehnyt sen parantamiseksi? Onko hän yrittänyt jutella vaimon kanssa ja ehdottanut, että he menisivät terapiaan? Onko hän edes kysynyt vaimolta, miten hän voi?
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että vaimollasi on samanlaiset suunnitelmat et vai tiedä niistä mitään.
Vaimokin voi ajatella salaa kuin ap.
Avioliitot pitäisi olla määräaikaisia esim. 25 vuotta.
Jatkoa voi hakea jos siltä tuntuu.
Kuin passi mutta pitemmälle ajalle tietenkin.
Monesti puoliso voi olla laskelmoiva ja miettiä tarkkaan asioita toisen tietämättä.
Eroaminen on pitkä prosessi varsinkin jos on ollut pitkä seurusteluvaihe.
Oltu yhdessä ihan nuoresta. Paljon yhteistä historiaa. Tiedän.
Erotessa voi olla yllätys että ihmiset ympärillä "eroavat" myös, elävät siis todella voimakkaasti eroavan pariskunnan eroa.
Isovanhemmat, ystävät, muut sukulaiset heiltä voi tulla ja tuleekin kovaa vastustusta, käännytystyötä.
Eivät halua luopua.
Siinä pitää todella väistellä ja luovia.
Jokainen tekee omat ratkaisut elämässään. Suomessa yh (miehen tai naisen) asema on hyvä verrattuna moneen toiseen valtioon.
Rakkaus yhdistää jos sitä ei ole ei ole mitään.
Voit olla todellisen lähteen äärellä, katsella mutta et ymmärrä näkemääsi ja päästät sen käsistäsi.
Ap puolustukseksi voi sanoa että hän ajattelee laajasti asioita kaikkien kannalta huomioiden mm. lapset .
Ohiksena: sinulla on todella omituinen tapa kirjoittaa. Ikään kuin kirjoittaisit runoa, kun lyöt rivinvaihtoja joka lauseen jälkeen. Rasittavaa luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintähän on se, ettei missään nimessä keskustele puolisonsa kanssa asioista. Hautoo vain mielessään, että sitku.
Ja tietty syyllistää sitä toista, joka ei osaa lukea ajatuksia. Eikä sillä kyllä olisi siihen aikaakaan, kun täytyy huolehtia 4 vanhuksesta, anoppi ja appi kun vaativat oman osansa miniän ajasta. Poikansa olettaa, että huoltosuhde ulottuu vähän joka suuntaan, hän lähtee pelaamaan golfia ja miettimään, miten kohta siirtyy keskelle korpea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Eri asia tosin on, haluaako olla tuollaisen isän kanssa tekemisissä.
Jos teini ei tykkää isästään, hän ei ole isän kanssa tekemisissä vaikka he asuisivat saman katon alla.
Täytyy sanoa että nostan hattua ap:lle siitä että ajattelee viimeiseen saakka lastensa etua. 3 vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika mutta nuoren elämässä juurikin se ehkä myllertävin aika jolloin vanhempien osalta elämän olisi hyvä olla mahdollisimman vakaata.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti lapsensa olevan jo 15-vuotias. Sen ikäinen osaa jo itse kulkea omatoimisesti vanhemmalta toiselle oman halunsa mukaan ja sanoa, kumman luona hän haluaa asua. Jos aloittaja ei muuta hevon kuuseen asti, hän saa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin lapsi itse haluaa.
Elatusmaksuistahan tuossa selkeesti on kyse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ihan hyvä parisuhde malli on vaikka se ei olekaan suuria elkeitä pusuineen ja haleineen. Puhutaan paljon, kunnioitetaan ja vietetään sitä aikaa yhdessä.
ApSalailu ja selän takana toimiminen ei ole kunnioitusta. Olet vain petollinen ihminen joka haluaa minimoida omat riskinsä.
Ok, ulkoisesti kunnioitamme...
Myönsin jo olevani itsekäs ja se pitää muistaa, että lopulta ihminen elää itseään varten ja vastaa itse itsestään.
ApItsekäs on aika vähättelyä. Käytät toista ihmistä hyväksesi ja varastat hänen elämäänsä, pidät häntä pilkkanasi. Mutta miten vain.
Tämä. Jos moraalini ja kunnioitukseni omaa puolisoani kohtaan olisi tuota luokkaa, en voisi elää itseni kanssa.
Tuollainen kieroilu kertonee persoonallisuushäiriöstä. Ei ihme että vaimo ei innostu mistään kanssasi. Joskus kannattaa katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ihan hyvä parisuhde malli on vaikka se ei olekaan suuria elkeitä pusuineen ja haleineen. Puhutaan paljon, kunnioitetaan ja vietetään sitä aikaa yhdessä.
ApMikä siinä vaimossa sitten niin vikana on?
Laiskuus, ei innostu mistään uudesta ja joustaton.
Ap
Nyt homo paljastit itses. Kyllä ne lapsetkin sinut hylkäävät, kun totuus tulee ilmi.
Jos lasten isä on pitänyt vähintään puolet hoitovapaista; osallistunut neuvolakäynteihin; istunut koulun vanhempainilloissa; vastaillut Wilmaan vai mikä se onkin jne, ei äiti ollenkaan autoamaattisesti saa lähihuoltajuutta.
Mutta kun isät eivät useinkaan ole. He ovat valinneet käydä töissä. He ovat perustelleet sitä paremmilla tuloillaan; kehottaneet lasten äitiä olemaan se, joka jää kotiin, koska se on ollut taloudellisesti kannattavampaa.
Silloin on turha itkeä, jos eron jälkeen lähihuoltajuus annetaan sille vanhemmalle, joka sitä on käytännössä ollut siihenkin saakka.