Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työskentelen päiväkodissa ja pakko päästä purkamaan ajatuksiani työnkuvastani.
Alanvaihto edessä
29.01.2021 |
Työnkuvastani: Olen hoitajana yksityisellä puolella. Ainakin meillä hoitaja saattaa samaan aikaan hoitaa lastenhoitajan, vaka-open, siivoojan ja keittiöhenkilökunnan virkaa.
Oon niin älyttömän loppu siihen, että koko päivä on älytöntä juoksesmista varhaisesta aamusta aina iltapäivään asti. Siirtymät on kellotettu niin tarkkaan, että parin minuutinkin viivästys aiheuttaa älyttömän härdellin. Aikaa lapsille ei ole ja aikuisen rooli on nykypäivänä pitkälti hoputtamista ja tulipalojen sammuttelua, kun jokin homma on jo ehtinyt levähtää ihan huolella eikä kenelläkään ole ollut aikaa reagoida asioihin ennen kuin ne ovat tapahtuneet.
Esimiestaso puuttuu jokaiseen inhimilliseenkin virheeseen syyllistäen, eikä suostu myöntämään että vika voisi olla myös huonossa organisoinnissa, tiloissa ja resurssien vähyydessä. Tämä on johtanut siihen, että henksu murmuttaa asioista keskenään uupumusta potien ja akut täysin tyhjinä. Pomoille hymyillään kun se on jo huomattu että asioista sanominen on johtanut vaan oman nimen saamisesta huonoon valoon.
Päivittäin lähden töistä kotiin täysin kaikkeni antaneena, mutta silti sillä fiiliksellä, etten päässyt tekemään työtäni kunnolla.
Minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa ja läsnäoloa annettavana niihin hetkiin, kun joku on itkenyt koti-ikäväänsä. En ole kyennyt täysin pureutua lasten keskinäisiin ristiriitoihin niin, että hommat on aidosti oikeasti saatu jonkun tilanteen tai riidan osalta päätökseen. En ole ehtinyt suunnittelemaan seuraavia toimintoja kunnolla, koska aina alas istuessani joku/jokin on tarvinnut minua ja suunnittelu on jäänyt toissijaiseksi. Jos olen ehtinyt suunnitella toimintoja, on toteutus saattanut jäädä puolitiehen, koska kello kaulassa juosten aika ei olekaan riittänyt siihen kivaan askartelu/leikkihetkeen. En ole päivän aikan ehtinyt kertaakaan istumaan tauolleni ilman, että tämä tauko on sisältänyt työtehtäviä (päivän kulun kirjaamista, jonkun lapsen vahtimista, väliapalan tekoa, vasuja yms.). Ruokani syön lasten kanssa, jolloin nousen pöydästä useammin kuin istun alas ja loppupeleissä päädyn syömään ruokani puoliksi kylmänä ja kiireellä. Sijaisia ei käytetä, poissaolijoiden hommat ja ryhmät kasaantuvat niiden vastuulle, ketkä ovat paikalla. Sairastuneet kärsivät omantunnon tuskista, koska tietävät miten se vaikuttaa muiden päivään ja paikallaolijat yrittävät vain selvitä.
Harmittaa, että työ jossa olen hyvä, on saanut minut voimaan huonosti. Vanhemmat pitävät minusta, lapset ihailevat ja työkaveritkin tykkäävät, mutta se on ollut kaikki pois omasta jaksamisestani. Päivät vedän sata lasissa hymyillen ja työni niska limassa tehden. Illat makaan sängyssä ja pidättelen itkua. Miten paljon sitä haluaakaan antaa näille pienille ihmisille ja miten avuttomaksi itsensä tuntee, kun työntekijöitä kohdellaan tällä tavalla. Muita kohtalotovereita?
Kommentit (45)
Melkein tuli oksennus, kun luin näitä juttuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kaksi lasta jotka olivat menossa uuteen paikkakunnalle perustettuun yksityiseen päiväkotiin. Siellä järjestettiin tutustumisilta jossa johtaja hehkutti kuinka heillä hoitajat laittavat myös ruuan ja siivoavat niin lapset pääsevät näihinkin askareisiin mukaan. Johtaja oli ostanut ison kasan uusia leluja joilla lapset leikkivät siellä tutustumisillassa. Suurin osa lapsista alle 2v ja lelut tyyliin halpoja pikkuautoja joissa renkaat valmiiksi melkein irti. Ja hieno mikrofoni ja kovaääninen johon isommat lapset kiljuivat. Armoton meteli ja sekasorto. Hoitajat nuoria ja avuttoman oloisia tyttöjä jotka kättelivät veltosti eivätkä tuntuneet tietävän mitään käytännöistä. Peruin päiväkotiin menon seuraavana päivänä ja jatkoin vanhempainvapaalla niin kauan että nuorinkin lapsistamme meni eskariin.
Vierailija kirjoitti:
Teen siivouskeikkaa mm. päiväkodeissa. Isossa kunnallisessa päiväkodissa siivous oheishommineen (mm. pyykin pyöritys ja mahdollisesti tiskaukseen osallistuminen) on kyllä itsessään yhden ihmisen koko päivän duuni. Pienemmissä voi riittää vähempikin, jopa niin että yksi henkilö hoitaa sekä keittiön että siivouksen. Mutta ei siinä sama ihminen enää ehdi lapsia hoitamaan! Älytön ajatus, että näitä hommia yhdistettäisiin.
Älytöntä. Ehkä. Mutta arkea joissakin yksityisissä ettei talousapulaista tai siivoojaa lainkaan. Hoitajat hoitaa hommat. Työnsä ohessa.
alanvaihto edessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen siivouskeikkaa mm. päiväkodeissa. Isossa kunnallisessa päiväkodissa siivous oheishommineen (mm. pyykin pyöritys ja mahdollisesti tiskaukseen osallistuminen) on kyllä itsessään yhden ihmisen koko päivän duuni. Pienemmissä voi riittää vähempikin, jopa niin että yksi henkilö hoitaa sekä keittiön että siivouksen. Mutta ei siinä sama ihminen enää ehdi lapsia hoitamaan! Älytön ajatus, että näitä hommia yhdistettäisiin.
No sepä se! Jos pyyhin pöytiä, vien lakanoita ja ruokalappuja pesuun, imuroin tiloja tai siivoan keittiötä, on se kaikki aika pois mun lapsilta, jotka siinä vaiheessa leikkii keskenään mukamas jonkun valvovan silmän alla (hoitaja samassa tilassa yrittää katsoa omien lastensa lisäksi myös sen lapsia joka siivoilee). Sen ajan mä voisin olla järjestämässä varhaiskasvatussuunnitelman mukaista toimintaa, mutta siinä vaiheessa kun pääsen irtautumaan näistä siistimistöistä, on se mun roolini olla taas hoputtaja-aikuinen, joka yrittää saada lapset nopsaan vessaan ja ulos. Kaikenlaista on itsekin työmaailmassa tullut koettua, mutta tää on ihan omaa luokkaansa.
.
Alue: Aihe vapaa
07.02.2017
Laittomat tilanteet yleisiä päivähoidossa
EVA SIITONEN
Sosiaalipoliittinen asiantuntija
"Henkilöstömitoitusta on noudatettava myös henkilöstön sairaus- ja vuosilomien sekä muiden ennalta tiedossa olevien poissaolojen kuten koulutukseen osallistumisen vuoksi. Suhdeluvusta poikkeaminen ei näiden syiden perusteella ole asetuksen mukaan mahdollista. Yllättäviin sairauslomiin on saatava sijainen mahdollisimman pian.
On päivänselvää, että lasten turvallisuus kärsii, varhaiskasvatuksen lakisääteisiä tavoitteita ei pystytä saavuttamaan, henkilökunta uupuu ja turhautuu, lasten levottomuus lisääntyy, kun henkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän suhteessa lapsimäärään.
Vastuu henkilöstömitoituksen toteutumisesta ei ole yksittäisellä työntekijällä. Työnantajan on otettava vastuu varhaiskasvatuksen laadusta ja turvallisuudesta sekä henkilökunnan työhyvinvoinnista ja tietysti lain noudattamisesta."
Kirjoitus vuodelta 2017 ja mikään ei ole muuttunut...