Miksi minusta tuli varattujen miesten salarakas?
Aikoinaan seurustelin erään miehen kanssa vakavasti 5 vuotta ja tällöin olin kaikenlaista pettämistä vastaan, enkä voinut itse edes kuvitella pettäväni häntä. Pettäminen oli minulle silloin ehdoton NO NO. Olin suhteemme aikana kuitenkin ihastunut yhteen työkaveriini ja hänkin oli minuun, mutta koska rakastin silloista poikaystävääni, en missään nimessä tehnyt elettäkään tämän ihastukseni suuntaan, vaan päätin unohtaa hänet, sillä kyllähän se ihastus ohi menee ajan kanssa. Kuitenkin lopulta kävi niin, että mieheni löysi toisen naisen, jota hän ei myöntänyt aluksi ollenkaan. Kuitenkin hän lopulta jätti minut tämän naisen takia, tosin heidän suhteensa ei kauaa kestänyt tämän jälkeen (n. 3-4 viikkoa).
Kaiken tämän jälkeen minusta tuli itsestäni osallinen pettämiseen. Olen siis miehen kanssa, joka ovat varattu. Siis ei mitään yhden illan juttuja, vaan olen salasuhteessa miehen kanssa, siis toinen nainen. Olen muuten todella empaattinen ja kiltti ihminen, enkä koskaan satuttaisi ketään tahallaan. Mutta miksi pystyn olemaan varatun miehen kanssa, tuntematta mitään tunnontuskia. Itsehän tiedän miltä tuntuu kun tulee petetyksi ja miehellä on toinen nainen, mutta silti en yhtään välitä toisten naisten tunteista. Olenko jotenkin katkeroitunut exäni tekosien takia? Minulla on ollut 2 tällaista suhdetta varattuun mieheen. En ymmärrä mikä muu on voinut muuttaa asenteeni pettämistä kohtaan kuin exäni käytös. En nykyään edes ajattele pettämisen olevan niin kamala asia. Mikä minua vaivaa? :(
Kommentit (46)
Mulla oli myös joskus suhteita varattuihin miehiin. Toinen kesti reilun vuoden ja toinen 2,5 v. Se oli sitä aikaa, kun en oman eroni (ei kolmansia osapuolia) halunnut miestä vaivoikseni, halusin vain hyvää keskustelu- ja seksiseuraa silloin tällöin. Toimi loistavasti! Kenenkään mieltä ei pahoitettu, perheitä ei rikottu, kukaan ei näistä tiennyt. En missään nimessä olisi halunnut, että miehet eroavat, eikä niin käynytkään.
Sain läheisyyttä ja rakkautta sekä ihania muistoja. Miehet jaksoivat kiperiä perhetilanteitaan, kun saivat välillä olla minun kanssani. Aikaa ei juuri vietetty niin, että se olisi ollut perheeltä pois, vaan tapasimme pääasiassa silloin, kun mies olisi ollut harrastuksissa tai töissä. Toinen miehistä on edelleen naimisissa, toinen erosi myöhemmin muista syistä.
Edelleen molempiin miehiin lämpimät välit, välillä kyselemme kuulumisia, vaikka emme tapaile enää. Ystävyys siis jatkuu, ja se on hyvä tunne.
Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös joskus suhteita varattuihin miehiin. Toinen kesti reilun vuoden ja toinen 2,5 v. Se oli sitä aikaa, kun en oman eroni (ei kolmansia osapuolia) halunnut miestä vaivoikseni, halusin vain hyvää keskustelu- ja seksiseuraa silloin tällöin. Toimi loistavasti! Kenenkään mieltä ei pahoitettu, perheitä ei rikottu, kukaan ei näistä tiennyt. En missään nimessä olisi halunnut, että miehet eroavat, eikä niin käynytkään.
Sain läheisyyttä ja rakkautta sekä ihania muistoja. Miehet jaksoivat kiperiä perhetilanteitaan, kun saivat välillä olla minun kanssani. Aikaa ei juuri vietetty niin, että se olisi ollut perheeltä pois, vaan tapasimme pääasiassa silloin, kun mies olisi ollut harrastuksissa tai töissä. Toinen miehistä on edelleen naimisissa, toinen erosi myöhemmin muista syistä.
Edelleen molempiin miehiin lämpimät välit, välillä kyselemme kuulumisia, vaikka emme tapaile enää. Ystävyys siis jatkuu, ja se on hyvä tunne.
Suosittelen!
Siis sinulla ei ollut mitään tunteita näitä miehiä kohtaan? Siis romanttisessa mielessä.
En lukenut, mutta vastaan yleisesti, otit varatun, se on ongelmasi. Keskity vapaisiin.
Koska sinä suostut siihen. Monesta naisesta vaistoaa sen jo kauas. Itseään ja muita arvostava ihminen ei pettureita kiinnosta.
Koet itsesi jotenkin paremmaksi kun olet miehen kanssa jolla on vaihtoehtona toinenkin nainen.
Tuntuu paremmalta kuin se että olisi vain ainoa vaihtoehto miehellesi.
Et saa vapaita miehiä.
Kelpaat vain varatuille, salasuhteessa.
Tämhän se totuus on ap.
Vierailija kirjoitti:
Koska sinä suostut siihen. Monesta naisesta vaistoaa sen jo kauas. Itseään ja muita arvostava ihminen ei pettureita kiinnosta.
Tässä voi olla perää.
Vierailija kirjoitti:
Et saa vapaita miehiä.
Kelpaat vain varatuille, salasuhteessa.
Tämhän se totuus on ap.[/quote
Noh, on niitä vapaita ollut tarjolla, mutta itse en ole kelpuuttanut heitä.
Koska naisilla ei ole itsekunnioitusta.
No sua ei haukuta ja kiusata mutta petettyjä vaimoja haukutaan ja rääkätään. Näin se menee nykyään.
Olin myös toinen nainen jonkun vuoden sen jälkeen kun exäni oli pettänyt minua useasti. Lopetin, enkä lähtisi siihen enää koskaan.
Luulen liittyneen siihen miten arvottomaksi tunsi itsensä pettämisen jälkeen. Olen saanut itsekunnioitukseni takaisin.
Koska sinä itse sallit sen.
Ja näiden ihqu-miesten mielestä sinä et ole julkisen suhteen arvoinen, vaan häpeävät sinua.
Vierailija kirjoitti:
Et saa vapaita miehiä.
Kelpaat vain varatuille, salasuhteessa.
Tämhän se totuus on ap.
Mistä tämä johtuu?
Minä olen siksi, kun haluan olla se hemmoteltu prinsessa, jota huomioidaan ja hellitään. Oma vaimo saa sen nukkavierun, sänkinaamaisen ukkonsa, minä kaavin kermat päältä.
Hyvää seksiä, illallisia, lahjoja, matkoja. Ei hassumpaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös joskus suhteita varattuihin miehiin. Toinen kesti reilun vuoden ja toinen 2,5 v. Se oli sitä aikaa, kun en oman eroni (ei kolmansia osapuolia) halunnut miestä vaivoikseni, halusin vain hyvää keskustelu- ja seksiseuraa silloin tällöin. Toimi loistavasti! Kenenkään mieltä ei pahoitettu, perheitä ei rikottu, kukaan ei näistä tiennyt. En missään nimessä olisi halunnut, että miehet eroavat, eikä niin käynytkään.
Sain läheisyyttä ja rakkautta sekä ihania muistoja. Miehet jaksoivat kiperiä perhetilanteitaan, kun saivat välillä olla minun kanssani. Aikaa ei juuri vietetty niin, että se olisi ollut perheeltä pois, vaan tapasimme pääasiassa silloin, kun mies olisi ollut harrastuksissa tai töissä. Toinen miehistä on edelleen naimisissa, toinen erosi myöhemmin muista syistä.
Edelleen molempiin miehiin lämpimät välit, välillä kyselemme kuulumisia, vaikka emme tapaile enää. Ystävyys siis jatkuu, ja se on hyvä tunne.
Suosittelen!
Sinkkuna minulla oli aikalailla samoin kuin sinulla. Sinkkuna varatun miehen kanssa, joka oli ihana, mutta mies naimisissa ja sain mitä itse kaipasin jne. Mutta, kun tapasin nykyisen mieheni ja alkoi rakoilla suhde ja mistään ei tullut mitään, ei puhuttu ei mitään. Pelkkää riitaa. Silti minua pelotti ottaa reilusti ero hänestä. Ihastuin suhteessani toiseen mieheen harrastuksen kautta. Olin niin lapsellinen, että ajattelin jos petän, niin helpompi ero minulle. En ajatellut miestäni ollenkaan, että mitenhän se suhtautuu asiaan. Sitten tuli se tilaisuus, että olisin voinu pettää en vaan kyennyt. Lähdin tapaamiseen ja valehtelin miehelleni mihin menen. Hississä tuli se puristava tunne. Pimpotin oveen ja tämä mies avasi oven. Ilmoitin hänelle että en pysty tähän ja kun ei olla mitään tehty, ei edes suudeltu, niin mitään ei tule tapahtumaan ja kaikki loppuu tähän. Hänen oma vaimonsa oli mökillä lastensa kanssa ja olin menossa hänen kotiinsa.
Kun palasin kotiin ja katsoin miestäni, joka täysin tietämättä mistään mihin oikeasti menin, niin sanoi näin. Ai, etkö nyt sitten mennytkään kavereiden kanssa ulos. Ajatttelin, että teen kännikrapularuokaa sinulle valmiiksi. Minulla on pitsataikina kohoamassa jne. Kun mieheni katsoi olkkarin lattialla minua silmiin, kun samalla maalaasi taulua ja hymyili, niin aloin itkemään, romahdin täysin. Kerroin miehelleni kaiken. Hän ei suuttunut, ei tuominnut, ei mitään. Hän oli kiiitollinen siitä, että olin rehellinen. En ole koskaan ollut hänelle millään tavoin uskoton ja se oli herätys meille, että suhde pitää saada kuntoon. JA nyt onkin. .
Sinua en tuomitse, mutta sinun texti sai minut muistamaan omaa juttua. Myöhemmin olen miettinyt kuinka raakaa tämä peli on. Varsinkin sille, joka todella on naimisissa ja on valmis ottamaan omaan kotiin toisen ihmisen. Olen ajatellut hänen vaimoaan, että siellä sekin oli mökillä tietämättä mitä kotona saattaa tapahtua.
Itse mietin miksi jotkut miehet haluavat salarakkaan? Onko kyse siitä, että elävät puutteessa? kyllästyminen? vai mikä? Tuskin he kuitenkaan kehuskelevat kavereille että heillä on useampi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös joskus suhteita varattuihin miehiin. Toinen kesti reilun vuoden ja toinen 2,5 v. Se oli sitä aikaa, kun en oman eroni (ei kolmansia osapuolia) halunnut miestä vaivoikseni, halusin vain hyvää keskustelu- ja seksiseuraa silloin tällöin. Toimi loistavasti! Kenenkään mieltä ei pahoitettu, perheitä ei rikottu, kukaan ei näistä tiennyt. En missään nimessä olisi halunnut, että miehet eroavat, eikä niin käynytkään.
Sain läheisyyttä ja rakkautta sekä ihania muistoja. Miehet jaksoivat kiperiä perhetilanteitaan, kun saivat välillä olla minun kanssani. Aikaa ei juuri vietetty niin, että se olisi ollut perheeltä pois, vaan tapasimme pääasiassa silloin, kun mies olisi ollut harrastuksissa tai töissä. Toinen miehistä on edelleen naimisissa, toinen erosi myöhemmin muista syistä.
Edelleen molempiin miehiin lämpimät välit, välillä kyselemme kuulumisia, vaikka emme tapaile enää. Ystävyys siis jatkuu, ja se on hyvä tunne.
Suosittelen!
Sinkkuna minulla oli aikalailla samoin kuin sinulla. Sinkkuna varatun miehen kanssa, joka oli ihana, mutta mies naimisissa ja sain mitä itse kaipasin jne. Mutta, kun tapasin nykyisen mieheni ja alkoi rakoilla suhde ja mistään ei tullut mitään, ei puhuttu ei mitään. Pelkkää riitaa. Silti minua pelotti ottaa reilusti ero hänestä. Ihastuin suhteessani toiseen mieheen harrastuksen kautta. Olin niin lapsellinen, että ajattelin jos petän, niin helpompi ero minulle. En ajatellut miestäni ollenkaan, että mitenhän se suhtautuu asiaan. Sitten tuli se tilaisuus, että olisin voinu pettää en vaan kyennyt. Lähdin tapaamiseen ja valehtelin miehelleni mihin menen. Hississä tuli se puristava tunne. Pimpotin oveen ja tämä mies avasi oven. Ilmoitin hänelle että en pysty tähän ja kun ei olla mitään tehty, ei edes suudeltu, niin mitään ei tule tapahtumaan ja kaikki loppuu tähän. Hänen oma vaimonsa oli mökillä lastensa kanssa ja olin menossa hänen kotiinsa.
Kun palasin kotiin ja katsoin miestäni, joka täysin tietämättä mistään mihin oikeasti menin, niin sanoi näin. Ai, etkö nyt sitten mennytkään kavereiden kanssa ulos. Ajatttelin, että teen kännikrapularuokaa sinulle valmiiksi. Minulla on pitsataikina kohoamassa jne. Kun mieheni katsoi olkkarin lattialla minua silmiin, kun samalla maalaasi taulua ja hymyili, niin aloin itkemään, romahdin täysin. Kerroin miehelleni kaiken. Hän ei suuttunut, ei tuominnut, ei mitään. Hän oli kiiitollinen siitä, että olin rehellinen. En ole koskaan ollut hänelle millään tavoin uskoton ja se oli herätys meille, että suhde pitää saada kuntoon. JA nyt onkin. .
Sinua en tuomitse, mutta sinun texti sai minut muistamaan omaa juttua. Myöhemmin olen miettinyt kuinka raakaa tämä peli on. Varsinkin sille, joka todella on naimisissa ja on valmis ottamaan omaan kotiin toisen ihmisen. Olen ajatellut hänen vaimoaan, että siellä sekin oli mökillä tietämättä mitä kotona saattaa tapahtua.
Hyvä että et päätynyt pettämään ja eroamaan, vaan tulit järkiisi ja vielä olit rehellinen miehellesi :)
Exäsi teki kyllä törkeän tempun, mutta yritä antaa anteeksi itsesi vuoksi. Minä en viitsi edes maksusta harrastaa seksiä varattujen miesten kanssa, sillä haluan välttää huonoa karmaa, enkä halua aiheuttaa pahaa mieltä kellekään. Vaikka tietysti tuossa kuviossa enemmän väärin tekee se varattu mies kuin toinen nainen.