Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älä jauha peetä: "mä en oo käyny missään enkä tavannu ketään"
29.01.2021 |
Joopa joo. 98 % teistä on tehnyt jotain "ekstraa" kodin ulkopuolella koronavuoden aikana.
Käynyt jossain näistä, tai useammassa:
Museossa, kirjastossa, ravintolassa, huvipuistossa, pubissa, baarissa, kuntosalilla tms sisäliikunta-aktiviteetissa, kylpylässä, elokuvissa, keilaamassa, kauppakeskuksessa, uimahallissa, lasten harrastuksissa, omissa harrastuksissa, edes jossain juhlassa kerran, vieraillut jonkun luona...
Joo ja onhan niitä koko vuoden kotona kököttäjiä, mutta ihan minimimäärä.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että palstamammat alkaa olla kulmakarvoja myöten täynnä rajoituksia, kun luullaan ettei missään olisi saanut käydä eikä ketään tavata koko vuonna. Oletteko te seuranneet noita virallisia tiedotteita alusta saakka?
Koko ajan ajatus on ollut, että kukin yksilö pyrkii painamaan sellaisten kontaktiensa määrän minimiin, joissa on olemassa riski saada tartunta. Ei ole vaadittu, ehdotettu eikä edes pidetty realistisena, että ihmiset eristäisivät itsensä kokonaan.
Käytännössä meinaa siis että jos saat tartunnan, kykenet varmuudella nimeämään jokaisen, jota olet tavannut em. kaltaisessa tilanteessa viimeisen 2 viikon aikana. Mitä enemmän kontakteja sitä vaikeampaa se on, siksi se minimi. Kun tähän pystyy, se helpottaa huomattavasti jäljitystä ja tartuntaketjujen katkaisua. Näin toimimalla ja muut suositukset (rajoitetaan ei-välttämätöntä oleskelua sisätiloissa muiden kanssa, vältetään matkustusta, käytetään maskia, pestään käsiä, pidetään turvavälejä) huomioimalla tulee enemmän kuin täyttäneeksi kansalaisvelvollisuutensa koronanvastaisessa taistossa.
Tämä ei johda koronavapaaseen yhteiskuntaan, mutta loppuu työsarka on valtionjohdon, ei kansalaisten käsissä. Tämä on, ja se kyllä riittää.
Minun käsitys on se, ettei ihmiset eristäydykään (paitsi tuo leikillinen 2 %) Ainakaan itse en tunne yhtään tällaista henkilöä. Edes riskiryhmään kuuluvaa. Se mikä ärsyttää on se, kuinka moni tosiaan uskoo eristäytyvänsä (ts olevansa parempi) ja moralisoi tämän harhan pohjalta muita. Niitä omia menoja ei koskaan muisteta/lasketa/niistä väännetään väenväkisin välttämättömiä.
Ja kun se riski konkretosoituu jonkun kohdalla, ni auta armias sitä ryöpytystä.
Totta, tätähän se aika paljon on. Samalla tavalla kuin omat ongelmat on maailman tärkeimpiä koska ne on omia, omat menot nähdään tärkeinä koska niin. Sen näkee aika hyvin siitä vastalauseiden tulvasta, minkä saa vastauksena kun ehdottaa näille "itsenäisesti vuoden ajan eristäytyneille" vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita niin, että kuuppa ei sekoaisi. Yhtäkkiä kaikki onkin tavattoman vaikeaa ja suorastaan kohtuutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole käynyt missään noissa. Tuliko ap:lle nyt yllätyksenä, että 5,5 miljoonan suomalaisen joukosta löytyy aina joku poikkeus? Saati sitten 7,8 miljardin ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy myös "emmä sairastu", "en levitä koronaa", "emmä kyll viitsi pelätä" - näitä kuolemattomia parikymppisiä
Ei perusterveitä parikymppisia ole kuollut koronaan Suomessa, joten oikeassahan he ovat.
Ymmärrän 2-kymppisiä hyvin tässä tilanteessa, koska voin samaistua teihin muistaen itseni 30 vuotta sitten.
Halutaan elää eikä tajuta/haluta pelätä koronaa.
Otetaan vähän ilolientä ja turvavälit unohtuvat, kun halataan, iloitaan ja nauretaan.
-
Ymmärrän siis teitä, parikymppiset, mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin holtittoman käytöksen tässä tilanteessa.
Pisin pylväs positiivisen näytteen antajissa on 20-29 -vuotiaat.
Tässä on tosin huomioitava ettei parikymppisten käytös aina johdu tuosta "kuolemattomuusharhasta", vaan siinä ikäluokassa on paljon ihmisiä jotka opiskelevat/asuvat yksin/uudessa kaupungissa jne. eli vaihtoehdot on olla täysin yksin (vrt. meidän työssäkäyvien sosiaaliset kontaktit sieltä & perhe) tai välillä nähdä muita ikäisiään.
Kuulun kai vähemmistöön, mutta minusta on ihana opiskella rauhassa.
Rytmitän päivät siten, että herätys on klo 8, syön aamupalan, puen ulkovaatteet päälle ja olen meneväni yliopistolle, ts. kierrän muutaman kadun, otan ehkä valokuvia, jos on kaunis aamu.
Vaikka sataisi räntää vaakasuorassa, menen ulos, koska niin melko usein normaalistikin menisin.
Asun yksiössä, mutta minulla on onneksi alkovi, jonka olen sisustanut opiskelua varten.
Siirsin sängyn sieltä pois viime keväänä, kun tämä etäopiskelu alkoi.
Kilisevien 70-luvun puuverhojen takana opiskelen, mutta muu koti on rentoutumista ja rauhaa varten.
Käyn päivittäin pienen kävelylenkin, pari kertaa viikossa ruokakaupassa, teen itse kaikki ruuat, joogaan ja pidän yhteyttä lähimmäisiin skypen tai puhelimen kautta.
Voisin elää näin loppuiän.
Luojan kiitos ei tarvinnut osallistua "pakollisiin" kimppakivoihin opiskelukavereitten kanssa.
Minusta on luvalla sanoen outoa, että tämä tilanne on monille niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.
On se outoa et maailmassa on erilaisia ihmisiä kuin sinä. On todella outoa. Miksei kaikki vois olla niin ku sinä?
P.s. toivottavasti et opiskele mitään ihmistieteitä
Sori, mutta psykologiaa opiskelen.
Ei se, että koen opiskelurauhan hyväksi tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi asiaa toisin kokevia.
Olen kuullut monen monta eri alaa opiskelevien ihmisten "valitusta" tästä tilanteesta ja hyvin monen perustelu "tuskaan" on juuri se, ettei pääse bilettämään.
Minun tuskin tarvitsee enempää rautalankaa vääntää.
Sinähän itse ihmettelit, miten muilla voi olla niin vaikeaa. Kyllä se nimenomaan kertoo ymmärryksen puutteesta. Säälin jo nyt tulevia asiakkaitasi ja mahdollisia kollegoja.
Vierailija kirjoitti:
Itse tilaisin jopa kaikki ruoat kotiovelle mutta 10 € toimitusmaksu on liikaa köyhälle työttömälle, sillä saa jo monen päivän ruoat. En ole kesän jälkeen käynyt missään muualla kuin ruokakaupassa ja psykoterapiassa. Muuten kaikki aika kotona sisällä, ainoa ystäväni ei halua tavata minua edes ulkona maskin kanssa. Masentaa.
Ruokakaupat nettoaa koko ajan, joten minusta kuljetusmaksut saisi koronan vuoksi poistaa.
Palautukoot sitten, kun tilanne lievenee.
Huvipuistossa tuli käytyä kymmeniä kertoja 😃 kirjastossa muutaman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse kuulun siihen kahteen prosenttiin. En ole missään noista käynyt. Siksi olenkin ollut terveenä yli vuoden ilman mitään sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy myös "emmä sairastu", "en levitä koronaa", "emmä kyll viitsi pelätä" - näitä kuolemattomia parikymppisiä
Ei perusterveitä parikymppisia ole kuollut koronaan Suomessa, joten oikeassahan he ovat.
Ymmärrän 2-kymppisiä hyvin tässä tilanteessa, koska voin samaistua teihin muistaen itseni 30 vuotta sitten.
Halutaan elää eikä tajuta/haluta pelätä koronaa.
Otetaan vähän ilolientä ja turvavälit unohtuvat, kun halataan, iloitaan ja nauretaan.
-
Ymmärrän siis teitä, parikymppiset, mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin holtittoman käytöksen tässä tilanteessa.
Pisin pylväs positiivisen näytteen antajissa on 20-29 -vuotiaat.
Tässä on tosin huomioitava ettei parikymppisten käytös aina johdu tuosta "kuolemattomuusharhasta", vaan siinä ikäluokassa on paljon ihmisiä jotka opiskelevat/asuvat yksin/uudessa kaupungissa jne. eli vaihtoehdot on olla täysin yksin (vrt. meidän työssäkäyvien sosiaaliset kontaktit sieltä & perhe) tai välillä nähdä muita ikäisiään.
Kuulun kai vähemmistöön, mutta minusta on ihana opiskella rauhassa.
Rytmitän päivät siten, että herätys on klo 8, syön aamupalan, puen ulkovaatteet päälle ja olen meneväni yliopistolle, ts. kierrän muutaman kadun, otan ehkä valokuvia, jos on kaunis aamu.
Vaikka sataisi räntää vaakasuorassa, menen ulos, koska niin melko usein normaalistikin menisin.
Asun yksiössä, mutta minulla on onneksi alkovi, jonka olen sisustanut opiskelua varten.
Siirsin sängyn sieltä pois viime keväänä, kun tämä etäopiskelu alkoi.
Kilisevien 70-luvun puuverhojen takana opiskelen, mutta muu koti on rentoutumista ja rauhaa varten.
Käyn päivittäin pienen kävelylenkin, pari kertaa viikossa ruokakaupassa, teen itse kaikki ruuat, joogaan ja pidän yhteyttä lähimmäisiin skypen tai puhelimen kautta.
Voisin elää näin loppuiän.
Luojan kiitos ei tarvinnut osallistua "pakollisiin" kimppakivoihin opiskelukavereitten kanssa.
Minusta on luvalla sanoen outoa, että tämä tilanne on monille niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.
On se outoa et maailmassa on erilaisia ihmisiä kuin sinä. On todella outoa. Miksei kaikki vois olla niin ku sinä?
P.s. toivottavasti et opiskele mitään ihmistieteitä
Sori, mutta psykologiaa opiskelen.
Ei se, että koen opiskelurauhan hyväksi tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi asiaa toisin kokevia.
Olen kuullut monen monta eri alaa opiskelevien ihmisten "valitusta" tästä tilanteesta ja hyvin monen perustelu "tuskaan" on juuri se, ettei pääse bilettämään.
Minun tuskin tarvitsee enempää rautalankaa vääntää.
Sinähän itse ihmettelit, miten muilla voi olla niin vaikeaa. Kyllä se nimenomaan kertoo ymmärryksen puutteesta. Säälin jo nyt tulevia asiakkaitasi ja mahdollisia kollegoja.
Hm, ehkäpä pyrin tutkijaksi, joka analysoi sinua.
Ei vaan, kyllä ihmiskontakti on aina ihmiskontakti, vaikka opiskeluvaiheessa tilanne on se, että pidän yksintyöskelemisestä.
Enkä pidä opiskeluun väkisin tungetuista bileistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt missään noista ap:n mainitsemista. Mutta en silti ole kokonaan eristäytynyt, sillä pakkohan kasvaville lapsille oli uudet talvikengät ostaa, ja niitä ei saa sovitettua etänä. Joten kunkin lapsen kanssa on käyty kenkäkaupassa. Ja työssä on käytävä, kun sitä ei voi tehdä etänä. Silti olen karsinut ihan kaiken turhan pois, kavereiden ja sukulaisten kanssa on juteltu puhelimitse ja mitään juhlia ei ole kukaan edes järjestänyt, en tosin menisikään. Ja kyllä tämä samanlainen tyyli on ihan tavallinen minun tuttavapiirissäni.
Olen poistunut kaksi kertaa kotoa, helmikuussa olin kaksi päivää sairaalassa testeissä, toiselle osastolle tuli juuri silloin tartuntaryväs. Toisen kerran kävin elokuussa hammaslääkärissä. Muuten en ole kotoa poistunut, olen riskiryhmäläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy myös "emmä sairastu", "en levitä koronaa", "emmä kyll viitsi pelätä" - näitä kuolemattomia parikymppisiä
Ei perusterveitä parikymppisia ole kuollut koronaan Suomessa, joten oikeassahan he ovat.
Ymmärrän 2-kymppisiä hyvin tässä tilanteessa, koska voin samaistua teihin muistaen itseni 30 vuotta sitten.
Halutaan elää eikä tajuta/haluta pelätä koronaa.
Otetaan vähän ilolientä ja turvavälit unohtuvat, kun halataan, iloitaan ja nauretaan.
-
Ymmärrän siis teitä, parikymppiset, mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin holtittoman käytöksen tässä tilanteessa.
Pisin pylväs positiivisen näytteen antajissa on 20-29 -vuotiaat.
Tässä on tosin huomioitava ettei parikymppisten käytös aina johdu tuosta "kuolemattomuusharhasta", vaan siinä ikäluokassa on paljon ihmisiä jotka opiskelevat/asuvat yksin/uudessa kaupungissa jne. eli vaihtoehdot on olla täysin yksin (vrt. meidän työssäkäyvien sosiaaliset kontaktit sieltä & perhe) tai välillä nähdä muita ikäisiään.
Kuulun kai vähemmistöön, mutta minusta on ihana opiskella rauhassa.
Rytmitän päivät siten, että herätys on klo 8, syön aamupalan, puen ulkovaatteet päälle ja olen meneväni yliopistolle, ts. kierrän muutaman kadun, otan ehkä valokuvia, jos on kaunis aamu.
Vaikka sataisi räntää vaakasuorassa, menen ulos, koska niin melko usein normaalistikin menisin.
Asun yksiössä, mutta minulla on onneksi alkovi, jonka olen sisustanut opiskelua varten.
Siirsin sängyn sieltä pois viime keväänä, kun tämä etäopiskelu alkoi.
Kilisevien 70-luvun puuverhojen takana opiskelen, mutta muu koti on rentoutumista ja rauhaa varten.
Käyn päivittäin pienen kävelylenkin, pari kertaa viikossa ruokakaupassa, teen itse kaikki ruuat, joogaan ja pidän yhteyttä lähimmäisiin skypen tai puhelimen kautta.
Voisin elää näin loppuiän.
Luojan kiitos ei tarvinnut osallistua "pakollisiin" kimppakivoihin opiskelukavereitten kanssa.
Minusta on luvalla sanoen outoa, että tämä tilanne on monille niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.
On se outoa et maailmassa on erilaisia ihmisiä kuin sinä. On todella outoa. Miksei kaikki vois olla niin ku sinä?
P.s. toivottavasti et opiskele mitään ihmistieteitä
Sori, mutta psykologiaa opiskelen.
Ei se, että koen opiskelurauhan hyväksi tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi asiaa toisin kokevia.
Olen kuullut monen monta eri alaa opiskelevien ihmisten "valitusta" tästä tilanteesta ja hyvin monen perustelu "tuskaan" on juuri se, ettei pääse bilettämään.
Minun tuskin tarvitsee enempää rautalankaa vääntää.
Sinähän itse ihmettelit, miten muilla voi olla niin vaikeaa. Kyllä se nimenomaan kertoo ymmärryksen puutteesta. Säälin jo nyt tulevia asiakkaitasi ja mahdollisia kollegoja.
Hm, ehkäpä pyrin tutkijaksi, joka analysoi sinua.
Ei vaan, kyllä ihmiskontakti on aina ihmiskontakti, vaikka opiskeluvaiheessa tilanne on se, että pidän yksintyöskelemisestä.
Enkä pidä opiskeluun väkisin tungetuista bileistä.
Ketään ei nyt kiinnosta se kiinnostaako sua - selvästi muita parempana - bilettäminen vai ei. Olit epälooginen kommentoinnissasi. Ei lupaa hyvää tutkijan urallekaan. Kaikenlaisia sitä nykyään yliopistoon pääsee...
Lähikauppani sijaitsee kauppakeskuksessa kävelymatkan päässä joten kyllä, kauppakeskuksessa tullut käytyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tavannu vaan miesystävääni ja vanhempiani. Ravintolasta on joskus haettu mukaan ruokaa. Kirjastossa kävin asiointipisteellä kesällä kerran. Olen työtön ja kaveriton, elämä ei ole muuttunut miksikään siitä mitä se oli ennen koronaa. Ekstroverteiltä ei onnistuis!
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy myös "emmä sairastu", "en levitä koronaa", "emmä kyll viitsi pelätä" - näitä kuolemattomia parikymppisiä
Ei perusterveitä parikymppisia ole kuollut koronaan Suomessa, joten oikeassahan he ovat.
Ymmärrän 2-kymppisiä hyvin tässä tilanteessa, koska voin samaistua teihin muistaen itseni 30 vuotta sitten.
Halutaan elää eikä tajuta/haluta pelätä koronaa.
Otetaan vähän ilolientä ja turvavälit unohtuvat, kun halataan, iloitaan ja nauretaan.
-
Ymmärrän siis teitä, parikymppiset, mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin holtittoman käytöksen tässä tilanteessa.
Pisin pylväs positiivisen näytteen antajissa on 20-29 -vuotiaat.
Tässä on tosin huomioitava ettei parikymppisten käytös aina johdu tuosta "kuolemattomuusharhasta", vaan siinä ikäluokassa on paljon ihmisiä jotka opiskelevat/asuvat yksin/uudessa kaupungissa jne. eli vaihtoehdot on olla täysin yksin (vrt. meidän työssäkäyvien sosiaaliset kontaktit sieltä & perhe) tai välillä nähdä muita ikäisiään.
Kuulun kai vähemmistöön, mutta minusta on ihana opiskella rauhassa.
Rytmitän päivät siten, että herätys on klo 8, syön aamupalan, puen ulkovaatteet päälle ja olen meneväni yliopistolle, ts. kierrän muutaman kadun, otan ehkä valokuvia, jos on kaunis aamu.
Vaikka sataisi räntää vaakasuorassa, menen ulos, koska niin melko usein normaalistikin menisin.
Asun yksiössä, mutta minulla on onneksi alkovi, jonka olen sisustanut opiskelua varten.
Siirsin sängyn sieltä pois viime keväänä, kun tämä etäopiskelu alkoi.
Kilisevien 70-luvun puuverhojen takana opiskelen, mutta muu koti on rentoutumista ja rauhaa varten.
Käyn päivittäin pienen kävelylenkin, pari kertaa viikossa ruokakaupassa, teen itse kaikki ruuat, joogaan ja pidän yhteyttä lähimmäisiin skypen tai puhelimen kautta.
Voisin elää näin loppuiän.
Luojan kiitos ei tarvinnut osallistua "pakollisiin" kimppakivoihin opiskelukavereitten kanssa.
Minusta on luvalla sanoen outoa, että tämä tilanne on monille niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.
On se outoa et maailmassa on erilaisia ihmisiä kuin sinä. On todella outoa. Miksei kaikki vois olla niin ku sinä?
P.s. toivottavasti et opiskele mitään ihmistieteitä
Sori, mutta psykologiaa opiskelen.
Ei se, että koen opiskelurauhan hyväksi tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi asiaa toisin kokevia.
Olen kuullut monen monta eri alaa opiskelevien ihmisten "valitusta" tästä tilanteesta ja hyvin monen perustelu "tuskaan" on juuri se, ettei pääse bilettämään.
Minun tuskin tarvitsee enempää rautalankaa vääntää.
Sinähän itse ihmettelit, miten muilla voi olla niin vaikeaa. Kyllä se nimenomaan kertoo ymmärryksen puutteesta. Säälin jo nyt tulevia asiakkaitasi ja mahdollisia kollegoja.
Hm, ehkäpä pyrin tutkijaksi, joka analysoi sinua.
Ei vaan, kyllä ihmiskontakti on aina ihmiskontakti, vaikka opiskeluvaiheessa tilanne on se, että pidän yksintyöskelemisestä.
Enkä pidä opiskeluun väkisin tungetuista bileistä.
Ketään ei nyt kiinnosta se kiinnostaako sua - selvästi muita parempana - bilettäminen vai ei. Olit epälooginen kommentoinnissasi. Ei lupaa hyvää tutkijan urallekaan. Kaikenlaisia sitä nykyään yliopistoon pääsee...
Vaikkei ketään kiinnosta kiinostamattomuuteni, olen itse kinnostunut tästä epäloogisuusväitteestä: missä kohdin olin epälooginen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekstroverteiltä ei onnistuis!
Ei muuten onnistuiskaan!
Onnea sinulle kuin myös muille introille!
Maski naamalla oon käynyt kaupassa ja töissä (julkisilla 1,5 h sivuunsa ja töissä 8h), välttänyt ylimääräisiä kontakteja, vaikka meidän pikkukaupassa toisen ihmisen ohittaminen 2 m etäisyydellä on ihan mahdotonta hyllyvälejen kapeuden takia.
Olen tilannut "kauppakasseja" kotiin, joskus myös valmisruokaa pizzeriasta, indonesialaisesta, nepalilaisesta tai kiinalaisesta.
Voi että, kun voisin jäädä etätöihin!
En vaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy myös "emmä sairastu", "en levitä koronaa", "emmä kyll viitsi pelätä" - näitä kuolemattomia parikymppisiä
Ei perusterveitä parikymppisia ole kuollut koronaan Suomessa, joten oikeassahan he ovat.
Ymmärrän 2-kymppisiä hyvin tässä tilanteessa, koska voin samaistua teihin muistaen itseni 30 vuotta sitten.
Halutaan elää eikä tajuta/haluta pelätä koronaa.
Otetaan vähän ilolientä ja turvavälit unohtuvat, kun halataan, iloitaan ja nauretaan.
-
Ymmärrän siis teitä, parikymppiset, mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin holtittoman käytöksen tässä tilanteessa.
Pisin pylväs positiivisen näytteen antajissa on 20-29 -vuotiaat.
Tässä on tosin huomioitava ettei parikymppisten käytös aina johdu tuosta "kuolemattomuusharhasta", vaan siinä ikäluokassa on paljon ihmisiä jotka opiskelevat/asuvat yksin/uudessa kaupungissa jne. eli vaihtoehdot on olla täysin yksin (vrt. meidän työssäkäyvien sosiaaliset kontaktit sieltä & perhe) tai välillä nähdä muita ikäisiään.
Kuulun kai vähemmistöön, mutta minusta on ihana opiskella rauhassa.
Rytmitän päivät siten, että herätys on klo 8, syön aamupalan, puen ulkovaatteet päälle ja olen meneväni yliopistolle, ts. kierrän muutaman kadun, otan ehkä valokuvia, jos on kaunis aamu.
Vaikka sataisi räntää vaakasuorassa, menen ulos, koska niin melko usein normaalistikin menisin.
Asun yksiössä, mutta minulla on onneksi alkovi, jonka olen sisustanut opiskelua varten.
Siirsin sängyn sieltä pois viime keväänä, kun tämä etäopiskelu alkoi.
Kilisevien 70-luvun puuverhojen takana opiskelen, mutta muu koti on rentoutumista ja rauhaa varten.
Käyn päivittäin pienen kävelylenkin, pari kertaa viikossa ruokakaupassa, teen itse kaikki ruuat, joogaan ja pidän yhteyttä lähimmäisiin skypen tai puhelimen kautta.
Voisin elää näin loppuiän.
Luojan kiitos ei tarvinnut osallistua "pakollisiin" kimppakivoihin opiskelukavereitten kanssa.
Minusta on luvalla sanoen outoa, että tämä tilanne on monille niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.
On se outoa et maailmassa on erilaisia ihmisiä kuin sinä. On todella outoa. Miksei kaikki vois olla niin ku sinä?
P.s. toivottavasti et opiskele mitään ihmistieteitä
Sori, mutta psykologiaa opiskelen.
Ei se, että koen opiskelurauhan hyväksi tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi asiaa toisin kokevia.
Olen kuullut monen monta eri alaa opiskelevien ihmisten "valitusta" tästä tilanteesta ja hyvin monen perustelu "tuskaan" on juuri se, ettei pääse bilettämään.
Minun tuskin tarvitsee enempää rautalankaa vääntää.
Sinähän itse ihmettelit, miten muilla voi olla niin vaikeaa. Kyllä se nimenomaan kertoo ymmärryksen puutteesta. Säälin jo nyt tulevia asiakkaitasi ja mahdollisia kollegoja.
Hm, ehkäpä pyrin tutkijaksi, joka analysoi sinua.
Ei vaan, kyllä ihmiskontakti on aina ihmiskontakti, vaikka opiskeluvaiheessa tilanne on se, että pidän yksintyöskelemisestä.
Enkä pidä opiskeluun väkisin tungetuista bileistä.
Ketään ei nyt kiinnosta se kiinnostaako sua - selvästi muita parempana - bilettäminen vai ei. Olit epälooginen kommentoinnissasi. Ei lupaa hyvää tutkijan urallekaan. Kaikenlaisia sitä nykyään yliopistoon pääsee...
Pikkuvinkki täältä sivusta; tuo sinun harrastama toisten vähättely ja vielä aika vahvan aggressivisella otteella ei kuulosta ihan terveeltä. Jos ylempi kirjoittaja viihtyy yksin kotona niin eihän se poista sitä että voi tuntea empatiaa muiden ongelmista?
Tosin emme me kaikki ekstrovertit olla bilettämisen perässä, vaan koemme perustarpeena ihmissuhteet. Emme ryyppäämistä
- sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen luona SAA vierailla. Itse en tosin ole vieraillut, mutta minulla on käynyt vieraita. Kaupassa SAA käydä ja olen käynyt. Muihin paikkoihin ei ole ollut mielitekoa korona-aikana.
Kyllähän aika monta muutakin asiaa SAA tehdä, mutta av-mamma voi siitä toiselle suuttua.
Mitä väliä jonkun anonyymin nettipalstailijan vihalla on? Siinähän hajoaa keskenään, ei kosketa minua millään lailla :)
Voin ihan reippaasti ja rohkeasti myöntää, että olen elänyt suht normaalisti. Kesällä kierrettiin Suomea, käytiin jopa kylpylässä. Muuten oon käynyt surutta mm. kirppiksillä ja kirjastossa. Ravintolassa pari kertaa. Toki myös paljon luonnossa ja metsissä, kuten ennen koronaakin.
Kaupassakin käyn ja otan lapsia mukaan. Shoppaillut en varsinaisesti ole (vaatteita tms), mutta esim. uudet toppavaatteet ja hanskoja haettiin lapsille. Yhdelle kengät, useamassa kaupassa käytiin.
Vanhempiani olen tavannut paljon vähemmän. Ovat riskiryhmää.
Ihan mukavasti on mennyt korona aika. Muut voivat mun puolesta vaikka mädäntyä kotiin koronan pelossa. Sen saaminen on suomessa edelleen pienen lottovoiton luokkaa. En sen pelossa rupea liikaa rajoittamaan elämistäni.
Maalaisjärkeä käyttäen. Käytän maskia, lotraan käsidesillä, en koske käsin oven kahvoihin tai hypistele turhaa tuotteita kaupoissa jne.
Olen noudattanut hyvinkin tarkasti alueeni suosituksia. Ainoa poikkeus on joulu, jolloin kävimme anoppilassa ja myös miehen tädin luona. Ennen joulua isoimman tartuntariskin aiheutti lasten koulu. Oltiin siis miehen kanssa etätöissä ja lahjat tilattiin netistä eikä luuhattu pitkin kauppoja lahjaostoksilla. Ei asuta leviämisalueella, mutta kyllähän nuo luvut täälläkin aika lähellä sitä on välillä olleet.
Mutta alkuperäisestä listasta olen tosiaan tehnyt melkein kaikkea silloin kun se on ollut sallittua.
Alue: Aihe vapaa
"Ainakaan itse en tunne yhtään tällaista henkilöä."
Miten voisitkaan tuntea henkilön jota kukaan ei tunne eikä halua tuntea.