Mitä traumoja teille jäi kouluajalta?

Kestin nuo monen inhoamat hiihtopäivät ja muut epämiellyttävät liikunta tehtävät sen takia että kuulemma kansalaisten kunnon yllä pitäminen ja osaaminen esim hiihtää on jokaisen etu jos tulee sota Suomeen. No, ainakin itse voisi luikkia piiloon 🙄 Muutaman mitallinkin sain joistain eri lajeista.

Eka-tokaluokalla kettu-opettaja luki luokassa ääneen kaikki ainekirjoitukset ja sitten vielä syyllisti ankarasti, kun vihjasimmekaan, ettei tämä ole ok.

Lisäksi hän itketti minua monet kerrat syyllistämällä ja tuomitsemalla ainekirjoituksiani jotenkin liian vauhdikkaiksi, hurjiksi pikkutytölle. Halusin tehdä oikein, halusin toimia opettajan mieliksi, mutta isoveljen kanssa hämähäkkimies-leikkien keskellä kasvaneen lapsen ei ole helppo keksiä lurituksia prinsessan kakkukesteistä, saamatta edes mitään opastusta sellaisiin lurituksiin. Ei ole mukava tunne, kun opettaja alkaa lukea tekstiäsi ääneen luokassa ja jossain vaiheessa keskeyttää ja kajauttaa, että “Mä en lue tän pidemmälle” - etkä siinä vaiheessa vielä tiedä, mistä on kyse, mutta myöhemmin saat kuulla sen käräjäistuntoa muistuttavassa puhuttelussa.

Oli erikoinen kokemus, kun 3. luokalla oli kirjoitettu ensimmäiset tarinat ja opettaja kysyi erikseen jokaiselta oppilaalta "Saako lukea tämän ääneen?" Muistan elävästi sen hetken, kun kieltäydyin ja opettaja sanoi: “Ai, se olis kyl ollut kiva.” Edellinen opettaja ei tehnyt minulle sellaista oloa, että tarinani tai minä olisi kovinkaan kivoja.

Tuli tuosta aineiden lukemisesta mieleen, että meillä yläasteen opettaja luki ääneen kaksi samasta otsikosta kirjoitettua ainetta, esimerkit hyvästä ja huonosta aineesta. 

Sipulilla maustettu perunamuusi. Jo pelkkä haju oksetti

Traumatisoivaa oli tajuta jo lapsena, että miehille ja naisille on eri säännöt. Samaa olen saanut todistaa ja kokea koko elämäni.

Pojat saivat perseillä ja käyttäytyä huonosti, lääppiä ja huudella jne. Se oli tietysti ok, koska "pojat on poikia".

Tytöt saivat huutia ja rangaistuksia pienistäkin käytösvirheistä.

Sitten tietysti se huorittelu, jota tytöt saivat osakseen, jos  harrastivat seksiä. Ne pojat, joiden kanssa he harrastivat seksiä, olivat sankareita.

Tyttöjen ulkonäkö oli ja on edelleen jatkuvan arvostelun kohteena. Jokaisen ruumiinosan kauneus on tarkasti määritelty ja poikkeamat siitä oikeuttavat loputtoman, julman pilkan ja arvostelun. Naisia arvostellaan AINA ulkonäön perusteella riippumatta siitä, onko ammattina kauneus. Jos nainen on pääministeri, meteorologi, opettaja, siivooja jne., tärkeintä ei tietenkään ole hänen osaamisensa ja ammattitaitonsa, vaan perse ja tissit ja naama ja sääret.

Naisia syrjitään työnhaussa, uralla etenemisessä ja kotona. Suurin osa omien lasten ja kodin hoidosta lankeaa edelleen naisille, vaikka lapsilla olisi isäkin.

On surullista, että mikään ei olevuosikymmenissä muuttunut. Sama paska on edessä tytöillä tänä päivänäkin. Tai no, ulkonäköpaineet ovat vain somen myötä pahentuneet.

Aloitan hiihtotraumoilla ja jääkylmällä ilmalla. Opettajamies oli himohiihtäjä joka jo ala-asteella laittoi oppilaat vimmaiseen hiihtämiseen (80-luku), happi loppui kesken, normaalisti ei voinut hiihtää vaan piti vetää kuin hiihtokisoissa. Myöhemmin harjoiteltiin yläasteen Norjan reissua varten (90-luvun alku), opettaja huusi kuin kenraali ja oppilaat hädissään räpiköivät suksien & sauvojen kanssa ladulla. Myös Norjassa opettaja pakotti hiihtämään vuorilla (jos ei hiihtänyt, ope oli kuin itse Hitler kätyreineen), muut oppilaat olivat aina ensin jossain vuoren huippukohdissa kilpahiihdollaan katsomassa alas viimeisiä tulijoita, olin aina viimeinen. Harrastin silti kotioloissa /ulkona muuta liikuntaa runsaasti. Lisäksi kun en päässyt viimeiselle korkealle huipulle, koska keuhkot eivät ottaneet happea, aikuiset ja opettaja pakottivat väkisin sinne huipulle. Se oli todella kauheaa koska tuntui että ei vain pysty hengittämään, eikä KUKAAN usko sitä. Koulussa oli eri lajeja runsaasti ja myös cooperin testissä olin aina viimeinen, KAIKKI katsoivat sitä kuolemankielissä hölkkäystä kun yksin vedän radalla, muut luokalla olivat himourheilijoita aina ensin maalissa. Juoksu sujui paremmin lyhyellä osuudella, mutta sielläkin reveähti reisi joka ikinen kerta pikalähdössä. Tämä oli vain jäävuoren huippu koululiikunnassa, eihän tässä päästy edes kokemusten alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta aineiden lukemisesta mieleen, että meillä yläasteen opettaja luki ääneen kaksi samasta otsikosta kirjoitettua ainetta, esimerkit hyvästä ja huonosta aineesta. 

Minäkin luen välillä tekstejä ääneen. Yleensä kuitenkin hyvä aine on jonkun oppilaan ja lukemiseen on kysytty lupa. Huono aine taas on yleensä minun itseni tuottama huono versio johon pyrin sisällyttämään asioita joissa oppilailla on vielä parantamista.

Sain ihmispelon ja työkyvyttömyyden.

On muuten jännä, että olen yleensä sosiaalisesti aika tumpelo, mutta jos satun kävelemään koulun pihan ohi välitunnin aikaan, näen puolella silmällä puolessa sekunnissa, kuka lapsista on suosittu, ketä syrjitään jne. Siis näin aikuisena ja ulkopuolisena.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta aineiden lukemisesta mieleen, että meillä yläasteen opettaja luki ääneen kaksi samasta otsikosta kirjoitettua ainetta, esimerkit hyvästä ja huonosta aineesta. 

:'-D

Ei tulisi kuuloonkaan enää nykyään koulussa! Vaikka olisihan tuo opettavaista tietää ja verrata, että mikä siinä omassa aineessa meni pieleen - tai miksi tuli vaan 8. Mutta väärin on ottaa läsnäolevien kirjoittamista jutuista ne esimerkit.

Up

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan hirveää kun liikuntatunnin jälkeen PAKOTETTIIN suihkuun. Kehityin vähän aiemmin kuin useammat muut tytöt ja häpesin sitä aivan silmittömästi. Opettaja katsoi vieressä että kaikki kävivät suihkussa, näin aina ala-asteelta lukion loppuun saakka. En vieläkään käy yhteissaunoissa jne, on jäänyt ilmeisesti joku trauma siis.

No mieluummin haisee hieltä vai xDkaikesta saa ongelman

Liikuntatunnit