Vanhempani yrittävät pakottaa minua ryhtymään kehitysvammaisen veljen omaishoitajaksi

Vttu että mulla särähtää korvaan toi itsekkääksi kutsuminen. Mun äitini on sellainen, että jos toinen ei tee kuten hän tahtoo, hän kutsuu toista itsekkääksi. Yrittää vedota omaan mielenrauhaansa jotta toinen luopuisi suunnitelmistaan. Ja itsehän olen antanut hänen olla sellainen, mutta en enää. Ensi kerralla sanon että suksikoon kuuseen itsekkyydensä kanssa, suuttukoon jos suuttuu, ihan sama.

Sinäkin annat niiden vaan suuttua ja syyllistää sinua ihan rauhassa, et korvaasi lotkauta tuollaiselle manipuloinnille.

Se hoitopaikka ei varmasti heti järjesty, niin kannattaa laittaa hakemukset vireille pikapuolin.

No ei nykyään ole mitään laitoksia...

Suosittelen, että hommaatte veljellesi paikan ryhmäkodista tai tukiasunnon. Se millaisen paikan tarvitsette riippuu siitä, missä määrin veljesi tarvitsee tukea eli missä määrin hän pärjää ilman toisten apua.

Jos avuntarve on suuri, niin ryhmäkoti lienee paras vaihtoehto. Jos hän tarvitsee paljon ihan fyysistä apua, voi laitoshoito olla se oikea paikka. Jotkut kehitysvammaiset taas pärjäävät omassakin asunnossa, kunhan joku käy siellä kerran-pari viikossa auttamassa. Riippuen paikkakunnasta, eri vaihtoehtoja voi olla olemassa.

On erilaista tuettua asumista tai autettua asumista. Näistä vaihtoehdoista teidän tulee keskustella veljesi sosiaalityöntekijän kanssa. Sosiaaliviraston kautta näitä paikkoja järjestetään, yleensä vammaispalvelussa.

Olen itse kehitysvammaisen lapseni omaishoitaja. Hän on aikuistumassa ja ilmaissut haluavansa itsenäistyä. Niinpä olemme ajatelleet etsiä vammaispalvelun avulla hänelle sopivan kodin. Muutos on suuri, mutta aikaa myöten se on paras ratkaisu. Minäkin vanhenen.

Jos sinä et halua omaishoitajaksi, niin älä siihen ryhdy. Veljelläsi on varmasti ihan hyvät oltavat, kunhan sopiva asuinpaikka löytyy ja olettehan te häneen yhteydessä, vaikka hän muuttaisikin omilleen. Tärkeää on pitää häneen yhteyttä ja osoittaa, että välitätte hänestä jatkossakin.

Vanhempiesi on nyt vaan ymmärrettävä, että sinä et ole velvollinen ottamaan omaishoitovastuuta veljestäsi.

Asiaa tarkemmin tuntematta arvelen, että todennäköisesti kehitysvammaisella on mukavampi elämä jossain kehitysvammaisten asuntolassa kuin omaishoitajan hoidossa, etenkään vastentahtoisen omaishoitajan. Itsekkyyttä on pikemminkin se, jos ei omaistaan haluaisi sellaiseen paikkaan päästää.

Ajatuksena on varmaankin, että oma suku hoitaa parhaiten. Kuitenkaan näin ei aina ole. Omaishoitajaksi ei pitäisi joutua vasten tahtoaan. Omaishoitajan resurssit voivat loppua jo, vaikka olisi ihan omasta tahdosta hommaan ryhdytty. Olen itse nähnyt turhautuneita ja väsyneitä omaishoitajia. Tilanne heijastuu myös hoidettavaan. Kun apua on saatu ulkopuolelta, ovat nähneet tilanteen itsekkin millaiseen kierteeseen on jouduttu.

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo eräs tuossa aiemmin sanoi, laitoksia ei enää ole. Nyt on omia koteja sellaisissa paikoissa ja sellaisin hoitovoimien kuin kukin tarvitsee. Joten nyt nopeasti hakemukset menemään sopiviin asumisyksiköihin. Voihan tosin olla omaishoitaja vaikka se omainen asuu muualla kuin omaishoitajan luona.

Ai onko pikkuvauvan tasolla olevatkin omissa kodeissa? Siellä yksin makaavat pystymättä liikkumaan, ymmärtämättä mitään? Sehän on aivan järkyttävää jos se on noin.

Millä sitä työikäinen edes pystyisi alkamaan omaishoitajaksi. Eihän siitä saa kuin nimellistä korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyäån ole juurikaan laitospaikkoja tarjolla, vaan kodinomaisia asumisyksiköitä, joissa asukkaiden on mahdollista elää omannäköistä elämää; harrastaa, käydä töissä/työ- tai päivätoiminnassa, itsenäistyä ja saada kavereita. Usein asumisyksikössä elämä voi olla rikkaampaa, kuin iäkkäiden vanhempien luona.

T. Kehitysvamma-alan ammattilainen

Nythän ei käynyt aloituksesta ilmi kehitysvamman aste. Voihan olla ettei ap:n veli kykene omatoimiseen asumiseen kuntonsa takia. Todennäköisesti vanhemmat luulevat että laitospaikka tarkoittaa suunnilleen sänkyyn siotmista ja vaipoissa makuuttamista. Ehkä ap:n kannattaisi viedä vanhemmat tommoseen yksikköön tutustumiskäynnille. Voi silmät aueta ja mieli muuttua.

Mutta missään nimessä ei pidä itseään ja ainutkertaista elämäänsä uhrata tekemällä muiden painostuksesta jotain mitä ei itse halua. Er ole kellekään velkaa ja vanhempasi ovat todella itsekkäitä vaatiessaan sinulta tuollaista. 

Et ryhdy, omaishoitajuus ei kuntouta ihmistä, laitoksessa on seuraa muista asukkaista, siellä on helppo järjestää terapioita ja työtoimintaa, kotoa käsin näitä palveluita harvemmin edes saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyäån ole juurikaan laitospaikkoja tarjolla, vaan kodinomaisia asumisyksiköitä, joissa asukkaiden on mahdollista elää omannäköistä elämää; harrastaa, käydä töissä/työ- tai päivätoiminnassa, itsenäistyä ja saada kavereita. Usein asumisyksikössä elämä voi olla rikkaampaa, kuin iäkkäiden vanhempien luona.

T. Kehitysvamma-alan ammattilainen

Nythän ei käynyt aloituksesta ilmi kehitysvamman aste. Voihan olla ettei ap:n veli kykene omatoimiseen asumiseen kuntonsa takia. Todennäköisesti vanhemmat luulevat että laitospaikka tarkoittaa suunnilleen sänkyyn siotmista ja vaipoissa makuuttamista. Ehkä ap:n kannattaisi viedä vanhemmat tommoseen yksikköön tutustumiskäynnille. Voi silmät aueta ja mieli muuttua.

Mutta missään nimessä ei pidä itseään ja ainutkertaista elämäänsä uhrata tekemällä muiden painostuksesta jotain mitä ei itse halua. Er ole kellekään velkaa ja vanhempasi ovat todella itsekkäitä vaatiessaan sinulta tuollaista. 

Asumisyksikkö on eri asia kuin omatoiminen asuminen. Kaikille tiedoksi, että Suomessa on tehty jo vuosia laitospurkua ja laitoksissa on enää kaikista haastavimmat tapaukset, jotka eivät millään sovellu normaaliin elämään. Ja laitospaikka on viimeinen vaihtoehto.

Sanot vanhemmillesi, että ei pidä hankkia vammaista lasta, jos ei jaksa sitä itse loppuun asti hoitaa.