Lue keskustelun säännöt.
Nyt pitää aikuisten oikeasti avautua ja jutella tästä asiasta. Etäpäivät ja painonnousu.
28.01.2021 |
Nyt puhun rehellisesti. Muutama kilo on aina pitänyt laihduttaa mut muuten ei ole koskaan ollut ongelma syömisen kanssa, paino pysynyt aina samana. Nyt tässä viimeisen vuoden aikana on alkanut tulemaan jäätäviä turvotuksia, vatsa aivan sekasin ja paino vain nousee.
En kykene enää pitää tilannetta hallinnassa, en tiedä enää mitä tehdä! Tämä aamusta iltaan ruutuaika on liikaa elimistölle, se 1-2 tunnin lenkki ei auta mihinkään. Syömiset pelkkää karsimista.
En tiedä enää miten pysyä kunnossa. Yhtäkkiä minusta on tullut todella herkkä lihomaan.
Kommentit (26)
Tulee mieleen, että ruokavaliosi on muuttunut. Mitä ruokaa söit töissä, mitä syöt nyt? Mä teen aina töitä kotona, ja panostan siihen, että yleensä on aina kunnon ruokaa, ei sellaista, että korvataan ateriat leivillä. Luin joskus kauan sitten Tatu ja Patu -kirjailijoiden Aino Havukaisen ja Sami Toivasen haastattelun kotona työskentelemisestä, ja he sanoivat, että on tärkeää syödä kunnollista ruokaa, niin jaksaa. Mä pyrin lounasruuassa välttelemään nopeampia hiilihydraatteja, eli harvemmin on ruokana pastaa tai perunaa. Mutta joskus niitäkin, esim. siksi, ettei ehdi tehdä muuta, kaapissa ei oikein ole aineksia muuhun tai sitten on jotain tähderuokaa, eikä ehdi laittamaan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, millä tavalla toimistolle ja takaisin autoilu auttaa painonhallinnassa? Varsinkin kun lähipäivät ovat stressaavampia ihmiskontakteineen, mikä lisää ahmimisriskiä lounaalla ja heikentää yöunia (univaje lisää ruokahalua entisestään).
No tuskinpa sinä nyt oikeasti vietät sen enempää aikaa ruudun ääressä kuin ennenkään - vai onko työsi luonne muka jotenkin vaihtunut ihan toiseksi nyt etäillessä. Eihän tuo vaadi kuin sen pienen vaivannäön, että nouset välillä jaloittelemaan, kävelet vaikka aamulla ja iltapäivällä talon ympäri "työmatkaa" ja hankit tarvittaessa kevytseisomatyöpisteen, niin et istu koko päivää. Ja teet terveellistä ruokaa ja syöt sitä järkeviä annoksia säännöllisellä rytmillä. Ei sinulla nyt oikeasti voi jäädä jotenkin merkitsevästi vähempää aikaa sen paremmin syömiseen kuin liikkumiseen työmatkojen poistuttua ohjelmasta. Eli kyllä sinun pitää nyt vain pysähtyä raatorehellisesti miettimään, mikä nykyisissä tavoissasi oikeasti on muuttunut, ja sitten tehdä korjausliike.
Olen laihtunut reippaasti vuoden aikana. Kävelen aamuisin ennen töitä tyhjällä vatsalla tunnin lenkin, lounaaksi syön itse tehtyä kotiruokaa, en juo pullakahveja kuten töissä.
Itselläni kävi päin vastoin kun etätyöt antoi aikaa, sekä ruualle että sille liikunnalle. Nyt ruoka tulee tehtyä itse ja käytyä lenkillä sen työmatkan sijaan. Ja on voinut ottaa aikaa esim joogalle. Ja uni on parantunut, kun saa aamuisin nukkua pidempää, eikä tarvitse stressata sitä kellon soittoa. Ja ne palaveripullat jäi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ruokavaliosi muuttunut? Mä olen tehnyt etätöitä ja vuosia, mutta vasta viime syksynä aloin lihomaan. Syy on yksinkertaisesti se, että mulla ei ole enää mitään motivaatiota yhtään mihinkään. Asun yksin enkä ole tavannut kesän jälkeen ketään. En ole käynyt edes kaupassa vaan tilannut ostokseni kotiinkuljetuksella. Viime kevät vielä meni eristyksissä ihan hyvin, mutta nyt, kun tälle ei vieläkään näy loppua, huomaan motivaationi kadonneen. Todella usein tulee tilattua ravintolaruokaa kotiin ja aiemmin niin terveelliset viikko-ostokseni ovat vaihtuneet eineksiin ja monenlaisiin herkkuihin. Ennen söin varmasti puoli kiloa kasviksia päivässä, nyt ei taida mennä sitä määrää edes viikossa. Huomaan siis passivoituneeni ja viikonloput saattavat mennä aamusta iltaan sohvalla maaten ja Netflixiä katsellen. Nukun 10-12 tuntia yössä ja silti olen aivan uupunut. Videopuhelut läheisten kanssa ei mulle oikein riitä piristykseksi ja virkistykseksi. Syöminen ja nukkuminen ovat ainoita ilonaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kävi päin vastoin kun etätyöt antoi aikaa, sekä ruualle että sille liikunnalle. Nyt ruoka tulee tehtyä itse ja käytyä lenkillä sen työmatkan sijaan. Ja on voinut ottaa aikaa esim joogalle. Ja uni on parantunut, kun saa aamuisin nukkua pidempää, eikä tarvitse stressata sitä kellon soittoa. Ja ne palaveripullat jäi pois.
Minulla on tuo ihan sama. On ehtinyt liikkua enemmän ja monipuolisemmin, kun työmatkoista on vapautunut vähän yli tunti jokaiselle arkipäivälle. Nukkuakin ehtii sen vartin-puoli tuntia enemmän eli ilmeisesti vihdoin sen oman unentarpeeni mukaan, koska herään virkeänä ja moesti muutaman minuutin ennen kellon soittoa.
Lisäksi, kun vielä ruokaostokset tilaa kerran viikossa netistä kotiovelle, verattuna entiseen 2-3 kertaa viikossa kaupassa käyntiin, niin siitäkin on tullut ajansäästöä. Kotona kokatessa voin tehdä lisäksi juuri niin terveellistä ja monipuolista ruokaa kuin haluan ja annoskokokin on mielestäni helpompi hahmottaa rauhassa kotona omista kokkauksista kuin työpaikkaruokalan buffajonossa kiireessä lautaselle jotain syötäväksi kelpaavaa lappaessa. Painoa on pudonnut puolivahingossa varmaan noin 5 kg, vaikka en ole esim. herkkujen syömistä mitenkään rajoittanut tai todellakaan yrittänyt laihtua, koska olin normaalipainoinen jo alkujaan.
Olen jo päättänyt, että siinä vaiheessa, kun aletaan palailla toimistoille, tulen hyödyntämään täysimääräisesti etäilymahdollisuudet. Aiemmin etäilin korkeintaan yhden päivän viikossa, kun jotenkin kuvittelin, että se toimistolla työskentely olisi päivärytmin ja aikaansaamisen kannalta muka se optimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa kun tähän ketjuun tulee vain laihtuneet kommentoimaan. Itse olen lihonut jonkin verran, päivän askeleet pudonneet reippaasti ja en pienten lasten kanssa mitenkään pysty saamaan tässä etäelämässä samaa määrää kuin jos tulisi työpaikalla saadut askeleet joka päivä. Ja se sellainen tietty dynaamisuus ja liikkeessä pysyminen mikä muutenkin elämässä on "vanhassa normaalissa". Olen hyväksynyt asian ja uskon että kilot karisevat melkein itsestään sitten kun päästään takaisin aktiivisempaan elämänmuotoon.
Avautua voi lähes mistä vaan mutta kuka h**vetti käyttää tuota karmeeta "aikuisten oikeasti" sanontaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, millä tavalla toimistolle ja takaisin autoilu auttaa painonhallinnassa? Varsinkin kun lähipäivät ovat stressaavampia ihmiskontakteineen, mikä lisää ahmimisriskiä lounaalla ja heikentää yöunia (univaje lisää ruokahalua entisestään).
No riippuu varmaan minkälaisessa työssä ihminen on ja miten sinne liikkuu? Itse pyöräilen työpaikalle kesäisin, ja siellä ollessa tulee lounaillekin käveltyä: vaikkei liikuntaa ole paljon niin enemmän kuin etätöissä. Kävelen töissä myös portaita jatkuvasti. Helpointa ehkä työpaikalla on kuitenkin lounaat, sillä joku muu valmistaa ne ja voin valita monipuolisen annoksen jonka syön. Kotona ei viitsi tehdä niin monimutkaisia annoksia kesken työpäivän.
Kaikki eivät myöskään stressaannu ihmiskontakteista, vaan joillekin ne voivat olla hyvinkin tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Eikä tuota ahmimisriskiä ole kaikilla.
Joten sinulla ehkä näin, jollain muulla toisinpäin.
Olen ap. Minulta jäi kaikki hyötyliikunnat pois. Elimistö on aivan tukossa tästä istumisesta. En ymmärrä miten te muut ootte laihtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, millä tavalla toimistolle ja takaisin autoilu auttaa painonhallinnassa? Varsinkin kun lähipäivät ovat stressaavampia ihmiskontakteineen, mikä lisää ahmimisriskiä lounaalla ja heikentää yöunia (univaje lisää ruokahalua entisestään).
No riippuu varmaan minkälaisessa työssä ihminen on ja miten sinne liikkuu? Itse pyöräilen työpaikalle kesäisin, ja siellä ollessa tulee lounaillekin käveltyä: vaikkei liikuntaa ole paljon niin enemmän kuin etätöissä. Kävelen töissä myös portaita jatkuvasti. Helpointa ehkä työpaikalla on kuitenkin lounaat, sillä joku muu valmistaa ne ja voin valita monipuolisen annoksen jonka syön. Kotona ei viitsi tehdä niin monimutkaisia annoksia kesken työpäivän.
Kaikki eivät myöskään stressaannu ihmiskontakteista, vaan joillekin ne voivat olla hyvinkin tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Eikä tuota ahmimisriskiä ole kaikilla.
Joten sinulla ehkä näin, jollain muulla toisinpäin.
Ihan vinkkinä tuohon ruokaongelmaasi. Sen ruoan voi valmistaa etukäteen ja laittaa jääkaappiin tai pakastimeen. Salaatinkin voi tehdä moneksi päiväksi kerrallaan, kunhan ei sinne sitä ihan ohuinta lehtisalaattia väen väkisin tunge. Siihen, että lämmittää sen valmiin ruoan mikrossa 3 minuuttia ja lappaa salaattikulhosta puoli lautasellista viereen, menee vähemmän aikaa kuin siihen, että jonotat sitä ruokaa ja sen maksamista siellä työpaikkaruokalassa. Meillä kokataan viikonloppuna lounasruoat valmiiksi kummallekin ja tehdään sunnuntaisin ja keskiviikkoisin isot salaatti/kasvissatsit kulhoon jääkaappiin. Aikaa ei mene kauan - todennäköisesti viikkotasolla kokonaisuutena korkeintaan sen saman verran, mitä aikanaan arkipäivinä yhteensä kului työpaikkaruokailun oheistoimiin.
Mulla on sama ongelma. Ei oo vielä tullut kuin pari kiloa, mutta parempi skarpata nyt. Lisäksi, se etten oo käynyt salilla alkaa näkyä. Päätinkin, että enemmän liikuntaa on tarpeen, aloin tekemään aamujoogaa ja käyn kävelyllä/ juoksemassa /hiihtämässä iltaisin. Lisäksi lisään kasviksia ruokavalioon. Toivottavasti tepsii ja saan painon laskemaan, tsemppiä sinullekin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon lihonut 20 kg. Suurin syy on että olen masentunut vähitellen yhä enemmän totaali yksinäisyydestä ja alkanut lääkitsemään sitä herkuilla ja siiderillä. Liikunnat on jääneet pois totaalisesti, ainoa missä käyn on 100 metrin päässä kotiovelta oleva Alepa, josta haen joka ilta siideriä, mässyjä ja einesruokaa ennen klo 21 kun alkoholin myyntiaika uhkaa loppua. Aktiivisuusrannekkeessa tavanomaisen päivän askeleet on 500-700.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, millä tavalla toimistolle ja takaisin autoilu auttaa painonhallinnassa? Varsinkin kun lähipäivät ovat stressaavampia ihmiskontakteineen, mikä lisää ahmimisriskiä lounaalla ja heikentää yöunia (univaje lisää ruokahalua entisestään).
No riippuu varmaan minkälaisessa työssä ihminen on ja miten sinne liikkuu? Itse pyöräilen työpaikalle kesäisin, ja siellä ollessa tulee lounaillekin käveltyä: vaikkei liikuntaa ole paljon niin enemmän kuin etätöissä. Kävelen töissä myös portaita jatkuvasti. Helpointa ehkä työpaikalla on kuitenkin lounaat, sillä joku muu valmistaa ne ja voin valita monipuolisen annoksen jonka syön. Kotona ei viitsi tehdä niin monimutkaisia annoksia kesken työpäivän.
Kaikki eivät myöskään stressaannu ihmiskontakteista, vaan joillekin ne voivat olla hyvinkin tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Eikä tuota ahmimisriskiä ole kaikilla.
Joten sinulla ehkä näin, jollain muulla toisinpäin.
Ihan vinkkinä tuohon ruokaongelmaasi. Sen ruoan voi valmistaa etukäteen ja laittaa jääkaappiin tai pakastimeen. Salaatinkin voi tehdä moneksi päiväksi kerrallaan, kunhan ei sinne sitä ihan ohuinta lehtisalaattia väen väkisin tunge. Siihen, että lämmittää sen valmiin ruoan mikrossa 3 minuuttia ja lappaa salaattikulhosta puoli lautasellista viereen, menee vähemmän aikaa kuin siihen, että jonotat sitä ruokaa ja sen maksamista siellä työpaikkaruokalassa. Meillä kokataan viikonloppuna lounasruoat valmiiksi kummallekin ja tehdään sunnuntaisin ja keskiviikkoisin isot salaatti/kasvissatsit kulhoon jääkaappiin. Aikaa ei mene kauan - todennäköisesti viikkotasolla kokonaisuutena korkeintaan sen saman verran, mitä aikanaan arkipäivinä yhteensä kului työpaikkaruokailun oheistoimiin.
Totta, olet oikeassa. En vain ole onnistunut tämmöisessä vielä, kun oma vahvuus ei ole ruokahuolto. Uskon että monelle muulle tämä vinkki toimiikin hyvin. Itselle sopii hyvin myös nuo paussit töissä: eli juuri se pieni kävely ja jonotus. Tauottaa päivää kivasti kun saa vähän tuuletettua aivojaan :-)
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Minulta jäi kaikki hyötyliikunnat pois. Elimistö on aivan tukossa tästä istumisesta. En ymmärrä miten te muut ootte laihtunut?
Mitkä höytyliikunnat sinulta jäivät pois? Voisiko ne jotenkin korvata tämänhetkisessä arjessai? Minulta jäi pois hyötyliikunnoista käytännössä vain tuo 2-3 kertaa viikossa kauppaan ja takaisin (800 m suuntaansa) kävely ja muu pysyi ennallaan, joten lisäähtynyt varsinainen liikunta käytännössä on lähes puhtaasti ekstraa entiseen aktiivisuuteen verrattuna. Töissä toki oil vessaan pitempi matka ja portaitakin kiipesi aamulla toiseen kerrokseen ja illalla alas, mutta tällä hetkellä kotona kuitenkin ravaan noita kahden yläkerran ja alakerran välisiä portaita useammin kuin aiemmin arkena, kun haen tai vien milloin mitäkin, ja monesti ihan tarkoituksella lähden alakerran työpisteeltä yläkertaan vessaan, joten voi olla, että työpäivän aikanakin liikun jopa enemmän kuin ennen.
Mutta jos esim. olet tehnyt työmatkasi osin tai kokonaan kävellen tai käynyt kaupoissa kävellen, vaatii nykyinen tilanne sinulta sen, että käyt ihan tietoisesti ennen työpäivää ja työpäivän jälkeen tekemässä pienen kävelylenkin, kuten jo ehdotettiinkin. Samoin työpäivän lomassa voi käydä pienellä lounaskävelyllä, jos lounasruokala on aiemmin sijainnut kauempana. Lisäksi voi pitää minitaukoja, jolloin venyttelee ja pyörittelee käsiä ja jalkoja ja koko kroppaa tai kävelee vaikka kaikki kodin huoneet läpi tai käy rappukäytävässä kävelemässä pari kerrosta ylös ja alas.
Vaatii tietysti oikeasti vaivannäköä ja asioiden pohtimista, mutta onnistuu kyllä. Helpommalla varmasti pääsee, jos vain on. Mutta kun asia on sinulle nyt selvästi ongelmaksi muodostunut, niin kannattaa varmasti laittaa paperille ylös kaikki ne asiat, jotka ovat oikeasti muuttuneet (tämä ja tuo hyötyliikunta jäänyt, syömisessä tällainen muutos, nukkumisessa ja päivärytmissä nämä asiat eri tavalla) ja sitten miettiä, miten noita muutoksia voisi lähteä kompensoimaan. Kyllä niitä keinoja löytyy, kunhan käyttää vähän luovuutta.
Mulla sama kuin ap:lla, vaikka hyötyliikunta oli ennenkin aika vähäistä. Jotenkin sitä toimistossa kuitenkin tuli askeleita moninkertaisesti verrattuna kotona kökkimiseen. Ruokavalio on sama, hyvin kasvispitoinen. Liikuntaa on ehkä enemmän. Vatsa myös sekaisin, sitä se pelkkä istuminen teettää, ei auta vaikka joka ilta liikkuukin 1-11/2 h. Huoh.
Itse olen vain hieman löysistynyt, samat vaatteet menevät yhä päälle, mutta mekanismi on sama:
+ ulkoilen koiran kanssa pidempiä lenkkejä
+ nukun kunnon yöunet useammin
- työpäivä tulee seistyä (sentään seison) samassa asennossa lounastuntia lukuun ottamatta, toimistolla kävelen tilassa paljon enemmän: kysymään kaverilta, hakemaan teetä, kopiokoneelle jne. Kotona en meinaa huomata käydä edes vessassa.
- työmatka julkisilla lisää askelia, kun siinäkin tulee osittain kävelyä ja myös poikettua normaalisti useammin jossain asioilla: kirjastossa, kaupassa jne.
- muinoin normaaliaikaan työ sisälsi myös kokouksia ja tapaamisia muualla kuin työpaikalla: näihin liikuin pyörällä työpaikalta ja parin viikon välein oli koko päivä jossain kohteessa kiertelyä
- töissä sosiaalisen kontrollin alla en napostele niin paljon työtä tehdessä. Kotona etätöissä saatan stressiin tai tylsyyteen syödä tietokoneen ääressä karkkia ihan liikaa.
- ryhmäliikunta ja toinen, 3 tunnin seisomista edellyttänyt vapaa-ajan ryhmäharrastus on jäänyt elämästäni kokonaan
Ne vähän reilummat koiralenkit eivät korvaa tätä muuta.
Tämä on nyt "vähän" kallis ratkaisuehdotus, mutta teille, joilla ongelma on tuo hyötyliikunnan tai yleisen työpäivän aikaisen liikahtelun väheneminen, voisi auttaa se, että hankkisitte jonkun perusmallin aktiivisuusrannekkeen, joka muistuttaisi liian pitkään paikallaan olosta. Itselläni on kroonisesti muutenkin sykemittari ranteessa kellon virkaa tekemässä ja siinä on toiminto, joka hälyttää, jos en ole tuntiin liikkunut paikaltani. Siinä vaiheessa, kun ranteessa värähtää, eikä ole esim. ääritärkeä palaveri kesken, jossa itse olen pitämässä esitystä, teen pienen taukojumpan tai vähintään kävelen keittiöön ja takaisin. Toki tuohon voi varmaan käyttää ihan perinteistä munakelloa tai muutakin ajastinta tai vaikka kännykän hälytystä. Vie vielä sen ajastimen tai kännykän kauemmas siitä työpisteeltä, että tarvitsee kävellä sammuttamaan se hälytys, niin on pakko liikkua.
Mulla on käynyt juuri toisinpäin, viime keväästä lähtien paino on pudonnut 12kg.
On ihanaa olla kotona etänä niin on aikaa tehdä kunnon terveellistä ruokaa. Lisäksi käyn koiran kanssa joka päivä pienen extrakävelyn ruokiksen aikana. Etätöissä on jäänyt pois myös kahvitauot pullineen, eikä joulun jälkeen "tarvinut" syödä työpaikalle tuotuja ylijäämäkonvehteja ja pipareita.