Mikälainen anoppi sinulla on?

Olen tekemisissä anoppini ja appiukkoni kanssa vain pakosta. Koronavuoden aikana olemme tavanneet anoppia ja appiukkoa vain pari kertaa ns. pakosta.

Yhteydenpito puolison vanhempiin on hyvin minimaalista. Olen ns. "ikävä miniä" = En anna komennella itseäni enkä suostu anopin ja appiukon määräilyihin. En anna appivanhempien sekaantua parisuhteeseen ja perheen asioihin kuten lastenkasvatukseen.

Lapsia ei kasvateta 2000-luvulla alistamisella, pelottelulla, uhkailulla, tukkapöllyillä ja remmillä kuten anopin ja appiukon ollessa vanhempia. Toivottavasti EI. Emme tarvitse anoppia ja appiukkoa lastenhoitajaksi emmekä kodinhoitajaksi. En pidä anopin ja appiukon tavasta hoitaa lapsia, joten he eivät lapsiamme hoida ja lapsemme eivät ole heillä hoidossa tai yökylässä.

En ole koskaan erityisemmin viihtynyt anoppilassa ja minulla on puolison kotona jotenkin vaivautunut olo. Tulemme hyvin toimeen, kun ei tarvitse olla tekemisissä. En oikeastaan odota näiltä ihmissuhteilta mitään.

Mun anoppi on aivan huippu! Hän on mielestäni ihana, ystävällinen ja lämmin persoona. Tullaan todella hyvin juttuun. Minulla ja hänellä on nykyisin yhteinen harrastuskin, jossa käymme kahdestaan aina kun ollaan samalla paikkakunnalla. Hän on aina tervetullut meille ja minä myös heille, vaikka mies ei olisikaan mukana. Pelkkää hyvää toivon hänelle.

Edellinen anoppi oli ärsyttävä, kaikista paskaa puhuva alkoholisti. Onneksi pääsin eroon hänestä ja etenkin hänen pojastaan.

Siis täällä jotkut nostavat koulutusero joksikin suureksikin vaikeudeksi keskustella ihmisten kanssa. Tosiasiallisesti älykkyyttä osoittaa se, että kykenee keskustelemaan monenlaisista asioista ja eri tasoisesti, jos ei tähän kykene, on kyllä jotenkin fiksoitunut niihin titteleihinsä.

Anoppi on pieni ja pyöreä. Ei erityisen älykäs. Tulin hänen kanssaan hyvin toimeen niin kauan kun hänen anoppinsa eli. Sen jälkeen meni ns. sukset ristiin.

Kuollut, luojan kiitos! Oli eläessään täysi hirviö mua kohtaan. Vein häneltä ainoan poikansa ja anopin mielestä mieheni olisi pitänyt mennä naimisiin nuoruuden seurustelukumppaninsa kanssa. Jaksoi muistuttaa tästä vielä samalla viikolla, kun kuoli syöpään.

Anopilla oli tapana kirjoittaa mulle herjaavia kirjeitä, joissa ilmaisi hyvin selkeästi mielipiteensä minusta. Pakollisissa sukujuhlissa minut oli rajattu pois hänen ottamistaan valokuvista. Lapseni ristiäiskuvista oli esim. sotkenut naamani mustalla tussilla tai leikannut kokonaan pois. Anoppi myös loukkaantui, kun en antanut lasteni lähteä hänen ja miehensä kanssa Espanjaan lomalle. Mieheni sai kutsun samaiselle lomalle, minne itse en ollut tervetullut. Menivät sitten anoppi ja appi kahdestaan lomailemaan.

Ensimmäinen anoppi oli mukavin ihminen jonka olen koskaan tavannut. Toisen kanssa meni sukset ristiin jo ennen tutustumista sillä ei olisi hyväksynyt pojalleen enää ketään ensimmäisen avioliiton jälkeen. Ei siis olla edes tavattu. En ota asiaa henkilökohtaisesti vaikka luulen että jollain tasolla häntä harmittaa ettei tunne lapsenlapsiaan. Minua ainakin harmittaisi mutta ilmeisesti vanhan kansan tavat ovat vielä vahvoina hänessä

Mummotautinen.

Suoraan Kantelettaresta.

Ärsyttävä voivottelija, jolle joka asia on raskasta, vaikka on itse vielä pitkäaikaistyötönkin. Ajaa vaikka puolen suomen halki, jos kahvipaketti on "tarjouksessa".

Tuo raivostuttavan usein omat mielipiteensä julki sillä verukkeella, että "näin se tehtiin sillonkin kun te olitte lapsia", ja jos nyt ei tehdä niin pahoittaa mielensä.

Hyvissä väleissä ollaan, mutta seura on niin raskasta ettei sitä jaksa kauaa kuunnella.

Ihan mukavaa kun anoppi käy kyllässä mutta mukavampaa kun lähtee pois.

Vittumainen.

Oli pitkään tosi mukava, viimeiset pari vuotta on jankuttanut aivan liian aktiivisesti lapsenlapsista.

Ex-anoppi on kotkaksi muuttunut Louhitar. Olipa ”hauska” nähdä vuosien jälkeen kaupassa kun hän yritti keksiä kaikki keinot, että kutsuisin hänet kylään katsomaan miten nykyään asun. Utelias ja juoruileva, pahanilkinen. Olin ystävällinen ja hymyilevä, en kutsunut kylään.

Hän loppujen lopuksi höpötti koirastaan eikä kysynyt mitään minun elämästäni tai mitä muille ihmisille entisestä elämästäni kuuluu. Nähtiin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen ja hän höpöttää koirastaan ja kyselee missä päin asun, miten neliöitä, mihin päin ikkunat, tekisi mieli oikeastaan kahvia, onko meille pitkä matka, onko muut kotona jne. Ihme ämmä. Minä en kysynyt yhtään mitään enkä kertonut yhtään mitään, taisin puhua koronasta, koirasta, politiikasta ja säästä :D

Nykyinen anoppini on kai ihan ok mutta mieheni ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa. Kyse on kai siitä, että vahvat mielipiteet omaava anoppi haluaa sanella aikuiselle ihmiselle miten tulee asiat tehdä, olla tekemisissä sukulaisten kanssa, tehdä talkoita ja käydä kylässä, millainen auto jne. Äitinsä on päsmäröinyt miestä aina ja lopulta miehellä paloi hermo. Hän pisti välit poikki ja sanoo, että arvostaa liikaa nykyistä rauhallista oloaan liikaa että edes yrittäisi sopia. Koska en halua olla välikätenä tai tietotoimistona niin en minäkään halua olla anopin kanssa tekemisissä, kävi liian raskaaksi. Anopilla on kolme tytärtä niin päsmäröiköön heitä.

En tiedä, en ole koskaan tavannut. Huonomminkin kai voisi olla kun näitä juttuja on lukenut.

Ihan hemmetin kovaääninen anoppi, korvatulpat tarvitsee, jos vieressä kailottaa. Kertoo yksiä ja samoja juttuja koko ajan. Yritän näyttää kiinnostuneelta 😄

On pitänyt ikäviä luentoja kasvissyöjälapselleni, koska ei voi ymmärtää asiaa. Tyttö on ollut kasvissyöjä jo 6 vuotta, eikä enää nyt täysi-ikäistyttyään halua käydä mummolassa. 🍎🍉🥝

Neuloo koko perheelle kasapäin villasukkia, mikä on mukavaa. 🧦

Luulin pitkään että mukava anoppi...Liki parikymmentä vuotta. Tosin oli alkuun liian. kiinnostunut poikansa elämästä, mutta katsoin läpi sormien. No, häihimme ei laittanut tikkua ristiin. Mieheni olisi pitänyt pyytää häneltä ennenkuin avioitui kanssani( kaksi lasta ja parikymmentä yhteistä vuotta). Lapsiamme huomioi vähemmän kuin tyttäriensä lapsia. Mutta en piitannut. Nyt ei mieheni halua enää olla missään tekemisissä vanhempiensa kanssa...Joten en ole myöskään. Sieltä on kuulunut niin eriskummallisia väitteitä ja luuloja jotka loukkaavat miestä ja myös minua. Tyttäret eli kälyni ovat manipuloineet vanhempia kymmenet vuodet meitä vastaan. Nyt ovat harhaisia, kateellisia ja epäluuloisia.

Harmi sinällään koska on ainoa poika. Tosin ehkä aina on ollut aistittavissa se että jokin hiertää koko porukkaa? Mutta avoin ja reilu keskustelu ei ole koskaan ollut miehen perheessä tapana. Selän takana pahan puhuminen, valehtelu ja kälyillä oman taloudellisen edun ja huomion tavoittelu taas ovat.

Räväkkä, kova keksimään ongelmia, pettyy jos ei sairauksia tai vaikeuksia. Utelias, ei kiinnostunut lapsenlapsista (koska ei ongelmia).

Nykyään etäinen, aiemmin tuppautuva.

Appi oli alkuun hieman oikukkaampi mutta anopin kanssa on ollut mukiinmenevää.  Minä ja anoppi olemme nuukia.

Koronajumi estää käymisen eikä autokaan ole käytettävissä.  Tilanne 7.3.21.

Raskas marttyyri, joka eron jälkeen takertui lapsiinsa.

Ei anoppia ei ongelmaa.