Mikälainen anoppi sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun on lukenut niin ei voi kuin ihmetellä. Miten se anoppi onkin aina joku ihmishirviö mutta vika ei ole koskaan peilissä?

Itselläni on oikein mukava anoppi. Ei niin mitään pahaa sanottavaa naisesta.

Mutta ei minulla yleensä muutenkaan ole pahaa sanottavaa ihmisistä ympärilläni. Ikinä en ole ymmärtänyt miten niin monilla ihmisillä on taito ajautua aina riitoihin tai ongelmiin toisten ihmisten kanssa...

Monissa anopin ja miniän välisissä huonoissa suhteissa on kyse siitä että kaksi naista kilpailee saman miehen rakkaudesta. Tämä siis silloin kun sekä anoppi että miniä ovat lapsellisia ja kypsymättömiä luonteita.

No höpö höpö! Ilkeä ihminen on ilkeä ihminen.

Juuri noin. Ilkeä ihminen on ilkeä, vaikka mitä hänelle sanoisit. Suomessa on niin paljon katkeroituneita ja ilkeitä ihmisiä.

Minulla on kokemusta entisestä anopista, jolle en ikinä kelvannut. Kun ensimmäisen kerran tavattiin, hän sanoi, että olethan lyhyen hameen laittanut, melkein kusiraja näkyy. Minä olin ihan itku kurkussa, koska omassa lapsuudenkodissani ei ikinä kenellekään vieraalle puhuttu ilkeästi.

Kerran kun ex-avopuolisoni vei minut mökille, hän lähti appeni kanssa kalaan. Jäin anopin kanssa kahdestaan ja anoppi häipyi pitkäksi aikaa jonnekin, ehkä rantasaunalle. Kun hän tuli takaisin mökkiin, hän tiuskaisi, että mitä hän on tehnyt ansaitakseen noin patalaiskan miniän. Minä kysyin hämmästyneenä, että anteeksi mitä minun olisi pitänyt tehdä. Ex-anoppi sanoi, että olisit nyt edes perunat kuorinut valmiiksi, miehet tulee kohta kalasta ja alkaa tässä nålkä olla itse kullakin. Jotain tiskaamiseen liittyvää siinä myös oli, mutta en muista tarkemmin.

Hän ei ollut mitään muuta kuin läpeensä ilkeä ihminen. Hän teki ihan tahallaan sitä, että satutti ihmisiä puheella, haukkui suoraan päin naamaa ja vain hänen tapansa ajatella asioista oli oikein. Appeni eli oman miehensä haukkui myös päivittäin ja usein ihan ääntä korottaen. Inhottava ja ilkeä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ex anoppini oli mukava. Ainoa mistä valittamista niin ei pahemmin ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Ei meilläkään. Kun anoppini tuli mummiksi, osti paljon vaatteita ja tavaraa. Minusta tuntuu, että hänelle oli tärkeää vetää roolia hyvänä mummina. Hän oli meillä viikonlopun, kun esikoinen täytti yhden vuoden. Tai muutama viikko sen jälkeen. Se oli ensimmäinen kerta, kun mieheni kanssa jätettiin lapsi hoitoon ja oltiin hotellilomalla la-su. Muistan edelleen sen anopin valituksen, kun tultiin kotiin. Poika oli nukkunut huonosti. Hän sanoi, että on turha enää ikinä pyytää häntä yön yli lapsenvahdiksi, koska hän ei saanut nukuttua kunnolla. Hän ei ala öitä valvomaan.

Jotenkin anopilla on ollut ajatus, että lapsenlapset on mukavia ja niiden kuvia on hienoa katsella, mutta ei hän kyllä ole aikaa niiden kanssa viettänyt. Se oli uskomatonta, että jos hän tuli meidän edelliseen kotiin käymään, hän saattoi ajaa 200 km meille kylään, syötiin ehkä yhdessä ruokaa tai juotiin kahvit ja anoppi miehensä kanssa lähti pois viimeistään 2-3 tunnin kuluttua. Ei puhettakaan, että olisi lapsenlasten kanssa viettänyt aikaa, leikkinyt tai pelannut.

Joku mainitsi aiemmin ketjussa koronarajoitteet ja ettei ollut tavannut anoppiaan aikoihin. Meillähän anoppi aloitti omaehtoisesti huhti-toukokuussa 2020 lakon, että ei tapaa meitä eikä me saada käydä hänen ja hänen nykyisen miehensä luona kylässä. Meidän lapset oli silloin 7 v. ja 5 v. Sitä kesti pari vuotta. Itse kyllä juoksi jumpassa ja jos teatterit oli auki, niin maski naamalla teatterissa, mutta meille ei tullut kun pelkäsi koronaa. Lapset kuulemma kuljettaa päiväkodista ja koulusta koronan. Hassua kyllä, meillä on ollut koronaa perheessä 2 kertaa ja anoppi itse sairastanut jo kolme kertaa. Tosin nyt jouluna kun käytiin siellä syömässä, hän sanoi, että oletteko kuulleet, ettei se korona ole enää vaarallinen tauti, ei sitä tarvitse enää pelätä. Ihan kuin me oltaisiin sitä erityisesti pelätty.

Minulla on ihana anoppi :) Sovittiin häissä, että jos tulee ongelmia niin saan

Lainasin häiden jälkeen Sviitissä anopin peltihousut roiskeilla

Meillä on kylpylöissä ihanaa :)

Todella mukava ja käydään kynttilä viemässä Jouluna hänen haudalle.

Hei Minulla on Hyvä Anoppi oikea mielinen! Hän on 97v asuu vielä yksin kotona ryhti on jo kumara mut pää toimii! Ei oo koskaan haukkunut minua vaikka kyllä joskus olisi syytä ollutkin! Olen aina tuntenut itseni tervetulleeksi hänen luo! On aina Rakastanut lähimmäistä enemmän kuin itseään! Rakas Anoppi sanon sen hänelle ja Halaan! 😁T. Mauri 

Entinen alkkis, nykyään uskossa. Ei ollut koskaan vanhempi lapsilleen. Jotenkin rikkinäinen ihminen, yleisluonne epämiellyttävä. Olen mahd vähän tekemisissä. 

Minulla on ihana anoppi!💓

tulemme hyvin juttuun ja meillä on hyvin samankaltainen arvomaailma, se yhdistää meitä. Huumori kohtaa ja hän on ottanut minut avosylin vastaan. Hän on kasvattanut poikansa hyvin ja olemme paljon tekemisissä koko suuren perheen kesken. Autamme toinen toistamme. Olen saanut ihanan toisen perheen. Ja olen siitä hyvin kiitollinen. 

Kiitos anoppini!🥰

Entinen, onneksi.

Tosi mukava, joskin aika jämpti ja välillä määräileväinen. Hyvin ollaan silti toimeen tultu. Avioero tuli pojastaan, mutta ollaan anopin kanssa lämpimissä väleissä edelleen, hän auttelee lastenhoidossa ja minä auttelen esim. mökillä kattojen putsauksessa ja ruuanlaitossa, että anoppi saa touhuta lastenlasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä anoppina hirviö.

Minulla on ihana anoppi. Tulemme hyvin toimeen. Jos joku asia hänessä harmittaa on hänen todella huono itsetunto. Ei pidä itseänsä minään ja hän tuo sen joka kerta esille tavalla tai toisella. Vaikka häntä kehuu niin ei osaa ottaa kehuja vastaa.

Kuollut, melkein 40v sitten 

Vanha sairas ja sitkeä.. Välit ovat hyvät, reilu 200 km. 

Vähän yksinkertainen. Hän on aikoinaan koulun jälkeen käynyt keittäjä-koulun ja ollut sitten jossain tehtaassa sopan jakelijana. Ilmeisesti siis ollut keittolounas tarjolla tehtaan työläisille. Eihän sellaista nykyisin ole missään. Siellä keittolassa hän oli tavannut miehensä. Sitten kun syntyi lapsi, anoppi jäi kotiäidiksi. Tuo oli 70-luvun alussa. Kolme lasta sai 10 vuoden sisään. Minusta tuntuu, että ne vuodet kotiäitinä saivat hänet ajattelemaan taloudellisesti. Kun hän keittää perunoita, hän kysyy jokaiselta, montako syöt ja keittää tosiaan vain sen määrän.

Hän on tehnyt töitä myös koulun keittiössä silloin kun omat lapset olivat kouluikäisiä. Sen huomaa, että ruoka on oltava ajallaan pöydässä. Monenlaista terveyshuolta hänellä on ollut nyt eläkeikäisenä, mutta edelleen laittaa joka päivä lämpimän ruuan. Kun me käydään kylässä, aina on ruoka tarjolla. Mikään sosiaalinen tai seurallinen luonne hän ei ole ja se oma maailmankuva on melko kapea. Jos tulee oudompia tai uudempia sanoja, hän ei ymmärrä keskustelua. Ei seuraa myöskään politiikkaa tai yhteiskuntaa. Kun käytiin kylässä, hän tuumaili, että mitähän varten sitä pitää lakkoilla, ihmisiltä loppuu ruoka pöydästä. Kysyin, onko hän seurannut mitä lakko koskee. Ei kuulemma ole, kun ei jaksa poliitikkojen väittelyitä. En tiedä, ymmärtäisikö hän lakon syyn, vaikka joku selittäisi.

Mikälainen? Hah, repesin!

Entinen anoppi, ei nykyinen. Oli hiukan melankolinen luonne ja masennus iski rintasyöpään sairastumisen jälkeen. Mitä tässä elämässä on mieltä, joutaisi vaikka pois, hän puhui. Minua pelotti olla hänen seurassaan pidempiä aikoja. Hän saattoi myös tuijottaa pitkään hiljaa ja sitten tokaisi yhtäkkiä jotain yllättävää. Yleensä ei mitään kivaa ja piristävää, vaan synkkää tai sitten tylyä. Esim. ex-puolisolleni sanoi yhtäkkiä, että on tuo maha sinullakin alkanut kasvaa. Me mentiin ihan hyvää tarkoittaen kyläilemään ja vietiin tuliaisia ja yritettiin pitää keskustelua yllä. Sitten hän alkoi arvostella toisen mahan kasvamista. Olisi pitänyt suunsa kiinni, jos ei mitään hyvää sanottavaa tule mieleen. Sehän siinä niin väkinäistä oli, kun ei ymmärtänyt olla sanomatta ikäviä asioita toisille tai synkkiä ajatuksia ääneen, vähän kuin olisi tahallaan halunnut järkyttää. Olen niin iloinen, ettei tarvitse olla missään tekemisissä enää.

edesmennyt, tulin hyvin toimeen

Yksinkertainen, lapsenomainen. Hän on vakaumuksellinen kristitty, joka välillä innostuu tuputtamaan jumalaa ja Jeesusta. Hän saattaa sanoa naiivin ajattelemattomasti esim. jonkun painonnoususta tai ulkonäöstä, mistä paikalla olijoille tulee kiusallinen fiilis. Yksi hänen suosikkimietelmistään on: "Raha ei tuo onnea." No, hänhän on ollut pienituloinen koko ikänsä eikä ole kokemusta siitä, toisiko raha kuitenkin onnea. Hänelle ihan niin tavallinenkin koulutus kuin esim. maisterin tutkinto on jotakin ihmeteltävän hienoa. Hänellä on monenlaisia rajoitteita ja outouksia esim. ravinnon suhteen. Jotkut niistä ovat oikeitakin rajoitteita tavallaan ja jotkut itse kehitettyjä.

Hän on piinallisen rehellinen ja avoinkin, myös kiusallisuuteen asti. Hän ei osaa valehdella. Hän tarkoittaa hyvää, mutta lukee tilanteita monesti väärin.

Ei anoppia ei ongelmaa.

Ihan ok. Vähän turhan kova höpöttämään ja hössöttämään, sekä ajattelussaan hieman yksioikoinen ja kykenemätön näkemään kokonaisuutta. En usko, että meistä tulee mitään parhaita ystäviä koskaan, mutta hän suhtautuu minuun positiivisesti ja tulemme toimeen ongelmitta. Mielelläni hänelle antaisin mahdolliset tulevat lapsemme hoitoonkin.