Mikälainen anoppi sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa, koska emme pidä mitään yhteyttä toisiimme. Onneksi asutaan kaukana toisistamme. Mies joskus soittelee, ei muuta yhteyttä.

Kamalaa.

Anoppini on valitettavasti kuollut. Hän oli oikein ihana tyyppi, ja tulimme hyvin juttuun. Muistelen häntä usein. 

Kiva kuulla että on noin paljon tyytyväisiä ja ihania miniöitäkin.

Minä voin puhua anopistani jo imperfektissä.

Andreas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hiljainen on, ollut kuolleena kohta 20 vuotta.

 

No,eipä ole sitten anopista mitään ongelmaa.

Minusta kaikkein tärkein rooli on puolisolla näissä hirviöanoppijutuissa. Jos puoliso ei asetu oman vaimonsa/miehensä puolelle ristiriitatilanteissa, niin silloin anoppi on onnistunut rikkomaan pariskunnan parisuhteen ja katkeruus ottaa vallan ja ero häämöttää. Puolisoiden tulee aina pitää yhtä!

 

Ei päde aina. Nimittäin kun se miniäkin voi olla hirviö. Kokemusta on. Ei hoitanut lapsiaan, puoliso toi ne äidilleen hoitoon eli sen hirviön anopille. Ei siinä auttanut hirviölle sanoa, että anoppi ei jaksa hoitaa, sai raivokohtauksia

Tottahan toki, sitten kun olet rakentanut sen talon, auton, tien, kahvinkeittimen ja sen hellan. Muuten ei nainen voi sitä ruokaa laittaa.

Eipä ota kyllä sinunkaan kirjoituksista selvää.

Ihan ok anoppi. Viileät välit. Kylässä kun käydään niin yleistä jutustelua porukalla, kahden kesken joutuu aina vähän miettimään mitä juttelis. Anopin äidin ja siskon kanssa tulen tosi hyvin juttuun. Samoin appiukon siskon ja äidin. 

Mutta iso apu heistä ollut lasten hoidossa, siitä olen kiitollinen.

Oli ihana anoppi, asui toisessa maassa ja vieraillessa oli lasten kanssa muuten, mutta lapset oli koulussa päivisin. Ruokaa ei oikeasti osannut tehdä ja söi sitten kun se tehtiin kaikkien ollessa kotona. Hänen mies oli ollut kokki.

En ole enää väleissä hänen kanssaan, enkä halua nähdä. Ensi tapaamisesta lähtien aina näpäyttänyt tai huomauttanut jostakin. Laitan astiat väärin tiskikoneeseen ja kaappeihin, omassa kodissani. Olen aivan liian herkkä (itkin, kun veljeni im kuolemasta 3kk). Nukun liikaa, en koko ajan touhota. Huono koulutus jne. Tekemäni ruoka pahaa. Siirryttiin siihen, että minä syön omaa ruokaa ja mies tekee anopille omat. Silti piti valittaa.

Kestin tämän ja ajattelin sen vain kuuluvan asiaan. 6 vuotta meni, saimme lapsen. Sen jälkeen tilanne paheni, anoppi oli täysin rajaton ja minä täysin kelvoton. Jopa pelottavaa alkoi olla käytöksensä, omi vauvan eikä millään meinannut antaa sitä minulle, vaikka vauvalla nälkä tms.

Yritimme rauhallisesti selittää asiaa, ei auttanut. Lopulta päätin, että en häntä enää näe, kun näkemiset päättyy minun osaltani itkuun. Miehen mukaan syy minussa, hänen äitinsä aina yrittänyt parhaansa ja tehnyt kaikkensaz että pitäisin hänestä. 

Harmittaa tosi kovasti tilanne. 3 edellisen poikaystäväni äitien kanssa olin tosi läheinen, yhden kanssa vieläkin vaihdetaan kuulumisia. En osaa selittää edes miksi, mutta tämän nykyisen kanssa tiesi ensi kohtaamisesta, että tästä ei hyvä seuraa. Toivoin asiallisia suhteita, lämpimät olisi pkussaa. 

Ihan hyvä anoppi. Hän neuvoo ja auttaa, jos tarvitaan. Hän on sairastunut syövän 4 kertaa. Pitkiä ajanjaksoja on kulunut niin, ettei hän ole jaksanut tai ei ole uskaltanut tavata. Esim. korona-aikaan leikattiin suolistosyöpä ja annettiin kaikki mahdolliset hoidot. Hän ei uskaltanut tavata meidän perhettä 1,5 vuoteen. Tietysti minä ajattelin, että entäs jos ei selviydy syövästä, niin ollaanko ihan turhaan vältelty tapaamista 1,5 vuotta. Onneksi nyt on ollut parempi tilanne eikä pitäisi olla syöpää missään. Hänellä on molemmat rinnat myös poistettu, mutta jo yli 10 vuotta sitten. Itse asiassa toimen rinta leikattiin pois ärhäkän syövän takia jo yli 20 vuotta sitten. Joskus tuntuu, että liikaa annettu murheita yhdelle ihmiselle. Hänen ex-aviomiehensä kuoli heille kotiin yhtäkkiä muutama vuosi sitten. Ei ollut mieheni isä, mutta isäpuoli kuitenkin. 

Anoppini on alle 50 vuotias ja varastin hänen pikkuhousut pyykkikorista. Vanhemmat naiset tuoksuvat paremmalle. Toivottavasti anoppi ei huomaa :) Olivat aika kovassa kunnossa ja rakastan tuoksuja.

Oma vaimo pesee liikaa alapäätä ja sillä on hiivasientä kovasti :( Ihan kuin kananmunan valkuaista

Oikein ihana ja iloinen naishenkilö. On selvästi tytärtään kokeneempi sängyssä. Hän nukkuu rauhallisesti jopa 8 tunnin yöunet.

Semmoine hippasen rannalla tai ehkä pellolla ruskettunut, jolle miniä lähettää kaikki minulta ja yhteiskunnalta huijaamansa rahan, joten ehkä se on paikallisesti pystynyt ostamaan juopolle miehelleen takaveto- Hiluxin, jossa on tiukempi takaputki kuin aasissa.

Meillä on eri uskomukset anopin kanssa. Hän on taikauskoinen ja jossain määrin naiivi. Kun selvännäkijä kertoi, että hän tulee myymään asuntonsa, arvatkaa vaan, möikö hän asuntonsa. Tietysti, koska niin oli hänen mielestään määrätty tapahtuvaksi! Nämä kakki selvännäkijän ja kirkon miehet saavat hänen päänsä sekaisin. Omasta mielestään on tervejärkisin ihminen maan päällä. Hän ei ottanut korona-rokotuksia, koska ajatteli niissä olevan implantteja, joilla joku vakoilee. Kuka ja miksi, sitä en tiedä. Hänen kanssaan on mahdotonta keskustella mistään rokotuksista. Hän myös lääkitsee appeani itsenäisesti rohdoilla. Minä puhuin apelleni, että oikeasti kolesterolilääkettä kannattaa ottaa, ettei tulisi aivoinfarkti. Korkea kolesteroli 80-vuotiaalla voi olla hengenvaarallinen. Jos anopin höpöhöpö-yrttilääkket toimisi, kai se kolesteroli olisi jo normaali. Myös voita anoppini syö ja syöttää mielellään muillekin ihan tolkuttomia määriä. Hän ei ymmärrä, että voin ja runsaan sokerin käyttö lisää monien sairauksien riskiä eikä pätkän vertaa ajattele appeni kolesteroliarvoja.

Joka paikan höylä. Lupaa yhtä ja toteuttaa toista. 

Huumorintaju on toisenlainen kuin minulla. Hänen äitinsä sanoi anoppiani tosikoksj. Sellainen hän on: tiukka ja totinen, huumori ei uppoa. Parasta viihdettä hänelle on haukkua huumoria. Tosikko ollut kuulemma jo syntyessään. Hän myös muuttaa mieltään. On saattanut luvata, että tulen teille viikonlopuksi lapsia vahtimaan 1.-3.4. Ei sitten tulekaan. Kyse ei ole unohtelusta, vaan siitä, minkä hän priorisoi tärkeämmäksi. Mikä tahansa voi olla tärkeämpää kuin olla lastenlasten kanssa. Puusavotta on joskus ollut. Meille tulee 11 moittia halkoja, ne pitää pinota liiteriin. Noin hän voi perustella, jos perii tulonsa meille. Hyvin harvoin on lastenhoitoapuna ollut, vaikka itse sanoo, että pyytäkää apua.

Aivan ihana anoppi. 

Ihan menettelevä.

Kovasti riskaa omia lapsiaan milloin mitäkin hänen luokseen justnytheti tekemään. Tosin yksi lapsista on hänen suosikki jonka ei tarvitse tehdä mitään ja on ennakkoon jo perinyt puolisonperheen kesäpaikan anopin toiveesta. Itseä ottaa kupoliin tuo anopin eri arvoinen lastensa kohtelu, mutta muut lapset jotenkin alistuneet kohtaloonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun on lukenut niin ei voi kuin ihmetellä. Miten se anoppi onkin aina joku ihmishirviö mutta vika ei ole koskaan peilissä?

Itselläni on oikein mukava anoppi. Ei niin mitään pahaa sanottavaa naisesta.

Mutta ei minulla yleensä muutenkaan ole pahaa sanottavaa ihmisistä ympärilläni. Ikinä en ole ymmärtänyt miten niin monilla ihmisillä on taito ajautua aina riitoihin tai ongelmiin toisten ihmisten kanssa...

Monissa anopin ja miniän välisissä huonoissa suhteissa on kyse siitä että kaksi naista kilpailee saman miehen rakkaudesta. Tämä siis silloin kun sekä anoppi että miniä ovat lapsellisia ja kypsymättömiä luonteita.

No höpö höpö! Ilkeä ihminen on ilkeä ihminen.

Ihan mukava ja tavallinen. Hän ei kuitenkaan ole ihminen, jonka seurassa kukaan nauraisi. Vitsit ei uppoa eikä hän naura ääneen ikinä. Ei hän ole toisaalta myöskään ilkeä tai vihainen. Sellainen maanläheinen tyyppi, eikä haihattelija. Jos sanot jonkin asian, hän ottaa sen tosissaan. Kova ollut tekemään töitä, ja jossain vaiheessa elämää teki jopa kahta työtä, että sai poikiensa kiekkoharrastuksen maksettua.

Hän on jossain määrin myös suorasukainen. Esimerkiksi kun hän muutti, hän vain soitti miehelleni eli pojalleen, että muutto on silloin ja silloin, ole hyvissä ajoin paikalla. Hänen tyyliinsä ei oikeastaan sovi kysyä, pääsetkö avuksi muuttoon, vaan hyvinkin suorasukaisesti kertoo, jos johonkin tarvitsee apua. Mieheni rakensi hänelle entiseen kotiin terassin, mistä oli lähellä tulla riitaa, koska meillä oli mieheni kanssa samaan aikaan vain viikko kesälomaa. Anoppi oli päättänyt, että se terassi rakennetaan juuri sillä viikolla. Niin tapahtui, koska en minä halunnut alkaa riidellä terassiasiasta, joka oli hänelle tärkeä. Mieheni taas on tossukka, joka hyppää, jos joku käskee.

Ex anoppini oli mukava. Ainoa mistä valittamista niin ei pahemmin ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan.