Lue keskustelun säännöt.
Mikälainen anoppi sinulla on?
Mikälainen anoppi sinulla on?
Tuletko hyvin toimeen anopin kanssa?
Onko ollut ongelmaa anoppi suhteessa?
Kommentit (1243)
En osaa sanoa. Olen tavannut hänet vain pari ertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Tein jo alusta saakka selville, että kumppanin sukulaisiin tutustuminen ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono. Yli 20 vuotta olen yrittänyt häntä sietää, nykyään nähdään onneksi vain muutaman kerran vuodessa, meidän kemiat eivät vain kohtaa. Hän on omaa äitiäni n 15 vuotta vanhempi ja erittäin vanhoillinen. Ainoastaan pojastaan omistushaluinen, mutta kuitenkin moittii poikaansa/meidän perhettä mistä milloinkin.
Harmi, olisin toivonut meille erilaiset välit. Hän teki kuitenkin jo seurustelun alkumetreillä selväksi että en ole se toiveiden mukainen miniä. Ensimmäisen raskaudenkin toivoi keskeytyvän vielä 6 viikkoa ennen laskettua aikaa...
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olen tavannut hänet vain pari ertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Tein jo alusta saakka selville, että kumppanin sukulaisiin tutustuminen ei kiinnosta.
Erittäin omituista käytöstä sinun taholtasi. Et varmaankaan ole silloisen puolisonkaan kanssa enää? On meitä moneksi.
Aivan ihana. Iloinen ja rakastava luonne. Sellainen ihminen, jonka seurassa on aina hyvä olla.
Vireä 65 vuotias kerran pantu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Olen tavannut hänet vain pari ertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Tein jo alusta saakka selville, että kumppanin sukulaisiin tutustuminen ei kiinnosta.
Erittäin omituista käytöstä sinun taholtasi. Et varmaankaan ole silloisen puolisonkaan kanssa enää? On meitä moneksi.
Kassit oon tyhjennelly viimeksi Triplan pisuaariin.
Mitä yhteistä on anopilla ja olutpullolla?
Molemmat ovat parhaimmillaan kylmänä, avattuna, pöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on anopin ihannepaino?
Noin 3-4 kiloa. Uurna mukaan luettuna.
Lyhyen vierailun aikana mukava, jokseenkin kova ääninen. Pidemmällä aikavälillä läy raskaaksi. Kaikki anopin lapset on samaa mieltä tai ei tekemisissä.
Käymme kuitenkin usein mielellään kahvilla ja hän käy pari kertaa vuodessa meillä kahvilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut aikoinaan aivan ihana anoppi ja appi. Valitettavasti liitto heidän poikansa kanssa ei toiminut. Tämän anopin kanssa soittelemme edelleen.
Toinen anoppi inhosi minua heti, katseli päästä varpaisiin. Meni miltei 10 vuotta ennenkuin uskoin kaiken. En ole tottunut tuollaiseen leimaamiseen ja halveksuntaan. Hän on ilmeisesti kovin pidetty ihminen piireissään. Minä jotain alempaa kastia (olen ihan perus) Sitten irroitin. Hän ei ole ollut oikeasti kiinnostunut poikansa perheestä tai lapsenlapsistaan.
Kuollut, en kerinnyt koskaan tapaamaan, vaikka aloinkin seukata poikansa kanssa kun hän vielä eli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi on ihan perus "Iittala". Mutustaa khattia ja katsoo telkkaria. Minusta ei ole kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran anoppi, aina anoppi, niinkuin presidenttikin. Lasteni äidin äiti on aika kapeakatseinen, ei heidän kanssaan olla tekemisissä enää oltu aikoihin. Edellisen virolaisen vaimon valkovenäläistä sukua oleva äiti on paras. Joku sydäntohtori, eläkkeellä. Sivistynein ihminen jonka tunnen. Tietää ja ottaa selvää asioista eikä hauku ikinä ketään eikä kiukuttele, neuvoo kyllä ja toteaa asiat rauhallisesti vaikka on vahvat mielipiteet. Myös nykyinen venäläinen anoppi on todella fiksu, akateeminen hänkin, ei tuomitse eikä puolustele tai selittele mitään. Toteaa vain että ajassa on elettävä. On todella hyvät anopit ja nähdään kun se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi hoiti vain tyttärien lapsia,
Minä olen miniä, lapsiani ei hoitanut koskaan.
Aika outoa syrjimistä. Mieheni on puoliksi karjalainen ja hänen äitinsä oli aivan ihana samoin kun hänen siskot ja koko suku, miehen veljet, serkut ynnä muut. Koko ajan pyytelevät käymään ja kyselevät kuulumisia. Olen todella onnellinen siitä että tuo karjalainen avoimuus ja ystävällisyys jatkuu suvussamme.
Olin saksalainen anopin vääränmaalainen miniä. On jo edesmennyt.
Mukava anoppi on. Uskon että hänellä on adhd.
Anoppini on kuollut. Hänen eläessään en pitänyt hänestä enkä hänen puheistaan. Hän ei ilmaissut itseään suoraan, vaan vihjauksilla mistä ei saanut kiinni. Puhe sisälsi jotain verhottuja totuuksia. Nyt vuosia hänen kuolemansa jälkeen ymmärsin mitä hän halusi sanoa. Hän ei halunnut minun eroavan pojastaan siksi ettei pitänyt minusta, vaan minun itseni vuoksi. Hän ei kyennyt sanomaan että poikansa on psykopaatti ja vaarallinen.
Aina jotain moittimassa ja piruilemassa päin näköä, nyt on viime aikoina puhunut että "itseään saa puolustaa", varmaan yrittänyt kasvattaa kovanahkaista emäntää nämä vuodet. Viimeksi jotain höpisi että "sähän voisit pystyä mihin vain mutta..."
Ei siitä ota selvää.
Ex-anoppi vihas mua jo ennenkuin oli edes nähnyt livenä. Olimme vasta tavanneet poikansa kanssa ja siitäkin oli ehtinyt vierähtää huimat 6 päivää, niin tämä rautarouva oli lähtenyt kaikista henkseleistään irti kun kuuli, että kolmekymppinen poika on löytänyt naisen. Oli lähettänyt minulle terveisiä poikansa mukana, että pyrin vain estämään hänen ja poikansa tapaamiset. Onhan se nyt ihan järkyttävää, ettei tämä poika ajaisi enää jokaikinen perjantai puolen suomen läpi koko viikonlopuksi lapsuuden kotiinsa. En tosin koskaan sanonut, etteikö hän voisi mennä sinne silloin kun haluaa/ sopii, ja usein menikin.
Mutta siihen vedin rajan, kun tätä alkoi tapahtumaan keskellä viikkoakin tyyliin puolen yön aikaan kun anopilla yhtäkkiä tuli kauhea ikävä poikaansa. Kyse ei ollut sairastumisesta, onnettomuudesta, äkillisestä avuntarpeesta etc. Ei, vaan soitto, missä ilmoitettiin tyyliin : " voisit tulla edes äitiäs kattomaan". Varmaan sanomattakin selvää, että poikahan lähti samantien kun käsky kävi. Niin, keskellä yötä monen sadan kilometrin päähän.
Eikä kyseinen ex-anoppi ollut dementoitunut tahi muutakaan sellaista. Pää leikkasi kuin partaveitsi, oli työikäinen ja -kykyinen, ei sairauksia tai vammoja, ei asunut yksin vaan miehensä kanssa, joka oli ihan samanmoinen. Erittäin puuhakas pariskunta.
En vaan loplta enää jaksanut sitä jatkuvaa piikittelyä, jos olin tämän pojan kanssa esim. sopinut jonkin menon, niin johan siitäkin syyllistettiin, kun juuri sillä hetkellä olisi tarvittu esimerkiksi tyyliin apua kukkapenkin möyhentämiseen,,keskellä sydäntalvea. No , kuka noita laskee.
Ex on syystäkin ex, ja oli se poika, anoppi tai molemmat.