Mikälainen anoppi sinulla on?

Semmonen joka sanoo kysymättä neuvoja ja haluaisi antaa alle 3 kk vauvalle herkkuja.. kai ihan hyväntahtoinen mutta häntä kestää vain pieninä annoksina harvoin. On myös liian innokas hoitamaan vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

HT ja jotain narsistisia piirteitäkin hänellä on. Ei siinä mitään, mutta hänelle on kova pala se, että miniät ovat älyykkäämpiä kuin hän. Hän yrittää joskus päteä, mutta en viitsi sanoa hänelle, että hän on väärässä. Ei siitä mitään hyötyä olisi. Pitää vaan muistaa "kytkeä pois päältä tietyt osat aivoista" kun hänen kanssaan keskustelee, niin ihan hyvin se menee.

Onneksi puolisoni on perinyt älykkyytensä isältään.

Onko appiukko siis älykkäämpi kuin miniät?

Ihan oikeasti.Voiko anopille sanoa moro ja näkemiin?

Ihan tavallinen ihminen. Ammatiltaan lastenhoitaja.

Nähdään joka viikko.

Uskovainen hössykkä, ihan ok, ei tyrkytä uskoaan tms. Hyväsydäminen ja antelias. Liiankin. Liian kiltti

Olettaisin, että olisi helposti höynäytettävissä.

Ihana, myötäelävä, huumorintajuinen, lapsia rakastava ei mitään pahaa sanottavaa

Missä anoppi siinä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Missä anoppi siinä ongelma.

Anoppi on jo muisto vain. Hänen pojastaan erosin ennen anopin kuolemaa.

Aluksi meillä meni suht hyvin. Mutta sitten tuli kinaa siitä kumman kaa poika on, äitinsä vai minun ja lastensa.

Anoppi haukkui minut lyttyyn ja annoin takaisin.

Miehen kuvioihin tuli toisia naisia.

Hain lopulta eroa. Se tuli viime tipassa. Olin noissa kuvioissa hukannut kokonaan itseni. Sitten terapiassa rakentelin itseäni uudelleen.

Oli eron jälkeen lasten kanssa kunnes hekin muuttivat omilleen.

Ihan ok kun ei nähdä liian usein. Uskovainen, ja todellakin tyrkyttää ja hengellistää ihan kaiken. Tähän menee eniten hermo. Ihan normiluterilainen olen itse, käyn joulukirkossa jne, että en sinänsä vastusta itse asiaa, mutta se tyrkyttäminen rasittaa ja pahasti. Mitään omia kuulumisia ei huvita kertoa kun alkaa aina se saarna miten Jumala johdattaa jne., hyvä ettei puhkea kielillä puhumaan kun kiihkoontuu omista jutuistaan. Jos erehtyy sanomaan että itse en ajattele samalla tavalla, niin vetää hirveät kierrokset ja vatvoo asiaa päiväkaupalla. Kun kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Lapsistamme tykkää kovasti ja mielellään hoitaa, mikä on aivan ihanaa.

Omalla kohdalla käynyt hyvä tuuri, anoppikokelas on oikein mukava ja hyväsydäminen ihminen. Toki asioissa on välillä ripaus äidillistä hössötystä, mutta ei liiaksi.

Ihan pantava

En ole kuin kuvan nähnyt anopista, poistunut jo elävien kirjoista.

Mutta yhtä kaunis kuin on tyttärensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä anoppina hirviö.

Ymmärrän tilanteen hankaluuden, sillä oma anoppini on Loch Ness. Se onkin rasittava tapaus.

Anoppisi on järvi?

Ihan karmea hössöttäjä joka ei ymmärrä että omat lapsensa ovat jo 30+ ikäisiä aikuisiä. Pieninä annoksina menee ihan ok.

-m38-

Kuollut. Ei ongelmia hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko kuvitella minkälainen anoppi Teistä tulee kun  aika koittaa. Sanooko Teidän miniänne samoin

Teistä. Saa nähdä?

Ole jo anoppi ja kolmen kullanmurun mummi.

En tiedä, mutta miniä kantaa mulle kassillisia Lindin tummaa suklaata ja hyviä kirjoja.

Näistä pidämme kumpikin.

www kirjoitti:

Rasittava, luulee että poikansa on maailman lahjakkain ihminen ja jos jossain on vikaa niin se on minussa.

Niin paljon on tullut p***** niskaan sieltä etten enää kyläile koskaan heillä, en anna lahjoja tms. mies hoitakoon kaiken yhteydenpidon.

Aluksi yritin olla ystävällinen mutta huomasin pian sen olevan turhaa, minut on leimattu pahaksi enkä muuksi muutu anoppini silmissä.

Kuvittelin ettei tuollaisia anoppeja enää ole olemassakaan mutta kyllä on silmät auenneet. Ilmeisesti en ollut riittävän rikas, koska se on ainoa asia mika merkitsee mitään anopin mielestä.

Sama tilanne mulla, mutta nyt jo laitoshoidossa. Kaksi päivää pää kipeänä mulla, kun pakkovierailulla käyn mieheni mieliksi.

Ei anoppia ei ongelmaa.

Turboahdettu adhd-piiloblondi.

Tulee toimeen, ei valittamista.

Oikein mukava ihminen. Auttaa meitä mielellään lasten kanssa ja muutenkin on semmoinen lämmin ja sydämellinen tyyppi. Hän on aika perinteinen nainen, hoitanut kodin kun mies on tehnyt töitä. Minä taas olen vähän eri sukupolvea ja minulla on oma ura ja lapset päiväkodissa. Hän on kuitenkin fiksu ja ymmärtää että ajat muuttuvat ja että ihmiset ovat erilaisia.

Ei olla yhtään samankaltaisia ihmisiä, joten lähempää ystävyyttä meidän välille ei ole näiden 15 vuoden aikana syntynyt, eikä varmaan tule syntymään. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen ja suvaitsemme erilaisuuttamme. Lasten myötä olemme löytäneet yhteisiä juttuja ja keskustelunaiheita, meidän lapset kun ovat yhtä lailla hänen silmäteriään.

Mökkeilemme ja matkustelemme appivanhempien kanssa pari kertaa vuodessaja aina menee hyvin. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen anoppilottoni tulokseen :).