Mikälainen anoppi sinulla on?

Käyttäjä31877 kirjoitti:

Aivan kertakaikkiaan loistava ihminen! Ollut jo 40-vuotta ja välit ovat oikeinkin hyvät!

No props!

Oli pakko päästä pätemään englannin kielen taidollasi, joten tulit sitten ilmoittaneeksi, että et anna minkäänlaista kunnioitusta loistavalle anopillesi.

Mukava hössöttäjä. Välillä sekaantuu poikansa elämään ehkä vähän liian tarmokkaasti mutta tarkoitus on aina hyvä. Hyvin tullaan juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Tunneköyhin idiootti, jonka olen koskaan tavannut. Ei tunne tippaakaan empatiaa, mitä poikansa perhe on joutunut kokemaan erityislapsen syntymän jälkeen lukuisine sairaala-, erikoislääkäri- ja terapiakäynteineen. Ainoa kommentti häneltä oli, kun kerroin lapsen syntymän jälkeisen ajan olleen todella raskasta meille "Niiin... no semmosta se lapsiarki on". 

Yh, ymmärrätte varmasti miksi tuollaisen ihmisen kanssa ei jaksa olla tekemisissä.

Osanottoni.

Siinä mielessä tulen anopin kanssa "hyvin toimeen" että hän on aina ollut minulle aidosti mukava. Mutta emme ole tekemisissä jollei pakko, sillä puolisoani eli omaa lastaan kohtaan hän on avoimesti häijy. Olen päätellyt että anoppi on minulle mukava koska on kiitollinen että "huolin" hänen lapsensa. Hän ei ilmeisesti osannut kuvitella minkäänlaista tulevaisuutta tai normaalia elämää lapselleen, vaikka puolisossani ei ole mitään muuta ns. vikaa kuin ne jäljet mitkä ihmiseen jää kun oma vanhempi kuittailee ja nujertaa koko lapsuuden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jees. Sellainen suorittaja kotiäiti, eli hyvin erilainen kuin minä. Rakastaa shoppailua ja ruoanlaittoa. Kokkaa usein ruokaa meillekin. Tulen ihan hyvin anopin kanssa toimeen. Joskus (ei tietenkään pahimpaan korona-aikaan) mennään yhdessä torille tms. Itse en pidä shoppailusta, mutta on kiva käydä ulkona ja jutustella.

Anoppi on hyvin jääräpäinen. Hänellä on ollut jo kaksi syöpää, mutta hän vieläkin polttaa tupakkaa. Hän poltti tupakkaa myös raskaana ollessaan ja lastensa vierellä. Hänen mielestä on hassua, että minä lopetin satunnaistupakointini seinään raskaaksi tultuani. Hän ei myöskään saa hoitaa vauvaani, koska en halua altistaa häntä tupakalla ja siten pilata lapseni terveyttä hänen loppuiäkseen. Tää tupakkajuttu on todella outo. Tupakoinnin haitat ovat olleet tiedossa jo hyvin pitkään, kauan ennen kuin anopista tuli äiti. Oman terveyden saa pilata, mutta lasten ei.

Voi hyvänen aika, ettei voi tulla edes lähelle lapsenlasta, jos tuoksahtaa tupakalle.

Siinä varsinainen tiukkapipo miniä, jota taas kukaan anoppi ei voi sietää. Itse niin täydellinen.

Eipä olla pahemmin tekemisissä. Ehkä jouluna ja äitienpäivänä käydään kahvil, jos silloinkaan.. 😅

Vierailija kirjoitti:

Kamala miniä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuollut ja kuopattu, sanotaanko näin että ei ole kertaakaan tullut ikävä.

Tapasimme vissiin toista kertaa kun hän katsoi äkkipäätä asiakseen huomauttaa (tietysti kun muita ei ollut kuulemassa), että jos teille tulee ero, niin ei se ainakaan Pekan syytä ole... täysin ilman mitään asiayhteyttä. Eikä siis tuntenut minua lainkaan ja kuitenkin täytyi sanoa noin inhottavasti. Mistä hän muka tuollaista olisi voinut tietää.

No kohta olemme 30 vuotta olleet naimisissa, onkohan sekin minun "syytäni" sitten?

Heh, ei sama asia, tuli vain mieleeni muisto: Mieheni täytti 30 vuotta ja anoppi&appi olivat ostaneet hopeiset ruokailuvälineet hänelle syntymäpäivälahjaksi. No, juhlat menivät ihan hienosti ilman anopin tavallisesti hyvin äänekäitäkin typeryyksien laukomisia, mutta minulle hän kävi sihisemässä korvaan kutakuinkin näin: "Sitten kun te eroatte, niin nuo aterimet kuuluvat Karille!" Minua tuo vain nauratti, ja sanoin hälle, että ikinä en noin mauttomia juttuja itselleni haluaisikaan. Ko. hopeiset ruokailuvälineet ovat olleet meidän (olemme yhä yhdessä) kaapissa jo 30 vuotta. Eikä niitä ole vieläkään käytetty. 

En ymmärrä, miksi pitää luokata toista.  Luulisi sinun sentään olleen tuossa vaiheessa jo aikuinen ihminen ja ymmärtävän, että anoppisi on eri aikakauden lapsi ja hän vielä niin sanotusti tunsi rahan arvon.   Joten normaalifiksu ei tuommoista loukkaavaa kommenttia muka mauttomuuksista jne laukoisi.   Ja varsinkin jos et olisi niitä edes huolinut, niin miksi ihmeessä pahoitit hänen mielensä syyttä suotta.  - ai niin, koska sinusta ei ilmeisesti ollutkaan ihan selvää, että ukko saisi vanhemmiltaan saamansa lahjan erossa.

Jos vanhempi on rakkaudella lapselleen jotain hankkinut, niin kannattaisi kasvaa sen verran, ettei reagoi ilkeästi jos anoppi laukoo hassun kommentin.    Turha kisata siitä, kuka osaa sanoa ilkeämmin ja varsinkin silloin kun toisen kommentti ei ole edes tarkoitettu ilkeäksi vaan äiti haluaa antamansa "amuletin" säilyvän pojalla eikä päätyvän Hietalahden kirppikselle.

Onpa tosi kultainen äiti joka vaan ihan hyvää hyvyyttään antaa pojalleen "amuletin".

Oikein suloinen mammakulta joka ei mitään pahaa kenellekään halua, muuten vaan toivoo avioeroa.

Kultainen kultamammukka.

Ystävällinen ja lapsirakas mutta jonkinverran yksinkertainen. Vähän hösö. Kovia kokenut kylläkin. Hän on aina ollut pienituloinen, joten elää jokseenkin erilaista elämää kuin meidän perhe ja se tietenkin näkyy suhtautumisessa huvituksiin ja kulutukseen. Tullaan ihan kohtuullisesti juttuun. Pääasia että se haluaa olla lasten kanssa ja lapsetkin tykkää siitä.

Alkoholisti, johon ei voi luottaa. Selvinpäin ok. Kun vaan pysyisi selvinpäin..

Minulla on ollut kaksi anoppia. Toinen oli "tsemppianoppi", eli nahkahameita, röökiä, baareja silloin tällöin, vaihtuvia miehiä ja näennäisen välittävä lapsestani, mutta ei koskaan ottanut itse yhteyttä lapseeni (erossa muutimme lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle). Muuten oikein mukava.

Nykyisen mieheni äiti taas oli uskovainen ja seurakuntatoimintojen harrastaja, todella suloinen, mukava ja huomioonottava.

Kummastakaan ei pahaa sanottavaa, mutta ihan erilaiset. Kuolleet jo ovat.

Ihan pantava.

Ensimmäinen avoppi inhosi minua, mutta poikansa seuraavien vaimokkeiden jälkeen kuulemma olisi halunnut minut pojalleen takaisin. No - ei saanut,

Seuraava anoppi oli oikein ihana ihminen ja rakasti lapsiamme. Hän oli hieman ujo ja varautunut, mutta opetin hänet halaamaan ja juttelemaan. Ikinä ei pahaa sanaa sanonut kenestäkään. Hyvät välit oli ja lämmöllä muistan.

Karmee ollut aika-ajoin jopa mt-ongelmia.

Minulla on ihana anoppi, lämmin ja välittävä. Tulimme hyvin juttuun ensitapaamisesta lähtien ja tuntui, että hän otti minut heti omakseen. Hän ei tuppaudu elämäämme, mutta häneltä saisimme varmasti tulea, jos tarvitsemme. Nähdään vain n. pari kertaa vuodessa, mutta soitellaan parin viikon välein.

Mulla on muuten ihan hyvä anoppi, paitsi aika voimakas mielipiteiltään. Hänen mielestään emme hoida lastamme tarpeeksi hyvin. Ei hän sitä suoraan sano, mutta huomauttelee, jos kynnet ei ole juuri leikattu tai hiukset kaipaisi leikkausta. Pukeakin pitäisi kuulemma sävy sävyyn ja ostella jatkuvasti uusia vaatteita. Anoppi saa minut tuntemaan itseni välinpitämättömäksi äidiksi. Olemme ihan hyvissä väleissä ja hänen kanssaan voi jutella. Erityisen läheisiä emme kuitenkaan ole.

Virkeä, on harrastanut liikuntaa, ja se kai on pitänyt hänet pirteänä. Hän myös viihtyy ihmisten parissa, keksii jutun aihetta kaikkien kanssa. Siksi hän myös löytää itselleen apua helpommin kuin yksinäisemmät ikäihmiset.

Ex-anoppi yli 80 vuotias vanhus.

Missä anoppi siinä ongelma.

Nykyinen anoppini on aivan ihana! Todella rempseä ja rehellinen, hyväsydäminen ja hauska. Tykkään paljon.

pantava