Eilen riita, tänään mies jättämässä eropaperit
Mies on vaihtamassa työpaikkaa ja muutenkin ollut töistään stressaantunut jo kauan. Hänen uusi työnsä vaikuttaa koko perheeseen työmatkojen jne vuoksi. Tästä keskusteltiin eilen ja kyselin miten hän järjestää tiettyjä juttuja ilman, että koko koti jää mun harteille. Hän räjähti, huusi, oli vihainen koko illan ja on nyt siis jättämässä eropaperit.
On meillä toki pitkässä suhteessa ollut vaikeita aikoja aiemminkin, mutta tämä räjähdys tuli ihan puskista. Vielä ennen joulua mies jutteli, että onpa meillä ollut hyvä syksy ja vaimokin ollut niin hyväntuulinen.
Että asunnon etsiminen ja talon myyminen ja lasten koulujen vaihto tässä ilmeisesti on nyt viikonlopun ohjelma. Sydäntä särkee. Itkettää.
Kommentit (231)
Mies päättänyt erosta jo kauan sitten eikä ole uskaltanut kertoa, se stressannut. Nyt riidan yhteydessä helppo ilmoittaa erosta koska saa osan syystä vierittää ap:n niskoille. Uusi työ, uusi paikkakunta..tiedä vaikka uusi nainenkin jo valmiiksi katseltu kun noin helposti on eroa tekemässä. Varmaan kuvittelee että exä hoitaa sitten lapset ja itse voi nähdä pari kertaa kuussa niin jää aikaa uudelle suhteelle.
En nyt ihan ymmärrä mikä tässä on ongelma. Jos lapset ei enää mitään päiväkoti-ikäisiä ole niin ei miehen reissutyö nyt kovin suuria muutoksia arkeen tuo.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä mikä tässä on ongelma. Jos lapset ei enää mitään päiväkoti-ikäisiä ole niin ei miehen reissutyö nyt kovin suuria muutoksia arkeen tuo.
Tuosta pitää sanoa silloin treffailu vaiheessa. Kaikki ei halua ruveta reissutyöläisen vaimoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]Niin töiden perässä on pakko joskus muuttaa. Mies on ilmeisesti perheen elättäjä, siinä on aika kovat paineet. Moni joutuu muuttamaan työn perässä, ei se mikään maailmanloppu ole.
Jos mies oli jo valmiiksi stressaantunut töistä ja toimivien vaihtoehtojen pohdinnasta, niin ei ihme, että kiukustui. Esititkö sinä hänelle rakentavia ratkaisuja tilanteeseen vai vaaditko häntä vain yksin keksimään hyvän ratkaisun?Sehän se ongelma onkin, kun mies ei halua keskustella eri vaihtoehdoista. Hän ottaa työn ja sillä selvä, kaikki järjestyy ja menee hyvin. Hän ei halua kuunnella ehdotuksia, mutta ei hänellä niitä itsellekään ole. Eli homma auki, hän ottaa työn ja ilmeisesti pitää itsestään selvyytenä että hoidan kodin, lapset ja myös omat työni hänen ollessaan reissussa.
Ap
Näin tekee moni muukin pariskunta. Tuossa naapurissa mies on välillä poissa pitkään ja he ovat sopineet että pysyvä koti on täällä.
Kolme lasta ja vaimolla ERITTÄIN vaativa työ.
Ei ole KOSKAAN perheelle/parisuhteelle eduksi, että asutaan käytännössä eri paikkakunnilla, ja nähdään hätäisesti viikonloppuisin/parin viikon/kuukauden välein.
Lyhytaikaisesti, projektiluonteisesti näin voidaan menetellä, mutta ei niin, että tilanne jatkuu "toistaiseksi" eli loppua sille ei näy.
Itsepä väittäisin aivan päinvastoin. Esim vanhempani olisivat eronneet jo vuosikymmeniä sitten mikäli toinen ei kulkisi reissutöissä viikot muualla (ja useita vuosikymmeniä näin tehnyt). Tätini miehensä kanssa samoin. Sekä toinen tätini myös . Itse ovat näin todenneet.
Itse myös, kiristynyt huomattavasti kaikki nyt kun kökitään molemmat kotona - ennen suhde voi paremmin kun oli säännöllistä välimatkaa. Paljon tästä olen keskustellut tuttujeni kanssa, jotka kaikki allekirjoittavat samaa.
Ap:n asiaan toteaisin, että itse myös oletan ja odotan että tuollaiset päätökset tehdään yhdessä - ei niin, että toinen vain toteaa vaihtavansa paikkaa, hoidapa sinä kaikki lapset ja kodit, heippa!
Sillä on toinen nainen. Voi tuota sinisilmäisyyttä
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät reagoi noin. Erotkaa vaan, sen jälkeen olet onnellisempi. 😊
Tämä! Nimimerkillä koettu on.
Yleensä koko perheen asioihin vaikuttavista mahdollista vapaaehtoisista muutoksista tehdään +/- listaus. Tämän jälkeen mietitään onko miinus lista sellainen, jonka kanssa pärjätään vai jätetäänkö muutos tekemättä.
Meillä jäi aikoinaan miehen ulkomaankomennus väliin tuollaisen tutkailun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä mikä tässä on ongelma. Jos lapset ei enää mitään päiväkoti-ikäisiä ole niin ei miehen reissutyö nyt kovin suuria muutoksia arkeen tuo.
Meillä isä on osa perhettä, eikä viikonloppuisin käväisevä väsynyt tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen nainen. Voi tuota sinisilmäisyyttä
Koeajo on suoritettu jolloinka uusi piika pääsee aloittamaan työt 🙃
Vierailija kirjoitti:
- kimppakyydit
- yhteiset ruuanlaitto talkoot, ruokaa esim pakkaseen
- voi soittaa vaikka pitsataksin tuomaan ruokaa kotiin
- lapset ikätasonsa mukaan arjen askareisiin
- arki opettaa
- läksyjä voi käydä läpi etenä, iltasadun voi lukea etänä
T, Matkatyötä tekevä N36, jonka mies pärjää kotona lasten kanssa
Huomaa, että sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä siellä kotona eniten stressaa, kun ratkaisu on tyylin "pitsataksi tuomaan ruokaa". Kotona arjen pyörittäminen yksin on hyvin stressaavaa. Kokeile joskus, niin tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Niin töiden perässä on pakko joskus muuttaa. Mies on ilmeisesti perheen elättäjä, siinä on aika kovat paineet. Moni joutuu muuttamaan työn perässä, ei se mikään maailmanloppu ole.
Jos mies oli jo valmiiksi stressaantunut töistä ja toimivien vaihtoehtojen pohdinnasta, niin ei ihme, että kiukustui. Esititkö sinä hänelle rakentavia ratkaisuja tilanteeseen vai vaaditko häntä vain yksin keksimään hyvän ratkaisun?
Mitä paineita perheen elättämisessä muka on? Käyt töissä ja tienaat rahaa. Kuten muutkin. Ei se ole sankariteko vaan normiarkea. Ja mies haluaa vaihtaa työtä, hänen vastuullaan ne ratkaisut ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]Niin töiden perässä on pakko joskus muuttaa. Mies on ilmeisesti perheen elättäjä, siinä on aika kovat paineet. Moni joutuu muuttamaan työn perässä, ei se mikään maailmanloppu ole.
Jos mies oli jo valmiiksi stressaantunut töistä ja toimivien vaihtoehtojen pohdinnasta, niin ei ihme, että kiukustui. Esititkö sinä hänelle rakentavia ratkaisuja tilanteeseen vai vaaditko häntä vain yksin keksimään hyvän ratkaisun?Sehän se ongelma onkin, kun mies ei halua keskustella eri vaihtoehdoista. Hän ottaa työn ja sillä selvä, kaikki järjestyy ja menee hyvin. Hän ei halua kuunnella ehdotuksia, mutta ei hänellä niitä itsellekään ole. Eli homma auki, hän ottaa työn ja ilmeisesti pitää itsestään selvyytenä että hoidan kodin, lapset ja myös omat työni hänen ollessaan reissussa.
Ap
Näin tekee moni muukin pariskunta. Tuossa naapurissa mies on välillä poissa pitkään ja he ovat sopineet että pysyvä koti on täällä.
Kolme lasta ja vaimolla ERITTÄIN vaativa työ.
Ei ole KOSKAAN perheelle/parisuhteelle eduksi, että asutaan käytännössä eri paikkakunnilla, ja nähdään hätäisesti viikonloppuisin/parin viikon/kuukauden välein.
Lyhytaikaisesti, projektiluonteisesti näin voidaan menetellä, mutta ei niin, että tilanne jatkuu "toistaiseksi" eli loppua sille ei näy.
Itsepä väittäisin aivan päinvastoin. Esim vanhempani olisivat eronneet jo vuosikymmeniä sitten mikäli toinen ei kulkisi reissutöissä viikot muualla (ja useita vuosikymmeniä näin tehnyt). Tätini miehensä kanssa samoin. Sekä toinen tätini myös . Itse ovat näin todenneet.
Itse myös, kiristynyt huomattavasti kaikki nyt kun kökitään molemmat kotona - ennen suhde voi paremmin kun oli säännöllistä välimatkaa. Paljon tästä olen keskustellut tuttujeni kanssa, jotka kaikki allekirjoittavat samaa.
Ap:n asiaan toteaisin, että itse myös oletan ja odotan että tuollaiset päätökset tehdään yhdessä - ei niin, että toinen vain toteaa vaihtavansa paikkaa, hoidapa sinä kaikki lapset ja kodit, heippa!
Miten mahtaa käydä eläkkeelle jäätäessä?
Vierailija kirjoitti:
- kimppakyydit
- yhteiset ruuanlaitto talkoot, ruokaa esim pakkaseen
- voi soittaa vaikka pitsataksin tuomaan ruokaa kotiin
- lapset ikätasonsa mukaan arjen askareisiin
- arki opettaa
- läksyjä voi käydä läpi etenä, iltasadun voi lukea etänä
T, Matkatyötä tekevä N36, jonka mies pärjää kotona lasten kanssa
Miksi hankkia lapsia, kun et heidän elämässään ole läsnä arjessa? Iltasatu etänä kuulostaa todella surulliselta. Sääliks käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli viesti, että haluanko myös minä allekirjoittaa paperit vain jättääkö hän ne yksin.
Ap
No, nyt voit sitten miettiä olisiko kannattanut itse olla sovittelevammalla asenteella liikkeellä. Ehkä olet muutenkin ollut liian dominoiva teidän perheessä, vähemmästäkin kyllästyy. Nyt saat sitten hoidella kaiken yksinäsi, ei se niin mene, että sinä vaadit viikko-viikkoa oletuksella, että se onnistuu sinun niin sanoessa. Jos ette pääse sopuun, hoidetaan asia oikeudessa ja mitä luulet onko sinun avuttomuutesi nyt millään muotoa plussaa lasten asuinpaikkaa määrätessä. Voi olla, että lasten edun vuoksi heidät määrätään isälle, jos vaikka isä näiden käänteiden vuoksi saa neuvoteltua, ettei työmatkoja olekaan niin paljoa. Sinulle tuntuu lasten, kodin ja oman työn hoitaminen nyt olevan ylivoimaista. Kumma kyllä, meitä on paljon joilta se onnistuu ihan ilman mitään ongelmia.
Miksei mies ottanut heti kättelyssä kotiäitiä, jolle maksaa korvausta? Kukaan ei kyselisi perään. Monet taitaa hiljaa haluta "working girl" naisen joka taipuu kaikkeen. Harva kuitenkaan haluaa tuohon asemaan.
Aloittaja ei ole puhunut sanallakaan omista töistään, mutta olkiukkoile vähän lisää
Joo, ihan kokopäivätöissä käyn minäkin, kuten tuolla aiemmin mainitsin ”omista töistäni”. Ei kysymys ole siitä, ettenkö selviäisi kodinhoidosta ja lapsista yksinkin 2 vko joka kuukausi, vaan siitä että mies tekee itse päätöksen tuollaisen työn vastaanottamisesta ilman että on halukas keskustelemaan käytännön järjestelyistä etukäteen j ottamalla minunkin mielipiteeni huomioon.
Ap
No eikö sun pitäis itkemisen sijaan olla ostamassa samppanjaa sitten?! Mitä tuollaisella ukolla teet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä mikä tässä on ongelma. Jos lapset ei enää mitään päiväkoti-ikäisiä ole niin ei miehen reissutyö nyt kovin suuria muutoksia arkeen tuo.
Meillä isä on osa perhettä, eikä viikonloppuisin käväisevä väsynyt tyyppi.
Niin haluaisin että meilläkin olisi. Jos hän on kotona/poissa 1-2 vkon välein/saman mittainen pätkä, niin aika repaleista on arki. Mutta nythän ongelma ratkeaa, kun ei tule välillä lainkaan kotiin vaan elää omaa elämäänsä ja ottaa eron.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yleensä koko perheen asioihin vaikuttavista mahdollista vapaaehtoisista muutoksista tehdään +/- listaus. Tämän jälkeen mietitään onko miinus lista sellainen, jonka kanssa pärjätään vai jätetäänkö muutos tekemättä.
Meillä jäi aikoinaan miehen ulkomaankomennus väliin tuollaisen tutkailun jälkeen.
Heh, onpas hankala arvata kummalta tuli enemmän niitä miinuksia...
Mies kotiutui, ei sanonut sanaakaan, sulkeutui yläkertaan. Ja kyllä, katsoin laukkuun, oli eropaperit tulostettuna mukana. Ei ole vielä antanut, että jää varmaan illan iloksi kun lapset nukkuu.
Ap
Ap koeta pysyä rauhallisena. Ja kysy sitten asiallisesti miksi haluaa erota. Mikä on siis se syy. Ja kuuntele oikeasti mitä toinen vastaa. Ja jatko sen mukaan.
Tsemppiä ap!
Minkä ikäiset lapset? Sekin vähän vaikuttaa kokonaistilanteeseen.
Ikävästi käyttäytyy nyt mies. Voi toki olla kyse siitä, että haluaa tuota työtä tosi paljon, mutta pelkää juuri että "vaimo kieltää", ja siksi alkaa rähjätä ja ampua kovilla jo heti kättelyssä. Tai sitten, kuten täällä on veikkailtu, hänellä on jo uusi, tai on muusta syystä jo muutenkin valmiiksi eroamassa, ja tekee tästä syyn.
Viikko viikko vaatimus on periaatteessa kohtuullinen, mutta lapsille se voi olla todella ikävä, jos asuinpaikat ovat kaukana toisistaan. Onko mies aina ollut paska isä lapsilleen vai tullut sellaiseksi vasta nyt tuossa erouhossaan? Silloin voi tosiaan olla uusi suhde, koska miehet eivät muna kovana edes muista olevansa myös vanhempia (ja btw vastaava ilmiö voi tapahtua myös naisilla).
Mulla lähes sama teksti kuin sulla. Parisuhdekin meillä voi silloin hyvin kun välillä oltiin erillään, ei mua haitannut. Mielelläni hoidin kolme lasta ja kodin.
Nyt sitten kun lapset ovat isoja, olen nauttinut todella paljon siitä kun olen saanut olla välillä yksin. Ja välillä taas mieheni kanssa.
Paitsi nyt koronan aikana ei ole reissuja ollut ja etätöitä tehty kohta vuosi, huomaan kuinka tarvitsisin sitä yksinoloa aina välillä...
Mutta näillä mennään.