Miksi ihmiset valehtelevat ystävyydestä?
Olen toistuvasti törmännyt siihen, että ihmiset jotka hyvin vilpittömän tuntuisesti aluksi vakuuttavat haluavansa pitää yhteyttä ja voivansa olla oikeasti ystäviämme joko olemalla mukana elämässämme tai tulevansa kahville, puistoon, muuten vain tapaamaan eivät lopulta koskaan pidä sanaansa, vaan alkavat feidata tai katkaisevat yhtäkkiä yhteydenpidon antamatta selitystä.
Yhtenä esimerkkinä lapseni ' kummi': olen kuvitellut hlön 'olevan ystäväni jo yli 10 vuotta, hlö on vuosia vakuuttanut, että haluaa aidosti olla mukana lapseni elämässä, tukea minua yksinhuoltajaa esim. ottamalla lapsen joskus yökylään, viemällä puistoon jne tavoilla myös ihan muuten vaan tapaamalla ja tulemalla kahville ja kuinka olemme lapsen kanssa hänelle niiiin rakkaita ja tärkeitä aina ja ikuisesti...olemme vuosien varrella jakaneet yhtä ja toista kipeääkin asiaa. Kun sitten pyysin tätä ihmistä kummiksi, huolimatta siitä,että jokin sisälläni huusikin vastaan, hän oli aivan innoissaan ja tuolloin mi ulla ei ollut muitakaan ihmisiä mahdollista pyytää. Hän mm. postasi minulta lupaa kysymättä someensa kuvia muutaman kkn ikäinen lapseni hänen sylissään ja hehkutti kuinka
!!!ihanaa on olla kummi!!! No, eipä ole senjälkeen juuri näkynyt, nipinnapin muisti viimeisimmän syntymäpäivän ( n.2 vkoa jälkikäteen). Toinen esimerkki on eräs hlö, jonka kanssa myös oli puhetta, että hän auttaa lapsen hoidossa joskus ja että voidaan tulla kylään koska hänellä myös omia lapsia ja ymmärtää yhta omien taustojensa takia todella hyvin ( eivät mitkään kauniit taustat siis todellakaan..) No, kävimme kylässä, hän halusi lapseni bälillä hoitoon ihan oma- aloitteisesti ja näin välillä teimmekin, jos minulla oli jotain pakollista menoa yms. Hän itse ehdotti, että voisi olla lapseni 2. kummi ja pitikin sanansa siitä hyvin ja luulin, että hän on todella läsnä meidän elämässämme lapseni aikuisuuteen saakka, ns. pysyvä ihmissuhde/ aikuinen, jollainen ilmoitti haluavansa lapselleni ollakkin. Tämä sitten muuttui täysin,kun hlp löysi parisuhteen ja hankkiutui pikavauhtia taas raskaaksi. Toki ymmärrän, että silloin on muutaki ajateltavaa, kuin ystävät, mutta emme saaneet kutsua häihin,kastejuhlaan,yksille synttäreille meidät taidettiin kutsua. Kaiken lisäksi hlön luonne alkoi muuttua parisuhteen myötä hyvin ylenkatseelliseksi. meitä kohtaan ja lopulta kuulimme hänestä lähinnä jouluna ja syntymäpäivinä. Nyt on yhteydenpito loppunut kokonaan.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa hyökkäävän tekstin. Ap:ta arvostellaan kirjoittamansa perusteella. Ap hyökkää ja yrittää selittää mustaa valkoiseksi. Ap:ta arvostellaan taas, mutta ap ei tajua. Ap:lla on defenssit päällä, eikä hän tuossa tilassa kestä asiallista kritiikkiäkään. Jos kritiikkiä ollenkaan. Ap ei näe todellista käytöstään, eikä näin ollen mikään tule koskaan muuttumaan. Samat ongelmat joka ihmissuhteessa.
Vielä vastaus tähän selkeän provokatiiviiseen kommenttiin, jonkatyylisiä on ketju tungettu täyteen:
Tunnemmeko me? Ole ystävällinen ja lakkaa projisoimasta omia kokemuksiasi minuun tai muihinkaan ihmisiin, kiitos. Jos haluat krjoittaa solvaavia ja ilkeitä kommentteja, niin vähintä, mitä voit tehdä, on antaa edes heppoiset perustelut väitteillesi. Jos tulkitset tekstit väärin, sille en voi mitään. Itselleni herää vain toistuvasti se kysymys, että mitä ihmettä nämä palsta- kiusaajat saavat tästä täysin tuntemattomien ihmisten haukkumisesta? Aivan käsittämätöntä ajantuhlausta. Ap.
Vielä erityiskiitos kommenteista 68/69/70- oli ihanaa nähdä, että joku oikeasti ymmärtää, mitä yritin sanoa. Kiitos paljon ymmärryksestä ja neuvoista 68/69/70. Ap.
Tähän on nyt vielä selvennykseksi kommentoitava, koska aloitus oli todellakn sekava, selvästi pahoja väärinkäsityksiä aiheuttava ja sitä rataa..
- en ole pyytänyt ketään sitoutumaan meihin ' lopuelämäksi' enkä ole sellaista missään väittänyt- kyse oli turhista katteettomista lupauksista ja niiden pettämisestä
- hlö jolla on 4lle eri miehelle lapsia ja joka on avioliittonsa myötä ryhtynyt pitämään itseään jollain tavalla ' parempana' eli vain tietynlaisten ihmisten seura on kyllin hyvää, on minusta jollain tapaa kaksinaismoralisti tai ehkä hlön omat raskaat taustat vaikuttavat tähän-'vihdoinkin olen naimisissa ja meillä on rahaa ja hyvät sosiaaliset seurapiirit- olen parempi ihminen kuin moni muu' - ajattelu sattaa vaikuttaa taustalla, ei voi tietää.
Oli miten tahansa, on reilua ilmoittaa jos aikaa/ kiinnostusta ei ole, eikä vain kadota tai esittää selviä verukkeita.
Oma yksinhuoltajuuteni ja sen syyt eivät liity tähän, mutta olen ollut naimisissa vuosia itsekin- ei se saanut minua ajattelemaan olevani ns.ylempää sosiaaliluokkaa vaikka ehkä tuolloin aihetta varallisuuden puolesta ainakin olisi ollut.
-uskovainen, jolla on lapsia 4: lle eri miehelle ei tietenkään ole se ihminen, jolta ensimmäisenä ottaisin kristillistä kasvatusta tai neuvontaa vastaan, elämänkokemuksen tuomaa tietoa tietysti löytyy.
No, eiköhän tämä ollut nyt tässä, kenties aloitukseni meni tunteisiin enemmmän monella muulla, kuin itselläni- keskustelu ajautui sivuraiteille varsinaisen otsikon ohi, mutta muutamista vastauksista oli kyllä ihan oikeaa hyötyäkin, joten niistä kiitos. Ap.