Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset valehtelevat ystävyydestä?
27.01.2021 |
Olen toistuvasti törmännyt siihen, että ihmiset jotka hyvin vilpittömän tuntuisesti aluksi vakuuttavat haluavansa pitää yhteyttä ja voivansa olla oikeasti ystäviämme joko olemalla mukana elämässämme tai tulevansa kahville, puistoon, muuten vain tapaamaan eivät lopulta koskaan pidä sanaansa, vaan alkavat feidata tai katkaisevat yhtäkkiä yhteydenpidon antamatta selitystä.
Yhtenä esimerkkinä lapseni ' kummi': olen kuvitellut hlön 'olevan ystäväni jo yli 10 vuotta, hlö on vuosia vakuuttanut, että haluaa aidosti olla mukana lapseni elämässä, tukea minua yksinhuoltajaa esim. ottamalla lapsen joskus yökylään, viemällä puistoon jne tavoilla myös ihan muuten vaan tapaamalla ja tulemalla kahville ja kuinka olemme lapsen kanssa hänelle niiiin rakkaita ja tärkeitä aina ja ikuisesti...olemme vuosien varrella jakaneet yhtä ja toista kipeääkin asiaa. Kun sitten pyysin tätä ihmistä kummiksi, huolimatta siitä,että jokin sisälläni huusikin vastaan, hän oli aivan innoissaan ja tuolloin mi ulla ei ollut muitakaan ihmisiä mahdollista pyytää. Hän mm. postasi minulta lupaa kysymättä someensa kuvia muutaman kkn ikäinen lapseni hänen sylissään ja hehkutti kuinka
!!!ihanaa on olla kummi!!! No, eipä ole senjälkeen juuri näkynyt, nipinnapin muisti viimeisimmän syntymäpäivän ( n.2 vkoa jälkikäteen). Toinen esimerkki on eräs hlö, jonka kanssa myös oli puhetta, että hän auttaa lapsen hoidossa joskus ja että voidaan tulla kylään koska hänellä myös omia lapsia ja ymmärtää yhta omien taustojensa takia todella hyvin ( eivät mitkään kauniit taustat siis todellakaan..) No, kävimme kylässä, hän halusi lapseni bälillä hoitoon ihan oma- aloitteisesti ja näin välillä teimmekin, jos minulla oli jotain pakollista menoa yms. Hän itse ehdotti, että voisi olla lapseni 2. kummi ja pitikin sanansa siitä hyvin ja luulin, että hän on todella läsnä meidän elämässämme lapseni aikuisuuteen saakka, ns. pysyvä ihmissuhde/ aikuinen, jollainen ilmoitti haluavansa lapselleni ollakkin. Tämä sitten muuttui täysin,kun hlp löysi parisuhteen ja hankkiutui pikavauhtia taas raskaaksi. Toki ymmärrän, että silloin on muutaki ajateltavaa, kuin ystävät, mutta emme saaneet kutsua häihin,kastejuhlaan,yksille synttäreille meidät taidettiin kutsua. Kaiken lisäksi hlön luonne alkoi muuttua parisuhteen myötä hyvin ylenkatseelliseksi. meitä kohtaan ja lopulta kuulimme hänestä lähinnä jouluna ja syntymäpäivinä. Nyt on yhteydenpito loppunut kokonaan.
Kommentit (83)
..jatkuu..
On siis kummi no 1 ja kummi no 2, joiden molempien kuvittelin olevan ns. aitoja ystäviä. Yhteydenpitoa oli kuitenkin 1 n kanssa jo vuosia ennen raskauttani ja 2n kanssa ihan juuri siksi, että hän oma- aloitteisesti halusi olla mukana elämässämme. Yhteydenpito on todella hiipunut vaikka olen yrittänyt yhteyttä ylläpitää. Ajanpuutteesta ei ole kysymys, vaan prorisoinnista- toiselle näistä hlöistä oli tärkeämpää mennä esim. auttamaan toista ystävänsä puhdistamaan auton parkkipaikkaa lumesta ( tällä ystävällä ei ole minkäänlaisia fyysisiä rajoitteita, etteikö ihan itsekkin saisi autoaan puhtaaksi) ja sensijaan että olisi edes pikaisesti tullut tervehtimään lastani, kun asumme samassa talossa, missä tämä autonpuhdistukseen apua tarvinnut hlö- juuri oli puhelimessakn ties monennenko kerran sovittu, että no1 voisi vaikka lähteä puistoon kanssamme, kun hänellä on aikaa. No, aikaa löytyy kyllä muille, paitsi ' kummilapselle'.
Samoin on laita no2n kanssa, joka vain hätäisesti ja ihan selvästi silkkaa syyllisyydentuntoaan soitti joulun alla ja kysyi voinko tulla läheisestä marketista hakemaan jonkin ' lahjan' jonka oli vain hätäisesti ottanut jostain ale- laarista muiden ostostensa lomassa. Ensin ilahduin soitosta kovasti, sillä en ollut kuullut hlöstä mitään aikoihin, mutta ilo vaihtui suruksi tajuttuani, että hlö ei enää selvästikkään halua pitää minuun/ meihin yhteyttä, kunhan nyt vain toi jonkinpaketin, kun on kerran ' kummi'- mitä hel.?.in hyvesignalointia nämä ihmiset harrastavat ja miksi?!?
Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä, mutta mikä ihme minussa on vikana, kun menin luottamaan näihin hlöihin ja he tietävät nyt minusta erittäinarkaluontoisia asioita ja ainakin toinen heistä aivan taatusti käyttää tietojaan minua selän takana haukkuakseen. Kunpa en olisi ikinä tutustunut kyseisiin ihmisiin saati että olisin antanut lapseni luulla, että he edes jollain tasolla aidosti lapsestani välittäisivät- No, enpä tee enää sitä virhettä, että päästäisin ketään elämäämme sisään.
T. Yksinäinen ja petetyksi itsensä tunteva tukiverkoton yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotaan ystävinä ja tavataan kaveripohjalta.
Ehkä olet liian vaativa tai jotenkin ahdistava tai teet/sanot jotain outoa, minkä JÄLKEEN kaverisi alkavat vetäytyä. Mahdoton tietää mikä se voisi olla. Mieti itse tätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannatta yliajatella asiaa eikä varsinkaan mielessään syyttää kaveria "valehtelusta", jos yhteydenpitotahti ei itseä miellytä. Omassa (mies)kaveripiirissäni on ihan normaalia, että yhtäkkiä jostakusta ei kuulu pitkiin aikoihin.
Kyse ei ole ' yhteydenpitotahdista' vaan siitä valheellisesta lupauksesta, että he molemmat lupasivat olla läsnä nimenomaan lapseni elämässä, tavalla tai toisella ja että me olemme heille (muka) tärkeitä.. Tämä on sitä valehtelua, että milloin minkäkin verukkeen nojalla perutaan sovittuja tapaamisia, vedotaan mm. koronaan ettei viitsitä ottaa kylään/ tulla kylään (vaikka hlö on hoitoalalla töissä ja turvavälein puistossa tapaaminen maskit päässä ei taatusti ole yhtä riskaabelia, kuin päivittäinen hoitotyö ja monta lasta joilla laaja kaveripiiri saman katon alla vielä töiden jälkeenkin), puolituntia ennen tapaamisajankohtaa soitetaan että hei emmä pääsekkään kun tuli nyt sitä ja tätä ja että voisiko se ja se kaveri myös tulla vaikka tunnin päästä kanssamme puistoon, vaikka kyse oli nimenomaan siitä, että kummi viettäisi aikaa lapsen kanssa! Että aika paskat kummit ja nykyään entiset ystävät sanoisin. Haluaisin silti selityksen,miksi ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla? Ei ole niin vaikeaa laittaa sitä tietoa aikaisemmin,jos ei haluakkaan tavata tai vain suoraan ilmoittaa,että hei meillä rinyt enää olekkaan teille elämässämme tilaa,sori että tuotettiin pettymys. Mikäsiinä on niin vaikeaa? Odotettu usein koko päivä tapaamista ja muokattu omat suunnitelmat sen mukaisesti ja sitten kerta toisensa jälkeen aina perutaan. Inhottavaa toimintaa, nimenomaan lapsen kannalta. Ap
Toi sun kirjoitusasu paljastaa että olet liian hyökkäävä, läheisriippuva, omistushaluinen, naiivi. Tässäpä muutama syy jonka takia emme olisi hyvänpäiväntuttuja enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, tämä on ehkä vähän ns. kertakäyttökulttuuria kuten nykyään on tapana. Tietysti ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat. Olen pyrkinyt itse olemaan ystävä kaikille niille muutamalle kaverilleni ja olen tuntenut heidät 20-30 vuotta. Aikuisempana ystävien merkityksen todellakin ymmärtää.
Ei kavereiltakaan kaikkea tarvitse sietää. Minullakin on elämässäni ihmisiä joita olen pitänyt kavereinani mutta huomannut että heidän kohtelunsa ei todellakaan ole sitä mitä itse tekisin ystävänä. Mutta se on vaan hyväksyttävä ja annettava olla. Jos joskus harvoin löytää aikuisiällä hyviä ystäviä niin heistä kannattaa pitää kiinni. Se on vaan erittäin harvinaista.
Vaikutat aluksi todella kivalta ja sinuun halutaan tutustua enemmän. Todellinen vaativa ja raskas luonteesi tulee sitten hetken kuluttua esiin, ja ihmiset ottavat etäisyyttä. Näin ainakin päättelen näistä teksteistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannatta yliajatella asiaa eikä varsinkaan mielessään syyttää kaveria "valehtelusta", jos yhteydenpitotahti ei itseä miellytä. Omassa (mies)kaveripiirissäni on ihan normaalia, että yhtäkkiä jostakusta ei kuulu pitkiin aikoihin.
Kyse ei ole ' yhteydenpitotahdista' vaan siitä valheellisesta lupauksesta, että he molemmat lupasivat olla läsnä nimenomaan lapseni elämässä, tavalla tai toisella ja että me olemme heille (muka) tärkeitä.. Tämä on sitä valehtelua, että milloin minkäkin verukkeen nojalla perutaan sovittuja tapaamisia, vedotaan mm. koronaan ettei viitsitä ottaa kylään/ tulla kylään (vaikka hlö on hoitoalalla töissä ja turvavälein puistossa tapaaminen maskit päässä ei taatusti ole yhtä riskaabelia, kuin päivittäinen hoitotyö ja monta lasta joilla laaja kaveripiiri saman katon alla vielä töiden jälkeenkin), puolituntia ennen tapaamisajankohtaa soitetaan että hei emmä pääsekkään kun tuli nyt sitä ja tätä ja että voisiko se ja se kaveri myös tulla vaikka tunnin päästä kanssamme puistoon, vaikka kyse oli nimenomaan siitä, että kummi viettäisi aikaa lapsen kanssa! Että aika paskat kummit ja nykyään entiset ystävät sanoisin. Haluaisin silti selityksen,miksi ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla? Ei ole niin vaikeaa laittaa sitä tietoa aikaisemmin,jos ei haluakkaan tavata tai vain suoraan ilmoittaa,että hei meillä rinyt enää olekkaan teille elämässämme tilaa,sori että tuotettiin pettymys. Mikäsiinä on niin vaikeaa? Odotettu usein koko päivä tapaamista ja muokattu omat suunnitelmat sen mukaisesti ja sitten kerta toisensa jälkeen aina perutaan. Inhottavaa toimintaa, nimenomaan lapsen kannalta. Ap
Kysypä heiltä jos haluat selityksen. Ja laita ne välit kokonaan poikki ettei tarvitse velloa epäselvässä suhteessa
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet liian vaativa tai jotenkin ahdistava tai teet/sanot jotain outoa, minkä JÄLKEEN kaverisi alkavat vetäytyä. Mahdoton tietää mikä se voisi olla. Mieti itse tätä.
Olen tuntenut kys hlöt molemmat kymmenen vuoden molemmin puolin, että ei tässä nyt mistään outouksista tms ole kyse. Kyse on vain siitä, että yhn elämä on niin kertakaikkisen epäkiinnostavaa ilmeisesti ainakin no1n mielestä ( sinkku,lapseton) ja no2 on nykyään niin paljon 'parempi' ihminen ja ' paremmissa' sosiaalisissa piireissä ( vaikka hlöllä on esim. lapset 4lle eri isälle.. ja kutsuu itseään uskovaiseksi) kuin minä, että ei ole mitään yhteistä puhuttavaa selkeästikään. No, eipähän tarvitse enää kalentereita miettiä uusiksi tällaisten ihmisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannatta yliajatella asiaa eikä varsinkaan mielessään syyttää kaveria "valehtelusta", jos yhteydenpitotahti ei itseä miellytä. Omassa (mies)kaveripiirissäni on ihan normaalia, että yhtäkkiä jostakusta ei kuulu pitkiin aikoihin.
Kyse ei ole ' yhteydenpitotahdista' vaan siitä valheellisesta lupauksesta, että he molemmat lupasivat olla läsnä nimenomaan lapseni elämässä, tavalla tai toisella ja että me olemme heille (muka) tärkeitä.. Tämä on sitä valehtelua, että milloin minkäkin verukkeen nojalla perutaan sovittuja tapaamisia, vedotaan mm. koronaan ettei viitsitä ottaa kylään/ tulla kylään (vaikka hlö on hoitoalalla töissä ja turvavälein puistossa tapaaminen maskit päässä ei taatusti ole yhtä riskaabelia, kuin päivittäinen hoitotyö ja monta lasta joilla laaja kaveripiiri saman katon alla vielä töiden jälkeenkin), puolituntia ennen tapaamisajankohtaa soitetaan että hei emmä pääsekkään kun tuli nyt sitä ja tätä ja että voisiko se ja se kaveri myös tulla vaikka tunnin päästä kanssamme puistoon, vaikka kyse oli nimenomaan siitä, että kummi viettäisi aikaa lapsen kanssa! Että aika paskat kummit ja nykyään entiset ystävät sanoisin. Haluaisin silti selityksen,miksi ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla? Ei ole niin vaikeaa laittaa sitä tietoa aikaisemmin,jos ei haluakkaan tavata tai vain suoraan ilmoittaa,että hei meillä rinyt enää olekkaan teille elämässämme tilaa,sori että tuotettiin pettymys. Mikäsiinä on niin vaikeaa? Odotettu usein koko päivä tapaamista ja muokattu omat suunnitelmat sen mukaisesti ja sitten kerta toisensa jälkeen aina perutaan. Inhottavaa toimintaa, nimenomaan lapsen kannalta. Ap
Kysypä heiltä jos haluat selityksen. Ja laita ne välit kokonaan poikki ettei tarvitse velloa epäselvässä suhteessa
Ja juuri näinhän minä todella teenkin, yhteystietojen vaihtoa myöten. Helpointa niin, saa sitä silti surra, jos tuntee tulleensa petetyksi sellaisten taholta,joiden sanaan ja ystävyydenvilpittömyyteen oikeasti joskus luotti. Ap
Jos puhut yhtä paljon kuin kirjoitat, niin ei sinua kestä kuin pieniä hetkiä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi sun kirjoitusasu paljastaa että olet liian hyökkäävä, läheisriippuva, omistushaluinen, naiivi. Tässäpä muutama syy jonka takia emme olisi hyvänpäiväntuttuja enempää.
Minkäköhänlainen kirjoitusasu olisi sinun mielestäsi sopiva, kun puhutaan asiasta, joka vielä nostaa tunteet pintaan? Nämä ihmiset kyllä ovat tunteneet minut vuosia, ennen ja jälkeen lapsen, joten luonteeni, olipa se millainen tahansa ei ole tullut heille todellakaan yllätyksenä. Kerro, mikä mielestäsi tekstissä tuo esiin läheisriippuvuuden, hyökkäävyyden,naiiviudenomistushalun? Oletpa etevä luonneanalyysien tekijä tuntemattomista ihmisistä, parin kuohussa kirjoitetun viestin jälkeen. Ja ei aloitus koskenut minun persoonaani, vaan sitä, miksi ihmiset eivät käsitä, että he eivät loukanneet minua, vaan minun lastani? Eikö sinua itseäsikin hieman turhauttaisi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut yhtä paljon kuin kirjoitat, niin ei sinua kestä kuin pieniä hetkiä kerrallaan.
Ihan samaa ajattelin ja lopetin ap:n paasaamisien lukemisen jo heti alkuun.
Tuollainen erittäin vihamielinen suhtautuminen toisen omaan elämään on myös iljettävää. Jos ap puhuu noin ikävästi täällä, niin minkälainen hän onkaan oikeassa elämässä? Mäkättääkö hän koko ajan muista ihmisistä pahaa, on katkera ja vihamielinen? Omasta mielestään hän on tietenkin ihana ja rakastettava tyyppi, mutta luultavasti hän on hyvin raskas ja negatiivinen tyyppi.
Olisi mielenkiintoista kuulla tarinan toinen puoli muiden kertomana. Se voisi olla silmiä avaava juttu ap:llekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, oma kokemus, kun on yh, olisi aikaa ja intoa tavata kavereita. Jos kavereilla on parisuhde ja lapsia, viettävät mielummin perheaikaa keskenään paljon enemmän, jolloin ei ehdi nähdä kavereita ja ystäviä kuin joskus. Jos tähän suhtautuu syyllistävästi tai on aina tarjoutumassa mukaan, aika nopeasti ystävyys häviää. Eli paras ystävä yh:lle on toinen yh, on yhtä lailla aikaa ja innostusta ystävyyden ylläpitämiseen.
Toisekseen, elämä on opettanut, että jos odotat toisiltä ihmisiltä apua, tukea ja mukana olemista, saat usein pettyä. Kun taas suhtautuu niin, että kaveruus ja ystävyy on vain bonusta omassa elämässä, eikä laske mitään ystävien varaan, niin ne ystävyyssuhteet toimii paremmin.
Ei se kivaa ole, varsinkin jos ei ole turvaverkkoja, mutta ne turvaverkot kannattaa luoda vaikka palkatun MLL:n vakiohoitajan kautta ja pitää ystävät erillään lapsenhoitoavusta ym. Vaikka he miten sitä itse ehdottaisivat, niin nopeasti se koetaan rasitteeksi ja sitten ystävyys kuihtuu.
Kun tottuu tuohon ajattelutapaan, on kiva tavata kavereita joskus, ilman suuria odotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi sun kirjoitusasu paljastaa että olet liian hyökkäävä, läheisriippuva, omistushaluinen, naiivi. Tässäpä muutama syy jonka takia emme olisi hyvänpäiväntuttuja enempää.
Minkäköhänlainen kirjoitusasu olisi sinun mielestäsi sopiva, kun puhutaan asiasta, joka vielä nostaa tunteet pintaan? Nämä ihmiset kyllä ovat tunteneet minut vuosia, ennen ja jälkeen lapsen, joten luonteeni, olipa se millainen tahansa ei ole tullut heille todellakaan yllätyksenä. Kerro, mikä mielestäsi tekstissä tuo esiin läheisriippuvuuden, hyökkäävyyden,naiiviudenomistushalun? Oletpa etevä luonneanalyysien tekijä tuntemattomista ihmisistä, parin kuohussa kirjoitetun viestin jälkeen. Ja ei aloitus koskenut minun persoonaani, vaan sitä, miksi ihmiset eivät käsitä, että he eivät loukanneet minua, vaan minun lastani? Eikö sinua itseäsikin hieman turhauttaisi? Ap
Voi ap, älä nyt uppoa syvemmälle sinne suohon. Totuus kuitenkin on, että nyt vain sinulla on ongelma, ei niillä muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut yhtä paljon kuin kirjoitat, niin ei sinua kestä kuin pieniä hetkiä kerrallaan.
Ihan samaa ajattelin ja lopetin ap:n paasaamisien lukemisen jo heti alkuun.
Tuollainen erittäin vihamielinen suhtautuminen toisen omaan elämään on myös iljettävää. Jos ap puhuu noin ikävästi täällä, niin minkälainen hän onkaan oikeassa elämässä? Mäkättääkö hän koko ajan muista ihmisistä pahaa, on katkera ja vihamielinen? Omasta mielestään hän on tietenkin ihana ja rakastettava tyyppi, mutta luultavasti hän on hyvin raskas ja negatiivinen tyyppi.
Olisi mielenkiintoista kuulla tarinan toinen puoli muiden kertomana. Se voisi olla silmiä avaava juttu ap:llekin.
Jos joku tunnistaa ap:n, niin laittakaas viestiä siitä miten hyvä ystävä hän on! Olisi kiva lukea sen puolen tarina.
Jotkut haluavat kummeiksi vain ja ainoastaan siksi, että voivat kehuskella päässeensä kummiksi ja siten ovat niin sanotusti muka suosittuja. Muuten heitä ei kummilapsi jaksa kiinnostaa kuin jouluna ja synnttäreinä, että saadaan kivat kuvat otettua someen ja kehua esim. työpaikalla kuinka on vaikka viidelle ostanut joululahjat. Ihmiset on niin pinnallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat aluksi todella kivalta ja sinuun halutaan tutustua enemmän. Todellinen vaativa ja raskas luonteesi tulee sitten hetken kuluttua esiin, ja ihmiset ottavat etäisyyttä. Näin ainakin päättelen näistä teksteistäsi.
Olisin iloinen, jos kertoisit, mikä ilmentää raskasta ja vaativaa luonnetta tekstissäni? Ota huomioon, että kirjoitan hyvin suppeasta äadta etkä sinäl tai kukaan toinenkaan täällä tiedä minusta muuta kuin sen mitä voitte pikaisesti rustatusta tekstistä päätellä.
No,se on kyllä varmaankin totta, että jos ei itse omaa hirtehistä, sarkastista ja mustahkoa huumorintajua sekä kokemusten mukanaan tuomaa lievää kyynisyyttä, ei minusta ihmisenä varmastikkaan pidä, mutta sepä ei ole missään vaiheessa tämän ketjun varsinainen aihe ollutkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluavat kummeiksi vain ja ainoastaan siksi, että voivat kehuskella päässeensä kummiksi ja siten ovat niin sanotusti muka suosittuja. Muuten heitä ei kummilapsi jaksa kiinnostaa kuin jouluna ja synnttäreinä, että saadaan kivat kuvat otettua someen ja kehua esim. työpaikalla kuinka on vaikka viidelle ostanut joululahjat. Ihmiset on niin pinnallisia.
Tämä kyllä todella kuvastaa kummi no1 käytöstä kyllä aivan täydellisesti.. ja sitten minut haukutaan tässä ketjussa heti. On se jännä.. Ap
Ei kannatta yliajatella asiaa eikä varsinkaan mielessään syyttää kaveria "valehtelusta", jos yhteydenpitotahti ei itseä miellytä. Omassa (mies)kaveripiirissäni on ihan normaalia, että yhtäkkiä jostakusta ei kuulu pitkiin aikoihin.