Muita joita ärsyttää sana äitipuoli?!
Minua on pitkään ihmetyttänyt että kun ydinperhe hajoaa ja jompikumpi tai kummatkin sitten näistä vanhemmista tapaavat uudet kumppanit, niin miksi ihmeessä näistä joistakin tulee eroneen parin yhteisillä lapsille äitipuolia ja isäpuolia. En ymmärrä miksi sanaa äiti ja isää käytetään tällaisissa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
En olisi itse kaivannut mitään nimitystä, lapsi halusi kutsua minua äitipuoleksi. Sillä mennään.
Olen lapsen elämässä puolet ajasta ja arjessa jaamme vastuun puolison kanssani. Lapsen asioista päättävät vanhemmat, siis niistä, jotka eivät tapahdu kotimme seinien sisällä. Eli suurimmasta osasta asioita.
Aika epäreilu tilanne, jos sinä kuitenkin puoliksi hoidat lapsen hoidon. Minä olen asettanut rajan, että jos en saa miehen kanssa yhdessä päättää lapsen kasvatuksesta (mies on yksinhuoltaja), en myöskään ryhdy miksikään lastenhoitajaksi. Tottakai autan aina silloin tällöin. Mutta päävastuun lapsen hoidosta, lapselle seuranpidosta ja lapsen tarpeista huolehtimisesta jätän lapsen isälle.
Vierailija kirjoitti:
ISIÄINEN (s.) Uusperheen joka toinen viikko vaihtuva isä.
ÄETSÄ (s.) Uusperheen joka toinen viikko vaihtuva äiti.
-Douglas Adams: Elimäen Tarkoitus
Entä jos lapsi pääosin asuu samassa talossa, jossa uusi aikuinen asuu? Ei kaikki eroperheet noudata viikko-viikko systeemiä. Jotkut eivät näe toista vanhempaansa lainkaan.
Biologinen äiti on se synnyttäjä . Oikea äiti on se äiti ja uusi perhe äiti on äiti omille lapsilleen ja tosiaan äitipuolikas on outo sana. Isän uusi vaimo ,äiti puolikas tässä . Voisko se olla vaan isän uusi vaimo eikä äiti ollenkaan .
Ärsyttää. Jotenki tosin leimaava nimi ja loukkaa minun sukupuolineutraaliuttani. Parempi olisi esim. puolikas(mutta silti kokonainen) uusi mutta yhtä hyvä kuin alkuperäinenkin lapsen kasvattaja henkilö.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi itse kaivannut mitään nimitystä, lapsi halusi kutsua minua äitipuoleksi. Sillä mennään.
Olen lapsen elämässä puolet ajasta ja arjessa jaamme vastuun puolison kanssani. Lapsen asioista päättävät vanhemmat, siis niistä, jotka eivät tapahdu kotimme seinien sisällä. Eli suurimmasta osasta asioita.
Aika epäreilu tilanne, jos sinä kuitenkin puoliksi hoidat lapsen hoidon. Minä olen asettanut rajan, että jos en saa miehen kanssa yhdessä päättää lapsen kasvatuksesta (mies on yksinhuoltaja), en myöskään ryhdy miksikään lastenhoitajaksi. Tottakai autan aina silloin tällöin. Mutta päävastuun lapsen hoidosta, lapselle seuranpidosta ja lapsen tarpeista huolehtimisesta jätän lapsen isälle.
Mä ajattelen tän enemmänkin vapautena vastuusta. En siis myöskään ole mikään läksyjen tarkastaja jne. mutta perusarki eletään yhdessä. Siinä on paljon kouluikäisen kanssa sellaista, mikä tulee itseltä aika luonnostaan - kun tosiaan kuitenkin olen kiintynytkin lapseen. Itsestäänselvä en ole, siitä olen pitänyt huolen. Sitten haittaisi tehdä, jos olisin jotenkin "orjan" asemassa, ts. multa odotettaisiin paljon eikä arvostettaisi, mitä teen.
ISIÄINEN (s.) Uusperheen joka toinen viikko vaihtuva isä.
ÄETSÄ (s.) Uusperheen joka toinen viikko vaihtuva äiti.
-Douglas Adams: Elimäen Tarkoitus