Olen salaa hieman innoissani tulevasta työttömyydestä
Olen siis kamala syntinen. Tähän viikkoon päättyy 2,5 vuoden työrupeama. Samalla kertaa haikea, mut ihan hyvä mieli. Pidin työstäni. Aion ottaa ihan rennosti ja katsella rahassa seuraavaa työpaikkaa. Tiedä vaikka innostuisin opiskelemaan.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ilmiannoin tämän aloituksen jokaiseen Suomen te-toimistoon, nyt tantat tietää että aiot lusmuilla.
Heheheh, sä saat tuosta palkattoman kokopäivähomman, meitä kun on monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Nykyisin työelämä on niin raadollista, että itsellenikin haluaisin lyhyen "loman" työttömyyden muodossa. Saisi huilata, ja kerätä voimia taas työntekoon.
Olen koko korona-ajan toivonut edes pientä parin viikon lomautusta, mutta ei. Potkut olisi oikea lottovoitto!
Miksi et itse irtisanoudu työstäsi?
Karenssi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootappa kun saat kimppuusi TE-toimiston innokkaat tantat. Työnhakukin on aika rasittavaa. Ja sitähän sulta velvoitetaan, mikäli aiot nostaa työttömyyskorvausta. Eri juttu, jos elätät itse itsesti.
Varmaan ne tantat painostavatkin niitä, jotka eivät kykene laittamaan heille kampoihin. Itse olen tieten työttömänä sanonut TE-toimistossa EI kaikkiin ehdotuksiin jo yli viiden vuoden ajan. Eivät enää edes yritä saada minua aktivoitumaan, kun tietävät ettei niin tule käymään. Aion viettää loppuelämäni rentoa työttömän loma-arkea ja yhteiskunnan piikkiin tietenkin.
M35
Työttömyystuki ei kestä pitkään ja sen jälkeen ollaan toimeentulotuella, jota saa vasta kun omaisuus on myyty. Järjetön neuvo.
Olen työtön jo toisessa polvessa, kolmannessa jos ukin vapaaehtoinen poistuminen työelämästä lasketaan mukaan, oli ammattirikollinen :-)
Heräilin tunti sitten ja ihailin lumista maisemaa, juon toista kupillista kahvia ja mietin menisikö sitä lumitöihin (raskasta painavaa märkää lunta) vai lähtisikö muijan kanssa kahlaamaan laavulle tekemään sapuskaa ja juomaan päiväkahvit nokipannusta?
Hmm. siinäpä pulma, mutta tällaiseen hektiseen elämänätapaan sitä vapaaehtoistyöttömänä jatkuvasti törmää.
Kesällähän sitä olisi enemmän vapaa-ajan harrastuksia, kotimaan matkailu (norjaan; baltiaan jos rajat avautuvat) vaelluksineen, moottoripyörällä tai matkailuautolla, marjastusta, uimista, löhöilyä riippumatossa, kalliokiipeilyä, boulderointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ym kesäaktiviteettia, mutta talvi on hieman pitkästyttävää aikaa.
Kertokaapa te työssä olevat hyviä vinkkejä erilaisista vapaa-ajan viettotavoista jos ette olisi töissä.
Lupaan noudattaa edustuksellisen demokratian pelisääntöjä ja kokeilla niitä käytännössä puolestanne.
Olisin ikään kuin edustajanne vapaa-ajalla jota teillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Nykyisin työelämä on niin raadollista, että itsellenikin haluaisin lyhyen "loman" työttömyyden muodossa. Saisi huilata, ja kerätä voimia taas työntekoon.
Aina voi sopia palkattomista vapaista esimiehen kanssa. Myös lomarahat voi vaihtaa vapaiksi. Ei tarvita työttömyyttä lomailuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön jo toisessa polvessa, kolmannessa jos ukin vapaaehtoinen poistuminen työelämästä lasketaan mukaan, oli ammattirikollinen :-)
Heräilin tunti sitten ja ihailin lumista maisemaa, juon toista kupillista kahvia ja mietin menisikö sitä lumitöihin (raskasta painavaa märkää lunta) vai lähtisikö muijan kanssa kahlaamaan laavulle tekemään sapuskaa ja juomaan päiväkahvit nokipannusta?
Hmm. siinäpä pulma, mutta tällaiseen hektiseen elämänätapaan sitä vapaaehtoistyöttömänä jatkuvasti törmää.
Kesällähän sitä olisi enemmän vapaa-ajan harrastuksia, kotimaan matkailu (norjaan; baltiaan jos rajat avautuvat) vaelluksineen, moottoripyörällä tai matkailuautolla, marjastusta, uimista, löhöilyä riippumatossa, kalliokiipeilyä, boulderointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ym kesäaktiviteettia, mutta talvi on hieman pitkästyttävää aikaa.
Kertokaapa te työssä olevat hyviä vinkkejä erilaisista vapaa-ajan viettotavoista jos ette olisi töissä.
Lupaan noudattaa edustuksellisen demokratian pelisääntöjä ja kokeilla niitä käytännössä puolestanne.
Olisin ikään kuin edustajanne vapaa-ajalla jota teillä ei ole.
Millä elät? Miten elätät lapsesi? Vai oliko haave vaan?
Vierailija kirjoitti:
Otin hyvää hyvyyttäni vastaan työn ja palkkani on 2 kertaa pienempi kuin ansiosidonnaiseni oli.
Nyt en sitten saakaa soviteltua päivärahaa, oikein kunnon kusetus, 5 päivää viikossa töitä ja tulot puolittui.
No eihän tuossa ole mitään järkeä - miksi ottaisit vastaan työn vain hyvää hyvyyttäsi varsinkin, jos tulotasosi putoaa sen myötä?
Itse onnistuin löytämään osa-aikatyön 2 pv/vk ja teen välillä keikkatyötä lisäksi. Käteen jää suunnilleen saman verran kuin kokoaikatyössä sovitellun ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Nykyisin työelämä on niin raadollista, että itsellenikin haluaisin lyhyen "loman" työttömyyden muodossa. Saisi huilata, ja kerätä voimia taas työntekoon.
Aina voi sopia palkattomista vapaista esimiehen kanssa. Myös lomarahat voi vaihtaa vapaiksi. Ei tarvita työttömyyttä lomailuun.
Olen eri, jolle vastasit, mutta esim. meillä töissä ei voi lomarahoja vaihtaa vapaiksi eikä saa palkatonta. Korona-aika on vain lisännyt töitä (aivan järkyttävän paljon!), eikä kukaan saa olla poissa.
Uusia ei tietenkään palkata, koska "tämähän kestää vain tämän korona-ajan." Nyt on vuosi painettu töitä aivan äärirajoilla ja porukka alkaa olla ihan kypsiä tähän työntekoon. (En ole hoitoalalla jos tästä sai sen käsityksen.)
80% työaika. On paljon vapaa-aikaa mutta kuitenkin saa paljon enemmän rahaa kuin työttömänä eikä työkkäri hiillosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootappa kun saat kimppuusi TE-toimiston innokkaat tantat. Työnhakukin on aika rasittavaa. Ja sitähän sulta velvoitetaan, mikäli aiot nostaa työttömyyskorvausta. Eri juttu, jos elätät itse itsesti.
Varmaan ne tantat painostavatkin niitä, jotka eivät kykene laittamaan heille kampoihin. Itse olen tieten työttömänä sanonut TE-toimistossa EI kaikkiin ehdotuksiin jo yli viiden vuoden ajan. Eivät enää edes yritä saada minua aktivoitumaan, kun tietävät ettei niin tule käymään. Aion viettää loppuelämäni rentoa työttömän loma-arkea ja yhteiskunnan piikkiin tietenkin.
M35
Työttömyystuki ei kestä pitkään ja sen jälkeen ollaan toimeentulotuella, jota saa vasta kun omaisuus on myyty. Järjetön neuvo.
Jännästi se on minulla näiden vuosien jälkeenkin kestänyt. Toimeentulotukea en ole koskaan saanut. Ne kikkailee ketkä osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön jo toisessa polvessa, kolmannessa jos ukin vapaaehtoinen poistuminen työelämästä lasketaan mukaan, oli ammattirikollinen :-)
Heräilin tunti sitten ja ihailin lumista maisemaa, juon toista kupillista kahvia ja mietin menisikö sitä lumitöihin (raskasta painavaa märkää lunta) vai lähtisikö muijan kanssa kahlaamaan laavulle tekemään sapuskaa ja juomaan päiväkahvit nokipannusta?
Hmm. siinäpä pulma, mutta tällaiseen hektiseen elämänätapaan sitä vapaaehtoistyöttömänä jatkuvasti törmää.
Kesällähän sitä olisi enemmän vapaa-ajan harrastuksia, kotimaan matkailu (norjaan; baltiaan jos rajat avautuvat) vaelluksineen, moottoripyörällä tai matkailuautolla, marjastusta, uimista, löhöilyä riippumatossa, kalliokiipeilyä, boulderointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ym kesäaktiviteettia, mutta talvi on hieman pitkästyttävää aikaa.
Kertokaapa te työssä olevat hyviä vinkkejä erilaisista vapaa-ajan viettotavoista jos ette olisi töissä.
Lupaan noudattaa edustuksellisen demokratian pelisääntöjä ja kokeilla niitä käytännössä puolestanne.
Olisin ikään kuin edustajanne vapaa-ajalla jota teillä ei ole.
Millä elät? Miten elätät lapsesi? Vai oliko haave vaan?
Eihän ihminen elämiseensä paljoa rahaa tarvitse.
Omakotitalo tuli hommattua hulluina nuoruusvuosina kun ajatteli että se on jotenkin tärkeä asia elämässä, omaisuus ja mammona.
Yksi lapsi joka jo aikuinen (opiskelee, kauas se omena puusta putosi :-).
Vanhaa kunnostelemalla, autokaupoilla ym. vastaavilla projekteilla saa hieman lisää kuukausibudjettiin jonka voi käyttää sitten mihin tarpeelliseksi näkee.
Kalusto on ikäloppua, mutta omin pikku kätösin kunnostettua, eikä ostettavaksi kaupasta jää kuin turvallisuuteen liittyvä välineistö, kiipeilyvarusteet, köydet, valjaat ym. sälä.
Vene seisoo järven rannalla ilmaispaikalla, maksoi aikoinaan satasen ja poiskuljettamisen vaivan ja järveä riittää soudeltavaksi ja luontoa kuljeskeltavaksi maailman ääriin, eikä maksa sentin hyrrää.
Elämä on sellaista miksi sen rakentaa ja itse päädyin muutamien hullujen nuoruusvuosien jälkeen rakentaa sen muulle pohjalle kuin elintasoa kohottamalla, satsaamalla asioihin jotka tuottavat nautintoa, enemmän kuin huolta ja vitutusta.
Omaisuuden arvon pitää olla sellainen, ettei sen menettäminen ota kupoliin.
Autojen arvon sellaisia, että ne voi niiden hajotessa jättää tienvarteen ja soittaa romiksen hakemaan.
Asuinpaikan sellainen, ettei siitä tarvitse kantaa huolta arvonlaskusta tai remonteista. Lahotkoon samaan aikaan kanssamme.
Huoleton hevoseton mies :-)
TE toimisto on yhteydessä minuun n. 1-2 vuodessa.
Minä olin yli 10 vuotta sitten viimeksi työtön ja nyt ansiosidonnaisella. Systeemi on näppärä, kaiken voi tehdä netin kautta. Siellä voi tehdä niitä aktivointitehtäviä, hakea kivoja kursseja jne. Työkkärin "tantat" auttavat tarvittaessa ja ovat mukavia ja asiakaspalveluhenkisiä.
Ihan kummallisia kommentteja, ei voi muuta sanoa. On inhimillistä ja ymmärrettävää, että pitkän ja mahdollisesti raskaan työurarupeaman jälkeen ihminen kaipaa pientä lepoa. Eihän me tiedetä onko ap saanut esim pitää kunnon lomia koko aikana? Tai millaista hänen työnsä on ollut.
Ota ap ihan levon ja palautumisen kannalta äläkä häpeä haluasi ladata akkuja. Harrasta, liiku, nauti luonnosta ja keskipäivän rauhasta. Sitten ala katsella haluatko opiskella tai tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön jo toisessa polvessa, kolmannessa jos ukin vapaaehtoinen poistuminen työelämästä lasketaan mukaan, oli ammattirikollinen :-)
Heräilin tunti sitten ja ihailin lumista maisemaa, juon toista kupillista kahvia ja mietin menisikö sitä lumitöihin (raskasta painavaa märkää lunta) vai lähtisikö muijan kanssa kahlaamaan laavulle tekemään sapuskaa ja juomaan päiväkahvit nokipannusta?
Hmm. siinäpä pulma, mutta tällaiseen hektiseen elämänätapaan sitä vapaaehtoistyöttömänä jatkuvasti törmää.
Kesällähän sitä olisi enemmän vapaa-ajan harrastuksia, kotimaan matkailu (norjaan; baltiaan jos rajat avautuvat) vaelluksineen, moottoripyörällä tai matkailuautolla, marjastusta, uimista, löhöilyä riippumatossa, kalliokiipeilyä, boulderointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ym kesäaktiviteettia, mutta talvi on hieman pitkästyttävää aikaa.
Kertokaapa te työssä olevat hyviä vinkkejä erilaisista vapaa-ajan viettotavoista jos ette olisi töissä.
Lupaan noudattaa edustuksellisen demokratian pelisääntöjä ja kokeilla niitä käytännössä puolestanne.
Olisin ikään kuin edustajanne vapaa-ajalla jota teillä ei ole.
Millä elät? Miten elätät lapsesi? Vai oliko haave vaan?
Eihän ihminen elämiseensä paljoa rahaa tarvitse.
Omakotitalo tuli hommattua hulluina nuoruusvuosina kun ajatteli että se on jotenkin tärkeä asia elämässä, omaisuus ja mammona.
Yksi lapsi joka jo aikuinen (opiskelee, kauas se omena puusta putosi :-).
Vanhaa kunnostelemalla, autokaupoilla ym. vastaavilla projekteilla saa hieman lisää kuukausibudjettiin jonka voi käyttää sitten mihin tarpeelliseksi näkee.
Kalusto on ikäloppua, mutta omin pikku kätösin kunnostettua, eikä ostettavaksi kaupasta jää kuin turvallisuuteen liittyvä välineistö, kiipeilyvarusteet, köydet, valjaat ym. sälä.
Vene seisoo järven rannalla ilmaispaikalla, maksoi aikoinaan satasen ja poiskuljettamisen vaivan ja järveä riittää soudeltavaksi ja luontoa kuljeskeltavaksi maailman ääriin, eikä maksa sentin hyrrää.
Elämä on sellaista miksi sen rakentaa ja itse päädyin muutamien hullujen nuoruusvuosien jälkeen rakentaa sen muulle pohjalle kuin elintasoa kohottamalla, satsaamalla asioihin jotka tuottavat nautintoa, enemmän kuin huolta ja vitutusta.
Omaisuuden arvon pitää olla sellainen, ettei sen menettäminen ota kupoliin.
Autojen arvon sellaisia, että ne voi niiden hajotessa jättää tienvarteen ja soittaa romiksen hakemaan.
Asuinpaikan sellainen, ettei siitä tarvitse kantaa huolta arvonlaskusta tai remonteista. Lahotkoon samaan aikaan kanssamme.
Huoleton hevoseton mies :-)
Juuri näin. Elintaso on laskettu valmiiksi tasolle jolta ei voi pudota. Kaikki selviytymistarpeet hankittu ja hiukan rahaakin piilossa. Tulkoon työttömyys tai muu lama. Ei haittaa.
Jos on suht hyvin työllistävä ala niin olisi mullekin rentouttavaa ainakin alussa. Ansiosidonnaisen jälkeen jos ei töitä saisi niin se olisikin sitten taloudellinen katastrofi. En tiedä miten pärjättäisiin miehen pienellä palkalla ja työmarkkinatuella.
jahas, tarvitsisitko jotain reipashenkistä kannustamista ahkeraan työnhakuun. ehkäpä tuuppaillaan sut johonkin vähemmän miellyttävään palkattomaan puuhasteluun tai vastaavaan. onhan toki tärkeää että saat joka aamu lähteä johonkin sosiaaliseen yhteisöllisyyteen ja tuntea olevasi tarvittu.
ellet suostu, joudut sillan alle asumaan ja kaivelemaan roskiksista murkinasi. kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja siperia opettaa!!!
🦏👹
Vierailija kirjoitti:
Jos on suht hyvin työllistävä ala niin olisi mullekin rentouttavaa ainakin alussa. Ansiosidonnaisen jälkeen jos ei töitä saisi niin se olisikin sitten taloudellinen katastrofi. En tiedä miten pärjättäisiin miehen pienellä palkalla ja työmarkkinatuella.
Jep, kyllä se kummasti kannusti hakeutumaan kokoaikatyöhön, kun putosin työmarkkinatuelle ja miehen palkan vuoksi en tietenkään saanut asumistukea. Ansiosidonnainen kului opiskellessa, jolloin en aktiivisesti etsinyt töitä. Onneksi oli entuudestaan hyvin työllistävä tutkinto, jonka avuin sain ensin kesätöitä ja sen jälkeen lisää määräaikaisuuksia. Työssäoloehdon täytyttyä olikin hyvä kieltäytyä jatkosopimuksesta vedoten työnhakuun toisella tutkinnolla, jatkaa samassa paikassa keikkalaisena ja nostaa soviteltua samalla.
Vierailija kirjoitti:
Ne laittaa sinut muutaman viikon päästä kursseille harjoittelemaan cv:n tekoa ja työnhakua. Saat omavalmentajan.
Itse saanut olla melkein 2 v. rauhassa vaikka ala työllistävä. Ilmoitin etsiväni toisen alani tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön jo toisessa polvessa, kolmannessa jos ukin vapaaehtoinen poistuminen työelämästä lasketaan mukaan, oli ammattirikollinen :-)
Heräilin tunti sitten ja ihailin lumista maisemaa, juon toista kupillista kahvia ja mietin menisikö sitä lumitöihin (raskasta painavaa märkää lunta) vai lähtisikö muijan kanssa kahlaamaan laavulle tekemään sapuskaa ja juomaan päiväkahvit nokipannusta?
Hmm. siinäpä pulma, mutta tällaiseen hektiseen elämänätapaan sitä vapaaehtoistyöttömänä jatkuvasti törmää.
Kesällähän sitä olisi enemmän vapaa-ajan harrastuksia, kotimaan matkailu (norjaan; baltiaan jos rajat avautuvat) vaelluksineen, moottoripyörällä tai matkailuautolla, marjastusta, uimista, löhöilyä riippumatossa, kalliokiipeilyä, boulderointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ym kesäaktiviteettia, mutta talvi on hieman pitkästyttävää aikaa.
Kertokaapa te työssä olevat hyviä vinkkejä erilaisista vapaa-ajan viettotavoista jos ette olisi töissä.
Lupaan noudattaa edustuksellisen demokratian pelisääntöjä ja kokeilla niitä käytännössä puolestanne.
Olisin ikään kuin edustajanne vapaa-ajalla jota teillä ei ole.
Millä elät? Miten elätät lapsesi? Vai oliko haave vaan?
Eihän ihminen elämiseensä paljoa rahaa tarvitse.
Omakotitalo tuli hommattua hulluina nuoruusvuosina kun ajatteli että se on jotenkin tärkeä asia elämässä, omaisuus ja mammona.
Yksi lapsi joka jo aikuinen (opiskelee, kauas se omena puusta putosi :-).
Vanhaa kunnostelemalla, autokaupoilla ym. vastaavilla projekteilla saa hieman lisää kuukausibudjettiin jonka voi käyttää sitten mihin tarpeelliseksi näkee.
Kalusto on ikäloppua, mutta omin pikku kätösin kunnostettua, eikä ostettavaksi kaupasta jää kuin turvallisuuteen liittyvä välineistö, kiipeilyvarusteet, köydet, valjaat ym. sälä.
Vene seisoo järven rannalla ilmaispaikalla, maksoi aikoinaan satasen ja poiskuljettamisen vaivan ja järveä riittää soudeltavaksi ja luontoa kuljeskeltavaksi maailman ääriin, eikä maksa sentin hyrrää.
Elämä on sellaista miksi sen rakentaa ja itse päädyin muutamien hullujen nuoruusvuosien jälkeen rakentaa sen muulle pohjalle kuin elintasoa kohottamalla, satsaamalla asioihin jotka tuottavat nautintoa, enemmän kuin huolta ja vitutusta.
Omaisuuden arvon pitää olla sellainen, ettei sen menettäminen ota kupoliin.
Autojen arvon sellaisia, että ne voi niiden hajotessa jättää tienvarteen ja soittaa romiksen hakemaan.
Asuinpaikan sellainen, ettei siitä tarvitse kantaa huolta arvonlaskusta tai remonteista. Lahotkoon samaan aikaan kanssamme.
Huoleton hevoseton mies :-)
Eli et saa mitään tukia. Ehkä olet eläkkeellä. Silloinhan elämä onkin huoletonta, kun on aikoinaan tehnyt töitä ja maksanut velkansa. Mutta kun nuori jättäytyy työelämän ulkopuolelle niin siinä naulaa mahdollisuutensa elämässä, silloin ei yleensä voi saada puolisoa, asuntoa tai lapsia, jos ei käy töissä.
Miksi et itse irtisanoudu työstäsi?