Olen salaa hieman innoissani tulevasta työttömyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön jo toisessa polvessa, kolmannessa jos ukin vapaaehtoinen poistuminen työelämästä lasketaan mukaan, oli ammattirikollinen :-)

Heräilin tunti sitten ja ihailin lumista maisemaa, juon toista kupillista kahvia ja mietin menisikö sitä lumitöihin (raskasta painavaa märkää lunta) vai lähtisikö muijan kanssa kahlaamaan laavulle tekemään sapuskaa ja juomaan päiväkahvit nokipannusta?

Hmm. siinäpä pulma, mutta tällaiseen hektiseen elämänätapaan sitä vapaaehtoistyöttömänä jatkuvasti törmää.

Kesällähän sitä olisi enemmän vapaa-ajan harrastuksia, kotimaan matkailu (norjaan; baltiaan jos rajat avautuvat) vaelluksineen, moottoripyörällä tai matkailuautolla, marjastusta, uimista, löhöilyä riippumatossa, kalliokiipeilyä, boulderointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ym kesäaktiviteettia, mutta talvi on hieman pitkästyttävää aikaa.

Kertokaapa te työssä olevat hyviä vinkkejä erilaisista vapaa-ajan viettotavoista jos ette olisi töissä.

Lupaan noudattaa edustuksellisen demokratian pelisääntöjä ja kokeilla niitä käytännössä puolestanne.

Olisin ikään kuin edustajanne vapaa-ajalla jota teillä ei ole.

Millä elät? Miten elätät lapsesi? Vai oliko haave vaan?

Eihän ihminen elämiseensä paljoa rahaa tarvitse.

Omakotitalo tuli hommattua hulluina nuoruusvuosina kun ajatteli että se on jotenkin tärkeä asia elämässä, omaisuus ja mammona.

Yksi lapsi joka jo aikuinen (opiskelee, kauas se omena puusta putosi :-).

Vanhaa kunnostelemalla, autokaupoilla ym. vastaavilla projekteilla saa hieman lisää kuukausibudjettiin jonka voi käyttää sitten mihin tarpeelliseksi näkee.

Kalusto on ikäloppua, mutta omin pikku kätösin kunnostettua, eikä ostettavaksi kaupasta jää kuin turvallisuuteen liittyvä välineistö, kiipeilyvarusteet, köydet, valjaat ym. sälä.

Vene seisoo järven rannalla ilmaispaikalla, maksoi aikoinaan satasen ja poiskuljettamisen vaivan ja järveä riittää soudeltavaksi ja luontoa kuljeskeltavaksi maailman ääriin, eikä maksa sentin hyrrää.

Elämä on sellaista miksi sen rakentaa ja itse päädyin muutamien hullujen nuoruusvuosien jälkeen rakentaa sen muulle pohjalle kuin elintasoa kohottamalla, satsaamalla asioihin jotka tuottavat nautintoa, enemmän kuin huolta ja vitutusta.

Omaisuuden arvon pitää olla sellainen, ettei sen menettäminen ota kupoliin.

Autojen arvon sellaisia, että ne voi niiden hajotessa jättää tienvarteen ja soittaa romiksen hakemaan.

Asuinpaikan sellainen, ettei siitä tarvitse kantaa huolta arvonlaskusta tai remonteista. Lahotkoon samaan aikaan kanssamme.

Huoleton hevoseton mies :-)

Eli et saa mitään tukia. Ehkä olet eläkkeellä. Silloinhan elämä onkin huoletonta, kun on aikoinaan tehnyt töitä ja maksanut velkansa. Mutta kun nuori jättäytyy työelämän ulkopuolelle niin siinä naulaa mahdollisuutensa elämässä, silloin ei yleensä voi saada puolisoa, asuntoa tai lapsia, jos ei käy töissä.

Huom! Lapsia tehdään n***imalla, siihen ei työpaikkaa tarvita ja aikaa menee minuutti. Puolisonkin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootappa kun saat kimppuusi TE-toimiston innokkaat tantat. Työnhakukin on aika rasittavaa. Ja sitähän sulta velvoitetaan, mikäli aiot nostaa työttömyyskorvausta. Eri juttu, jos elätät itse itsesti. 

Varmaan ne tantat painostavatkin niitä, jotka eivät kykene laittamaan heille kampoihin. Itse olen tieten työttömänä sanonut TE-toimistossa EI kaikkiin ehdotuksiin jo yli viiden vuoden ajan. Eivät enää edes yritä saada minua aktivoitumaan, kun tietävät ettei niin tule käymään. Aion viettää loppuelämäni rentoa työttömän loma-arkea ja yhteiskunnan piikkiin tietenkin.

M35

Tyypillinen työtön. Juuri tämän takia tukeja ei tule maksaa kenellekkään. Äänestän jatkossakin kokoomusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön jo toisessa polvessa, kolmannessa jos ukin vapaaehtoinen poistuminen työelämästä lasketaan mukaan, oli ammattirikollinen :-)

Heräilin tunti sitten ja ihailin lumista maisemaa, juon toista kupillista kahvia ja mietin menisikö sitä lumitöihin (raskasta painavaa märkää lunta) vai lähtisikö muijan kanssa kahlaamaan laavulle tekemään sapuskaa ja juomaan päiväkahvit nokipannusta?

Hmm. siinäpä pulma, mutta tällaiseen hektiseen elämänätapaan sitä vapaaehtoistyöttömänä jatkuvasti törmää.

Kesällähän sitä olisi enemmän vapaa-ajan harrastuksia, kotimaan matkailu (norjaan; baltiaan jos rajat avautuvat) vaelluksineen, moottoripyörällä tai matkailuautolla, marjastusta, uimista, löhöilyä riippumatossa, kalliokiipeilyä, boulderointia, telttailua, veneilyä, kalastusta ym kesäaktiviteettia, mutta talvi on hieman pitkästyttävää aikaa.

Kertokaapa te työssä olevat hyviä vinkkejä erilaisista vapaa-ajan viettotavoista jos ette olisi töissä.

Lupaan noudattaa edustuksellisen demokratian pelisääntöjä ja kokeilla niitä käytännössä puolestanne.

Olisin ikään kuin edustajanne vapaa-ajalla jota teillä ei ole.

Millä elät? Miten elätät lapsesi? Vai oliko haave vaan?

Eihän ihminen elämiseensä paljoa rahaa tarvitse.

Omakotitalo tuli hommattua hulluina nuoruusvuosina kun ajatteli että se on jotenkin tärkeä asia elämässä, omaisuus ja mammona.

Yksi lapsi joka jo aikuinen (opiskelee, kauas se omena puusta putosi :-).

Vanhaa kunnostelemalla, autokaupoilla ym. vastaavilla projekteilla saa hieman lisää kuukausibudjettiin jonka voi käyttää sitten mihin tarpeelliseksi näkee.

Kalusto on ikäloppua, mutta omin pikku kätösin kunnostettua, eikä ostettavaksi kaupasta jää kuin turvallisuuteen liittyvä välineistö, kiipeilyvarusteet, köydet, valjaat ym. sälä.

Vene seisoo järven rannalla ilmaispaikalla, maksoi aikoinaan satasen ja poiskuljettamisen vaivan ja järveä riittää soudeltavaksi ja luontoa kuljeskeltavaksi maailman ääriin, eikä maksa sentin hyrrää.

Elämä on sellaista miksi sen rakentaa ja itse päädyin muutamien hullujen nuoruusvuosien jälkeen rakentaa sen muulle pohjalle kuin elintasoa kohottamalla, satsaamalla asioihin jotka tuottavat nautintoa, enemmän kuin huolta ja vitutusta.

Omaisuuden arvon pitää olla sellainen, ettei sen menettäminen ota kupoliin.

Autojen arvon sellaisia, että ne voi niiden hajotessa jättää tienvarteen ja soittaa romiksen hakemaan.

Asuinpaikan sellainen, ettei siitä tarvitse kantaa huolta arvonlaskusta tai remonteista. Lahotkoon samaan aikaan kanssamme.

Huoleton hevoseton mies :-)

Eli et saa mitään tukia. Ehkä olet eläkkeellä. Silloinhan elämä onkin huoletonta, kun on aikoinaan tehnyt töitä ja maksanut velkansa. Mutta kun nuori jättäytyy työelämän ulkopuolelle niin siinä naulaa mahdollisuutensa elämässä, silloin ei yleensä voi saada puolisoa, asuntoa tai lapsia, jos ei käy töissä.

Vaikka ajat ovat toiset, elämän perusjutut kyllä ovat säilyneet aivan samanlaisina vuosikymmenistä toiseen.

Puolison ja lasten saamisella ei ole mitään tekemistä työpaikalla tai ammatilla.

Jotkut palstan ammttiulisijat ovat tottakai eri mieltä tasoteorioineen, mutta yleisimmin se puoliso hankitaan samasta yhteiskuntaluokasta ja kun vertaastansa rakaastaa, niin ei tarvitte olla fiini.

Pari ekaa kuukauttaa menee ihan ok, sitten alkaa ahdistamaan. Tietysti jos rahaa on tarpeeksi ja riittävästi muuta tekemistä, niin kyllä itsekin jäisin kotiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootappa kun saat kimppuusi TE-toimiston innokkaat tantat. Työnhakukin on aika rasittavaa. Ja sitähän sulta velvoitetaan, mikäli aiot nostaa työttömyyskorvausta. Eri juttu, jos elätät itse itsesti. 

Varmaan ne tantat painostavatkin niitä, jotka eivät kykene laittamaan heille kampoihin. Itse olen tieten työttömänä sanonut TE-toimistossa EI kaikkiin ehdotuksiin jo yli viiden vuoden ajan. Eivät enää edes yritä saada minua aktivoitumaan, kun tietävät ettei niin tule käymään. Aion viettää loppuelämäni rentoa työttömän loma-arkea ja yhteiskunnan piikkiin tietenkin.

M35

Tyypillinen työtön. Juuri tämän takia tukeja ei tule maksaa kenellekkään. Äänestän jatkossakin kokoomusta.

Olen kaikkea muuta kuin tyypillinen työtön. Olenhan vapaaehtoinen työtön ja en siis kilpaile vähistä työpaikoista niitä hamuavien työttömien kanssa. Olen siis eräänlainen yhteiskunnan sankari.

Sinä sen sijaan olet tyypillinen idíootti, joka kuvittelee, että jonain päivänä tukien maksu lopetetaan. Lol.

Vierailija kirjoitti:

Pari ekaa kuukauttaa menee ihan ok, sitten alkaa ahdistamaan. Tietysti jos rahaa on tarpeeksi ja riittävästi muuta tekemistä, niin kyllä itsekin jäisin kotiin...

Niitä ahdistaa, jotka ovat kykenemättömiä keksimään itselleen harrastuksia ja tekemistä. Raha on vain tekosyy. Kaipaatko yleensäkin jonkun sanomaan mitä sinun pitäisi tehdä, ettet hajoaisi?

Vierailija kirjoitti:

Pari ekaa kuukauttaa menee ihan ok, sitten alkaa ahdistamaan. Tietysti jos rahaa on tarpeeksi ja riittävästi muuta tekemistä, niin kyllä itsekin jäisin kotiin...

Kuinka te annatte rahan orjuuttaa itseänne niin hirvittävästi.

Kuvittelevatko ihmiset ihan oikeasti että Audi pihassa tai Iphone kädessä toisi mitään muuta kuin hetkellisen onnen tunteen?

Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan kuin pikkulapsia ja haluavat ja haluavat aina vain enemmän härpäkkeitä ja omaisuutta elämäänsä ja sitten murehditaan mistä rahat keittiöremonttiin ja auton huolto maksaa ja se krematorion kokoinen grilli pitäisi saada terassille ja ja ja ja aina vain uutta huolta ja murhetta pitkällä tähtäimellä haalitaan kaksin käsin, tehdään työtä, ylityötä, otetaan velkaa velan päälle, pikaluottoja ja ollaan koko elämä orjia, rahan ja jatkuvan talouskasvun orjia.

 

Eniten tympisi maksaa maailman korkeimpia veroja ylläpitääkseen täysin luokatonta ja kähmivää apinatarhaa. Yksi esimerkki on valtiontarkastaja, jolle maksettiin siitä, ettei hoida virkatehtäviään. Museoviraston puolella näitä viranhoitoon kykenemättömiä rtrdeja kalmukinjyystöjä on ilmeisesti myös.

Poijjjaat ja tytöt, ruvetkaa eläkeläisiksi!

Niin tein itsekin.

m42

Vierailija kirjoitti:

Toivo ettei te-tantta lue keskustelua. Annoit aloituksessa ihan riittävästi tietoja että osaa kohdistaa työllistämistoimet juuri sinuun.

höpönlöpö

Vierailija kirjoitti:

Se opiskelu olisi kannattanut aloittaa työn ohessa. Kun on opiskellut vähintään puoli vuotta kokoaikatyön ohessa, katsotaan opinnot sivutoimisiksi jolloin säilyy oikeus työttömyysturvaan. Onhan se hiukan eri asia opiskella ansiosidonnaisella kuin opintotuella.

Suhtaudun varauksella tähän kommenttiin. Ei ole välttämättä ihan noin yksioikoista vaan virkailija saattaa päättää toisin. Itse opiskelin työn ohella todella hitaasti, välillä vain yhden kurssin lukukauden aikana. Kun jäin työttömäksi, minulle sanottiin, että tämä asia tutkitaan eikä luvata ollenkaan, että saan jatkaa opintoja työttömyystuella. "Onneksi" en ollut sitten suorittanut yhtään kurssia viimeisen vuoden aikana, joten he katsoivat opintoni keskeytyneen, vaikka olin yhä yliopistossa kirjoilla. Tässä vaiheessa oli tammikuu. Ongelmaksi tuli sitten se, etteivät he olisi antaneet minun maksaa uutta ilmoittautumismaksua elokuussa. Eli minun olisi pitänyt luopua opinto-oikeudesta, jos olisin halunnut saada työttömyysrahaa syksylläkin. Minusta tuo oli erittäin epäreilua, koska olin aiemmin todellakin opiskellut vain osa-aikaisesti. Heidän mielestään uusi vuosimaksu yliopistolle olisi tarkoittanut sitä, että aion opiskella kokoaikaisesti. Ihan kieroa. 

Kuitenkin kovan väännön jälkeen he lupasivat, että saan jatkaa opintoja työttömyysrahalla, mutta tuo kevät oli todella stressaavaa aikaa kun odotin päätöstä. Olin tosin jo päättänyt, etten ikinä luovu opinto-oikeudesta ennen kuin valmistun. Muutenhan kaikki olisi mennyt hukkaan, koska luopumisen jälkeen ei voi saada uutta opinto-oikeutta ellei mene taas pääsykokeisiin. 

Mitä tulee vinkkiisi aloittaa opiskelu ennen työttömyyttä, niin onhan se teoriassa hyvä, mutta useimmille varmasti käytännössä mahdoton. Työttömyys voi tulla hyvinkin yllättäen, eivätkä kaikki ihmiset todellakaan voi olla opiskelemassa työn ohella koko ajan.