Alan olla tosi masentunut tän pandemian takia :(
Elämä on vaan ihan kamalaa nykyään ja tänään tuntuu taas siltä, että mitään valoa ei ole tunnelin päässä vaan pahenee vaan :(
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on alettu pelottelemaan jo ulkonaliikkumiskiellolla. Minulle lenkkeily ja raitis ilma on ollut tässä tilanteessa se viimeinen henkireikä ja jos sekin viedään ja jään arestiin neljän seinän sisään niin pelkään joko tulevani hulluksi tai tekeväni itselleni jotain peruuttamatonta.
Lol
Vierailija kirjoitti:
Mene kauppaan hamstraamaan vessapaperia niin josko se siitä helpottaisi.
Tavoite elämään: puolen vuoden vessapaperit.
Kannattaa suosiolla asennoitua jo ajatukseen ettei elämä tule koskaan palaamaan entiselleen ja sopeutua tähän mitä se nyt on. Ne jotka odottaa jatkuvasti paluuta normaaliin päiväjärjestykseen niin tulevat eniten pettymään ja masentumaan.
Sama täällä. Elämä on yhtä kärsimystä. Töissä joutuu kulkemaan maskissa ja se on yhtä tuskaa. Olen tähän asti tykännyt työstäni hirveästi, nyt vain haaveilen päivästä, kun saan hengittää kunnolla ja hengata työkavereiden kanssa ne lyhyet tauot. Yksinäisyys työssä on myös hirveää, kollegiaalinen tuki on kadonnut ja jäljellä on vain "asiakkaat", joista ei ole "kaveriksi" työpäivissä.
Kaupoissa en jaksa käydä, koska inhottaa ne maskit jo muutenkin... harrastukset on sitä, että pitäisi hengata jossain etänä. Ei kiinnosta. Haluan ihmiskontakteja.
Rahat loppuu, miehen firma kyntää suossa. On pian konkurssissa ja jatkuvasti ahdistus painaa laskuista, karhuista jne.
Voin sanoa, että en tämä korona on vienyt elämän täysin. Kevät vielä meni sisulla, mutta nyt alkaa veto loppua joka suhteessa. Eniten pelkään, ettei tämä mene ikinä ohi. Tätä jatketaan vuodesta toiseen ja tästä toisten ihmisten välttelystä tulee normaali tapa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on alettu pelottelemaan jo ulkonaliikkumiskiellolla. Minulle lenkkeily ja raitis ilma on ollut tässä tilanteessa se viimeinen henkireikä ja jos sekin viedään ja jään arestiin neljän seinän sisään niin pelkään joko tulevani hulluksi tai tekeväni itselleni jotain peruuttamatonta.
Huuuuuuuuuutista!!!!!!!!!!! ::::::DDDD
Minulle tämä on ollut hienoa aikaa, ilkeän sen sanoa. Ja vielä monessa mielessä.
Olen huomannut esimerkiksi sittenkin tekeväni tärkeätä työtä, sellaista, joka näyttäytyy harmaanankeana paperinpyörittämisenä, mutta joka on kuitenkin erittäin tärkeää, jotta yhteiskunnan tietyt rattaat pelaavat, vaikka olisi mikä tilanne päällä tahansa. Ennen sitä vähän nolosteli, että miksi ei ole pyrkynyt mediaseksikkäämmille aloille tai pistänyt pystyyn omaa firmaa, mutta toisaalta - teen tärkeää työtä, työpaikka on vakaa ja palkka ihan riittävä.
Ja saan tehdä työtä etänä koko ajan. Mikä sen parempaa. Olen tehokkaampi kuin konttorissa ja kotityötkin tulee tehtyä taukojumppana.
Introverttina olen aina puuhastellut itsekseni valokuvauksesta pienoismallien tekemiseen ja ahmin kirjoja ja leffoja. Tämä on oikein hyvää aikaa!
Vierailija kirjoitti:
MIKÄ tässä ajassa masentaa? Aika vähän on asioita, joita "vanhasta ajasta" kaipaan. No ehkä joskus olisi mukavaa osallistua yhdistysten toimintaan ja tapahtumiin ihan aidosti, eikä vain Teamsin tai Zoomin kautta. Mutta muuten pääsääntöisesti tämä aika ei minusta mitenkään ratkaisevasti eroa ennen koronaa koetusta. Työt ovat jatkuneet entiseen malliin, eikä tiettyjen oppositiotahojen myyräntyöstä huolimatta lamaa tai edes taloustaantumaa ole tullut.
Ei ole taantumaa? Miksi vassarit on missään päätöksenteossa mukana?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa suosiolla asennoitua jo ajatukseen ettei elämä tule koskaan palaamaan entiselleen ja sopeutua tähän mitä se nyt on. Ne jotka odottaa jatkuvasti paluuta normaaliin päiväjärjestykseen niin tulevat eniten pettymään ja masentumaan.
Ole sinä doomer hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on alettu pelottelemaan jo ulkonaliikkumiskiellolla. Minulle lenkkeily ja raitis ilma on ollut tässä tilanteessa se viimeinen henkireikä ja jos sekin viedään ja jään arestiin neljän seinän sisään niin pelkään joko tulevani hulluksi tai tekeväni itselleni jotain peruuttamatonta.
Huuuuuuuuuutista!!!!!!!!!!! ::::::DDDD
Mene Ylilaudalle rölläilemään.
Meidän nuorempi lapsi ei kohta enää muista aikaa ennen koronarajoituksia. Siitä kasvaa varmaan tosi vastuullinen ihminen. Oikea kirkasotsainen kunnon kansalainen, joka tyhjä katse silmissä tarttuu heti toimeen, kun käsketään.
Sama. Mä hajoan tähän ihan kohta.
Ja jos joku tulee urputtamaan, että sota-ajalla oli pahemmin, niin ei ollut. Tavallisilla siviileillä. Sai liikkua ja tavata ihmisiä. Tehdä ja mennä niin paljon kuin jaksoi ja huvitti. Elokuvia jopa tehtiin ihmisten viihtymistä silmällä pitäen.
Samalla tavalla nytkin joutuu läheistensä, itseasiassa kaikkien läheistensä, ei pelkästään rintamalla olevien, puolesta pelkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! On kyllä itelläkin vaikeita hetkiä, viime päivät oon kyntänyt taas syvissä vesissä :( Mutta ei auta kuin koittaa puristaa. Minua lohduttaa lähinnä se että kevättä kohti mennään ja pian alkaa ulkonakin taas olla kivaa (juu en tykkää hiihtämisestä enkä kylmyydestä).
Kaikki tykkää hiihtämisestä. Jos vain lähtisi hiihtämään, niin huomaisi tämän.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on alettu pelottelemaan jo ulkonaliikkumiskiellolla. Minulle lenkkeily ja raitis ilma on ollut tässä tilanteessa se viimeinen henkireikä ja jos sekin viedään ja jään arestiin neljän seinän sisään niin pelkään joko tulevani hulluksi tai tekeväni itselleni jotain peruuttamatonta.
Ei ulkonaliikkumiskielto tarkoita että ei saisi lenkkeillä, varmastikin tähän tulee aikarajat jolloin liikkuminen on suotavaa, ihmisten kokoontumista samaan paikkaan yritetään hillitä varsinkin nuorten. Tuskin tätä kieltoa on meille edes tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, millaista on ollut mustan surman aikana. Nyt kuitenkin vaan pieni osa sairastuneista kuolee.
Niin. Sairastuneista 0,015% kuolee ja niistäkin 2/3 on yli 90v
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mä hajoan tähän ihan kohta.
Ja jos joku tulee urputtamaan, että sota-ajalla oli pahemmin, niin ei ollut. Tavallisilla siviileillä. Sai liikkua ja tavata ihmisiä. Tehdä ja mennä niin paljon kuin jaksoi ja huvitti. Elokuvia jopa tehtiin ihmisten viihtymistä silmällä pitäen.
Samalla tavalla nytkin joutuu läheistensä, itseasiassa kaikkien läheistensä, ei pelkästään rintamalla olevien, puolesta pelkäämään.
Mä suosittelen että katsot uusimman tuntemattoman sotilaan ja mietit sitten lisää.
Tää on tyhmä juttu kai. Ymmärrän täysin. Vielä hetki jaksa. Ritari sinua siunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mä hajoan tähän ihan kohta.
Ja jos joku tulee urputtamaan, että sota-ajalla oli pahemmin, niin ei ollut. Tavallisilla siviileillä. Sai liikkua ja tavata ihmisiä. Tehdä ja mennä niin paljon kuin jaksoi ja huvitti. Elokuvia jopa tehtiin ihmisten viihtymistä silmällä pitäen.
Samalla tavalla nytkin joutuu läheistensä, itseasiassa kaikkien läheistensä, ei pelkästään rintamalla olevien, puolesta pelkäämään.
Mä suosittelen että katsot uusimman tuntemattoman sotilaan ja mietit sitten lisää.
En katso. Olen lukenut tuntemattoman ja mun vanhempani oli lapsia sota-ajalla. Tiedän ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mä hajoan tähän ihan kohta.
Ja jos joku tulee urputtamaan, että sota-ajalla oli pahemmin, niin ei ollut. Tavallisilla siviileillä. Sai liikkua ja tavata ihmisiä. Tehdä ja mennä niin paljon kuin jaksoi ja huvitti. Elokuvia jopa tehtiin ihmisten viihtymistä silmällä pitäen.
Samalla tavalla nytkin joutuu läheistensä, itseasiassa kaikkien läheistensä, ei pelkästään rintamalla olevien, puolesta pelkäämään.
Mä suosittelen että katsot uusimman tuntemattoman sotilaan ja mietit sitten lisää.
Se valaiseva. Oltiin valmiita uhraamaan 85 000 nuorta miestä ja vammauttamaan 150 000, jotta elämä voi jatkua. Haluttiin puolustaa omaa elämäntapaa kovalla uhrilla. Sen sijaan nyt uhrataan kaikki, jotta vanhukset ei kuolisi vaan eläisivät ehkä muutaman kuukauden vielä. Tää yhteiskunta on aivan sekaisin. Vedotaan sota-aikaan esimerkkinä, mutta sehän juuri on esimerkki siitä, että yhteinen etu laitetaan toisten hengen edelle. Vielä nuorten ihmisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on alettu pelottelemaan jo ulkonaliikkumiskiellolla. Minulle lenkkeily ja raitis ilma on ollut tässä tilanteessa se viimeinen henkireikä ja jos sekin viedään ja jään arestiin neljän seinän sisään niin pelkään joko tulevani hulluksi tai tekeväni itselleni jotain peruuttamatonta.
Koiran kanssa pitää ulkoilla. Tuskin ne mitään todisteita kaipaa onko koira vai ei mikäli lupalappusysteemiin mennään. Tuskin mennään, eikä meillä ole rahkeita valvoa. Nettiin raksi ruutuun koiranulkoilutuslupa.
Jos tulee ulkonaliikkumiskielto, pitää ihmiset laittaa etusijalle.
Koirat opetelkoot tekemään sisälle tarpeensa.
Mene kauppaan hamstraamaan vessapaperia niin josko se siitä helpottaisi.