Alan olla tosi masentunut tän pandemian takia :(
Elämä on vaan ihan kamalaa nykyään ja tänään tuntuu taas siltä, että mitään valoa ei ole tunnelin päässä vaan pahenee vaan :(
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mä hajoan tähän ihan kohta.
Ja jos joku tulee urputtamaan, että sota-ajalla oli pahemmin, niin ei ollut. Tavallisilla siviileillä. Sai liikkua ja tavata ihmisiä. Tehdä ja mennä niin paljon kuin jaksoi ja huvitti. Elokuvia jopa tehtiin ihmisten viihtymistä silmällä pitäen.
Samalla tavalla nytkin joutuu läheistensä, itseasiassa kaikkien läheistensä, ei pelkästään rintamalla olevien, puolesta pelkäämään.
Olet nolo. Nyt on vaikeempaa kuin sodan aikana. Myötähäpeä.
Mä itken täällä luettuani uusista linjauksista, siis että päästetään brittikorona leviämään ja sen jälkeen rajoitetaan lisää. Mä en tiedä mitä teen. Olen korkeakoulutettu vaativaa työtä tekevä 35-vuotias nainen, jolla ei historiaa mt-ongelmista. Nyt harkitsen itsemurhaa. En pysty elämään näin, en pysty, en suostu.
Ja vihaan ja inhoan ja halveksin jokaista hallituksen jäsentä sydämeni pohjasta ja toivon heille pelkkää pahaa. MITEN KEHTAATTE?! Petturit, hirviöt!
Vierailija kirjoitti:
Jos haikailee vain sitä mitä nyt ei voi saada, niin masentaahan se. Tulee mieleen joku viisivuotias, joka parkuu, kun ei pääse hiihtämään. -Mutta kun nyt on heinäkuu eikä ole lunta. -Mutkun mä haluuuuuun!
Sen sijaan pandemia-ajasta voi tehdä mukavaa. Otetaan huomioon reunaehdot, jotka nyt ovat. Ja sitten katsotaan mikä on mukavinta mitä näiden ehtojen sisällä voi tehdä. Ja sitten eletään sen mukaisesti. Ja se on ihan mukavaa.
Meilläkin lukiolainen oli ihan tyytyväisenä pikkusisarusten kanssa mäenlaskussa, kun nyt ei muitakaan harrastuksia ole. On se kuitenkin vaihtelua opiskeluun ja pelaamiseen. Ja minä olin tilannut uusia laskuvälineitä, jotta lapsilla olisi vähän kivempaa. Ja minulla oli kivempaa, koska perhe oli tyytyväinen.
Itse puolestaan olen leiponut enemmän, kun nyt ei olla käyty kahviloissa. Ja ihan kiva on saada herkkuja ja ilahduttaa lapsia.
Voisin myös tykätä neulomisesta. Mutta tekemistä on niin paljon, etten ole sellaiseen ehtinyt. Lukenut olen kyllä paljon. Ja suoratoistopalveluja on tilattu, koska nyt on enemmän aikaa katsoa niitä. Jotain uutta ruokaa voisi opetella tekemään, niin tulisi vaihtelua ruokapuoleenkin. Ja monen kanssa on viestitelty ja soiteltu enemmän kompensoimaan tapaamisten puuttumista.
Perheellisenä touhua riittää. Yksineläjillä on tietenkin ankeampaa. Siksi olenkin soitellut sinkkukaverilleni monta kertaa viikossa, ettei hän masennu. Ja ihan hyvin hänelläkin tuntuu menevän. Ei ole ainakaan valitellut mitään.
Tsemppiä ap:lle!
Jos sinua ja lähipiiriäsi tilanne ei masenna, se ei tarkoita, etteikö muilla voisi ottaa tämä koville. Viime päivinä täällä on ollut useampi aloitus koronaväsymyksestä, ja ymmärrän näitä ihmisiä täysin.
Ei ole kyse siitä, että haikailtaisi pinnallisten rientojen ja yleellisyyksien perään. Moni vaan voi huonosti eristyksissä. Ihminen on rakennettu niin, että se tarvitsee toisia ihmisiä voidakseen hyvin.
Onhan tää veemäistä.. alkaa tulla korvista kun kaupassa kuulutetaan että pidä turvaväli ja pidetään huolta toisistamme - pidä sinä kuulutusääni vaan ittestäs huolta! Ei jaksa enää!!
Vierailija kirjoitti:
Mä itken täällä luettuani uusista linjauksista, siis että päästetään brittikorona leviämään ja sen jälkeen rajoitetaan lisää. Mä en tiedä mitä teen. Olen korkeakoulutettu vaativaa työtä tekevä 35-vuotias nainen, jolla ei historiaa mt-ongelmista. Nyt harkitsen itsemurhaa. En pysty elämään näin, en pysty, en suostu.
Ja vihaan ja inhoan ja halveksin jokaista hallituksen jäsentä sydämeni pohjasta ja toivon heille pelkkää pahaa. MITEN KEHTAATTE?! Petturit, hirviöt!
Tota noin, MITÄ niiden pitäisi tehdä, että SINÄ olisi tyytyväinen?
Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut masentunut yli 15v jo. Haista paska.
Minä olen ollut masentunut 20 vuotta, mutten silti haistattele täällä paskoja toisille. Vaikka sinä olet masentunut, muillakin voi olla elämässä raskaita aikoja, ja heillä on oikeus se ilmaista ilman, että sinä haistattelet.
Kuka tässä nyt mitään rokotetta enää lisävaivakseen tahtoisi...Pitäisikö sitä odottaa muka niin ettei housuissaan pysy );););)? Itse lukisin sen haittapuolelle kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa suosiolla asennoitua jo ajatukseen ettei elämä tule koskaan palaamaan entiselleen ja sopeutua tähän mitä se nyt on. Ne jotka odottaa jatkuvasti paluuta normaaliin päiväjärjestykseen niin tulevat eniten pettymään ja masentumaan.
Jauhat pelkkää paskaa. Mitkään hallituskokoonpanon puolueet ei riskeeraa puolueiden kannatuslukemien massiivista romahdusta ikuisten rajoitusten takia. Nyt oikeasti valoja päälle tuon pelkopornon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa suosiolla asennoitua jo ajatukseen ettei elämä tule koskaan palaamaan entiselleen ja sopeutua tähän mitä se nyt on. Ne jotka odottaa jatkuvasti paluuta normaaliin päiväjärjestykseen niin tulevat eniten pettymään ja masentumaan.
Tämä on totta ja todennäköisin skenaario. Ne jotka pystyvät sen hyväksymään jatkavat ja heikommat, kuten minä, jotka eivät kestä tällaista maailmaa sitten tappavat itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää veemäistä.. alkaa tulla korvista kun kaupassa kuulutetaan että pidä turvaväli ja pidetään huolta toisistamme - pidä sinä kuulutusääni vaan ittestäs huolta! Ei jaksa enää!!
Dimmu Burgeria spotifyynä soimaan korvanuppeihin kauppareissun ajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta niiden uutisten lukeminen. Heti helpottaa. Kohta huomaat ettei sun elämä ole parissa viikossa muuttunut miksikään, vaikka jätätkin ne lukematta.
Uutisten lukematta jättäminen ei poista rajoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Kohta on kevät. Sitten voi taas olla enemmän ulkona ilman että palelee. Suomessa on sentään vielä aika hyvä tilanne. Monissa muissa maissa koronatilanne on kymmenen kertaa pahempi. Nyt on jo rokotettu kuitenkin yli 100 000 suomalaista, joten rokotukset etenevät hitaasti mutta varmasti. Viime kesänä koronatilanne parani huomattavasti, ja jos rokotteita saadaan kevään aikana, tilanne voi helpottaa ensi kesään mennessä huomattavan paljon ja sitten alkaa epidemia olemaan ohitse.
Kyllä se on vasta, tällä menolla menee vuosia
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tekisit jos olisi oikeasti vakava tilanne päällä? Ihme kermaperseitä. Jaxuhali sulle.
Mä olen ei-toivottu lapsi, hakattu, olin ala-asteikäisenä yksin kotona viikkoja kun mutsi mielisairaalasssa psykoosissa, lukiossa keskiarvoni oli 9,5, menin yliopistoon, luin lääkäriksi, erikoistuin...No problem. Mutta tämä on mulle liikaa, korona-ajasta en taida enää selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa suosiolla asennoitua jo ajatukseen ettei elämä tule koskaan palaamaan entiselleen ja sopeutua tähän mitä se nyt on. Ne jotka odottaa jatkuvasti paluuta normaaliin päiväjärjestykseen niin tulevat eniten pettymään ja masentumaan.
Mikään hallituskokoonpano ei tee poliittista itsemurhaa ja määrää ikuisia rajoituksia. Dream on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mä hajoan tähän ihan kohta.
Ja jos joku tulee urputtamaan, että sota-ajalla oli pahemmin, niin ei ollut. Tavallisilla siviileillä. Sai liikkua ja tavata ihmisiä. Tehdä ja mennä niin paljon kuin jaksoi ja huvitti. Elokuvia jopa tehtiin ihmisten viihtymistä silmällä pitäen.
Samalla tavalla nytkin joutuu läheistensä, itseasiassa kaikkien läheistensä, ei pelkästään rintamalla olevien, puolesta pelkäämään.
Mä suosittelen että katsot uusimman tuntemattoman sotilaan ja mietit sitten lisää.
Se valaiseva. Oltiin valmiita uhraamaan 85 000 nuorta miestä ja vammauttamaan 150 000, jotta elämä voi jatkua. Haluttiin puolustaa omaa elämäntapaa kovalla uhrilla. Sen sijaan nyt uhrataan kaikki, jotta vanhukset ei kuolisi vaan eläisivät ehkä muutaman kuukauden vielä. Tää yhteiskunta on aivan sekaisin. Vedotaan sota-aikaan esimerkkinä, mutta sehän juuri on esimerkki siitä, että yhteinen etu laitetaan toisten hengen edelle. Vielä nuorten ihmisten.
Ei kyse ole pelkästään vanhusten suojelusta, vaan koko terveydenhoitojärjestelmän toiminnan turvaamisesta. Monissa maissa paikoin kaikki tehohoitopaikat ovat jo käytössä, joten mitäs sitten kun lapsesi joutuu onnettomuuteen ja tarvitsee tehohoitoa selvitäkseen, mutta sitä ei kertakaikkiaan olisi tarjolla. Kyllä rajoitukset ja sosiaalisen elämän puute on pieni hinta siitä että saa pitää terveyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, millaista on ollut mustan surman aikana. Nyt kuitenkin vaan pieni osa sairastuneista kuolee.
Niin. Sairastuneista 0,015% kuolee ja niistäkin 2/3 on yli 90v
Ahaa... Worldometerin laskurin mukaan tapauksista joissa on "lopputulos" lukemat ovat 97% parantuneita ja 3% kuolleita. Numeroina tämä on 73 miljoonaa vs 2 miljoonaa.
Reilu 17000 ihmistä kuolee nyt päivittäin, se on sellaista 700 kuolleen tuntivauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tekisit jos olisi oikeasti vakava tilanne päällä? Ihme kermaperseitä. Jaxuhali sulle.
Mä olen ei-toivottu lapsi, hakattu, olin ala-asteikäisenä yksin kotona viikkoja kun mutsi mielisairaalasssa psykoosissa, lukiossa keskiarvoni oli 9,5, menin yliopistoon, luin lääkäriksi, erikoistuin...No problem. Mutta tämä on mulle liikaa, korona-ajasta en taida enää selvitä.
Mä tiedän tuon. Kun on tarpeeksi ollut vaikeuksia voi tulla tilanne, ettei enää jaksakaan vaikka siihen asti on jaksanut. Tämä korona ja kaikki jatkuva pelottelu ja uutisointi ja rajoitukset jne. on aika raskasta vaikka ei niin lukisikaan uutisia joka päivä.
Kyllä tästä ap selvitään! Valoa ON tunnelin päässä! Usko pois, selviämme tästä :)
Itse olen ollut masentunut yli 15v jo. Haista paska.