Lue keskustelun säännöt.
Riidan yhteydessä toinen osapuoli (tätini) sanoi että on oikein, että en saanut lapsia,
24.01.2021 |
...koska olen niin p a s k a ihminen. En ymmärrä elämästä mitään, olen keskenkasvuinen ja karsea. Riita ei koskenut siis lapsia ylipäätään vaan aivan muuta; sitä että en mennyt hoitamaan tädin puolesta asiaa x, koska olen toisaalla tapaamassa kahta lapsuudenystävääni, vuotuinen perinne. Sanoin tiukasti, että en jousta tästä ja voin auttaa toisena aikana, tädille ei kelvannut kuin tämä.
En ylipäätään hyväksy nimittelyä, mutta lapsettomuudella loukkaaminen oli jotain niin ilkeää ja tahditonta, että en usko väliemme palautuvan. Anteeksi täti ei ole pyytänyt ja tuskin pyytääkään, mitä aiempia hänen riitojaan tiedän.
Tämän postauksen tarkoitus: kertoa jonnekin, miten raivostunut ja loukkaantunut olen. On asioita, joita ei sotketa erimielisyyksiin.
Kommentit (31)
Törkeä teko äitipuolelta, mutta tilanne pitäisi ymmärtää. Jos joku esim satuttaisi lastani tai lemmiakkiäni tahallaan tms niin sanoisin itsekkin varmasti noin. Mutta ap:n tapauksessa viilentäisin välit tätiin tai sitten sanoisin suoraa ainakin kerran että miten täti on loukannut ja ymmärtääkö edes satuttaneensa? Meillä on äidissä vähän samoja piirteitä, haukkuu isää ensin paskaksi ja valittaa ja puuttuu joka asiaan, lähes aina pitää olla eri mieltä,...Sitten ihmettelee kun ei halua (isä siis) lähteä matkalle, kuskiksi tms...kun juuri vartti sitten on haulkuttu ihan lyttyyn (yleensä syyttä, harvoin syystä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidassa ei koskaan saisi mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei ikinä.
Mutta arvaapa, mitä minun lapseni äitipuoli sanoi lapselleni: lapseni oli vuotta aiemmin ollut vakavassa onnettomuudessa, josta selviäminen oli 50-50. Vuotta myöhemmin äitipuoli sanoi toivovansa, että tämä olisi kuollut.... en tiedä, missä tilanteessa tuo tapahtui, mutta ikinä et sano tuollaista. Et ikinä.
Kirjoitin tämän av:lle, ja tämä äitipuoli sai asian selville. Ja suuttui siitä, kuinka kehtaan ”julkisesti” (kuten nyt) kirjoittaa tämän. Olen kuulemma todella katkera yms törkeä ihminen.
Juu, on törkeyksiä, ja on ”törkeyksiä”.
Todella törkeästi sanottu todellakin, mutta et voi tuomita kokonaan koska et tiedä mitä lapsesi oli äitipuolelleen tehnyt tai sanonut. Hänhän on voinut tehdä tai sanoa aivan mitä hyvänsä, todella inhottavaa ja ilkeääkin. Pitäisi hillitä itsensä, kyllä, eikä vajota samalle tasolle. Mutta ihmisiähän tässä ollaan ja joskus menee yli.
Jos joku Koskelan tappajille sanoisi että olisi parempi kuin olisitte kuolleet pieninä, niin olisiko se törkeää?
No, lapseni ei ole Koskelan tappaja, eikä käytöshäiriöinen, ei hauku ihmisiä, eikä sano ihmisille pahasti. Ymmärtäisin asian, jos lapsi olisi psykopaatti tms. Mutta kun ei ole. Jos joku hänet tuntee, niin minä tunnen. Ei, ei hän mikään enkeli ole, mutta ilkeästi hän ei puhu.
Olen samaa mieltä, että joskus meillä kaikilla kamelin selkä katkeaa. Mutta rajansa kaikella: noin ei sanota kenellekään.
Samaa mieltä. Kenellekään ei sanota noin. Luin kerran erään psykologin haastattelun, jossa hän kertoi samantyyppisestä tilanteesta. Hän sanoi siinä, että tuon sanominen on asia, jota ihminen ei anna ikinä anteeksi, vaikka anteeksi pyydettäisiin. Se uppoaa niin syvälle sieluun.
Kamalaa, kuinka moni av-mamma on alapeukuttanut tätä. Ei ihme, että kielenkäyttö on täällä niin ala-arvoista, kun tätäkin pidetään normaalina ihmistoimintana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidassa ei koskaan saisi mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei ikinä.
Mutta arvaapa, mitä minun lapseni äitipuoli sanoi lapselleni: lapseni oli vuotta aiemmin ollut vakavassa onnettomuudessa, josta selviäminen oli 50-50. Vuotta myöhemmin äitipuoli sanoi toivovansa, että tämä olisi kuollut.... en tiedä, missä tilanteessa tuo tapahtui, mutta ikinä et sano tuollaista. Et ikinä.
Kirjoitin tämän av:lle, ja tämä äitipuoli sai asian selville. Ja suuttui siitä, kuinka kehtaan ”julkisesti” (kuten nyt) kirjoittaa tämän. Olen kuulemma todella katkera yms törkeä ihminen.
Juu, on törkeyksiä, ja on ”törkeyksiä”.
Todella törkeästi sanottu todellakin, mutta et voi tuomita kokonaan koska et tiedä mitä lapsesi oli äitipuolelleen tehnyt tai sanonut. Hänhän on voinut tehdä tai sanoa aivan mitä hyvänsä, todella inhottavaa ja ilkeääkin. Pitäisi hillitä itsensä, kyllä, eikä vajota samalle tasolle. Mutta ihmisiähän tässä ollaan ja joskus menee yli.
Jos joku Koskelan tappajille sanoisi että olisi parempi kuin olisitte kuolleet pieninä, niin olisiko se törkeää?
No, lapseni ei ole Koskelan tappaja, eikä käytöshäiriöinen, ei hauku ihmisiä, eikä sano ihmisille pahasti. Ymmärtäisin asian, jos lapsi olisi psykopaatti tms. Mutta kun ei ole. Jos joku hänet tuntee, niin minä tunnen. Ei, ei hän mikään enkeli ole, mutta ilkeästi hän ei puhu.
Olen samaa mieltä, että joskus meillä kaikilla kamelin selkä katkeaa. Mutta rajansa kaikella: noin ei sanota kenellekään.
Samaa mieltä. Kenellekään ei sanota noin. Luin kerran erään psykologin haastattelun, jossa hän kertoi samantyyppisestä tilanteesta. Hän sanoi siinä, että tuon sanominen on asia, jota ihminen ei anna ikinä anteeksi, vaikka anteeksi pyydettäisiin. Se uppoaa niin syvälle sieluun.
Kamalaa, kuinka moni av-mamma on alapeukuttanut tätä. Ei ihme, että kielenkäyttö on täällä niin ala-arvoista, kun tätäkin pidetään normaalina ihmistoimintana.
Lapseni ei varmaankaan tule koskaan antamaan sitä anteeksi, vaikka äitipuoli anteeksi pyysi. Enkä minä lapseni puolesta.
Jos äitipuoli olisi sanonut sen minulle, olisi se ollut törkeää. Jos hän olisi sanonut sen kenelle tahansa muulle teinille, olisi se ollut kiusaamista. Mutta että hän sanoi sen ihmiselle, joka on masentunut, niin se on niin ala-arvoista ja vyön alle iskemistä, ettei mitään rajaa. En ole ollut elämässäni mistään asiasta näin vihainen kuin tästä olen.
Mun lapsen äitipuoli sanoi lapselleni että ” ei olisi ikinä halunnut lastani hänen elämäänsä ”
Ja ei, en ole antanut anteeksi.
Miten tämä keskustelu meni näin ohi aiheen?
Kyse oli ap:n tädin ilkeästä käytöksestä (lapsetonta äitipuolta) ap:ta kohtaan, ei siitä, miten jonkun henkilö x:n lasten äitipuoli on ollut kamala. Tädin käytös oli ala-arvoista, tuollainen loukkaaminen kertoo siitä, että parempi pitää etäisyyttä.
Mielenkiintoista sinänsä, että sympatiaa ap:lle ei riitä siinä määrin, että osa käyttäisi itse aiheeseen ollenkaan viestitilaa.
Sekä äideissä että äitipuolissa on ihmisiä, joiden ei pitäisi antaa olla lasten lähellä. Voin vain kuvitella, millainen äiti tuo täti on ollut, jos on kaikille lähellään ilkeä. Oma äitini sanoi minulle usein, ettei olisi halunnut minua. En ole pystynyt antamaan anteeksi, terapian tuella olen osannut olla toistamatta tätä tuhoisaa mallia omien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidassa ei koskaan saisi mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei ikinä.
Mutta arvaapa, mitä minun lapseni äitipuoli sanoi lapselleni: lapseni oli vuotta aiemmin ollut vakavassa onnettomuudessa, josta selviäminen oli 50-50. Vuotta myöhemmin äitipuoli sanoi toivovansa, että tämä olisi kuollut.... en tiedä, missä tilanteessa tuo tapahtui, mutta ikinä et sano tuollaista. Et ikinä.
Kirjoitin tämän av:lle, ja tämä äitipuoli sai asian selville. Ja suuttui siitä, kuinka kehtaan ”julkisesti” (kuten nyt) kirjoittaa tämän. Olen kuulemma todella katkera yms törkeä ihminen.
Juu, on törkeyksiä, ja on ”törkeyksiä”.
Todella törkeästi sanottu todellakin, mutta et voi tuomita kokonaan koska et tiedä mitä lapsesi oli äitipuolelleen tehnyt tai sanonut. Hänhän on voinut tehdä tai sanoa aivan mitä hyvänsä, todella inhottavaa ja ilkeääkin. Pitäisi hillitä itsensä, kyllä, eikä vajota samalle tasolle. Mutta ihmisiähän tässä ollaan ja joskus menee yli.
Jos joku Koskelan tappajille sanoisi että olisi parempi kuin olisitte kuolleet pieninä, niin olisiko se törkeää?
No, lapseni ei ole Koskelan tappaja, eikä käytöshäiriöinen, ei hauku ihmisiä, eikä sano ihmisille pahasti. Ymmärtäisin asian, jos lapsi olisi psykopaatti tms. Mutta kun ei ole. Jos joku hänet tuntee, niin minä tunnen. Ei, ei hän mikään enkeli ole, mutta ilkeästi hän ei puhu.
Olen samaa mieltä, että joskus meillä kaikilla kamelin selkä katkeaa. Mutta rajansa kaikella: noin ei sanota kenellekään.
Samaa mieltä. Kenellekään ei sanota noin. Luin kerran erään psykologin haastattelun, jossa hän kertoi samantyyppisestä tilanteesta. Hän sanoi siinä, että tuon sanominen on asia, jota ihminen ei anna ikinä anteeksi, vaikka anteeksi pyydettäisiin. Se uppoaa niin syvälle sieluun.
Kamalaa, kuinka moni av-mamma on alapeukuttanut tätä. Ei ihme, että kielenkäyttö on täällä niin ala-arvoista, kun tätäkin pidetään normaalina ihmistoimintana.
Lapseni ei varmaankaan tule koskaan antamaan sitä anteeksi, vaikka äitipuoli anteeksi pyysi. Enkä minä lapseni puolesta.
Jos äitipuoli olisi sanonut sen minulle, olisi se ollut törkeää. Jos hän olisi sanonut sen kenelle tahansa muulle teinille, olisi se ollut kiusaamista. Mutta että hän sanoi sen ihmiselle, joka on masentunut, niin se on niin ala-arvoista ja vyön alle iskemistä, ettei mitään rajaa. En ole ollut elämässäni mistään asiasta näin vihainen kuin tästä olen.
Eli sun lapsi on masentunut. Itse masentuneen läheisenä tiedän, että läheiset joutuvat masentuneen kanssa kestämään aivan kohtuuttomia asioita ja läheiset joutuvat masentuneen kanssa aivan käsittämättömiin ja kohtuuttomiin tilanteisiin.
Niin anteeksiantamatonta kuin toisen kuoleman toivominen onkin, niin se on tuossa tilanteessa myös hyvin inhimillistä. Itsekin masentuneen läheisenä toivoin, että toinen pääsisi kärsimyksestään. Opin myös ymmärtämään ja hyväksymään, että toinen toivoi kuolemaa ja että se olisi siunaus.
Vierailija kirjoitti:
Riidassa ei koskaan saisi mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei ikinä.
Mutta arvaapa, mitä minun lapseni äitipuoli sanoi lapselleni: lapseni oli vuotta aiemmin ollut vakavassa onnettomuudessa, josta selviäminen oli 50-50. Vuotta myöhemmin äitipuoli sanoi toivovansa, että tämä olisi kuollut.... en tiedä, missä tilanteessa tuo tapahtui, mutta ikinä et sano tuollaista. Et ikinä.
Kirjoitin tämän av:lle, ja tämä äitipuoli sai asian selville. Ja suuttui siitä, kuinka kehtaan ”julkisesti” (kuten nyt) kirjoittaa tämän. Olen kuulemma todella katkera yms törkeä ihminen.
Juu, on törkeyksiä, ja on ”törkeyksiä”.
Miksi olet yhdessä naisen kanssa, joka kohtelee lastasi noin rumasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidassa ei koskaan saisi mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei ikinä.
Mutta arvaapa, mitä minun lapseni äitipuoli sanoi lapselleni: lapseni oli vuotta aiemmin ollut vakavassa onnettomuudessa, josta selviäminen oli 50-50. Vuotta myöhemmin äitipuoli sanoi toivovansa, että tämä olisi kuollut.... en tiedä, missä tilanteessa tuo tapahtui, mutta ikinä et sano tuollaista. Et ikinä.
Kirjoitin tämän av:lle, ja tämä äitipuoli sai asian selville. Ja suuttui siitä, kuinka kehtaan ”julkisesti” (kuten nyt) kirjoittaa tämän. Olen kuulemma todella katkera yms törkeä ihminen.
Juu, on törkeyksiä, ja on ”törkeyksiä”.
Todella törkeästi sanottu todellakin, mutta et voi tuomita kokonaan koska et tiedä mitä lapsesi oli äitipuolelleen tehnyt tai sanonut. Hänhän on voinut tehdä tai sanoa aivan mitä hyvänsä, todella inhottavaa ja ilkeääkin. Pitäisi hillitä itsensä, kyllä, eikä vajota samalle tasolle. Mutta ihmisiähän tässä ollaan ja joskus menee yli.
Jos joku Koskelan tappajille sanoisi että olisi parempi kuin olisitte kuolleet pieninä, niin olisiko se törkeää?
No, lapseni ei ole Koskelan tappaja, eikä käytöshäiriöinen, ei hauku ihmisiä, eikä sano ihmisille pahasti. Ymmärtäisin asian, jos lapsi olisi psykopaatti tms. Mutta kun ei ole. Jos joku hänet tuntee, niin minä tunnen. Ei, ei hän mikään enkeli ole, mutta ilkeästi hän ei puhu.
Olen samaa mieltä, että joskus meillä kaikilla kamelin selkä katkeaa. Mutta rajansa kaikella: noin ei sanota kenellekään.
Samaa mieltä. Kenellekään ei sanota noin. Luin kerran erään psykologin haastattelun, jossa hän kertoi samantyyppisestä tilanteesta. Hän sanoi siinä, että tuon sanominen on asia, jota ihminen ei anna ikinä anteeksi, vaikka anteeksi pyydettäisiin. Se uppoaa niin syvälle sieluun.
Kamalaa, kuinka moni av-mamma on alapeukuttanut tätä. Ei ihme, että kielenkäyttö on täällä niin ala-arvoista, kun tätäkin pidetään normaalina ihmistoimintana.
Lapseni ei varmaankaan tule koskaan antamaan sitä anteeksi, vaikka äitipuoli anteeksi pyysi. Enkä minä lapseni puolesta.
Jos äitipuoli olisi sanonut sen minulle, olisi se ollut törkeää. Jos hän olisi sanonut sen kenelle tahansa muulle teinille, olisi se ollut kiusaamista. Mutta että hän sanoi sen ihmiselle, joka on masentunut, niin se on niin ala-arvoista ja vyön alle iskemistä, ettei mitään rajaa. En ole ollut elämässäni mistään asiasta näin vihainen kuin tästä olen.
Eli sun lapsi on masentunut. Itse masentuneen läheisenä tiedän, että läheiset joutuvat masentuneen kanssa kestämään aivan kohtuuttomia asioita ja läheiset joutuvat masentuneen kanssa aivan käsittämättömiin ja kohtuuttomiin tilanteisiin.
Niin anteeksiantamatonta kuin toisen kuoleman toivominen onkin, niin se on tuossa tilanteessa myös hyvin inhimillistä. Itsekin masentuneen läheisenä toivoin, että toinen pääsisi kärsimyksestään. Opin myös ymmärtämään ja hyväksymään, että toinen toivoi kuolemaa ja että se olisi siunaus.
Minullakin on kokemusta masentuneen läheisenä. Ja sen kokemuksen myötä tiedän, että lyötyä ei saa enempää lyödä, vaikka se onkin itselle raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin, eikä siinä enää ole merkitystä miten siihen tilanteeseen on tultu.