Lue keskustelun säännöt.
8v lapsi antoi kaverilleen lahjaksi hienot värikynät, kaveri oli sanonut, että muut toivat kyllä kalliimpia lahjoja
Omalle lapselle tuli paha mieli ja on vieläkin surkeana tuon kommentin takia. Tämä kaveri harrastaa piirtämistä niin olisi luullut olevan mieluisa lahja. Miten lohduttaa lasta, mitä sanoisit?
Kommentit (309)
No miksi annoitte niin halvan lahjan? Värikynät joo hyvä ajatus kun harrastaa, mutta tottakai jotain muuta lisäksi. 8 vuotiaalle pitää olla jotain spesiaalia kavereilta, kyllä vanhemmat ostaa kaiken tarpeellisen. Muistan kun itse sain kaverilta 8 vuotiaana tussit, oli mielestäni tosi huono lahja. Tosin en sitä sanonut, mutta saattoi näkyä päällepäin, ei 8v vielä osaa feikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi annoitte niin halvan lahjan? Värikynät joo hyvä ajatus kun harrastaa, mutta tottakai jotain muuta lisäksi. 8 vuotiaalle pitää olla jotain spesiaalia kavereilta, kyllä vanhemmat ostaa kaiken tarpeellisen. Muistan kun itse sain kaverilta 8 vuotiaana tussit, oli mielestäni tosi huono lahja. Tosin en sitä sanonut, mutta saattoi näkyä päällepäin, ei 8v vielä osaa feikata.
Varmaan joku ipadi olisi pitäny antaa,fyrkkaa muutama satku jne jne...
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään tuon lahjan saajan käytöstä puolustelematta kannattaa välttää niitä harrastukseen liittyviä lahjoja. Jokaisella on omat mieltymykset ja varmasti myös riittävästi niitä välineitä harrastamiseen.
Ja sinä tunnet lapsesi parhaiten miten hänen itsetuntoaan tulee tukea. Ja kyllä jossain vaiheessa voi jo suoraan sanoa, että nyt se märehtiminen jo riittää ja suunnata katseet muualle. Kerrankos sitä sammakoita suusta pääsee meillä aikuisillakin eli pitää opetella myös sitä anteeksi antoakin.
Olen aikuinen kuvataiteilija.
Tutut antavat minulle amatööritason taiteilijatarvikkeita siivottuaan kaappejaan ja minä otan oikein mielelläni vastaan. Suurimmalle osalle tulee käyttöä, vähintään silloin kun kokeilen jotain uutta tekniikkaa.
Jos ei muuta niin voi maalipurkit sekoittaa muuten kelvottomilla kynillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään tuon lahjan saajan käytöstä puolustelematta kannattaa välttää niitä harrastukseen liittyviä lahjoja. Jokaisella on omat mieltymykset ja varmasti myös riittävästi niitä välineitä harrastamiseen.
Ja sinä tunnet lapsesi parhaiten miten hänen itsetuntoaan tulee tukea. Ja kyllä jossain vaiheessa voi jo suoraan sanoa, että nyt se märehtiminen jo riittää ja suunnata katseet muualle. Kerrankos sitä sammakoita suusta pääsee meillä aikuisillakin eli pitää opetella myös sitä anteeksi antoakin.Olen aikuinen kuvataiteilija.
Tutut antavat minulle amatööritason taiteilijatarvikkeita siivottuaan kaappejaan ja minä otan oikein mielelläni vastaan. Suurimmalle osalle tulee käyttöä, vähintään silloin kun kokeilen jotain uutta tekniikkaa.
Jos ei muuta niin voi maalipurkit sekoittaa muuten kelvottomilla kynillä.
Joko siellä on herätty todellisuuteen?
Itseäni tympii nykyään tuo raha lahja meininki. esim. isoja rippijuhlia järjestetään vain siksi että rippilapsi saisi paljon rahaa, samoin yo-juhliin kutsutaan mahdollisimman monta samalla ajatuksella. Toki nyt ei koska corona. Mahtaa nykynuoria harmittaa nyt kun isoja rahankerjuu juhlia ei nyt voida järjestää. Itse 70 luvulla rippi yms juhlia viettäneenä nämä asiat hoidettiin mahdollisimman vaatimattomasti, ja esim rippijuhlien vietto oli monen lapsen/nuoren mielestä lähinnä noloa, rahaa ei kukaan kehdannut kerjätä vaikka varmasti olisi tarvettakin ollut. Toki lahjan antajana tässä pääsee helpolla, mutta ainakin omalla kohdallani olen kokenut että minnekään kumminkaiman lapsen juhliin ei enää osallistuta, jos lasta nähty viimeksi jossain valokuvissa vuosia sitten. Ja ainoa motiivi kutsua on raha. Tämä on niin monesti jo nähty että mieluummin ollaan menemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin katkaisemaan välit noin huonotapaiseen lapseen.
Ja koska ne lasten tavat tulevat sieltä vanhemmilta, on tuon tavat jo menetetty. Kammottava lapsi.
Inhottava pikkupaske todellakin.
8-vuotias ei ole enää mikään aivoton taapero, joka voi möläyttää mitä tahansa koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tympii nykyään tuo raha lahja meininki. esim. isoja rippijuhlia järjestetään vain siksi että rippilapsi saisi paljon rahaa, samoin yo-juhliin kutsutaan mahdollisimman monta samalla ajatuksella. Toki nyt ei koska corona. Mahtaa nykynuoria harmittaa nyt kun isoja rahankerjuu juhlia ei nyt voida järjestää. Itse 70 luvulla rippi yms juhlia viettäneenä nämä asiat hoidettiin mahdollisimman vaatimattomasti, ja esim rippijuhlien vietto oli monen lapsen/nuoren mielestä lähinnä noloa, rahaa ei kukaan kehdannut kerjätä vaikka varmasti olisi tarvettakin ollut. Toki lahjan antajana tässä pääsee helpolla, mutta ainakin omalla kohdallani olen kokenut että minnekään kumminkaiman lapsen juhliin ei enää osallistuta, jos lasta nähty viimeksi jossain valokuvissa vuosia sitten. Ja ainoa motiivi kutsua on raha. Tämä on niin monesti jo nähty että mieluummin ollaan menemättä.
Samoiten,jos kuolinilmoituksessa on että " adressien ja kukkalaitteitten asemesta pyydetään kartuttamaan poikamme Veikon ratsastusharrastusta. Tilinumero on FIxxxxxxxxxxxxxx....".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjansaaja oli 8-vuotias. Sanoi kyllä huonosti, mutta sen verran pieni lapsi vielä, että toisinaan virheitä sattuu. Eikö teistä kukaan muka lapsena ole sanonut joskus vahingossa jotain joka saattoi loukata toista?
Ei todellakaan enää tuossa iässä. Ihan tasan tarkoitettuja oli ne ilkeydet silloin.
Aika hämmästyttävää, että jo tuon ikäinen laukoo tuollaista kommenttia. Itse en ainakaan vielä 10-vuotiaanakaan tiennyt rahan arvosta mitään, olin tyytyväinen niihin peleihin ja kirjoihin joita minulla oli, ja juostiin naapurin lasten kanssa pihoilla. Ja ylipäätään se että arvottaa lahjat hinnan perusteella, niin johtuu varmasti jollain lailla kotoa opitusta ahneesta käytöksestä, ja arvojen puutteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjansaaja oli 8-vuotias. Sanoi kyllä huonosti, mutta sen verran pieni lapsi vielä, että toisinaan virheitä sattuu. Eikö teistä kukaan muka lapsena ole sanonut joskus vahingossa jotain joka saattoi loukata toista?
Ei todellakaan enää tuossa iässä. Ihan tasan tarkoitettuja oli ne ilkeydet silloin.
Olen samaa mieltä siinä mielessä, että muistan vahvasti, kuinka itselleni oli tuohon ikään mennessä jo iskostettu vahvasti osoittamaan kiitollisuutta kaikista lahjoista. Itse asiassa asia painui syvästi mieleeni silloin, kun odotin joulupukkia noin 7-vuotiaana, ja kysyin että avataanko sitten heti ne lahjat mitä joulupukki tuo? Isosiskoni tokaisi, että miksi oletat, että saat lahjoja. Sillon ajattelin, että enhän minä sellaista voi olettaakkaan. 😄
VÄRIKYNÄT kirjoitti:
Lapset ovat lapsia :D. Ehkä tuo synttärisankari tajuaa kasvaessaan miten hölmö oli silloin skidinä :), jos säilyvät ystävinä tuolle voi nauraa vielä monta kertaa. Vähän niinkuin minä olen nauranut ittelleni ekan luokan synttärikömmähdyksestä = Olin ostanut puuvärikynät kaverilleni synttärilahjaksi mutta jäinkin niillä itse värittämään kotiin. Seuraavana päivänä sanoin kaverille etten päässytkään tulemaan. Jotenkin kaveri ymmärsi arvata mikä todellisuudessa oli homman nimi. Ei se ekaluokan tapahtuma ole kuitenkaan jäänyt hiertämään välejämme vaan olemme aikuisina kyyneleet silmissä nauraneet tanhupalloilulleni.
Onpa tosiaan hassunhauska juttu haukkua toisen lahja. Just sellainen jolle yhdessä nauretaan vuosikausia.
Niinkuin kaikki muukin kiusaaminen, kiusaaja nauraa ja kiusattu yrittää olla itkemättä.
Hassua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä kun kaiken saa nykyään sanoa ääneen ja se tapa vielä opetetaan omille lapsille. Meillä opetettiin että ikäviä juttuja ei sanota toisille, mölyt pidetään mahassa. Vaikka ei esim. tykkäisi ruuasta kylässä tai saatu lahja ei olisi mieluinen, sitä ei sanota. Ja aina kiitetään. Mutta mä olenkin 80-luvun lapsi, meille opetettiin vielä tapoja.
Tuolle kiittämättömälle kakaralle ja sen vanhemmille pitäisi antaa joku opetus. Luulisi että edes sen vanhempia hävettäisi?!
Enpä usko, ennemminkin ovat ylpeitä kun "meidän Perttuli" sanoo asiat just niin kuin ne on, hehheh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysyin ystävältäni mitä se teidän murkku haluaisi sitten lahjaksi. Vastaus oli kuule haluaa vain raa´´asti rahaa seteleinä. Vähitellen putosi se perhe pois piiristä. Ei ole mitään aikomusta elättää heidän hienohelmaa. Lapset kinuu puolitutuita rahaa. Ei toi suuntaus ole ihan oikein. Yhdessä perheessä äiti oli tekstaillut että vain rahaa lahjaksi, kerää jonkin matkaan.
No hyvä että pääsivät susta eroon! Ihan järkky olet. Itse kysyt mitä murkku haluaa, ja vastaus ei kelpaa. Eihän kukaan kinunut. Sinä itse kysyit! Ilmeisesti ainoan kelpaavan vastauksen olisi pitänyt olla joku kaino "ei se mitään halua" jolloin olisit voinut ostaa mitä itse haluat ja tuoda jotain turhaa ja tarpeetonta, josta sua olisi pitänyt vuolaasti kiitellä. En ymmärrä, en millään. Olisko lahjakortti ollu kans hirveetä kinuamista ja kerjäämistä?
Et ymmärrä, miksi joku ei halua tuupata loputtomasti rahaa ystävänsä teinille?
Jos käsittelet rahaa noin holtittomasti, niin mitä jos laitan sulle mun tilinumeron, voit laittaa sinne aluksi vaikka 500 euroa? Kun eihän tää mitään kerjäämistä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista yhtäkään kertaa että olisin lapsena saanut mitään mieluista kaverilta lahjaksi ja ei ole oma lapsenikaan saanut. Ihan kivaa joo oon saanut mutta kaverilahjan kuuluukin olla sellasta pienimuotoista muistamista. Kynät on ihan hyvä lahja jos olleet laadukkaat. Suurin osa tavarasta sellasta joka ei mee ees käyttöön. Kaverilahjan hinta musta max 15 e.
Max 15 euroa siitä, ettei se ole kenenkään mielestä kiva? Aika paljon rahaa hukkaan heitettäväksi.
Tuollaiseen valitettavasti lapset saavat tottua. Yritä kasvattaa lapsellesi paksu nahka ja pidä kodin ilmapiiri hyväksyvänsä ja lämpimänä.
Oma lapseni ehdotti 7-vuotiaana kaverisynttäreitä suunniteltaessa, että hän ei halua lahjoja ollenkaan, vaan tärkeintä on saada kaverit juhlimaan hänen kanssaan synttäreitään. Toive lahjattomuudesta kirjoitettiin kutsuun ja vieraat toivat mukanaan ihania itse askarreltuja onnittelukortteja lahjojen sijasta. Lapsi oli tyytyväinen synttäreihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin katkaisemaan välit noin huonotapaiseen lapseen.
Ja koska ne lasten tavat tulevat sieltä vanhemmilta, on tuon tavat jo menetetty. Kammottava lapsi.
Inhottava pikkupaske todellakin.
8-vuotias ei ole enää mikään aivoton taapero, joka voi möläyttää mitä tahansa koska tahansa.
AP, nyt vaan ilmoitat lapsellesi, että tämän kaveri näyttää olevan paholaisen villitsemä ja että siksi menemme nyt porukalla kivittämään sen kuoliaaksi ihan vanhatestamentillisessa hengessä. Oppiipahan olemaan. Tai siis oppi, mutta kuoli sitten.
Meillä on kaveripiirin vanhempien kesken sovittu suurin piirtein hintakatto 15e muksujen keskinäisille lahjoille, ettei lähde varustelukilpa laukalle. Alle saa jäädä. Yhden vanhemmat testasivat myöskin sitä, että ei tuotaisi mitään lahjoja, koska on kuulemma kiinalaista muovikrääsää jo nurkat täynnä. Hyvin toimi sekin, kersoilla oli hauskaa synttäreillä.
Neljän isä kirjoitti:
Neljän isä kirjoitti:
(...)Olet kasvattanut avuttoman tampion. Rumasti, mutta suoraan sanottuna.
Niin makaa kuin petaa.
(...)Tuli kämmättyä lainauksen kanssa, pahoitteluni.
Karma! :D :D
Ollaan varsin hyvätuloisia akateemisia ihmisiä, ja minusta kaverilahjan pitäisi kieppua jossain viiden euron tienoilla. Tai vaikka karkkipussi on kiva. Siis ihan oikeasti, näitä synttäreitä voi kahden lapsen perheessä olla vaikka kahdetkymmenet vuodessa! Kenenkään ei pitäisi olettaa, että ne ovat juuri ne lapsen kaverit, jotka lahjovat jotenkin erityisesti, vaan kyllä se on oman perheen tehtävä - ja kaverit saapuvat mahdollistamaan niitä päivänsankarin hauskoja pippaloita.
Lapsi antanu lahjan ja kaverinsa väheksynyt sitä. Kurja homma. Kyllä pitäisi sen verran käytöstapoja olla,että kiittäisi edes. En minäkään saanu kerran koulun joulujuhlassa moneen paperiin käärityn purkkapaketin,mutta se ajatus oli kaikkein tärkein.