8v lapsi antoi kaverilleen lahjaksi hienot värikynät, kaveri oli sanonut, että muut toivat kyllä kalliimpia lahjoja

Omallekin lapselle käynyt joskus noin. Olen käyttänyt näitä tilanteita esimerkkeinä empatiasta, on juteltu siitä miltä tuollainen kommentointi tuntuu ja kuinka itse kannattaa vastaavassa tilanteessa toimia.

Joillakin sitä empatiakykyä on luontaisesti, joillakin ei.

Minun molemmille lapsilleni kävi juuri noin. Ostin liian vaatimattomia ja pieniä lahjoja. Lapset joutuivat häpeämään. Syy: työttömyyteni ja todella vähät rahat.

Lapseni vieläkin muistavat sen häpeän.

Jouluisin meillä on ollut vaikeaa, kun kaiken rahan kautta anoppini on kyylännyt kaikkien lahjat tarkasti. Omat lapset oppivat minulta, että ei joululahjan tarvitse olla kallis ja hieno, kun on vain vähän rahaa käytettävissä. Ja myös sen ovat oppineet, että myös köyhä haluaa antaa lahjan; siihen sisältyy antsmisen ilo, kuten myös saamisen ilo.

Itse eräässä vaiheessa en halunnut ostaa kenellekään mitään, koska minulla ei oikeasti ollut yhtään rahaa - ja mikään ei kelvannut.

Itse olen harkitsemassa välien viilentämistä kummilapsemme perheeseen heti kun kummilapsi on täyttänyt 18v. Sitä ylenkatsetta vaatimattomia lahjojani kohtaan on ollut vaikea kestää. (Off topic, mutta tämän kummilapsen äidillä on kovat kokoomusarvot. Minä työtön ja siksi köyhä. Hän on jatkuvasti kaikkeen tyytymätön, ja remontoi hiljattain keittiönsä 30 000 eurolla. Kuuntelin vaieten hänen selostaessaan remontin vaiheita, ja kuinka vaikea oli saada tiettyä marmoria,jne.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä 8 vuotias edes tietää jonkun hinnan, kunnolliset värikynät on yllättävän kalliita.

Tyttäreni, innokas taiteilija osti laadukkaat puuvärit ja maksoi melkei 50 €.

Ei lapset tyhmiä ole. Kyllä he kaupassa osaavat katsoa hintoja ja normaalit 8-vuotiaat tuntevat numerot. Myös netti on heillä käytössä ja sieltä löytyy kaikenlaista. 

Vanha ketju. Mutta kuinka moni 8-vuotias on edes käynyt taidetarvikeliikkeessä katsomassa, mitä ne kunnolliset puuvärikynät maksavat? Tai edes tajuaa lahjakynät nähdessään, että nää ei taidakaan olla sellaiset mitä Prismassa myydään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä 8 vuotias edes tietää jonkun hinnan, kunnolliset värikynät on yllättävän kalliita.

Tyttäreni, innokas taiteilija osti laadukkaat puuvärit ja maksoi melkei 50 €.

Ei lapset tyhmiä ole. Kyllä he kaupassa osaavat katsoa hintoja ja normaalit 8-vuotiaat tuntevat numerot. Myös netti on heillä käytössä ja sieltä löytyy kaikenlaista. 

Vanha ketju. Mutta kuinka moni 8-vuotias on edes käynyt taidetarvikeliikkeessä katsomassa, mitä ne kunnolliset puuvärikynät maksavat? Tai edes tajuaa lahjakynät nähdessään, että nää ei taidakaan olla sellaiset mitä Prismassa myydään?

Nykypäivänä ne 8-vuotiaat googlaa minkä tahansa asian hinnan. Mutta törppöä käytöstä tuo toki on, ja sellaista nyt vain esiintyy joillakin lapsilla. Esiintyi myös jo minun metusalemin lapsuudessa, ja välillä myös ns. hyvin kasvatetuilla lapsilla.

Olen myös ollut taaperoikäisten synttäreillä, joilla juhlakalun noin 30-vuotias äiti ivasi ostamaani lahjaa.

Itse ostin myös aikoinaan poikani kaverille hienoa piirustuspaperia ja hienot kynät, niin poika oli joutunut häpeämään lahjaa ja sanoi, että kynät ja paperit ja muut tällaiset tarvikkeet ovat sellaista, mitä vanhemmat ostavat, eikä niitä saada lahjaksi. Jaa, jaa.

Tuo on hyvä, että puhuu lapselle siitä, miten tuollaisessa tilanteessa tulisi käyttäytyä. Nämä pojat varmaan keskenään vaan totesivat, että no äitisi on aivan höhlä, kun tällaisia lahjoja ostelee ja ystävyys jatkui silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä 8 vuotias edes tietää jonkun hinnan, kunnolliset värikynät on yllättävän kalliita.

Tyttäreni, innokas taiteilija osti laadukkaat puuvärit ja maksoi melkei 50 €.

Nuokin on vielä huokeat puuvärit, minä harrastan myös piirtämistä ja minun kallein puuvärisettini maksoi melkein 200€. Toki riippuu vähän setin koostakin.

Meneekö noissa laadukkaimmissakin puuväreissä se väriosa niin helposti poikki, jos tippuu lattialle? Tyttäreni on innokas puuvärien käyttäjä, mutta 5-vuotiaalla värit ei aina pysy kaikki pöydällä.

Vierailija kirjoitti:

Muistelen oman lapsuuteni synttäreitä, kun lahjat eivät olleet pääroolissa, eivätkä vanhemmat todellakaan järjestäneet ohjelmaa tai vuokranneet hoploppeja, vaan me saimme keskenämme temmeltää minkä jaksoimme. Ei ollut tylsää.

Minä olen pitänyt osan synttäreistä kodin ulkopuolella ihan siksi, kun meillä on ollut ongelmaa arjen hallinnassa ja kodin siivoaminen ja siihen tarjoilut päälle on ollut ihan ylivoimainen urakka. Niin välillä ne synttärit on olleet sitä, että mennään koulun jälkeen pitsalle Dennisiin ja siitä sitten elokuviin. Tai on käyty jossain muussa sisäjutussa, mihin on saatu myös jonkinlaiset tarjoilut (Tropicario, beach golf). Ulkopuolisille tämä on saattanut näyttäytyä niin, että onpa niillä rahaa tai kylläpä pitää päteä lapsen synttäreillä. Mutta taustalla siis omat ongelmat ja valitsimme helpomman vaihtoehdon.

Lapsi kuitenkin oli pahoillaan siitä, että meillä ei ollut kotisynttäreitä ja hän toivoi niitä kovasti. Joten jonain vuonna ponnistimme sitten kotisynttärit sillä tyylillä, mikä meiltä onnistui. Ei ollut itseleivottua fantasiakakkua todellakaan. Syötimme ensin tortilloja, koska koulupäivän jälkeen oli kuitenkin nälkä ja ajateltiin, etteivät sokeripäissään riehu liikaa. Jälkiruuaksi oli sitten jäätelöä, saivat itse koota ja koristella annoksensa. Leikiksi otin omasta lapsuudestani sen, missä on paketoitu suklaalevy, mitä syödään veitsellä ja haarukalla ja aina kun saa nopalla kutosen, pääsee yrittämään. Tästä riitti niille hauskaa pitkäksi aikaa. Toinen hitti oli meillä eteisessä olevat köysitikkaat, joilla voi myös keinua (ja hurjimmat ottavat niin kovat vauhdit, että varvas osuu kattoon) ja vuoroja kellotettiin munakellolla, 2min kerrallaan. Siinä oli koko ajan jonoa, vaikka nämä taisivat olla jo yläasteella :-D

Kauhea ponnistus niissä kotisynttäreissä oli, mutta kyllä sen näki miten tärkeät ne oli lapselle ja vieraillakin oli hauskaa. Ja saatiinhan me sitten ponnistuksen jälkeen itsekin nauttia siististä kodista ainakin jonkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse ostin myös aikoinaan poikani kaverille hienoa piirustuspaperia ja hienot kynät, niin poika oli joutunut häpeämään lahjaa ja sanoi, että kynät ja paperit ja muut tällaiset tarvikkeet ovat sellaista, mitä vanhemmat ostavat, eikä niitä saada lahjaksi. Jaa, jaa.

Tuo on hyvä, että puhuu lapselle siitä, miten tuollaisessa tilanteessa tulisi käyttäytyä. Nämä pojat varmaan keskenään vaan totesivat, että no äitisi on aivan höhlä, kun tällaisia lahjoja ostelee ja ystävyys jatkui silti.

Tämä! Lahjavalinnat kertovat lopulta vanhempien arvoista, ja lapsille on huikea opetus, että he voivat olla ystäviä kaikesta huolimatta.

Vanhemmille nämä ovat oikeastaan isompia kysymyksiä. Joku haluaa ostaa aina käyttötavaraa, käytettyä, ekologista... kun taas toinen ajattelee että muovirihkama tekee lapset onnellisemmaksi. Raha on vain sivuosassa näissä valinnoissa.

Vanha ketju tosiaan, mutta täytyy myöntää, että harmittaa kyllä apn lapsen tskia, mutta myös synttärisankarin takia. On raadollista lukea sivukaupalla kommentteja kuinka typerä ja ilkeä ja tuleva koulukiusaaja tuo lapsi on. Syyttäkää vanhempia, he tässä ovat huonoa työtä tehneet, mutta en syyttäisi noin pientä lasta möläyttelystä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin tuon kaverin vanhempien kanssa käytöstavoista. 

No tämä keskustelu lapsen vanhempien kanssahan se ratkaisee kaiken.

8-vuotias ei välttämättä ymmärrä olla sanomatta mitä ajattelee. Pikkujuttu kaiken kaikkiaan ja lapsesi on todennäköisesti unohtanut asian parin päivän päästä.

Nillittämällä syntymäpäiväsankarin vanhemmille saat kyllä "myötätuntoa" ja lupauksen lapsen kanssa keskustelusta.

Oikeasti nuo vanhemmat pitävär sinua kukkahattuisena kurttunaamana ja kertovat asian myös muille vanhemmille.

Ja oman lapsesikin on hyvä totutella siihen ajatukseen, että kaikki eivät aina käyttäydy mallikkaasti.

Eivät olleet saajan mielestä hienot - hyvä, että sai parempaakin. 

Lapset kärsii, jos vanhemmat ostaa rihkamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä 8 vuotias edes tietää jonkun hinnan, kunnolliset värikynät on yllättävän kalliita.

Tyttäreni, innokas taiteilija osti laadukkaat puuvärit ja maksoi melkei 50 €.

Ei lapset tyhmiä ole. Kyllä he kaupassa osaavat katsoa hintoja ja normaalit 8-vuotiaat tuntevat numerot. Myös netti on heillä käytössä ja sieltä löytyy kaikenlaista. 

Vanha ketju. Mutta kuinka moni 8-vuotias on edes käynyt taidetarvikeliikkeessä katsomassa, mitä ne kunnolliset puuvärikynät maksavat? Tai edes tajuaa lahjakynät nähdessään, että nää ei taidakaan olla sellaiset mitä Prismassa myydään?

Nykypäivänä ne 8-vuotiaat googlaa minkä tahansa asian hinnan. Mutta törppöä käytöstä tuo toki on, ja sellaista nyt vain esiintyy joillakin lapsilla. Esiintyi myös jo minun metusalemin lapsuudessa, ja välillä myös ns. hyvin kasvatetuilla lapsilla.

Olen myös ollut taaperoikäisten synttäreillä, joilla juhlakalun noin 30-vuotias äiti ivasi ostamaani lahjaa.

Järkyttävää käytöstä. Minun kouluikäinen poikani sai kerran lahjaksi pienen pallon, mikä oli rasiassa. Selkeästi sellainen hätäpäissään keksitty lahja, kun yhtäkkiä oli muistettu, että aijoo, ne juhlat on tänään. Ihan kiva lahja oli. Kukapa ei palloista tykkäisi ja rasioita tarvitsisi. 

Itse tein joskus niin, että ostin alennuksesta ison kasan kirjoja, mistä sai koottua paperisia lennokkeja ja laitoin sitten niitä aina lahjaksi synttäreille. Ei tarvinnut joka synttäreitä varten juosta kaupoissa ja stressata, kun tällaisetkin asiat voivat stressiherkällä todella käydä vaikeiksi. Että jos löytyy joku sellainen hyvä tuote halvalla jostain, mikä kelpaa varmaan kaikille, voi satsata ja ostaa sitä varastoon synttäreitä varten.

Mielestäni olisi kiva, että kortti olisi lapsen mieluummin itse tekemä. Ainakin minun lapseni ovat usein katselleet saamiaan kortteja, mitkä jäävät pysyvämmäksi muistoksi ja jos ne ovat jonkun ihan itse tekemiä, tai jotain yhteistä aihealuetta, niihin jää sellaisia tunnemuistoja. Ei tarvitse olla mikään ihmeellisen hieno. Riittää, että on ajateltu kortin saajaa.

Jeesusleikit voisi mielestäni rajoittaa jouluun.

Olin niin ylpeä omasta lapsestani viime synttäreillä (jo 12 v.), kun vaatimattomista oloista tullut lapsi toi lahjaksi lauantaipussin ruokakaupan muovikassissa. Lahja erosi muiden lahjoista, vaikka minun mielestäni kyllä karkkipussi on ihan oiva lahja.

Kakkua syödessä joku lapsi otti puheeksi tuodut lahjat ja koska en siinä vaiheessa ollut varma, oliko tuo köyhistä oloista tullut lapsi tuonut mitään, käänsin keskustelua sille raiteelle, että tärkeintä on, että saatiin kaverit koolle. No, tämä kaveri oli kuitenkin sen lauantaipussin tuonut ja hän kysyi lapseltani siinä, että tykkäsitkö hänen tuomastaan lahjasta. Oma sydän pakahtuu, kun lapseni katsoi häntä silmiin ja sanoi innostuneesti tykänneensä, tai vielä kiittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hienoa, että nyt on joihinkin synttärikutsuihin liitetty: ei aineellisia lahjoja. Eli kutsut pidetään, mutta ei tarvitse ostaa tavaraa. Korttikin riittää. Nykyään lapsilla on muutenkin niin paljon leluja ym. että turhaan hankkia niitä.

Tyttäreni ja hänen paras ystävänsä (tai pikemminkin sielunsisko) ovat molemmat innokkaita piirtäjiä (jotka ajan myötä kehittyivät myös todella taitaviksi) ja heillä se lahjan mukana tuleva kortti oli vähintäänkin yhtä tärkeä kuin itse lahja. He siis piirsivät toisilleen aina hienot kortit ja niiden kanssa nähtiin todella paljon vaivaa. Melkeinpä sitä korttia odotettiin enemmän kuin itse lahjaa ja sitä tutkittiin kauan ja hartaasti ja kehuttiin vuolaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä jatkuu läpielämän, miehillä pitää olla statusta ja hyvä työ, niin silloin saa laadukkaan naisen. Naisten täytyy näyttää hyvältä, niin rikas mies löytyy.

Fiksu nainen opiskelee itselleen hyväpalkkaisen ammatin ja valitsee itselleen miehen, jonka katsoo olevan hänen arvoisensa. 

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin kutsukortteihin kirjoittaisin että lasta kohti lahjan arvo max 5 euroa. Hävettäisi ajatella, etä meidän juhlien takia muilla olisi taloushuolia tai että oma lapseni vertailisi ääneen lahjojen hintoja. Kyllähän lapset sellaistakin tekee, mutta ainakin kaverisynttäreillä olisi vapaa vertailusta. Jos lapsella on kymmenet synttärikyläilyt vuodessa ja jokaiselle viedään vaikka parinkympin lahja, niin aika isoista summista jo puhutaan.

Noin muuten tuo oli kai aika hyvä opetustilanne aloittajalle. Käytöstavattomia ja kiittämättömiä ihmisiä lapsi tulee vielä elämässään kohtaamaan. On hyvä harjoitella miten itse silloin suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Piirustuspaperia ja kyniä on yleensä joka kodissa muutenkin. Muistan hämmentyneeni, kun joku äiti sanoi minulle, että toisin lapselle lahjaksi piirustuspaperia ja kyniä. Ostin sitten kirjakaupasta puuvärit ja pienen piirustuslehtiön, mutta en oikeasti tiedä, oliko se mieluinen lahja vai ei. Olisi pitänyt kysyä varmaan tarkemmat ohjeet.

Sun lapsi ei taida piirtää? Siis joka päivä, monta tuntia. Silloin kun lapsi piirtää harrastuksena, niin ne kynät kuluu ja sitä paperia kuluu. Eikä niitä piirrustuksia tehdä mihinkään ruutuvihkoon tai toimistopaperille, vaan niitä varten on omat paperinsa. Niitä on eri kokoisia ja vähän eri vahvuisia. Tussipiirrokset vaatii tietenkin sellaisen paperin, mistä se tussi ei mene läpi. Sitten on vielä erikseen ne luonnospaperit, joihin tehdään ensin luonnokset, kun suunnitellaan sitä piirrustusta. 

Meidän lapsi muutti kotoa jo neljä vuotta sitten, mutta ei hän siihen ensimmäiseen kotiinsa ottanut ihan kaikkia tavaroitaan vielä, kun se ensimmäinen koti oli pieni. Nyt loppuvuodesta hän muutti puolisonsa kanssa isompaan asuntoon, jonne mahtuu kaikki tavarat. Vasta tässä yhteydessä hän otti itselleen A2-kokoisen piirrustuspaperikansionsa, joka oli jäänyt meidän kotiin ja A1-kokoisen salkun, jossa saa kuljetettua isommat työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä 8 vuotias edes tietää jonkun hinnan, kunnolliset värikynät on yllättävän kalliita.

Tyttäreni, innokas taiteilija osti laadukkaat puuvärit ja maksoi melkei 50 €.

Nuokin on vielä huokeat puuvärit, minä harrastan myös piirtämistä ja minun kallein puuvärisettini maksoi melkein 200€. Toki riippuu vähän setin koostakin.

Meneekö noissa laadukkaimmissakin puuväreissä se väriosa niin helposti poikki, jos tippuu lattialle? Tyttäreni on innokas puuvärien käyttäjä, mutta 5-vuotiaalla värit ei aina pysy kaikki pöydällä.

Ehkä niitä 200€ puuvärikyniä ei kannata ostaa vielä viisivuotiaalle, joka niitä jatkuvasti pudottelee. Tämä ihan riippumatta siitä, meneekö se kynän kärki rikki vai ei. Veikkaisin myös, että tuossa 200€ setissä on jo aika monta kynää. 

Oma käsitykseni noista kunnollisista kynistä on, että niiden kärjet ei mene helposti rikki. Mutta ei meidän lapsi ollut vielä viisivuotiaana sen tason taiteilija, että oltaisiin katsottu tarpeelliseksi ostaa kovin hienoja kyniä. Tietty jos palaa hermot niihin huonolaatuisiin, joissa kärjet katkeilevat vaikkei kynä edes tippuisi lattialle, niin jotain 12 kynän settiä voisi harkita. Mutta näitä myydään myös ihan kirjakaupoissa. Taidetarvikeliikkeessä on sitten laajemmat valikoimat ja sinne voi suunnata ostoksille sitten kun lapsi on hieman vanhempi ja osoittaa kovasti harrastuneisuutta.

Lähetä tämä aloitus vanhemmille.