8v lapsi antoi kaverilleen lahjaksi hienot värikynät, kaveri oli sanonut, että muut toivat kyllä kalliimpia lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin katkaisemaan välit noin huonotapaiseen lapseen. 

Kun kyse on kahdeksanvuotiaasta, lapsen vikahan tuo ei ole. Kannattaa syyttää vanhempia, se se oikea osoite on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin katkaisemaan välit noin huonotapaiseen lapseen. 

Kun kyse on kahdeksanvuotiaasta, lapsen vikahan tuo ei ole. Kannattaa syyttää vanhempia, se se oikea osoite on.

Välienkatkaisukommentilla on vajaa 500 yläpeukkua ja seuraava haluaa syyttää vanhempia. Suomalaisia syytetään sisäänpäinkääntyneisyydestä ja jos aikuisten ihmisten taidot riitatilanteiden ratkaisuun ovat tätä luokkaa, niin en ihmettele. Aivan käsittämättömiä ratkaisuehdotuksia. Mitä mahdollisuuksia lapsilla on käyttötapojen oppimiseen, jos aikuisetkaan eivät niitä selvästi osaa?

Vanhemmat luovat arvomaailman, jota lapsi seuraa ainakin lapsuuden ajan. Samoin muut läheiset, ehkä isovanhemmat, hoitajat ym ovat luomassa ajatusmalleja.

Terve nöyryys, kiitollisuus, ystävällisyys, käytöstavat ovat niitä tärkeimpiä oppeja. Varallisuus, rahoilla pröystäily tulee lasten lausunnoissa esiin, jos niitä on kasvatuksessa.

Usein olivat lasten kavereissa (1990-2017) huonokäytöksisiä ne, joiden kotona raha oli tärkeämpi valuutta kuin kunnioitus, rakkaus ja läsnäolo.

Yritä opastaa lastasi siihen suuntaan, että hän antaa itsensä iloita ihan mistä tahansa lahjoista koska ne ovat ystävyyden ja rakkauden osoituksia. Kerro että kannattaa myös osoittaa ilonsa lahjan antajalle koska se on se on sellainen vastalahja jossa ei kannata olla saita. Jos lapsesi osaa sen jo, voit kehaista häntä. Sitten opasta häntä suhtautumaan omiin ja toisten ihmisten inhimillisiin virheisiin myötätuntoisesti anteeksi antavasti. On kurjaa olla sellainen ihminen joka saadessaan lahjoja ei osaa iloita ja jakaa iloa.  

Vaikka olen antelias, vihaan lahjojen antamista, koska en koskaan keksi mielestäni riittävän hyviä ja saajaa ilahduttavia lahjoja. Tästä on koitunut minulle paljon vaivaa ja harmia elämäni aikana. En osaa elää neuvojeni mukaisesti muuten kuin lahjan saajan roolissa. En toivo lapsellesi samaa kohtaloa.. 

Jos lapsesi olisi ostanut kalliimman lahjan, se olisi voinut mennä jollakin muulla tavalla saajan mielestä pieleen ja yhtä pahan mielen lisäksi olisi tullut suurempaa resurssien hukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa syyttää lasta siitä, että sanoo ääneen faktan. Jos ne värit oli Prismassa tarjouksessa 5,90 e, niin miksi ihmeessä siellä ostoksilla käyvä lapsi ei hintaa tietäisi.

Aika moni aikuinen hehkuttaa laphjapaketin äärellä, että näin kallis, ei olisi tarvinnut - silti kukaan ei selittele, että ei se aikuinenkaan saisi puhua hinnasta mitään.

Ei lasta tosiaan kannata syyttää asiasta. Tässä on kuitenkin kysymys ihmiselämän sosiaalisen kanssakäymisen ja ihmissuhteiden rakentamisen ja vahvistamisen sosiaalisista rituaaleista. Lahjojen rahallisesta arvosta puhuminen ja lahjojen vertailu on ehdottomasti vastoin käytöstapoja. Käytöstapojen opettaminen toisille aikuisille on myös vastoin käytöstapoja. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi tietää tällaiset kasvatuksen tuomat asiat selkäytimessään. Aikuisen huonoa käytöstä on hyvin usein vain siedettävä, ehkä myötähäpeää tuntien mutta ymmärtäen että toinen varmasti tarkoittaa vain hyvää.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8-vuotias ei välttämättä tajua mitä suustaan päästää.

No niim just!

Olin kaverin 8.vee synttäreillä. Kaikki tytöt oli kutsuttu. Yksi asui lastenkodissa. Hän toi lahjaksi 2 karkkiaskia. "Näin vähän", mutisi sankari. Me muut supatimme niin ettei antaja kuullut "Ei Minnalla ole niin paljon rahaa".

Ja asia selvisi näin.

Eikö lapset nykyään osaa lainkaan toimia ryhmässä ja selvittää itse tilanteita?

Minkälaisia epäempaattisia mölleja lapsista kasvaa? Sosiaaliset taidot ei kehity kuin vuorovaikutuksessa.

Ei osaa. Siitä on opettajatkin puhuneet, että omatoimisuus ja itseohjautuvuus puuttuu ja aikuisen pitää olla koko ajan ohjaamassa ja säätelemässä.

Suurin osa nykyisistä ekaluokkalaisista on ollut päivähoidossa 2-3 vuotta ja eskarissa vuoden juuri sosiaalisia taitoja, omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta oppimassa. Miksi ne siis ei koulussa onnistu?

Varmaan siksi, että koulu ei ole päiväkoti, vaan oppilaitos, jossa lapsella alkaa olla jo vastuuta omasta käytöksestään.

Mitään lahjoja tarvi antaa.

Tärkeintä ei ole saadut lahjat, vaan se, että syntymäpäiväsankaria on tultu paikan päälle juhlistamaan. Yksin olisi kurja juhlia. ”The more the merrier”, tai jotenkin näin sanonta kuuluu.

Mun lapsi jo teini-ikäinen eikä kaverisynttäreitä enää vietä mutta hänen lapsuuden kaverisynttäreistä muistan arvostaneeni niitä kavereiden vanhempia jotka toivat lapselleni muutaman euron lahjan. Oma budjettinikin lasten kavereiden lahjoille oli 10e ehkä 15e jos ystävä on lapsen paras ystävä. En todellakaan osta vuoden aikana noin kymmenelle lapselle monen kympin lahjaa kun on suvussakin lapsia ja merkkipäivän viettäjiä. Ja pidin älyttöminä sellaisia vanhempia jotka toivat kalliita lahjoja. Se kertoo jostain epävarmuudesta, ajatellaan että ostamalla kallista lapsesta tykätään ja mikä tärkeintä ei ainakaan köyhäksi luulla. Kai se on sitten parempi että luullaan järjettömäksi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö olisi varaa, mun mielestä ei vaan ole soveliasta ostaa kalliita lahjoja lapsen kavereille kun osa kavereista ei edes ole läheisiä, ollaan vaan samalla luokalla mutta muuten ei olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko ystävällisesti kasvattaa lapsenne niin, että ylipäänsä mikä tahansa lahja on vaan plussaa, ei mitään perusedellytys tai pääsylippu synttäreille?

Juuri näin! Päivänsankarille olisi hyvä opettaa tämä asia kotona. Ennen juhlia voi vielä muistuttaa, että jos joku tuo lahjan, sanotaan kiitos. On epäkohteliasta haukkua toisten tuomia lahjoja. Jos lahja on lapsen mielestä ikävä, niin sitä ei sanota ääneen. Lahja laitetaan jonnekin pöydälle muiden tavaroiden joukkoon.  Joskus myöhemmin lapsi  voi äidin ja isän kanssa puhua lahjasta ja miettiä voio sen lahjoittaa jonnekin. Tai ottaa mukaan lomamatkalle esim.  Oma lapseni sain noin 8-vuotiaana todella tylsän lahjan perhetuttavalta. He eivät olleet vähävaraisia tai mitään ja ihmettelin mielessäni outoa valintaa. Lahja ei voinut mitenkään kiinnostaa sen ikäistä lasta ja se oli vielä rumakin. Pari pientä suklaapatukkaa olisi ilahduttanut oikeasti. Onneksi tyttäreni kiitti kohteliaasti ja kertoi mielipiteensä vasta vieraiden lähdettyä. Hän ei  siis aina käyttäytynyt noin hyvin.

Odottakaa vuosi, ennen seuraavia synttäreitä ota yhteyttä lapsen vanhempiin ja kysy millainen lahja olisi riittävä.

Parempaa veeteilua en keksi

Ps ja voihan sen nopeamminkin kenties tehdä jos vietetään nimipäiviä...

Vierailija kirjoitti:

Lapset puhuvat niin kuin ovat vanhemmiltaan oppineet. Tuttava perheeni mies tarkastaa aina Alkon hinnastosta tuliaisviinin hinnan.

Alkoholin vieminen lahjaksi on ikävä tapa, josta saisi mielellään luopua. Agressiivisen alkoholistin perheessä se ei ilahduta ketään muuta kuin alkoholistia itseään. Muu perhe miettii kauhistuneena millaisen kohtauksen henkilön saa juotuaan itsensä  humalaan juuri tämän pullon avulla. Mutta kyllähän se varmasti ilahduttaa saajaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun annoin kaverille 11v synttärilahjaksi alusvaatesetin. Siinä oli tosi nätti toppi, pikkuhousut ja sukat. Lisäksi karkkipussi. Kaveri haukkui lahjan ihan lyttyyn muiden kuullen, muistan sen ikuisesti. No, koulussa kuitenkin hyvin usein vilkkui tuo antamani toppi paidan alta. Äiti tuon lahjan oli hommannut ja varsinkin näin jälkikäteen oikein ajatellut - kaverin perhe oli todella köyhä ja rahat meni mieluummin kaljaan, tupakkaan ja herkkuihin kuin lasten vaatteisiin. Taisi tulla tarpeeseen kuitenkin.

Alusvaatteita lahjaksi syntymäpäivillä, kun paikalla on muita henkilöitä katsomassa lahjapaketin sisältöä. Ei kiitos. Joku nätti T-paita tai kivoja sukkia mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin katkaisemaan välit noin huonotapaiseen lapseen. 

Kun kyse on kahdeksanvuotiaasta, lapsen vikahan tuo ei ole. Kannattaa syyttää vanhempia, se se oikea osoite on.

Niinpä. Ei 8-vuotias itsenäisesti ole alkanut ajattelemaan että lahjan tulee olla kallis tai tekemään hintavertailua. Jotkut vanhemmat kasvattavat valitettavasti lapsiaan ajattelemaan että raha ratkaisee.

Olen itse köyhästä perheestä enkä koskaan osannut ajatella köyhyyttämme, vaatetustani, tmv ennen kuin olin n. 9-vuotias ja toinen lapsi tokaisi minulle hänen äitinsä sanoneen että minut puetaan ryysyihin. Käytin siis lähes aina sukulaislasten vanhoja vaatteita.

Nyt aikuisena en osaa kuin sääliä tuollaisia ihmisiä jotka arvottavat muita vaatetuksen ja varallisuuden perusteella ja kasvattavat lapsensa siihen. Niin ja vaatteeni ostan pääasiassa kirpputoreilta 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä 8 vuotias edes tietää jonkun hinnan, kunnolliset värikynät on yllättävän kalliita.

Tyttäreni, innokas taiteilija osti laadukkaat puuvärit ja maksoi melkei 50 €.

Nuokin on vielä huokeat puuvärit, minä harrastan myös piirtämistä ja minun kallein puuvärisettini maksoi melkein 200€. Toki riippuu vähän setin koostakin.

Meneekö noissa laadukkaimmissakin puuväreissä se väriosa niin helposti poikki, jos tippuu lattialle? Tyttäreni on innokas puuvärien käyttäjä, mutta 5-vuotiaalla värit ei aina pysy kaikki pöydällä.

Ehkä niitä 200€ puuvärikyniä ei kannata ostaa vielä viisivuotiaalle, joka niitä jatkuvasti pudottelee. Tämä ihan riippumatta siitä, meneekö se kynän kärki rikki vai ei. Veikkaisin myös, että tuossa 200€ setissä on jo aika monta kynää. 

Oma käsitykseni noista kunnollisista kynistä on, että niiden kärjet ei mene helposti rikki. Mutta ei meidän lapsi ollut vielä viisivuotiaana sen tason taiteilija, että oltaisiin katsottu tarpeelliseksi ostaa kovin hienoja kyniä. Tietty jos palaa hermot niihin huonolaatuisiin, joissa kärjet katkeilevat vaikkei kynä edes tippuisi lattialle, niin jotain 12 kynän settiä voisi harkita. Mutta näitä myydään myös ihan kirjakaupoissa. Taidetarvikeliikkeessä on sitten laajemmat valikoimat ja sinne voi suunnata ostoksille sitten kun lapsi on hieman vanhempi ja osoittaa kovasti harrastuneisuutta.

Juuri näin. Semi-ammattilaisvälineistöön voi siirtyä, kun ikää ja kokemusta on lisää. Eikä välineiden tarvitse olla kalliita, jotta ne toimivat hyvin siinä tilanteessa, mihin niitä tarvitaan. Itselläni on taidealan ammattilaisena ammattilaiskäyttöön tarkoitettu piirtomonitori, joka maksoi 300 euroa. Samaan aikaan monet harrastajat vaativat, että heillä pitää olla 1000-2000 euron ammattilaismonitori, jota käytetään mm. Disneyllä. Ihan samaa laatua tulee molemmilla, varsinkin harrastuskäytössä.

Taidekoulussa opettaja vaati, että meidän pitäisi ostaa 15 sekunnin nopeille luonnoksille alastonmallista paperia, joka maksaa 30 euroa per pieni lehtiö. Minä en tosiaankaan halua hassata noin korkealaatuista ja kallista paperia turhaan, joten opettajan vastusteluista huolimatta piirsin tavalliselle tulostuspaperille. Ihan järjen köyhyyttä, että kaikkeen tekemiseen pitää olla sitä kaikkein hienointa priimaa!

Muistan nuoruudesta, että Pirkan puuväreissä oli hintaansa nähden hyvä laatu ja kestävyys. Levittyivät hyvin, lyijy oli sopivan pehmeää ja värejä oli helppo sekoittaa keskenään. En tiedä mahtavatko ne enää olla yhtä laadukkaita. Clas Ohlsonin Sense-puuvärit ovat ihan hyvät hintaansa nähden. Staedler on ehdottomasti erinomainen laadultaan, sitä merkkiä käyttävät monet ammattilaisetkin. Kalligrafiakynissä jne. kannattaa suosia japanilaisia tuotteita esim. Muji. Itse haen Japanin matkoiltani tusseja ja kyniä ihan 100jenin (85c) kaupoista, koska japanilainen laatu on niin korkeaa.

Eli, kallis ei tarkoita sitä, että niillä välineillä automaattisesti tulee paremmaksi taiteilijaksi. Parempilaatuiset tuotteet helpottavat tekemistä (esim. ne pehmeät puuvärit sekoittuvat toisiinsa hyvin toisin kuin kovat), mutta harrastaja löytää hyvälaatuisia, edullisia tuotteita muualtakin kuin ammattilaisten osastolta.

Kaikkein naurettavin ehdotus on se, että lahjanantajan vanhempi menisi keskustelemaan lahjansaajan vanhempien kanssa tämän käytöksestä. Mitäs luulette että tapahtuu, kun joku menee 'kouluttamaan' toista vanhempaa siitä, miten lapsia kasvatetaan? Luuleeko joku tosiaan, että toinen ottaa koulutuksen nöyrästi vastaan luvaten kasvattaa lapsensa vastedes paremmin? Älkää nyt viitsikö.

Synttärisankarin kommentti oli vähän tökerö, vaikka lapsesta olikin kyse. Voihan olla, että se oli vain yksittäinen sammakko lapsen suusta, ja niitä nyt tulee vastaan elämässä hamaan loppuun asti. Jos se taas on vihje tuon lapsen luonteesta, niin eiköhän se ystävyys lopu jossain vaiheessa sitten muutenkin. Hyvää oppia tulevaa elämää varten.

Vierailija kirjoitti:

8-vuotias ei välttämättä tajua mitä suustaan päästää.

No ei, siksi niitä lapsia pitää kasvattaa ja opettaa mitä on ok sanoa ja mitä ei. Jotkut vanhemmat näin tekee ja osa ei.

Voi kurjuus! Voisi opettaa lapselle että pääasia on synttärivieraat, kuin lahjat.

Mielestäni värikynät-lahja oli sitäpaitsi hieno.

Hemmotetuille juuri tuo lahjanarvo on tärkein, jopa niin että lahjat avataan ja alkaa yleinen arvostelu.

Kun lapseni olivat pieniä, tuli lapsi jolla ei ollut lahjaa, lapseni otti ilomielin vieraansa vastaan.

Joulun alla muksut väkersi pieniä lahjoja toisilleen omista vanhoista aarteistaan.

Sanoisin, että sinulla on parempiakin kavereita.

Puhuisin lapsen vanhemmille, että ottavat asian esille ja lapsi voi sitten puhua tälle kaverilleen mitä tarkoitti ja haluaako kaveruutta vai mammonaa…