8v lapsi antoi kaverilleen lahjaksi hienot värikynät, kaveri oli sanonut, että muut toivat kyllä kalliimpia lahjoja
Omalle lapselle tuli paha mieli ja on vieläkin surkeana tuon kommentin takia. Tämä kaveri harrastaa piirtämistä niin olisi luullut olevan mieluisa lahja. Miten lohduttaa lasta, mitä sanoisit?
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Joku tosissaan ehdottaa keskustelua? Mistä? Siitä, että harmittaa kun tuli annettua köyhempi lahja? Vai siitä, että muilla on varaa arvokkaampaan lahjaan? Auttaako se jotenkin sietämään omaa köyhyyttä tai piheyttä?
Vai kuvitteletteko, että ihmisiä voi muuttaa? Lapset on rehellisä ja se ei tuota heille ongelmia - nyt haluaisitte opettaa, että avoimuus on pahaa ja häpeällistä? Älkää vatvovoko sitä. Hyväksykää erilaisuus, ja hyväksykää myös avoimuus!
Menikö pointti ohi? Tässähän oli kyse käytöstavattomasta lapsesta, jonka elämä pyörii rahan ympärillä. Lahjanantaja ei ole toiminut mitenkään erikoisesti.
Kusipäisyys sen sijaan periytyy kasvatuksen myötä, joten sikäli keskustelu varmaan turhaa.
Onneksi voi aina äänestää jaloillaan ja ympäröidä itsensä paremmilla ihmisillä.
Jos ne olis oikeasti hienot eli hyvät värikynät niin nehän on aika kalliita, ei tainnut lapsesi kaveri tajuta edes lahjan arvoa, jos sillä nyt muka jotain merkitystä on...
Lapset ei aina ajattele mitä möläyttelevät, eivätkä vanhemmatkaan. Kaikkea ei pidä ottaa niin itteensä, ehkä tämän sanoisin lapselle...
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, että jopa on synttärilapsen perhe moukkamainen eikä ole paljon väliä mitä lapselleen opettaa. Sanoisin lapselleni että hienohan se sun lahjacoli, mutta harmi sitte että sankari ei tykännyt ja vielä oli niin huonosti kasvatettu että sanoi sen. Onneksi tiedän että itse osaat paremmin.
Et voi olla tosissasi? (Nuo viimeiset virkkeet) Tällä teet lapsellesi karhunpalveluksen.
Ja kyse ei välttämättä edes ole huonosta kasvatuksesta. Voi olla, mutta ei välttämättä. Kuka tahansa 8 v vois möläyttää vastaavaa. Työskentelin tuon ikäisten kanssa ja jokainen lapsi möläytti harkitsemattomasti asioita. Ei se ollut kasvatuksesta kiinni, ihan fiksujen vanhempienkin lapset. Kyse on iäsyä ja
kehityksestä Ja harjoittelusta.
Sun lapses möläyttelee todennäköisesti jotain tällaista "sut onkin kasvatettu huonosti, mua ei!" "Äiti sanoi et sut on kasvatettu huonosti!"
Joo nyt valoja, 8v lapsi on 8v lapsi mutta....Lahjansaajan vanhempien kanssa voi pitää rakentavan keskustelun siitä miltä tuntuu kasvattaa lapsi noin pahasti kieroon ja tunnevammaiseksi että kun päihteet nappaa kun materialismi ei tuonotkaan onnea että olisiko aika esim opiskella edes auttavasti sosiaalipsykologiaa
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko joku miettii jotain pikkulasten puheita näin paljon?
Ihan oikeasti lapsena opitaan jos opitaan mitä sanotaan ja mitä ei ,mutta lapsen suusta se totuus tulee vaikka joskus - merkkisenä.)yleensä vanhempien kommentteja.
Meillä on ollut vain kaverisynttäreitä, joihin joko pyydetään max 5 e lahja, vain kierrätettyä tai ei lahjaa ollenkaan. Missä 80-luvun materialistisissa piireissä te liikutte? Vai onko tämä jokin pienituloisten juttu, että pyydetään ja halutaan muilta lahjoja? Materialismi on opittua.
Vanhempien kuuluu ostaa ne hienot ja kalliit lahjat. Hävettää tämä porukka joka maksattaa joululahjat sukulaisilla ja synttärilahjat kavereilla. Ne synttärijuhlat kavereiden kanssa pitäisi olla se juttu, eikä ne lahjat.
Meillä lapset menivät naapurin tytön 7-v. synttäreille. Koska hän oli aloittamassa koulun, ostin lahjaksi Oppi&Ilo koulunaloittajan tehtäväpakkauksen. Päivänsankari ei ollut kuin avannut paketin, heittänyt pakkauksen sohvalle juuri katsomatta ja lopulta huomasin äidin kauppaavan avaamatonta pakettia fb-kirppiksellä. Se oli melkein 20 e lahja, ihan turhaan. No, koska kyseessä on naapuri eikä esim. samanikäinen koulukaveri, niin emme ole enää käyneet synttäreillä.
Vanhempien kannattaisi opettaa lapsilleen käytöstapoja. Hyviin tapoihin kuuluu olla moittimatta saamaansa lahjaa, vaikka se ei miellyttäisikään. Lahjasta kuuluu kiittää kohteliaasti.
Hyviin tapoihin kuuluu myös olla esimerkiksi kylässä ollessaan narisematta siitä mitä siellä tarjotaan.
Olin kerran kyläilemässä sukulaisteni luona. Sinne tuli myös serkkuni lapsineen. Ruokapöydässä nämä lapset, 7-10- vuotiaat, varsin suorasukaisesti ”laukoivat totuuksia” ruoasta, joka ei heitä miellyttänyt. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja moni sitä kiittelikin.
Kyse ei ole kuitenkaan siitä, oliko ruoka hyvää vai ei. Kyse on siitä, että tuollainen arvosteleva puhe oli sopimatonta. Kaikkein pahinta oli, että noiden lasten vanhemmat vain naureskelivat ja näyttivät oikein olevan ylpeitä, kun lapset tuolla lailla ”uskalsivat” laukoa mielipiteitään.
Pikemminkin olisi ollut anteeksipyynnön paikka talonväeltä, joka oli nähnyt kaiken vaivan aterian eteen.
Joskus ne alkeellisimmatkin käytöstavat ovat hukassa.
Hulluksi on maailma mennyt. Omassa lapsuudessa joskus 80-luvulla synttärilahjaksi saatu Fazerin suklaalevy tai karkkipussi oli ihan ok lahja. Jos joku ei keksinyt mitään muuta, niin saatettiin antaa 10 markan seteli kirjekuoressa.
Minusta on hienoa, että nyt on joihinkin synttärikutsuihin liitetty: ei aineellisia lahjoja. Eli kutsut pidetään, mutta ei tarvitse ostaa tavaraa. Korttikin riittää. Nykyään lapsilla on muutenkin niin paljon leluja ym. että turhaan hankkia niitä.
Kunnolliset tussit on hemmetin kalliita. Just meni melkein satanen suomalaiseen kirjakauppaan kun ostin piirtämistä harrastavalle teinille sellaiset.
Muistan kun kerran täällä av:lla eräs nainen sai kummilapseltaan kutsun rippijuhliin ja tämä nainen vastasi, että hän kyllä mielellään tulee juhliin, mutta haittaako jos ei ole varaa ostaa mitään arvokasta lahjaa, kun taloudellinen tilanne on tällä hetkellä huono, johon kummilapsi vastasi, että älä tule sitten ollenkaan juhliin.
Mitenkään lastenlastenne uhrautuvaista auttamista väheksymättä halua kuitenkin äitinäsinulta kysyä , että tulikohan pyyhittyä persettä ja kuskattua ympäriinsä muutaman vuoden liian pitkään sitä omaa poikaa silloin, kun hän oli nuori? Olet kasvattanut avuttoman tampion. Rumasti, mutta suoraan sanottuna.
Niin makaa kuin petaa.
Neljän isä kirjoitti:
Mitenkään lastenlastenne uhrautuvaista auttamista väheksymättä halua kuitenkin äitinäsinulta kysyä , että tulikohan pyyhittyä persettä ja kuskattua ympäriinsä muutaman vuoden liian pitkään sitä omaa poikaa silloin, kun hän oli nuori? Olet kasvattanut avuttoman tampion. Rumasti, mutta suoraan sanottuna.
Niin makaa kuin petaa.
Tämä yllä siis vastauksena sivun 4 viestiin nro 76. Tuli kämmättyä lainauksen kanssa, pahoitteluni.
Luokkayhteiskunnan luonne selviää melko nuorelle. Eliitti "kasvattaa" jälkeläisensä kilpailemaan ja voittamaan, "kasvatus" on aloitettava nuoresta. Seulonta alkaa jo tarhassa. Laitoskulttuurista pitäisi saada täysi vapaus.
Kaveri siis sanoi, että muut toivat kallliimpia lahjoja, tottahan tuo oli, mutta epäkohteliasta. Lapset tokaisevat usein asioita suoraan, eivätkä ajattele toisen tunnereaktiota. Usein eivät aikuisetkaan ajattele mitä suustaan päästävät. Tästä asiasta ei nyt pitäisi tehdä kovin suurta draamaa. Värikynät on oiva lahja, varsinkin piirtämisestä tykkäävälle. Me pahoitamme mieltämme milloin mistäkin ja lapselle on hyvä kertoa, että se on ihan oikea tapa reagoida kun toinen toimii typerästi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin lapselle, että hänen lahjansa oli arvokkaampi kun oli lahjan saajaa ajatellen mietitty ja sydämestä annettu. Kaikki arvo ei ole rahassa.
On se silti.
Useita kymmeniä vuosia sitten ,lapseni meni naapuriin 8 v. synttäreille ja vei värikynät , piirustuslehtiön ja pari värityskirjaa .antoi lahjan ja sai kysymyksen missä on ne setelit? Lapseni sanoi että en anna rahaa kun keräät vain rahaa,, sen jälkeen lapsi ei halunnut mennä kyseiseen paikkaan synttäreille.(vaikka kutsuttiin)