Lue keskustelun säännöt.
8v lapsi antoi kaverilleen lahjaksi hienot värikynät, kaveri oli sanonut, että muut toivat kyllä kalliimpia lahjoja
Omalle lapselle tuli paha mieli ja on vieläkin surkeana tuon kommentin takia. Tämä kaveri harrastaa piirtämistä niin olisi luullut olevan mieluisa lahja. Miten lohduttaa lasta, mitä sanoisit?
Kommentit (326)
Kaverin vanhemmat ovat kasvattaneet hänet huonosti, kerro lapsellesi hänellä olevan fiksummat vanhemmat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää lasta, eikö sinulla aikuisena ollut varaa laittaa mitään muuta pakettiin? Eiköhän jokaisesta lapsiperheestä VÄRIKYNÄT löydy. Varmana ollut hurja pettymys.
Silti on kohteliasta, jos syntymäpäiväsankari tuossa tilanteessa ottaa lahjan vastaan ja sanoo kiitos. Ei tarvitse teeskennellä suurta innostusta, mutta tavallinen kohtelias käytös on hyvä osata. Huom! myös aikuisten olisi hyvä osata tämä asia. Kuulin kerran, kun muissa tilanteissa hyvin käyttäytyvät perhe arvosteli saamiaan joululahjoja ikävästi. Olin sen verran nuori aikuinen, että sanoin heille. He vähän muuttivat puheitaan mukavampaan suuntaan. Jos saajalla ei ole käyttöä lahjalle, hän voi aina antaa sen hyväntekeväisyyteen (siis kirpparille) tai jollekin, joka voi käyttää sitä. Sitä ei tarvitse sanoa antajalle. Aloitus näkyy olevan vanha, mutta näitä tilanteita kohtaa elämässä monta kertaa. Ihmettelen syntymäpäiväsankarin vanhempia. Eikö kukaan sanonut lapelle, että on rumaa puhua noin lahjasta?
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää lasta, eikö sinulla aikuisena ollut varaa laittaa mitään muuta pakettiin? Eiköhän jokaisesta lapsiperheestä VÄRIKYNÄT löydy. Varmana ollut hurja pettymys.
Kaikilla ei ole varaa hienoihin lahjoihin. Nykyaikana on muutenkin vaikea keksiä mitään järjellistä. Lapsilla on usein jo ennestään paljon tavaroita. Jos vie jotain syötävää, niin saaja onkin sille allerginen tai ei pidä mausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lahja ole edes mitenkään pakollinen. Typerä lahjansaaja. Valitettavasti jotkut on vaan tuollaisia, että arvottaa kaiken rahassa.
Ei vain jotkut, vaan kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä. Halvemmista lahjoista ei viitsitä edes kiittää.
Tästä on jonkin verran kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Siis huh, mitä kommentteja. Tyyppi on 8 vuotias. Voi vaan miettiä mitä hölmöä on voinut itse sen ikäsenä suustaan päästää ja tehdä. Aivot vielä kehityksen alla. Voi olla ihan ajatuksissaan sanonut ääneen. Toiseksi kyllä ne lapset tollasia juuri puhuu. Joudun koko ajan itsekin huomauttamaan 6 vuotiaalleni, että kaikista lahjoista kiitetään eikä mitään negatiivista sanota. Lapset vaan eivät ole luonnostaan vieraskoreita valehtelijoita, vaan ihan aitoja itsejään. Sanovat ääneen sen mitä ajattelevat. Voivat olla myös itse pahoillaan myöhemmin, kun tajuavat pahoittaneen toisen mielen. Mutta aikuiset taas reagoivat yhteen 8 vuotiaan sanomaan lauseeseen. Äly hoi älä jätä! Voitte vaan itse miettiä niitä kertoja kun itseltänne on niitä sammakkoja suusta päässyt, vaikka teiltä voisi parempaa odottaa...
Tässä ei ollut kyse aikuisten reaktioista vaan pienen kutsuvieraan mielipahasta, kun saaja sanoi pahasti hänen antamastaan lahjasta.
"Autoista juttelussa helposti kuohahtaa vissiin kateus tms. esille. Muistan 80-luvun lopulla yläasteella oli puhetta autoista, ja meillä oli siihen aikaan 2 autoa, Saab 99 ja Mazda 323, ja heti arvelivat että me ollaan jotain rikkaita :D
Kumpikaan niistä ei ollut uusi eikä uutena ostettukaan. Saab oli 99 vm. -76 ja Mazda 323 vm. -83, tuskinpa niitä olisi kannattanut kadehtia. Silloin kasarin loppupuolella monella jupilla oli paljon hienompiakin autoja ja uusia autoja osti monet kuin leipää kaupasta. Muistan ainakin yhden luokkakaverin vanhemmilla oli aika hieno ja ilmeisesti uusi Honda Accord. Linjakas ja tyylikäs auto mielestäni edelleen."
Vastasit viestiini. Ei meitäkään olisi kannattanut kadehtia. Meillä oli vaan vanhoja autoja. Yksi halpa uudempi opel (sekin tosin jo 6 vuotta vanha) joukossa ja yhtenä autona juuri tuo mainitsemasi madza 323 sieltä 80-luvun alusta sillä erotuksella viestiisi liittyen, että silloin elettiin jo 2000-lukua jo näin tuo madza oli jo lähes 20 v auto silloin. Näin ihmettelen oikeastaan sitä miten näki puheeni jotenkin niin eri valossa mitä itse. Minä vaan puhun autoista ja hän sitten tajutessaan heillä olevan yksi auto vähemmän päättää sitten yhdistää keskustelun koko varallisuuden määrään.
Toisaalta tässäkin tapauksessa oli kyseessä se, että hänelle ostettiin kaikki mitä tahtoi. Oli lelut ja pelit ja kaikki mitä pyysi. Kaapit täynnä tavaraa. Ehkä halusi näin korostaa sitä, että hän ainakin saa tahtomansa. Toki minäkin sain leluja melko usein, mutta samalla ymmärsin niiden arvon ja en tavallaan pitänyt oletuksena, että aina saan mitä tahdon kuitenkaan.