8v lapsi antoi kaverilleen lahjaksi hienot värikynät, kaveri oli sanonut, että muut toivat kyllä kalliimpia lahjoja

"Autoista juttelussa helposti kuohahtaa vissiin kateus tms. esille. Muistan 80-luvun lopulla yläasteella oli puhetta autoista, ja meillä oli siihen aikaan 2 autoa, Saab 99 ja Mazda 323, ja heti arvelivat että me ollaan jotain rikkaita :D 

Kumpikaan niistä ei ollut uusi eikä uutena ostettukaan. Saab oli 99 vm. -76 ja Mazda 323 vm. -83, tuskinpa niitä olisi kannattanut kadehtia. Silloin kasarin loppupuolella monella jupilla oli paljon hienompiakin autoja ja uusia autoja osti monet kuin leipää kaupasta. Muistan ainakin yhden luokkakaverin vanhemmilla oli aika hieno ja ilmeisesti uusi Honda Accord. Linjakas ja tyylikäs auto mielestäni edelleen."

Vastasit viestiini. Ei meitäkään olisi kannattanut kadehtia. Meillä oli vaan vanhoja autoja. Yksi halpa uudempi opel (sekin tosin jo 6 vuotta vanha) joukossa ja yhtenä autona juuri tuo mainitsemasi madza 323 sieltä 80-luvun alusta sillä erotuksella viestiisi liittyen, että silloin elettiin jo 2000-lukua jo näin tuo madza oli jo lähes 20 v auto silloin. Näin ihmettelen oikeastaan sitä miten näki puheeni jotenkin niin eri valossa mitä itse. Minä vaan puhun autoista ja hän sitten tajutessaan heillä olevan yksi auto vähemmän päättää sitten yhdistää keskustelun koko varallisuuden määrään. 

Toisaalta tässäkin tapauksessa oli kyseessä se, että hänelle ostettiin kaikki mitä tahtoi. Oli lelut ja pelit ja kaikki mitä pyysi. Kaapit täynnä tavaraa. Ehkä halusi näin korostaa sitä, että hän ainakin saa tahtomansa. Toki minäkin sain leluja melko usein, mutta samalla ymmärsin niiden arvon ja en tavallaan pitänyt oletuksena, että aina saan mitä tahdon kuitenkaan. 

Kaverin vanhemmat ovat kasvattaneet hänet huonosti, kerro lapsellesi hänellä olevan fiksummat vanhemmat. :D

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittää lasta, eikö sinulla aikuisena ollut varaa laittaa mitään muuta pakettiin? Eiköhän jokaisesta lapsiperheestä VÄRIKYNÄT löydy. Varmana ollut hurja pettymys.

Silti on kohteliasta, jos syntymäpäiväsankari tuossa tilanteessa ottaa lahjan vastaan  ja sanoo kiitos.  Ei tarvitse teeskennellä suurta innostusta, mutta tavallinen kohtelias käytös on hyvä osata. Huom! myös aikuisten olisi hyvä osata tämä asia. Kuulin kerran, kun muissa tilanteissa hyvin käyttäytyvät perhe arvosteli saamiaan joululahjoja ikävästi. Olin sen verran nuori aikuinen, että sanoin heille. He vähän muuttivat puheitaan mukavampaan suuntaan. Jos saajalla ei ole käyttöä lahjalle, hän voi aina antaa sen hyväntekeväisyyteen  (siis kirpparille) tai jollekin, joka voi käyttää sitä. Sitä ei tarvitse sanoa antajalle. Aloitus näkyy olevan vanha, mutta näitä tilanteita kohtaa elämässä monta kertaa. Ihmettelen syntymäpäiväsankarin vanhempia. Eikö kukaan sanonut lapelle, että on rumaa puhua noin lahjasta?

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittää lasta, eikö sinulla aikuisena ollut varaa laittaa mitään muuta pakettiin? Eiköhän jokaisesta lapsiperheestä VÄRIKYNÄT löydy. Varmana ollut hurja pettymys.

Kaikilla ei ole varaa hienoihin lahjoihin. Nykyaikana on muutenkin vaikea keksiä mitään järjellistä. Lapsilla on usein jo ennestään paljon tavaroita. Jos vie jotain syötävää, niin saaja onkin sille allerginen tai ei pidä mausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lahja ole edes mitenkään pakollinen. Typerä lahjansaaja. Valitettavasti jotkut on vaan tuollaisia, että arvottaa kaiken rahassa.

Ei vain jotkut, vaan kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä. Halvemmista lahjoista ei viitsitä edes kiittää. 

Tästä on jonkin verran kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Siis huh, mitä kommentteja. Tyyppi on 8 vuotias. Voi vaan miettiä mitä hölmöä on voinut itse sen ikäsenä suustaan päästää ja tehdä. Aivot vielä kehityksen alla. Voi olla ihan ajatuksissaan sanonut ääneen. Toiseksi kyllä ne lapset tollasia juuri puhuu. Joudun koko ajan itsekin huomauttamaan 6 vuotiaalleni, että kaikista lahjoista kiitetään eikä mitään negatiivista sanota. Lapset vaan eivät ole luonnostaan vieraskoreita valehtelijoita, vaan ihan aitoja itsejään. Sanovat ääneen sen mitä ajattelevat. Voivat olla myös itse pahoillaan myöhemmin, kun tajuavat pahoittaneen toisen mielen. Mutta aikuiset taas reagoivat yhteen 8 vuotiaan sanomaan lauseeseen. Äly hoi älä jätä! Voitte vaan itse miettiä niitä kertoja kun itseltänne on niitä sammakkoja suusta päässyt, vaikka teiltä voisi parempaa odottaa...

Tässä ei ollut kyse aikuisten reaktioista vaan pienen kutsuvieraan mielipahasta, kun saaja sanoi pahasti hänen antamastaan lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin tuon kaverin vanhempien kanssa käytöstavoista. 

Jep.

Tuollainen kommentti, yksittäinenkin, kertoo kasvatuksen tasosta.

On kuullut lauseen vanhempiensa suusta.

Olipa tyhmä synttärisankari. Toivottavasti taivanranta opettaa.

Lapsesi antoi ihanan ja ajatuksella hankitun lahjan.

Sille lapselle pitäisi kertoa, että hyvät värikynät ovat kalliita. Ei hän sitä varmasti edes tiedä.

Toinen asia mikä hänelle pitäisi selittää, että lahjassa on kyse ajatuksesta, ei siitä kuinka kallis lahja on. Paras lahja ei ole aina se kallein.

Näitä typeriä kommentteja tulee toisinaan.

Omalle lapselle yksi vieras ihmetteli, että miks sun synttäreillä on näin vähän vieraita. Taisi olla 4 tai 5 vierasta. Tämän kommentoija synttärit olivat seuraavana päivänä ja siellä oli vain 2 vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittää lasta, eikö sinulla aikuisena ollut varaa laittaa mitään muuta pakettiin? Eiköhän jokaisesta lapsiperheestä VÄRIKYNÄT löydy. Varmana ollut hurja pettymys.

On olemassa värikyniä ja sitten on värikyniä.

Marketista ostettuja (yai niitä koulusta saatuja) ei voi edes verrata niihin.

T: taidetta harrastava

Vierailija kirjoitti:

Sille lapselle pitäisi kertoa, että hyvät värikynät ovat kalliita. Ei hän sitä varmasti edes tiedä.

Toinen asia mikä hänelle pitäisi selittää, että lahjassa on kyse ajatuksesta, ei siitä kuinka kallis lahja on. Paras lahja ei ole aina se kallein.

Mulle tuli sama mieleen. Oma lapseni harrastaa piirtämistä ja ne hyvät värikynät eivät kyllä ole halpoja, vaikka näyttävät ulospäin ihan samoilta kuin halvatkin kynät. Harrastaja huomaa niiden eron. Harmi, jos lahjan saaja ei ole osannut arvostaa antajalle ilmeisen mieleistä lahjaa 

Lapset sanovat joskus tyhmiä asioita ilman, että ovat täysiä mulkkuja tai ilman, että heidät on kasvatettu huonosti.

Itsekin olen kerran lapsena haukkunut lahjan, joka oli minusta huono. Sain tästä kuulla kyllä kunniani ja vieläkin näin aikuisenakin se hävettää minua. Minua ei ollut kasvatettu mitenkään itsekkäästi ja olen hyvin empaattinen ihminen, mutta silti jostain syystä tein näin lapsena.

Ja esimerkiksi oma esikoiseni (7v) on tosi empaattinen, mutta silti esimerkiksi tulee tosi kateelliseksi, kun vaikkapa kavereiden vaatteita kehutaan ja saattaa alkaa kiukutella jotain typerää. Häntä itseäänkin on aina kehuttu ja myös kasvatettu epäitsekkääksi, mutta lapsilla kestää vain joskus aikaa kasvaa tälläisistä asioista pois.

Älä opeta lastasi vaatimaan ja arvosteleman muita. Meillä aikanaan kun lapset oli pieniä, naapurissa oli kaksi poikaa heidän kavereita,, ja kerran kun oli meidän pojan  synttärit,  naapurin pojat  tulivat meille ja sanoivat minulle että voimmeko tulla kun ei ollut varaa äidillä ostaa lahjaa. Sanoin että tottakai kiva kun tulitte. Meillä ei koskaan ole ollut väliä  tuodaanko lahja vai ei, aina voi tulla. Tärkeempää on että tulevat.

Jokainen voi tuoda minkä hintasen lahjan tahansa tai ei lahjaa ollenkaan. Jokainen varojensa mukaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittää lasta, eikö sinulla aikuisena ollut varaa laittaa mitään muuta pakettiin? Eiköhän jokaisesta lapsiperheestä VÄRIKYNÄT löydy. Varmana ollut hurja pettymys.

Kaikilla ei ole varaa hienoihin lahjoihin. Nykyaikana on muutenkin vaikea keksiä mitään järjellistä. Lapsilla on usein jo ennestään paljon tavaroita. Jos vie jotain syötävää, niin saaja onkin sille allerginen tai ei pidä mausta.

Meidän alueella pidetäännlahjattomia synttäreitä. KAIKKI loåulta voittaa.

Vanhemmat, ehdottakaa tätä toisille vanhemmille. Ei tule paineita kenellekään. Ja vaivakin jää.

Vierailija kirjoitti:

Voi apua tuli ketjusta mieleen pojan 10 vuotis synttärit. Tuossa niitä oli pieniä poikia useampi ringissä ja antoivat vuoronperään lahjansa. Yksi niistä pojista kommentoi koko ajan niitä toisten lahjoja. Kaikista se löysi jotain negatiivista sanottavaa. Puutuin peliin jo ekan jälkeen, ettei tarvita kommenttiraitaa. Hyviä lahjoja kaikki on.

eikun se vaan jatkoi. Yksi lapsi sanoi ihan suoraan, ettei ehtineet käydä kaupassa, niin tässä on kortti ja sisällä oli 20 euron seteli! (musta ihan turhaan, olis tullut sitten ilman lahjaa tai myöhemmin keksineet jotain) Niin tää komentoija siihen sitten kovaan ääneen taas "noin vähän!!! Ootteko te jotain köyhiä?!" En edes ehtinyt avata suutani, kun yksi toinen poika avas suunsa, että "tuohan on hirveen iso raha! enää kymppi, niin sillä saa sen Veetin toivoman legoboxin"

Hulluinta tässä on se, että mä tunsin parhaiten tuon kommentoija pojan. Se on yleensä hiljainen ja todella nöyrä tilanteissa. Hyvä leikkikaveri, kun on suht hiljainenkin. On kohtelias ja osaa todellakin käyttäytyä, yleensä.

En mä muuta keksinyt kuin, että tämä yritti päästä tilanteen päälle. Noi muut pojat olivat luokkakavereita ja tämä oli harrastuksen kautta tuttu. Vähän ulkopuolinen, muttei jäänyt/jätetty ulkopuolelle. Että sosiaalinen tilanne teki kepposet hänelle.

Just noin lapset valitettavasti helposti toimivat. Varmaan hän tuntenut itsensä altavastaajaksi, kun muut ei olleet tuttuja ja sitten se purkautui noin. Lapset vasta opettelevat ja se pitäisi aikuisena muistaa. Usein nää kommentit tuntuu myös aikuisesta pahemmalta kuin niistä itse lapsista.

Fiksut ja kivatkin lapset sanovat välillä törkeitä tai hölmöjä kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille lapselle pitäisi kertoa, että hyvät värikynät ovat kalliita. Ei hän sitä varmasti edes tiedä.

Toinen asia mikä hänelle pitäisi selittää, että lahjassa on kyse ajatuksesta, ei siitä kuinka kallis lahja on. Paras lahja ei ole aina se kallein.

Mulle tuli sama mieleen. Oma lapseni harrastaa piirtämistä ja ne hyvät värikynät eivät kyllä ole halpoja, vaikka näyttävät ulospäin ihan samoilta kuin halvatkin kynät. Harrastaja huomaa niiden eron. Harmi, jos lahjan saaja ei ole osannut arvostaa antajalle ilmeisen mieleistä lahjaa 

Sitä paitsi värikynät kuluvat, jos niitä käytetään, eli ne ovat just hyvä lahja, koska ennemmin tai myöhemmin niille tulee käyttöä, vaikka olisi toiset ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi kaveri on palstamamman lapsi! Äidiltä perinyt käytöstavat.

Jos   tällä palstalla kirjoittava on palstamamma ( tai -pappa), niin mikäs sinä silloin itse olet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8-vuotias ei välttämättä tajua mitä suustaan päästää.

No niim just!

Olin kaverin 8.vee synttäreillä. Kaikki tytöt oli kutsuttu. Yksi asui lastenkodissa. Hän toi lahjaksi 2 karkkiaskia. "Näin vähän", mutisi sankari. Me muut supatimme niin ettei antaja kuullut "Ei Minnalla ole niin paljon rahaa".

Ja asia selvisi näin.

Eikö lapset nykyään osaa lainkaan toimia ryhmässä ja selvittää itse tilanteita?

Minkälaisia epäempaattisia mölleja lapsista kasvaa? Sosiaaliset taidot ei kehity kuin vuorovaikutuksessa.

Ei osaa. Siitä on opettajatkin puhuneet, että omatoimisuus ja itseohjautuvuus puuttuu ja aikuisen pitää olla koko ajan ohjaamassa ja säätelemässä.

Suurin osa nykyisistä ekaluokkalaisista on ollut päivähoidossa 2-3 vuotta ja eskarissa vuoden juuri sosiaalisia taitoja, omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta oppimassa. Miksi ne siis ei koulussa onnistu?

Siksi, että alle kouluikäinen oppii niitä taitoja parhaiten mallista, omilta vanhemmiltaan. Päiväkodissa stressaantuneiden aikuisten ja lasten laumassa voi oppia jotain ihan muuta. 

No onhan jotkut värikynät todella nolo ja lapsellinen lahja.