HS: Kipututkijan synnytys

Mulla on korkea kipukynnys, olen harrastanut kamppailulajeja vuosikymmenet ja on murtunut raajoja, solisluu lähtenyt paikaltaan, solisluu vedetty paikalleen kesken kisojen ilman puudutusta, nenä murtunut, kylkiluut murtunut... just name it.

Mutta silti synnytyskipu yllätti. Se oli sietämätöntä. Vähemmän sattuu se että sut hakataan ja potkitaan tohjoksi, kuin se mitä käynnistetty synnytys ja ”pakotetut” supistukset on. Se oli niin kamalaa että oksensin kivusta, pyörryin, näin harhoja.

Mutta eipä siinä. Olen tehnyt tuon saman viidesti, ja kipukynnykseni on nyt harjoittelun avulla noussut :)

Suomalainen systeemi on siitä huono kun sairaalaa kiinnostaa vain se lapsi. Sain pahat 3. asteen repeämät synnytyksessä kun lapsen sydänäänet romahti ja lapsi piti kiskoa - todella kovalla voimalla väkisin repien - ulos ns. syvällä imukupilla. Persaus riekaleina. Sulkijalihas vaurioitu.

Sairaalasta mut laitettiin kotiin että heippa, pärjäile, ja iloitse että vauva on terve.

Ei mitään kuntoutusta. Ei mitään kontrollikäyntiä. Vain arvauskeskuslääkärin surkea jälkitarkastus.

Kärsin pahoista pidätysvaivoista ja sain laskeuman. En saanut lähetettä vaikka kävin pri kertaa pyytänässä.

Sitten omalla kalliilla rahalla tutkimukset yksityisellä ja äitiysfussarin kuntoutusta. Ja tänäkään päivänä ei ole vaivat kaikki poistuneet.

Ketään siellä sairaalassa ei kiinnostanut sen mun revennyt alapää tippakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittaja kirjoittaa, että miksi pitää olla ylpeä kivun sietämisestä. Minusta pitää: voi olla ylpeä siitä että jaksaa juosta maratonin, nostaa raskaita painoja, esittää pitkän luennon, lukea puuduttavan kirjan, uida avannossa. Ne sattuvat ja kivun siedosta voi olla ylpeä.

Kaikki on kehon ja mielen hallintaa, ja onnistuneesta suorituksesta minusta pitääkin olla ylpeä! Sama juttu synnytyksessä: jos hallitsee kehon rentouttamisen, tunnistaa kipukynnykset, osaa hengittää ja keskittyä, se on aivan upea suoritus ja SIITÄ PITÄÄ OLLA YLPEÄ!

Synnytyskipua voi hallita, mutta se ei onnistu harjoittelematta. Oman kehon tunteminen, terveys, sinnikkyys ja urheilutausta auttavat.

Täyttä huuhaata.

Eihän ole. Itsensä ylittäminen on ylpeyden aihe. Eikö sinulle?

Mielestäni siinä ei ole mitään ylpeyden aihetta, että synnytys sujuu hyvin. Hyvä asia tietysti, mutta ei mikään sulka hatussa. Siihen ei usein voi itse vaikuttaa. Luulen, että edes kipukynnyksellä ei ole merkitystä, koska kipu on sisäistä. Sektiohaava oli niin kipeä, että en olisi päässyt sängystä ylös, jos sänky ei olisi ollut moottoroitu. En silti koe itseäni huonoksi, koska en voinut vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

Synnytys menee miten menee, mutta vaihtoehtoihin voi todella vaikuttaa ja pitääkin. Oma vointi, kehon kunto, kivunsieto.

Ei niihin oikeastaan ihan hirvittävästi voi. Jos esim sikiö on huonossa tarjonnassa tai synnytys ei käynnisty omillaan, niin ei sille minkään mahda. Ja ylipäänsä, meinaatko että ihmiset olisivat reilusti ylipainoisia tai rapakuntoisia, jos he voisivat sille jotain?

Te puhutte koko ajan poikkeuksista: on ollut joku komplikaatio tai väärä tarjonta tai harvinaisen ilkeä kätilö. Ne ovat huonoja henkilökohtaisia kokemuksia, jotka kannattaa käydä läpi heti synnytyksen jälkeen tai sitten terapiassa. Ei niillä kannata syyttää kaikkea synnyttämistä väkivallaksi.

Missä ihmeessä on sanottu että kaikki synnyttäminen on väkivaltaa? Mutta esim puuduttamatta tikkaaminen ON väkivaltaa ja se ei tunnu olevan millään lailla harvinaista. Mikä pakkomielle joillain on kieltää synnytysväkivallan olemassaolo pelkästään omiin kokemuksiin perustuen? Vai meneekö se niin että kun on itse joutunut kärsimään, niin ei muutkaan saisi päästä inhimillisemmällä kohtelulla? Luulisi että avoin keskustelu synnytysväkivallasta olisi hyödyllistä myös niille ihanille, empaattisille ja ammattitaitoisille kätilöille?

Yksi syy miksi kipukokemus on kauhea on, että synnärillä on yleensä se tasan 1lääkäri joka tekee kun ehtii, sama anestesialääkäriä et saa heti kun tarvis. Monella kokemus olisi parempi kun kovaan kipuun reagoidaan heti eikä niin, että toivotaan että kohta lääkäri ehtis..sit kun et tiiä meneekö 5min vai tunti niin se on ihan hirvee tunne.

"Hyviä" todenmukaisia kertomuksia synnytyksistä. Kiitos. Sain täältä taas vahvistusta sille että synnyttäminen ei todellakaan ole minua varten. Onneksi on mahdollisuus valita ja olla hankkiutumatta raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

"Hyviä" todenmukaisia kertomuksia synnytyksistä. Kiitos. Sain täältä taas vahvistusta sille että synnyttäminen ei todellakaan ole minua varten. Onneksi on mahdollisuus valita ja olla hankkiutumatta raskaaksi.

Vaihtoehtona toki nykyään on pelkosektio, mutta se on melko kuumottavaa odotella kun siihen saa päätöksen yleensä vasta aika loppuvaiheessa raskautta. Ja ainakin minulle sanottiin että jos synnytys käynnistyy niin eivät he leikkaa pelkosektiota päivystyksenä.