Miten olet sopeutunut puolison rupsahtamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on myös harmaantuneet hiukset. Ennen värjäsi ne, nyt korona-aikana ei. Tuntuu, että hän on jo ihan pappa. Toivottavasti tähän tottuu ajan myötä. Nyt tuntuu, että kun katson häntä, huomaan vain nuo muutokset. Ehkä pelkään myös, että oma naamani näyttää samassa iässä jo yhtä vanhalta. Ap

Kyllä valitettava totuus on, että itseään luulee nuoremman näköiseksi kun on. Ihmettelee miten muut rupsahtaa, muttei itse muka ole niin pahaksi vielä mennyt. Tämä ilmiö johtuu siitä, että kun katselet omaa naamaasi peilistä otat ns. peili-ilmeen ja koitat näyttää hyvältä. Et myöskään hirveästi liikuta naamaasi. Toiset näkevät kasvosi epäimartelevissa kuvakulmissa ja valaistuksessa ja kun puhut/naurat/hymyilet, jolloin rypyt ja juonteet korostuvat.

Mun mies alkoi harmaantua jo 35-vuotiaana. Muutenkin tietysti tullut jo ryppyjä ja juonteita, ihan kuten itsellekin. Eikä mua haittaa, sellaista se elämä on, katoavaa on ulkoinen komeus ja kauneus, siihen on tyytyminen. Mutta olen huolissani mieheni terveydestä, kun hän syö mitä sattuu; makkaraa, paljon lihaa, leipää, makeisia, sipsejä, eikä liiku ollenkaan. Siis ei todellakaan yhtään. Istuu lähes koko ajan. Ei harrasta edes hyötyliikuntaa, minä teen lumityöt, kannan puut, hiekoitan pihan, hoidan puutarhan, kerään sienet ja marjat. Ähisee kun laittaa kenkiä, hengästyy portaissa, kuorsaa yöllä. En saa häntä innostumaan mistään liikunnasta. Aina on joku syy, miksi ei voi liikkua: on liukasta, kylmä, kuuma, sataa, hyttysiä, hirvikärpäsiä, laji on tylsä, uimahallista saa jalkasienen.

Vierailija kirjoitti:

Höh, minusta on rikkaus vanheta puolison kanssa yhdessä, meillä on koko ajan hauskempaa vaikka yhteisiä vuosia yli kolmekymmentä.

Sama kokemus. Mieheni tuntuu sen kun komistuu vanhetessaan. Sitä se rakkaus ja pitkä yhteinen elämä teettävät.

Mieheni on minua muutaman vuoden vanhempi, mutta säilynyt itseäni huomattavasti paremmin. Joten meillä se on hän, jonka on täytynyt ensin sopeutua. Eipä kyllä tunnu paljoa haittaavan.

Hyvin tietenkin.Hän rupsahtaa,kuten minäkin.On elämää ja kuuluu elämään.

Rupsahdetaan yhdessä:)

Aiheesta ohitse, mutta sopii teemaan. Juttelin vähän aikaa sitten sinkkuuntuneen miespuolisen ystäväni kanssa. Hän oli liittynyt joillekin treffisivustoille ja kertoi miten naiset tuntuvat mummoutuvan nopeammin, kuin miehet vanhenevat. Ystävä itse on päälle 50v tukevasti keski-ikäistynyt kalju ikäisensä näköinen mies. Mieleeni tuli miten täällä jotkut miehet ovat samaa selittäneet, mutta olin kuvitellut sen katkeruudesta kumpuavan - naisettomia, kun ovat. Näyttää siltä, että mies todella on sokea sukupuolensa vanhenemiselle: korvista ja nenästä kasvaville karvoille, bresnew-kulmakarvoille,  kaljuuntumiselle, rypyille, roikkuvalle iholle, vararenkaalle jne.

jätän sen sian :DD jos kehtaa vanheta :D!

Minun silmään hän on edelleen kuuma -ymmärrän järjellä, että on jo aika vanha mies ja kumarakin, mutta jostain syystä näen hänet edelleen sellaisena kuin tavattiin.

Toi mies näkee mut kuulemma edelleen sellaisena 20v. milloin tavattiin :) olen kyllä 29ä0 vuodessa rupsahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Toi mies näkee mut kuulemma edelleen sellaisena 20v. milloin tavattiin :) olen kyllä 29ä0 vuodessa rupsahtanut.

Siis 20 vuodessa.

Olen mies, ja huonosti olen sopeutunut. Harkitsen oikeasti eroa. 40 v iän jälkeen vaimo on muutamassa vuodessa lihonut 40 kg ja näyttää todella vastenmieliseltä roikkuvatsoineen ja kaksoisleukoineen. On myös lopettanut meikkaamisen ja hiusten laiton, kuulemma ei ole enää niin pinnallinen että ulkonäkö kiinnostaisi. Laihduttamiseen sama selitys, ei käy koska hän ei välitä ulkonäöstä, ja vaihdevuosi-iässä ei kuulemma vaan edes pystyisi laihduttamaan.