Minkälainen nainen ei mene isänsä hautajaisiin?

Tässä yksi sellainen. Isäni oli vain 20v kun synnyin. Klassinen vahinkoraskaus 60-luvulla. Nuoret vanhemmat painostettiin sukulaisten puolelta naimisiin kun olin 2v. Siitä alkoi minun perhehelvetti. Jatkuvaa haukkumista, vähättelyä, tönimistä, nälässäpitämistä koko lapsuus ja nuoruus. En todellakaan halua nähdä häntä koskaan, en elävänä enkä kuolleena.

Onko missään julkisuudessa käsitelty, miksei pääministeri mennyt isänsä hautajaisiin?

Sellainen nainen, jonka isä hylkäsi kun nainen oli kahden vanha. Sellainen jonka isää ei lapsi koskaan kiinnostanut lukuisista kontaktipyynnöistä huolimatta. Siinä vähän alkua.

Isä eli kuin naista, tämän veljeä ja äitiä ei olisi koskaan ollutkaan. Niinpä nainen, veli ja heidän äitinsä lopulta elivät samalla tavalla.

Mä menisin mutta siellä on takuulla myös mun adoptioon antama aikuinen lapseni plus adoptiovanhemmat. Sitten pitäisi sinne mennä oman lapsen ja miehen kanssa. Ei siitä mitään tule, pelkkää riitaa vaan. Siskot myös vinoilee mulle koko ajan. Tämä varmaan pian ajankohtaista, koska isäni on jo 85v. T. Ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Sellainen nainen, jonka isä hylkäsi kun nainen oli kahden vanha. Sellainen jonka isää ei lapsi koskaan kiinnostanut lukuisista kontaktipyynnöistä huolimatta. Siinä vähän alkua.

Isä eli kuin naista, tämän veljeä ja äitiä ei olisi koskaan ollutkaan. Niinpä nainen, veli ja heidän äitinsä lopulta elivät samalla tavalla.

Niin, minä olen mies ja minun äitini hylkäsi minut kun olin yksi vuotias. Näin myöhemmin max 5 kertaa pikaisesti. Ja kun ollessani noin 20-vuotias hän kuoli pitkäaikaiseen juopotteluun, niin menin silti hautajaisiin ja olen käynyt haudalla senkin jälkeen säännöllisesti. Ei se vihanpitäminen mitään helpotusta tuo itsellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä menisin mutta siellä on takuulla myös mun adoptioon antama aikuinen lapseni plus adoptiovanhemmat. Sitten pitäisi sinne mennä oman lapsen ja miehen kanssa. Ei siitä mitään tule, pelkkää riitaa vaan. Siskot myös vinoilee mulle koko ajan. Tämä varmaan pian ajankohtaista, koska isäni on jo 85v. T. Ammattivalittaja

Mitä ne adoptiolapsen vanhemmat siellä enää tekee, kun lapsi on kuitenkin aikuinen?

Minkälaisen isän hautajaisiin tytär ei halua mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen nainen, jonka isä hylkäsi kun nainen oli kahden vanha. Sellainen jonka isää ei lapsi koskaan kiinnostanut lukuisista kontaktipyynnöistä huolimatta. Siinä vähän alkua.

Isä eli kuin naista, tämän veljeä ja äitiä ei olisi koskaan ollutkaan. Niinpä nainen, veli ja heidän äitinsä lopulta elivät samalla tavalla.

Niin, minä olen mies ja minun äitini hylkäsi minut kun olin yksi vuotias. Näin myöhemmin max 5 kertaa pikaisesti. Ja kun ollessani noin 20-vuotias hän kuoli pitkäaikaiseen juopotteluun, niin menin silti hautajaisiin ja olen käynyt haudalla senkin jälkeen säännöllisesti. Ei se vihanpitäminen mitään helpotusta tuo itsellekkään.

Sulla on suuri sydän. Tsemppiä sulle! T. Ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menisin mutta siellä on takuulla myös mun adoptioon antama aikuinen lapseni plus adoptiovanhemmat. Sitten pitäisi sinne mennä oman lapsen ja miehen kanssa. Ei siitä mitään tule, pelkkää riitaa vaan. Siskot myös vinoilee mulle koko ajan. Tämä varmaan pian ajankohtaista, koska isäni on jo 85v. T. Ammattivalittaja

Mitä ne adoptiolapsen vanhemmat siellä enää tekee, kun lapsi on kuitenkin aikuinen?

Ovatkohan ne adoptiolapsen vanhemmat kenties isän sukulaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menisin mutta siellä on takuulla myös mun adoptioon antama aikuinen lapseni plus adoptiovanhemmat. Sitten pitäisi sinne mennä oman lapsen ja miehen kanssa. Ei siitä mitään tule, pelkkää riitaa vaan. Siskot myös vinoilee mulle koko ajan. Tämä varmaan pian ajankohtaista, koska isäni on jo 85v. T. Ammattivalittaja

Mitä ne adoptiolapsen vanhemmat siellä enää tekee, kun lapsi on kuitenkin aikuinen?

Ne on siskoni kavereita nykyään. Oli mun aikuinen lapseni jo 19v kun äitini kuoli, silti tuli sinne adoptiovanhempiensa kanssa. T. Ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen nainen, jonka isä hylkäsi kun nainen oli kahden vanha. Sellainen jonka isää ei lapsi koskaan kiinnostanut lukuisista kontaktipyynnöistä huolimatta. Siinä vähän alkua.

Isä eli kuin naista, tämän veljeä ja äitiä ei olisi koskaan ollutkaan. Niinpä nainen, veli ja heidän äitinsä lopulta elivät samalla tavalla.

Niin, minä olen mies ja minun äitini hylkäsi minut kun olin yksi vuotias. Näin myöhemmin max 5 kertaa pikaisesti. Ja kun ollessani noin 20-vuotias hän kuoli pitkäaikaiseen juopotteluun, niin menin silti hautajaisiin ja olen käynyt haudalla senkin jälkeen säännöllisesti. Ei se vihanpitäminen mitään helpotusta tuo itsellekkään.

Eipä se aina vihanpitämisesta ole kiinni vaan esimerkiksi siitä että kun oma isäni kuoli kukaan hänen läheisistään ei tiennyt, että hänellä on joskus ollut perhe. Meille ei kukaan ilmoittanut isän kuolemasta ja hautajaiset ehti olla. Vasta kuolinpesän hoitajalta tuli lakitoimistosta kutsu perukirjoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menisin mutta siellä on takuulla myös mun adoptioon antama aikuinen lapseni plus adoptiovanhemmat. Sitten pitäisi sinne mennä oman lapsen ja miehen kanssa. Ei siitä mitään tule, pelkkää riitaa vaan. Siskot myös vinoilee mulle koko ajan. Tämä varmaan pian ajankohtaista, koska isäni on jo 85v. T. Ammattivalittaja

Mitä ne adoptiolapsen vanhemmat siellä enää tekee, kun lapsi on kuitenkin aikuinen?

Ovatkohan ne adoptiolapsen vanhemmat kenties isän sukulaisia?

Eivät ole. Ei mitään sukua meille, mutta vanhin siskoni on nykyään adoptioäidin hyvä kaveri. T. Ammattivalittaja

Minä en mene isäni hautajaisiin kun joskus kuolee. Kymmenet vuodet jaksoi arvostella minua kunnes vihdoin loukkaantui jostain mitä tein tai en ja katkaisi välit kerrasta. Helpottavaa tavallaan koska en olisi koskaan voinut tulla hyväksytyksi, mutta tietty tuollainen on vähän erikoista. Tästä on vuosia. Törmäämme harvoin, emme tervehdi. En siis mene hautajaisiinsa. En välttämättä haluaisi edes kuulla kun kuolee, mutta epäilemättä siskoni kautta tai jostain kuulen.

Voi olla ihan lämpimät välit isään, mutta ei vaan halua osallistua kristillisiin hautajaisiin. Jokainen voi surra läheistään omalla tavallaan.

Mitäpä sitä hautajaisissa. Riittää, kun on hyvät välit isän ollessa elossa. Hautajaisissa esiinnytään vain muille. Ehkä joillekin se on sellainen hyvästienjättörituaali. Kaikki ei semmoista tarvi.

Minä en mene. Viimeksi nähnyt isääni 5-vuotiaana. En ota puolia vanhempieni ratkaisuihin, mutta miksi menisin, kun en isästäni ole sen jälkeen kuullut yhtään mitään. Ei kosketa minua. En tosin tiedä, vaikka olisi jo kuollut.

Vankilassa oleva hullu?

En ole kuullut koskaan ettei joku olisi mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menisin mutta siellä on takuulla myös mun adoptioon antama aikuinen lapseni plus adoptiovanhemmat. Sitten pitäisi sinne mennä oman lapsen ja miehen kanssa. Ei siitä mitään tule, pelkkää riitaa vaan. Siskot myös vinoilee mulle koko ajan. Tämä varmaan pian ajankohtaista, koska isäni on jo 85v. T. Ammattivalittaja

Mitä ne adoptiolapsen vanhemmat siellä enää tekee, kun lapsi on kuitenkin aikuinen?

Ovatkohan ne adoptiolapsen vanhemmat kenties isän sukulaisia?

Eivät ole. Ei mitään sukua meille, mutta vanhin siskoni on nykyään adoptioäidin hyvä kaveri. T. Ammattivalittaja

Adoptiolapsi ehkä haluaa biologisen isovanhempansa hautajaisiin. Juuret ovat tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en mene. Viimeksi nähnyt isääni 5-vuotiaana. En ota puolia vanhempieni ratkaisuihin, mutta miksi menisin, kun en isästäni ole sen jälkeen kuullut yhtään mitään. Ei kosketa minua. En tosin tiedä, vaikka olisi jo kuollut.

Perit hänet, joten kutsutaan perunkirjoituksiin. - Niin minulle yllättäen kävi.