Missä iässä sinun mielestäsi ihmisen elämä on parhaimmillaan ja miksi?
Mun mielestä siinä 17-19v, on vielä niin ihanan naiivi ja koko maailma on avoinna. Eikä huoletkaan ole vielä niin kovin suuria, vaan lähinnä jotain luokkaa "tykkääks se Janne musta" tai "millä värillä värjäisi hiukset". Kavereiden kanssa huoletonta oleskelua ja tulevaisuuden miettimistä.
Nyt tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee maailma vaan synkkenee ja huolet on vuosi vuodelta raskaampia :( Ei ehkä ole yhtä tyhmä kuin nuorena, mutta ei ole enää hauskaakaan..
Kommentit (23)
Minä elin tähänastisen elämäni (nyt olen 50 ) 0-6 -vuotiaana. Ei huolia tai murheita tulevaisuudesta, elämä oli tässä ja nyt.
Mun parhaimmat ikävuodet olivat 19 - 27. Parasta oli lukioajan loppu ja yliopistoon opiskelemaan lähtö ja muutto pikkukaupungista isompaan kaupunkiin. Opiskelut sujuivat, löysin ihania ystäviä ja miehen, kaikki oli edessä.. ja oli usko siihen, että kaikki on mahdollista. Rakastin yliopisto-opiskelua. Harrastin paljon liikuntaa, ystäviä oli enemmän kuin koskaan (kaikki turha ihmissuhdedraama jäi yläastevuosiin ja pikkukaupunkiin) ja sai elää vain itselleen. Paljon tuli juhlittua, mutta myös opiskeltua ja käytyä töissä.
Lasten saamisen ja töiden perässä uuteen kaupunkiin muuttamisen jälkeen elämästä tuli enemmän rutiinien täyttämää suorittamista. Asuntolainaa maksellaan. Lapsia kasvatetaan. Ystävät muuttivat ympäri maata ja osa ulkomaille. Nykyään energia kuluu lähinnä lapsiperhearjen pyöritykseen ja työssäkäymiseen. Urheilen sen minkä jaksan. Työ on vaativaa. Palaisin heti takaisin ihaniin opiskeluvuosiin jos voisin. Olin niin onnellinen silloin. Elämä tuntui olevan täydellistä.
30+