Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä sinun mielestäsi ihmisen elämä on parhaimmillaan ja miksi?
23.01.2021 |
Mun mielestä siinä 17-19v, on vielä niin ihanan naiivi ja koko maailma on avoinna. Eikä huoletkaan ole vielä niin kovin suuria, vaan lähinnä jotain luokkaa "tykkääks se Janne musta" tai "millä värillä värjäisi hiukset". Kavereiden kanssa huoletonta oleskelua ja tulevaisuuden miettimistä.
Nyt tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee maailma vaan synkkenee ja huolet on vuosi vuodelta raskaampia :( Ei ehkä ole yhtä tyhmä kuin nuorena, mutta ei ole enää hauskaakaan..
Kommentit (23)
Minä kyllä tiesin jo tuossa iässä, että game is rigged ..
Sincc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-23. Tarpeeksi vanha, mutta nuori ja vapaa, tulevaisuus avoin ja nykyhetki seikkailu.
Nykymaailmassa ei enää milloinkaan. Lapsena olo on pelkkää pänttäämistä ja koulukiusattuna tai kiusaajana olemista, nuorena aikuisena sinulta odotetaan kaikenlaista menestystä missä vain harva kuitenkin onnistuu, sit kun pääset töihin olet vuosikymmeniä työnantajan orja ja rahat menee kaikki peruselämiseen, eläkkeelle pääsee vasta kun on toinen jalka haudassa.
Arvelisin että omalla kohdallani ehkä joskus 30 vuotiaana, kun ei enää välitä siitä mitä muut sanoo tai ajattelee vaan uskaltaa jo tehdä kuten parhaaksi näkee. Minulla meni monta vuotta "hukkaan" nuorena aikuisena kun kuuntelin liikaa vanhempien ja kavereiden mielipiteitä siitä, miten elämää kuuluisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ei siihen vaikuta, vaan se, millaista sisältöä elämässä on. Itselläni 17-19 oli kamalinta aikaa ikinä (en edes huomannut miettiä naapurin Jannea, kun oli isompiakin ongelmia), mutta nyt 37-vuotiaana olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin.
Parhaat vaiheet tähän mennessä (48 v.) 20-25 v ja nyt neljän kympin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se iästä ole kiinni, vaan elämäntilanteesta ja omasta sisäisestä mielenlaadusta.
Omalta kohdaltani sanon, että ikävuodet 37-38 oli onnellista aikaa, sillä perhe-elämä oli harmoonista, asuimme ulkomailla ja lapsilla helppo ikä.
Nyt olen 52 v, ja voisin sanoa, että tämä on aika on myös parasta aikaa, kun lapset on saatu aikuisiksi. Pientä alakuloa tuo tämä elämän rajallisuus.
Ikä, mitä en missään tapauksessa tahtoisi elää uudelleen, on alle 25 v. Luoja, että ihminen on tyhmä nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on vaikea vastata muiden kuin pitkään eläneiden. Itse olen nyt 55 ja tyytyväinen. Itsetuntemus ja henkinen puoli juhlii, kroppa pikku hiljaa rapistuu. Kolmenkympin kieppeillä oli myös hienoa, joskin paljon tekisin toisinkin täältä katsottuna.
Monet potilaat ovat kertoneet ikävuosien 60-80 olleen elämänsä parhaimmat. He ovat nauttineet eläkepäivistä ja matkustelleet sekä touhunneet lastenlastensa kanssa. Onnekkaimmat ovat päässeet eläkeputkeen jo tätäkin nuorempina. Lastenkasvatushuolet ja asuntolainat ovat taakse jäänyttä elämää, eikä herätyskellokaan ole pilannut hyviä yöunia. Erilaiset terveyshuolet ovat useimmilla alkaneet vasta yli 8-kymppisinä.
Valitettavasti suuret ikäluokat ovat viimeiset, joiden elämänlaatu on näin hyvää. Me muut paiskimme töitä vähintään 70-vuotiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutisointia kun seuraa niin 17-19 on kyllä kaukana ihmisen parhaasta ajasta tai huolettomasta lapsuudesta. Harvase päivä on kadoksissa tuon ikäisiä nuoria. Tuskinpa sen takia katoavat, ette Janne tykkää tai hiusväri osui väärään.
Vierailija kirjoitti:
Ei se iästä ole kiinni, vaan elämäntilanteesta ja omasta sisäisestä mielenlaadusta.
Omalta kohdaltani sanon, että ikävuodet 37-38 oli onnellista aikaa, sillä perhe-elämä oli harmoonista, asuimme ulkomailla ja lapsilla helppo ikä.
Nyt olen 52 v, ja voisin sanoa, että tämä on aika on myös parasta aikaa, kun lapset on saatu aikuisiksi. Pientä alakuloa tuo tämä elämän rajallisuus.
Ikä, mitä en missään tapauksessa tahtoisi elää uudelleen, on alle 25 v. Luoja, että ihminen on tyhmä nuorena.
Sepä. Tämän vuoksi vihervasemmisto haluaakin jatkuvasti alentaa äänestysikärajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 30- vuotiaana tuntuu hyvältä. Olen fyysisesti elämäni kunnossa, sillä ymmärrän jo paremmin elämän rajallisuuden enkä ole niin "kuolematon" kuin 10 vuotta sitten, mikä on johtanut parempiin elintapoihin. Opiskelut on opiskeltu ja ura täydessä vauhdissa, mutta lapsia ei vielä ole, joten on aikaa ja rahaa käytettäväksi omaan elämään ja parisuhteeseen. Nuoruusajan epävarmuus ei myöskään enää vaivaa, ja oma persoona kaikkine piirteineen on jo tullut tutuksi. Odotan uteliaana tulevia vuosikymmeniä!
Mulla oli ikävuodet 13-18. Sitten tuli stressaavat ja ahdistavat opinnot ja vielä stressavampi ja ahdistavampi työelämä. Enkä koskaan löytänyt miestä ja saanut perhettäkään. Nyt 46-vuotiaana elämä on ihan persiistä: terveys on mennyttä ja jaksaminen, ei ole enää ollenkaan ihmissuhteita sen jälkeen kun vanhemmat kuoli. Joka päivä vaan ikävöin kuolemaa.
Mulla 35-45. Hartaasti toivottu perhe ja nautin olostani kotiäitinä pienten lasten kanssa.
Tämä ap:n ikäfetissi menee nyt vähän liian pitkälle? Kuinka monta aloitusta ajattelit samasta aiheesta tehdä?
Riippuu ihmisestä. Esim. minun parhaat vuoteni eivät olleet ikävuosina 17-19, koska niihin vuosiin liittyi paljon teini-iän epävarmuutta ja itsekriittisyyttä, ja koska kaikki "tykkääks Janne musta" -pohdiskelut päättyivät pettymykseen ja siihen, etten taaskaan kelpaa, etten koskaan saa ketään, ja kukaan ei ikinä ihastu takaisinpäin... Jopa nyt 40+ ikäisenä kahden lapsena äitinä olen onnekkaampi pariutumisessa.
Mutta vaikea sanoa. Minulla on ollut aikuisiässä todella mielenkiintoisia elämänvaiheita, että tavallaan ovat kaikki aika hyviä. Tosin nyt tuntuu merkityksellisimmältä, kun on omia lapsia, jotka menevät tuollaiset "tykkääkö-joku-poika-tai-mies-musta" -juttujen yläpuolelle.
Omassa nuoruudessani/lapsuudessani nuo "tykkääkö Janne musta" huolet osuivat ikähaarukkaan 12-14.
17-vuotiaana oli jo paljon isommat huolet. 19-vuotiaasta nyt puhumattakaan. Silloin olin jo äiti.
Tämän hetken nuorilla ei kyllä ole varmasti mitenkään hauskaa ja huolenta kun miettii tätä tilannetta...